Laihaa yhden viikonlopun hupia – arvostelussa Lego Brawls Kommentit pois päältä artikkelissa Laihaa yhden viikonlopun hupia – arvostelussa Lego Brawls

Eräänä synkkänä syksyisenä perjantai-iltana, lasten kanssa yhteistä laatuaikaa odottava perheenisä pääsi vihdoin korkkaamaan sen: kauan odotetun Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 -kokoelman. Ja siinä hetkessä, kun pelikasetin muovit revittiin irti, fiilis oli kieltämättä kallellaan 90-luvun lapsuusvuosiin. Niihin huolettomiin aikoihin, kun pelejä vuokrattiin paikallisesta Kirja & kasetti -nimisestä divarista ja nappiverkkarit olivat in.

Tällä kertaa vastassa ei ollut nimittäin mikään täysin tuttu ja turvallinen seikkailupaketti, vaan kaksi peliä, joiden maine kiirii niiden edellä. Kun Nintendo ilmoitti julkaisevansa molemmat klassikot yhtenä pakettina Switchille 2. lokakuuta 2025, tiesin, että ehkä nyt on aika korjata oman elämän virheet kuntoon. On nimittäin myönnettävä, että molemmat pelit ovat minulle alkuperäisessä, Wiin aikaisessa muodossaan täysin tuntemattomia. Tämä on siis eräänlainen matka tuntemattomaan, toki pienellä etumatkalla. Ensimmäiseen osaan pääsin nimittäin käsiksi jo vuonna 2020, kun se julkaistiin osana Super Mario 3D All-Stars -kokoelmaa. Jatko-osa sen sijaan on ollut tähän asti täysi mysteeri. Kyseessä kuitenkin on peli, jonka monet ovat julistaneet jopa edeltäjäänsä paremmaksi ja jonka puuttuminen aiemmasta kokoelmasta oli suoranainen vääryys.  

Tähdet, tähdet…luoksenne tahtoisin pois

Ensimmäiseen Galaxyyn palaaminen tuntui edelleen ihanan raikkaalta, mutta samalla jo tutulta ja turvalliselta kokemukselta. Miltähän kokemus lienee tuntua teille, jotka omistitte Wiin aikoinaan? Toisille kyseiset muistot palauttavat mieleen nuoruuden, ellei jopa lapsuuden, minulle sen sijaan koronavuosien eristäytymiset neljän seinän sisään. Pelin ydinidea, pallomaiset maailmat, ei olleet ajatusmaailmana vanhentunut päivääkään siitä, eikä takuulla 2010-luvustakaan. Jokainen kenttä on kuin käsintehty, nerokas esterata, joka ei yritäkään olla maantieteellisesti uskottava, vaan ainoastaan nokkela ja hauska. Kuten minäkin joskus.

Mutta seikka, mikä todella erottaa Galaxyn muista kaltaisisistaan, on ehdottomasti sen tarjoama tunnelma. Se on eeppinen, majesteettinen ja paikoin jopa yllättävän surumielinen. Ja mollivoittoisuus, jos mikä puree myös tänne meidän perukoille!

Ja sitten oli aika astua vihdoin myös eräänlaisen uutuudenviehätyksen pariin. Super Mario Galaxy 2 oli allekirjoittaneelle täysin uusi kokemus, ja se iski kuin vaikkapa Terminator 2 konsanaan: se otti kaiken, mikä teki ensimmäisestä osasta loistavan, ja käänsi nupit heti kerrassaan kaakkoon. Jos ensimmäinen peli oli tunnelmallinen avaruusooppera, tässä paketissa loistaa puhdasverinen, mutta pohdiskeleva ja eeppinen toimintaelokuva, joka parantaa juoksuaan joka osa-alueella.

Galaxy 2 heittää hyvästit ykkösosan rauhalliselle pohdiskelulle ja iskee kaasun pohjaan heti alusta alkaen. Laaja Komeettaobservatorio on korvattu lineaarisella Starship Mario -maailmankartalla, joka poistaa kaiken turhan ja vie pelaajan suoraan asiaan. Tahti on armoton, ja peli tuntuu jatkuvasti sylkevän uusia, mielestäni jopa varsin nerokkaita ideoita pelaajan eteen. Suurin lisäys on tietenkin kaikkien rakastaman Yoshin paluu.

Ei penaalin terävin kynä, mutta osuu silti suoraan sydämeen

Miltä tämä kaikki sisäinen kauneus sitten tuntuu ja näyttää Switch 2:lla? Vaikka pelikasetti on alkuperäiselle Switchille, uusi konsoli lataa automaattisesti ilmaisen päivityksen, joka tekee kokemuksesta ehkä jopa jonkinlaista uutuudenviehätystä pursuavan paketin. Visuaalisesti pelit ovat kauniita ja pyörivät vakaalla 60 kuvan sekuntinopeudella, ja telakoituna tarjoiltava 4K-resoluutio saa kaiken näyttämään terävältä ja eloisalta. Tekstuurit on selvästi hiottu nykypäivään. Täydellinen esitys ei kuitenkaan ole, sillä työtä ehkä tämän suhteen olisi voitu tehdä ehkä kenties vieläkin enemmän?

Suurin kysymysmerkki on kuitenkin ohjaus. Koska en ole pelannut alkuperäisiä Wii-versioita, en voi verrata ohjausta niihin, mutta Switch 2:lla kokemus on hieman kaksijakoinen. Pelit on selvästi suunniteltu liikeohjauksen ympärillei. Pro Controllerilla tähtäimen liikuttelu tuntuu hieman kömpelöltä , mutta irrotetuilla Joy-Coneilla tai käsikonsolitilassa pelaaminen on yllättävän toimivaa. Switch 2:n parannetut Joy-Conit tekevät kokemuksesta vakaamman, ja kakkospelaajan hiiriohjaus on mainio lisä, jolla Switch 2 pääsee elvistelemään viimeisen päälle.

Yhteenveto

Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 on loppujen lopuksi paketti, joka sisältää kaksi genrensä ehdotonta huipputeosta. Kokoelman hinta pyörii meidän lähikauppojen nurkilla noin 60–65 euron tuntumassa, mikä on herättänyt perinteisestikit keskustelua. Monille, jotka pelasivat nämä teokset puhki jo Wiillä, tämä voi tuntua korkealta hinnalta vanhojen pelien remasteroinneista.

Mutta minun kaltaiselleni Wii-kauden missanneelle pelaajalle, joka missasi näiden potentiaalin täysin niiden alkuperäisen julkaisun aikoihin, tässä on mukana muutakin tunnetta. Kyseessä on päräyttävä ”uusi” kokemus, jonka parissa muut nauttivat elämästään vuosina, kun itse vielä rymysin media-insinööriopiskelijan haalareissani pitkin ojia.

Pelipaketti on mahdollisuus kokea kaksi videopelien historian merkkipaalua tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kuosissa, ilman että tarvitsee kaivaa vanhaa Wii-konsolia ja helvetinmoista kaapelimerta esiin. Tältä kantilta katsottuna hinta ei tunnu niinkään maksulta vanhan päivittämisestä, vaan pääsylipulta kahden unohtumattoman avaruuden ikkunan pariin.

Minulle kokemukset ainakin olivat erittäin rentouttavia kokemuksia, ja myöhännäisheränneenä vihdoin ymmärrän, mistä tässäkin hypessä aikoinaan oli kyse. Kuin Rauli Baddin aikoinaan, totean kaipaavani kovasti Super Mario Galaxyn maailmaan tätä kirjoitustakin viimeistellessäni.

”Tähdet, tähdet, luoksenne tahtoisin pois….”

Mutta varovainen tuossa universumissa saa olla, nimittäin Pertti Keinonenkin voisi tässä kohtaa laulaa:

”Galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia”