Ghost of Yotei on Sucker Punchin kunnianhimoinen paluu samuraiseikkailujen maailmaan. Se sijoittuu yli kolmesataa vuotta Ghost of Tsushiman tapahtumien jälkeen, 1600-luvun Ezoon, nykyiseen Hokkaidoon, jossa luonto, mytologia ja kosto kietoutuvat yhteen. Pelaaja astuu Atsun, palkkasoturin ja viimeisen perheensä jäsenen saappaisiin, kun tämä palaa kostamaan Yotein kuusikon teot.
Heti ensiminuuteista alkaen peli tekee selväksi, ettei kyse ole vain miekkojen kalistelusta. Ghost of Yotei on rauhallinen ja mietiskelevä, mutta hetkittäin raivokas kokemus, kuin rauhallinen sumi-e-maalaus, jonka pintaa sota repii rikki..
Pelimaailma ja tunnelma
Ezo eli feodaaliajan Hokkaido on yksi pelin suurimpia vahvuuksia. Lumiset vuoret, lumimyrskyissä on pakko hakea suojaa tai riski jäätyä hengiltä kasvaa, usvaiset metsät jotka kätkevät mytologisia hahmoja ja jäiset järvet jotka heijastavat pohjoisen kylmää kauneutta tuntuvat elävältä ja hengittävältä. Päivän- ja vuorokaudenvaihtelut, sekä dynaamiset sääolosuhteet, kuten lumimyrskyt tuovat peliin selviytymisen elementin. Näiden yksityiskohtien ansiosta maailma tuntuu vaaralliselta ja todelliselta, mutta samalla meditatiiviselta. Unreal Engine 5 tekee visuaalisuudesta lähes valokuvantarkkaa, erityisesti valon ja varjon leikki bambujen lomassa tai auringon laskiessa Yotein vuoren taakse on pysäyttävän kaunis hetki.
Äänimaailma tukee tätä täydellisesti. Japanilaiset instrumentit, shamisen ja huilut luovat perinteisen, rauhoittavan taustan, kun taas tuulen ujellus ja lumen narskunta lisäävät luonnollisuutta. Kuulokkeilla pelattuna kokemus on lähes elämysmatka feodaaliajan Japaniin.
Tarina ja rakenne
Pelin tarina etenee viiden Kiin-nimisen luvun kautta, joissa jokainen keskittyy moraalisiin valintoihin ja menneisyyden kohtaamiseen. Atsun matka ei ole vain koston, vaan myös sovituksen tie. Tarina on paikoin ennalta-arvattava, klassinen kostonkaari, jossa menneisyys ajaa sankarin väkivallan polulle, mutta vahva tunnelataus ja kulttuurinen konteksti pitävät mielenkiinnon yllä.
Erityisesti sivutehtävät laajentavat maailmaa ja rikastuttavat kokonaisuutta, ne tuovat esiin Hokkaidon kansantarinoita ja Ainu-kulttuurin elementtejä, ja osa niistä päättyy kohtaamisiin legendaaristen henkien kanssa. Nämä hetket eivät ole vain taisteluita, vaan myös emotionaalisia tutkielmia ihmisen ja luonnon suhteesta.
Pelissä sivuhahmot jäävät paikoin ohuiksi, mutta Atsu on karismaattinen ja ristiriitainen päähenkilö, jonka sisäinen rauha on yhtä hauras kuin hänen miekkansa terä.
Taistelumekaniikka
Ghost of Yotein taistelujärjestelmä on hienostunut sekoitus tarkkuutta ja intensiivisyyttä. Peli ottaa vaikutteita Sekirosta ja Ghost of Tsushimasta, mutta säilyttää oman rytminsä. Väistöt, torjunnat ja iskujen ajoitus ovat avainasemassa, jossa jokainen virhe kostautuu. Atsulla on käytössään useita aseita: miekka, kaksiteräinen katana, keihäs, ketjusikeli ja massiivinen odachi. Jokaiselle aseelle on oma taitopuunsa, mikä kannustaa vaihtelevaan pelityyliin. Erityinen lisäsyvyys syntyy Atsun susikumppanista, joka kasvaa rinnalla ja auttaa sekä taisteluissa että selviytymisessä.
Spirit Essence -pisteillä voi kehittää yliluonnollisia kykyjä, kuten Spirit Dash ja Echo Strike, jotka tuovat taisteluihin näyttävyyttä ja taktiikkaa. Kontrollit toimivat saumattomasti ohjaimella, reaktio on tarkka, eikä edes intensiivisissä taisteluissa esiinny viivettä.
Hevonen, sinä loistelias apuri vai turha matkakumppani?
Hevonen on Ghost of Yoteissa kaksijakoinen kokemus. Sen rooli matkustamisessa on aluksi merkittävä, Ezossa liikkuminen ilman ratsua olisi tuskallisen hidasta, ja lumimyrskyissä hevosen avulla ehtii turvaan nopeammin. Hevosen toteutus on peliä jakava tekijä, minkä takia valitettavasti hevosen animaatiot jäävät jälkeen muun pelin viimeistellystä visuaalisuudesta. Ratsun liikkeet ovat ajoittain kulmikkaita, ja erityisesti käännöksissä tai esteiden yli hypätessä liike tuntuu jäykältä. Hevosen harjan ja hännän fysiikka ei myöskään tavoita samaa hienovaraisuutta, jota hahmoanimaatioissa muuten nähdään.
Tämä korostuu, kun vertaa hevosen käyttäytymistä esimerkiksi Ghost of Tsushiman ratsastusmekaniikkaan, joka tuntui dynaamisemmalta ja luonnollisemmalta. Lisäksi, kun pelaaja avaa “pikasiirtymä”-toiminnon, hevonen menettää helposti merkityksensä käytännöllisenä työkaluna pitkiä matkoja taittaessa. Lisäksi välillä hevonen katoaa kutsuttaessa, ilmestyy cutsceneihin väärään paikkaan tai jumittuu maastoon. Päivityksillä näitä on jo korjattu, mutta satunnaisia ongelmia esiintyy yhä.
Silti on mainittava, että hevosen äänet ja vuorovaikutus ympäristön kanssa, kavionkopina, hengitys kylmässä ilmassa ja lumen pöllyäminen kavioiden alta on toteutettu upeasti. Animaatiot eivät siis pilaa kokemusta, mutta ne muodostavat selvän poikkeaman pelin muuten korkeasta teknisestä tasosta.
Tekninen toteutus
Ghost of Yotei on teknisesti vakuuttava. Ruutunopeus pysyy vakaana, vaikka raskaimmissa lumisadejaksoissa voi esiintyä hetkittäisiä notkahduksia. Grafiikan yksityiskohtaisuus ja valaistusefektit tekevät kuitenkin vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Käännöstyö suomeksi on pääosin onnistunut, joskin paikoin dialogi tuntuu kömpelöltä tai liiankin kirjaimelliselta. Tämä ei kuitenkaan heikennä kokonaisuutta merkittävästi, varsinkin jos peliä pelaa alkuperäisellä japaninkielisellä ääniraidalla.
Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa.
Kyseinen peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.
Arvostelu: Mallu Millie
