Arvostelut, Pelit

Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei Kommentit pois päältä artikkelissa Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei

on Sucker Punchin kunnianhimoinen paluu samuraiseikkailujen maailmaan. Se sijoittuu yli kolmesataa vuotta Ghost of Tsushiman tapahtumien jälkeen, 1600-luvun Ezoon, nykyiseen Hokkaidoon, jossa luonto, mytologia ja kosto kietoutuvat yhteen. Pelaaja astuu Atsun, palkkasoturin ja viimeisen perheensä jäsenen saappaisiin, kun tämä palaa kostamaan Yotein kuusikon teot.

Heti ensiminuuteista alkaen peli tekee selväksi, ettei kyse ole vain miekkojen kalistelusta. Ghost of Yotei on rauhallinen ja mietiskelevä, mutta hetkittäin raivokas kokemus, kuin rauhallinen sumi-e-maalaus, jonka pintaa sota repii rikki..

Pelimaailma ja tunnelma

Ezo eli feodaaliajan Hokkaido on yksi pelin suurimpia vahvuuksia. Lumiset vuoret, lumimyrskyissä on pakko hakea suojaa tai riski jäätyä hengiltä kasvaa, usvaiset metsät jotka kätkevät mytologisia hahmoja ja jäiset järvet jotka heijastavat pohjoisen kylmää kauneutta tuntuvat elävältä ja hengittävältä. Päivän- ja vuorokaudenvaihtelut, sekä dynaamiset sääolosuhteet, kuten lumimyrskyt tuovat peliin selviytymisen elementin. Näiden yksityiskohtien ansiosta maailma tuntuu vaaralliselta ja todelliselta, mutta samalla meditatiiviselta. Unreal Engine 5 tekee visuaalisuudesta lähes valokuvantarkkaa, erityisesti valon ja varjon leikki bambujen lomassa tai auringon laskiessa Yotein vuoren taakse on pysäyttävän kaunis hetki.

Äänimaailma tukee tätä täydellisesti. Japanilaiset instrumentit, shamisen ja huilut luovat perinteisen, rauhoittavan taustan, kun taas tuulen ujellus ja lumen narskunta lisäävät luonnollisuutta. Kuulokkeilla pelattuna kokemus on lähes elämysmatka feodaaliajan Japaniin.

Tarina ja rakenne

Pelin tarina etenee viiden Kiin-nimisen luvun kautta, joissa jokainen keskittyy moraalisiin valintoihin ja menneisyyden kohtaamiseen. Atsun matka ei ole vain koston, vaan myös sovituksen tie. Tarina on paikoin ennalta-arvattava, klassinen kostonkaari, jossa menneisyys ajaa sankarin väkivallan polulle, mutta vahva tunnelataus ja kulttuurinen konteksti pitävät mielenkiinnon yllä.

Erityisesti sivutehtävät laajentavat maailmaa ja rikastuttavat kokonaisuutta, ne tuovat esiin Hokkaidon kansantarinoita ja Ainu-kulttuurin elementtejä, ja osa niistä päättyy kohtaamisiin legendaaristen henkien kanssa. Nämä hetket eivät ole vain taisteluita, vaan myös emotionaalisia tutkielmia ihmisen ja luonnon suhteesta.

Pelissä sivuhahmot jäävät paikoin ohuiksi, mutta Atsu on karismaattinen ja ristiriitainen päähenkilö, jonka sisäinen rauha on yhtä hauras kuin hänen miekkansa terä.

Taistelumekaniikka

Ghost of Yotein taistelujärjestelmä on hienostunut sekoitus tarkkuutta ja intensiivisyyttä. Peli ottaa vaikutteita Sekirosta ja Ghost of Tsushimasta, mutta säilyttää oman rytminsä. Väistöt, torjunnat ja iskujen ajoitus ovat avainasemassa, jossa jokainen virhe kostautuu. Atsulla on käytössään useita aseita: miekka, kaksiteräinen katana, keihäs, ketjusikeli ja massiivinen odachi. Jokaiselle aseelle on oma taitopuunsa, mikä kannustaa vaihtelevaan pelityyliin. Erityinen lisäsyvyys syntyy Atsun susikumppanista, joka kasvaa rinnalla ja auttaa sekä taisteluissa että selviytymisessä.

Spirit Essence -pisteillä voi kehittää yliluonnollisia kykyjä, kuten Spirit Dash ja Echo Strike, jotka tuovat taisteluihin näyttävyyttä ja taktiikkaa. Kontrollit toimivat saumattomasti ohjaimella, reaktio on tarkka, eikä edes intensiivisissä taisteluissa esiinny viivettä.

Hevonen, sinä loistelias apuri vai turha matkakumppani?

Hevonen on Ghost of Yoteissa kaksijakoinen kokemus. Sen rooli matkustamisessa on aluksi merkittävä, Ezossa liikkuminen ilman ratsua olisi tuskallisen hidasta, ja lumimyrskyissä hevosen avulla ehtii turvaan nopeammin. Hevosen toteutus on peliä jakava tekijä, minkä takia valitettavasti hevosen animaatiot jäävät jälkeen muun pelin viimeistellystä visuaalisuudesta. Ratsun liikkeet ovat ajoittain kulmikkaita, ja erityisesti käännöksissä tai esteiden yli hypätessä liike tuntuu jäykältä. Hevosen harjan ja hännän fysiikka ei myöskään tavoita samaa hienovaraisuutta, jota hahmoanimaatioissa muuten nähdään.

Tämä korostuu, kun vertaa hevosen käyttäytymistä esimerkiksi Ghost of Tsushiman ratsastusmekaniikkaan, joka tuntui dynaamisemmalta ja luonnollisemmalta. Lisäksi, kun pelaaja avaa “pikasiirtymä”-toiminnon, hevonen menettää helposti merkityksensä käytännöllisenä työkaluna pitkiä matkoja taittaessa. Lisäksi välillä hevonen katoaa kutsuttaessa, ilmestyy cutsceneihin väärään paikkaan tai jumittuu maastoon. Päivityksillä näitä on jo korjattu, mutta satunnaisia ongelmia esiintyy yhä.

Silti on mainittava, että hevosen äänet ja vuorovaikutus ympäristön kanssa, kavionkopina, hengitys kylmässä ilmassa ja lumen pöllyäminen kavioiden alta on toteutettu upeasti. Animaatiot eivät siis pilaa kokemusta, mutta ne muodostavat selvän poikkeaman pelin muuten korkeasta teknisestä tasosta.

Tekninen toteutus

Ghost of Yotei on teknisesti vakuuttava. Ruutunopeus pysyy vakaana, vaikka raskaimmissa lumisadejaksoissa voi esiintyä hetkittäisiä notkahduksia. Grafiikan yksityiskohtaisuus ja valaistusefektit tekevät kuitenkin vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Käännöstyö suomeksi on pääosin onnistunut, joskin paikoin dialogi tuntuu kömpelöltä tai liiankin kirjaimelliselta. Tämä ei kuitenkaan heikennä kokonaisuutta merkittävästi, varsinkin jos peliä pelaa alkuperäisellä japaninkielisellä ääniraidalla.

Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa.


Kyseinen peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Arvostelu: Mallu Millie

9.5 / 10
Hyvää: + Hahmon sulava liike ja tarkat animaatiot + Monipuolinen asearsenaali ja taitopuut + Upeat maisemat, sää- ja valoefektit + Kulttuuriset viitteet Ainu-kansaan + Erilaiset pelitilat: Kurosawa, Watanabe, Miike + Taistelu on sulavaa ja palkitsevaa, ja erilaisten aseiden oikea käyttö tekee jokaisesta yhteenotosta jännittävän. + Opastava tuuli, joka toimii kompassinasi ei riko aikakauden immersiota + Maailmassa paljon tutkittavaa + Ääni efektit hahmon liikkuessa eri pinnoilla on huomioitu hyvin + Sivutehtävät ja taitopuut lisäävät syvyyttä ja tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja kehittää hahmoa Huonoa: - Joissain kohdissa hevonen tuntuu turhalta matkustustavaksi, kun saat auki "pikasiirtymä" - toiminnon auki - Suomeksi käännetyt tekstit ajoittain kömpelöitä - Hevosen animaatiot kömpelöt - Ohjaimen toimintoja hyödynnetty hyvin, mutta käyvät toistamiseen todella tylsäksi. Yhteenveto: Ghost of Yotei on samuraipelien uusi merkkipaalu. Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa. Tämä peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Järjestöjohtajalta raju ulostulo Sonyn digisuunnitelmiin: ”Piratismi on ainoa keino pelien säilyttämiseksi levyttömässä tulevaisuudessa” Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestöjohtajalta raju ulostulo Sonyn digisuunnitelmiin: ”Piratismi on ainoa keino pelien säilyttämiseksi levyttömässä tulevaisuudessa”

Peliarkistoinnin ja -historian puolestapuhujat ovat tyrmistyneet Sonyn tuoreesta ilmoituksesta ajaa fyysisten -pelilevyjen tuotanto kokonaan alas vuoteen 2028 mennessä. Päätös siirtää johtavan pelikonsolin tulevaisuuden täysin digitaalisten käyttöoikeuslisenssien varaan on saanut alan arvostetuimmat asiantuntijat reagoimaan poikkeuksellisen kovin sanankääntein.

Videopelien säilyttämiseen erikoistuneen Video Game History Foundation (VGHF) -säätiön johtaja Frank Cifaldi on astunut julkisuuteen ja todennut suoraan, että levyttömässä tulevaisuudessa piratismi jää tällä hetkellä ainoaksi toimivaksi keinoksi pelihistorian pelastamiseksi.

Alan etujärjestöt kieltäytyvät tarjoamasta laillisia vaihtoehtoja

Cifaldin raju kommentti oli suora vastaus Bluesky-sosiaalisessa mediassa jaettuun julkaisuun, jossa piratismia luonnehdittiin pelialan ”ainoaksi tällä hetkellä olemassa olevaksi median säilytysmuodoksi”. Koko aikuisikänsä pelihistorian varojelemiselle omistanut säätiöjohtaja allekirjoitti väitteen täysin.

Videopelien historiallista säilyttämistä ajavan instituution johtajana ja ihmisenä, joka on omistanut koko aikuisikänsä tälle asialle: tämä pitää paikkansa. Olemme yrittäneet työskennellä pelialan etujärjestöjen kanssa löytääksemme laillisen tien eteenpäin, mutta he kieltäytyvät tarjoamasta mitään merkityksellistä vaihtoehtoa.

Cifaldi arvostelee peliteollisuutta siitä, että se toimii aktiivisesti omia teoksiaan ja niiden laillista arkistointia vastaan. Koska digitaaliset kauppapaikat voidaan sulkea ja lisenssit evätä yhdellä napinpainalluksella, ei pelkkään digitaaliseen jakeluun siirtyminen takaa pelien säilyvyyttä tuleville sukupolville. Kun kuluttajilta viedään mahdollisuus omistaa peli fyysisen median muodossa, katoaa virallisilta tahoilta myös mahdollisuus arkistoida teoksia laillisesti.

Katseet kääntyvät PC-rautaan

Myöhemmässä säätiön virallisessa lausunnossa Cifaldi kuitenkin lievensi sävyä ja muistutti, että Sonyn ratkaisu ei tullut asiantuntijoille täytenä yllätyksenä. Museot, kirjastot ja viralliset arkistot ovat jo pitkään ymmärtäneet, ettei pelkkien muovisten levyjen kerääminen varaston hyllyille ole kestävä tai pitkäaikainen ratkaisu uudempien pelien pelastamiseksi.

Konsolien muuttuessa suljetuiksi digitaalisiksi ekosysteemeiksi, pelien säilyttämisen ja historian pelastamisen tulevaisuus nojaa entistä vahvemmin PC-alustaan, jossa laitteiston avoimuus mahdollistaa datan kopioinnin ja tallentamisen virallisiin digitaalisiin arkistoihin. Cifaldin mukaan pelialan on kuitenkin pakko muuttaa asennettaan ja luotava viralliset, lailliset raamit museoiden toiminnalle, jotta digitaalisen aikakauden pelit eivät katoa historian hämäriin pysyvästi.

Vastaisku Sonyn digisuunnitelmille: ”Don’t Kill the Disc” -adressi keräsi nopeasti yli 115 000 allekirjoitusta Kommentit pois päältä artikkelissa Vastaisku Sonyn digisuunnitelmille: ”Don’t Kill the Disc” -adressi keräsi nopeasti yli 115 000 allekirjoitusta

Konsolipelaajien keskuudessa kytee jättimäinen raivo, kun ilmoitti virallisesti luopuvansa fyysisten pelilevyjen valmistuksesta -alustoille tammikuusta 2028 alkaen. Päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuudessa uudet pelit ostetaan joko suoraan PlayStation Storesta tai kivijalkakaupasta pelkän muovisen kotelon sisään sujautetun latauskoodin muodossa.

Vastareaktio on ollut välitön. Kanadalainen itsenäinen pelijälleenmyyjä PNP Games perusti Change.org-sivustolle ”Don’t Kill the Disc” -vetoomuksen, joka keräsi vain muutamassa päivässä yli 115 000 allekirjoitusta ympäri maailmaa.

Tuhansia työpaikkoja uhattuna ja käytettyjen pelien markkinat kuolemassa

Kriitikot ja itsenäiset kauppiaat muistuttavat, että fyysisten pelien hylkääminen ei ole vain nostalgian kaipuuta, vaan sillä on massiiviset taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset. PNP Gamesin edustaja Jade Pearce korostaa, että levyjen valmistus, logistiikka, varastointi ja kierrätys työllistävät tuhansia ihmisiä ympäri maailman.

Fyysiset pelit tukevat kokonaista teollisuudenalaa, jonka täysin digitaalinen tulevaisuus pyyhkii hiljaisesti pois: jälleenmyyjät, jakelijat, valmistajat, varastoinnin ja logistiikan, käytettyjen pelien markkinat sekä keräilijä- ja säilytysyhteisöt. Se tarkoittaa tuhansia työpaikkoja ja lukemattomia pienyrityksiä. Fyysisen median lopettaminen poistaa kuluttajan valinnanvapauden, heikentää paikallistalouksia ja antaa muutamalle alustan omistajalle täydellisen kontrollin siitä, miten ja voiko ostamiisi peleihin edes päästä käsiksi.

Pearce muistuttaa, että kyse on myös omistajuudesta. Levyversion voi aina myydä eteenpäin, antaa lahjaksi tai lainata kaverille. Digitaalinen peli on puolestaan pelkkä käyttöoikeuslisenssi, jonka Sony voi periaatteessa evätä tai poistaa palvelimiltaan milloin tahansa – kuten yhtiö teki ilmoittaessaan sulkevansa vanhojen – ja -konsoliensa kauppapaikat.

Numerot Sonyn puolella – Digimyynti jo lähes 80 %

Sonyn viestintäjohtaja Sid Shuman puolustaa ratkaisua PlayStation Blogissa toteamalla, että kyseessä on luonnollinen vastaus kuluttajien muuttuneeseen käyttäytymiseen. Digitaalisen median suosio on yksinkertaisesti ajanut fyysisten levyjen ohi.

Analyysiyhtiö Amperen julkaisemat tilastot tukevat Sonyn näkemystä. Kun julkaistiin vuonna 2013, vain 13 % pelimyynnistä oli digitaalista. Vuoteen 2025 tultaessa digitaalisten ostosten osuus kaikista PlayStation-pelihankinnoista oli loikannut jo lähes 80 prosenttiin. Viime vuonna fyysisen jakelun osuus toi enää nimelliset kolme prosenttia PlayStationin kokonaistuloista. Merkkejä tulevasta saatiin jo aiemmin, kun hittipeli Grand Theft Auto VI ilmoitti jättävänsä levyt kokonaan väliin ennakkotilauksissaan, ja Sonyn oma Pro -konsoli rullasi kauppoihin ilman levyasemaa.

Kyse on myös puhtaasta bisneksestä: kun peli myydään fyysisessä laatikossa, kauppiaat ja välikädet lohkaisevat hinnasta noin puolet. Digitaalisessa PlayStation Storessa Sony ottaa jokaisesta myynnistä suoraan 30 % komission ja loput 70 % menevät suoraan pelitalolle. Lisäksi ilman levyasemaa tuleva on tekoälybuumin ja RAM-muistipulan keskellä huomattavasti halvempi valmistaa. Talousanalyytikko Robin Zhun mukaan fyysisen median ystävillä oli mahdollisuutensa:

”Jos pelaajat ja pelien säilyttäjät olisivat ostaneet enemmän fyysisiä pelejä, Sony ei olisi nähnyt niitä digitaalisen myynnin suhteita, jotka oikeuttavat tämän päätöksen.”