LEGO 2K Drive -ajopelin eri ajoneuvot esittelyssä uudella videollaKommentit pois päältä artikkelissa LEGO 2K Drive -ajopelin eri ajoneuvot esittelyssä uudella videolla
Bricklandian pirteä uutistoimisto Awesome News Network jatkaa viikoittaisia uutislähetyksiään palikoidentäyteisestä kaupungista. Tällä kertaa pirtsakat uutisankkurit Vikki Wheeler ja Parker Carr ovat tohkeissaan monipuolisesta ajoneuvovalikoimasta, hulvattomista ajoympäristöistä ja erilaisista mahdollisuuksista toteuttaa kuljettajan päähänpistoja.
Olipa kyseessä vauhdikkaat katoilla ajamiset, kulkuneuvoilla veteen pulahtamiset tai vimmaiset ajokisat muita kuljettajia vastaan, hauskoja hetkiä piisaa yllin kyllin. Tuntuuko kahvikupilla ajaminen hyvältä idealta? Onnistuu. Entäpä vihreä vesipeto? Totta kai! Tai jos kaipaa jotain normaalimpaa, kuten isopyöräistä maastoautoa, tietenkin moinen järjestyy!
Suomalainen indie-studio Lohkare Games on paljastanut tulevan Last Drop -pelinsä ääninäyttelijät, eikä lista jätä kylmäksi. Mukana ovat muun muassa Tommi Korpela, Jukka Rasila, Ilkka Koivula, Mato Valtonen sekä edesmennyt Olga Temonen.
Last Drop vie pelaajan 1990-luvun Suomeen, kuvitteelliseen Nykylän kaupunkiin, jossa seurataan kolmen kaveruksen elämää. Seppo haaveilee kirjailijan urasta ja rauhallisesta elämästä maalla, mutta suunnitelmat menevät uusiksi, kun vanha tuttu Rahikainen palaa kuvioihin – eikä ilman kyseenalaisia ideoita. Kun mukaan liittyy vielä uskollinen Kuikka, kolmikon matka ajautuu nopeasti kohti sekavia käänteitä, joissa huumori ja tragedia kulkevat käsi kädessä.
Pääkolmikon äänissä kuullaan kokenutta kaartia. Rahikaisen roolissa kuultava Tommi Korpela kuvaili projektia “pirun hauskaksi”, mikä lupaa hyvää pelin sävylle. Sepon äänenä toimii pitkän linjan ääninäyttelijä Riku Moilanen, ja Kuikan rooliin on saatu Ilkka Koivula. Sivuhahmoissa vilahtaa myös värikäs kattaus persoonia, kuten Rasila erikoisena hautaustoimiston pitäjänä ja Valtonen mystisenä Viinapiruna.
Erityisen koskettava yksityiskohta on Olga Temonen mukanaolo. Pelaajat kuulevat hänen äänensä pelin kauppakohtauksissa – rooli jäi samalla hänen viimeisimpiinsä ennen menehtymistään vuonna 2025. Tämä tuo muuten rosoiseen ja humoristiseen peliin myös ripauksen haikeutta.
Last Drop on tekijöidensä mukaan rakkauskirje 90-luvun Suomelle: lama-ajan karuus, pitkät tiet, metsät ja pienet kylät rakentavat maailmaa, jota ei ole siloiteltu liikaa. Pelin on tarkoitus ilmestyä aluksi Early Access -versiona PC:lle Steamiin, ja julkaisupäivä tarkentuu lähiaikoina. Lohkare Gamesin esikoispeli pyrkii yhdistämään tarinavetoisen seikkailun ja tunnistettavan suomalaisen arjen – hieman kuin Tarantino kohtaisi Kaurismäen.
Channel37 Ltd on helsinkiläinen indie-pelistudio, joka perustettiin vuonna 2021. Pienen, alle kymmenen hengen tiimin taustalta löytyy kuitenkin runsaasti kokemusta pelialalta, ja tekijät ovat olleet mukana kehittämässä useita tunnettuja pelejä jo ennen studion perustamista.
Studion esikoispeli The Last Caretaker kuvastaa hyvin heidän kunnianhimoaan. Kyseessä on omaperäinen selviytymis- ja rakentelupeli, jossa yhdistyvät vahva tunnelma, tarinankerronta ja avoin tutkiminen. Channel37 pyrkii tekemään pelejä, joissa maailma ja fiilis ovat yhtä tärkeitä kuin itse pelimekaniikat ja se näkyy selvästi heidän ensimmäisessä projektissaan.
Tarina ja lähtöasetelma
The Last Caretaker -pelin tarina kertoo matkasta etsiä ihmisten siemeniä / säiliöitä, jotka tuodaan Lazarus kompleksiin kasvatettavaksi, jotta tehtävä täyttyy ja ihmiskunta pelastuu. Näitä säiliöitä etsitään maapallolta, joka on joutunut vedenpaisumuksen valtaan. Korjataan vanha laivan ja pääset sillä lähtemään matkaan Laiturista 37, josta myös herätään tähän tai ehkä paremmin sanottuna palataan takaisin lepotilasta ja tutkiminen aloitetaan hiljaisessa ympäristössä.
Ensimmäisenä tehtävävä on saada laituriin valot päälle ja virta kulkemaan. Päätehtävänä on seuraavaksi saada laiva kuntoon, mutta samanaikaisesti voi rauhassa tutkia ja opetella peliä miten kaikki toimii eikä tarvitse kiirehtiä yhtään mihinkään. Laituri 37:n rakennuksessa on katolla aurinkopaneeleita ja tuuliturbiineita, jotka pystyy korjaamaan korjaustyökalulla ja ne ovat myös virranlähteet tuottamaan energiaa, jos saa laituriin sisätiloissa olevat akut kulutettua loppuun ja täyttämään ne uudestaan sekä antamaan virtaa laitteille. Näistä ovat tärkeimmät Recycler -kone, jolla saadaan scrap materiaalit muutettua käyttömateriaaliksi sekä Fabricator -kone, jossa materiaaleista voi tehdä taidoilla opittuja reseptejä.
PECO-järjestelmä ja pelin opettelu
Keskeisessä osassa seikkalua, jatkuvasti pysyvänä on PECO -terminaali. PECO -terminaalissa on mahdollista lukea kaikkien peruasioiden toimivuus ja tämä on omasta mielestä hienoa suunnittelua, ettei kaikkea pakoteta kurkusta alas pakkopullalla opettelemaan heti kättelyssä vaan voi lukea kaiken läpi aivan omaan tahtiin ja annetaan mahdollisuus selvittää asiat itse, jos ei lukeminen maistu. Luin heti kaikki opetukset ja se kyllä auttoi pääsemään alkuun. PECO -terminaali myös päivittää tehtäviä ja kertoo uusista löydöistä, joten sitä kannattaa käydä välillä tarkistamassa. Tätä helpottaa kohteista löytyvät navigointi majakat, paperiset muistot ja muut esineet, jotka avaavat lokikirjauksia PECO:n tietoihin tapahtumista ennen nykyistä tilannetta, jossa maapallo on veden valtaama.
Äänimaailma ja tunnelma
Pelissä äänimaailma heti kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen antoi tunteen täydellisestä tyhjyydestä, jossa ainot äänet tulevat omista tekemmistä toimista. Siirreltyjen esineiden ja omien askeleiden kolina betonialustalla tuovat ainoan äänen, joka rikkoo muuten täyden hiljaisuuden sisätiloissa. Askeleet kaikuvat ihanasti robotin kävellessä ympäri betoni- sekä metallisten kulkuväylien päällä.
Laivan uumenissa metallin kaiku antaa lisää painoa ajatukselle, että olen ainoa joka voi tuoda toivon ihmiskunnan pelastamiselle. Äänimaailma on edelleen todella hiljainen, vaikka välillä laivalla seilatessa kuuluukin rauhallinen, mutta seikkailunhalua ruokkiva instrumentaalinen taustamusiikki. Lintuja eikä muutakaan elollista pienelämää ei ole mailla eikä halmeilla, joka antaa vielä enemmän tunnelman maailman tyhjyydestä, yksinäisyydestä.
Maailman tutkiminen ja ympäristön uhkaavuus
Rakennuksien ja öljynporauslautan näköisten tasaisten alustojen päälle rakennettujen viestintärakennusten, turvapaikkojen sekä asuinpaikkojen ympärillä oleva hiljaisuus on karmiva. Rakennelmien tutkimisen hiljaisuuden luonnonvoimien tausta-ambienssin lisäksi kulmien takaa kuuluva metallinen kolina, pienten metallisten jalkojen kilinä betonia pitkin ”Sweetheart” robottien parveillessa ympäriinsä ja suojellessa biomassa möykkyjä, joiden sisältä niitä myös tulee kasoittan biomassa pallurat tuhotessa tai liian lähelle niitä mentäessä.
Pelissä hiljaisuuden täyttää ”Dismantling Tool” eli purkutyökalulla, joka pitää tarpeeksi ääntä pitämään tyhjät hallit ja hiljaisuuden jatkuvasti poissa varsinkin omalla pelityylillä, koska haluan kerätä kaikki materiaalit kohteesta. Isojen ja pienempien hissien liikkumisen hurinasta tulee tunne teollisista hisseistä ja niiden voimasta kantaa suuria esineitä, joita on näihin rakennelmiin kannettu sisälle. Vedenalaisessa seikkailussa hetkellisellä käynnillä, ei vielä tarpeeksi riittävän syvyyskestävyyden vuoksi ei ole muuten ääntä kuin Huoltaja -robotin uimisesta tuleva liikkeen ääni.
Pelin rytmitys ja tutkimisen vapaus
Rakastan tässä pelissä tahditusta. Sain aivan rauhassa tutkia ja omaan tahtiin tehdä, rakennella tai kerätä materiaaleja niin paljon kuin sielu sietää. Tehtävien merkinnät ovat sopivan kokoisia ihan perus asetuksilla pelissä. Ne eivät peitä koko ruutua tai tule eteen.
Aluksi navigointia ohjeistavia merkkejä on vain yksi kunnes saat laivan käyttöösi ja voit kartan kautta valita löydetyistä paikoista, navigointi majakoiden ladatuista karttamerkeistä ja niistä on mahdollista valita mitkä merkit ovat aktiivisena ja näkyvät suunnistumerkkeinä katsoessa ympärille. Hyvä puoli tässä on myös, että merkit saa kokonaan pois nollaamalla valitut merkit laivan kartan avulla. Laivalla seilaillessa jokaiseen päämäärään saa mennä omaan tahtiin ja voi käydä tutkimassa muita välietappeja ennen päätehtävään siirtymistä. Ruudulla ei ole kauheasti roskaa, kuten tehtävien objektiiveja tai muuta pientä kuvaketta ohjaamaan mihin täytyy mennä, vaan ne asetettu vasemmalle yläkulmaan ja lukemalla sieltä tietää minne täytyy mennä. Tästä syystä on mukava katsella ympärilleen, koska kaikki merkit saa piiloon, joten tutkiminen ja aavasta merestä nautiskelu matkan aikana on mahtavaa.
Taistelu ja aseistus
Taistelu tuntuu sorkkaraudalla hyvältä. Viholliset osuvat sinuun yhtä hyvällä tuurilla kuin sinä niihin eli 100% ellet väistä tai liiku niiden hyökkäyksen alta pois. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, kun Sweetheart -robotteja tulee n. 20 kappaletta kerralla kimppuun. Kuitenkin lyöminen on tosi sulavaa ja osuma on tosi taattu kunha löynti osuu tähtäimen kohdalla viholliseen, joka on hienoa nähdä varsinkin early access -pelissä. Tasoja tarpeeksi saatua vihollisten tuhoaminen on aina vain nopeampaa, koska pistooleja saa erilaisia, kuten sähkövirtaa käyttävä pistooli, luoteja käyttävä pistooli, polttoaineella toimiva liekinheitin pistooli ja näihin rakennettavia lisäosia. Lisäksi saatavilla on muutamia kiväärejä sekä tarkkuuskiväärejä.
Pistooleja voi helpommin tehdä erilaisiin vihollistyyppien tuhoamiseen tai omaan pelityyliin sopivaan. Sähköpistoolin huonona puolena on se, että on oltava aivan liian lähellä vihollisia samaan aikaan kärsimättä itse suurta vahinkoa. Pistooli joka käyttää luoteja oli varma valinta. Luoteja on halpa tehdä, mutta täytyy muistaa niiden paino sekä määrä, jonka itse jaksaa kantaa. Aseisiin voi tasoja saadessa myös tehdä erilaisia lisäosia, joilla voi muokata käytössä olevat aseet. Samat osat voi liittää ainakin pistooliin ja kivääriin.
Tekninen suorituskyky ja optimointi
Pelin toimivuus on ollut omalla koneelle vähän vaihteleva. Aika tasaisesti pysyy 60fps korkeilla grafiikka asetuksilla ja DLSS balanced -asetuksella. Mielenkiintoista on kyllä Ray Tracing, jonka päällä pitäminen nostaa fps määrää ja kun sen ottaa pois nii fps tippuu 30-45. Nämä ongelmat oli ratkaistavissa laittamalla pelin lukituksen 30fps ja suurin osa suoritusongelmista meni ohi.
Rakentaminen ja käyttömukavuus
Vaikka peli on early access vielä niin siinä on kyllä ajateltu hyvin paljon etukäteen asioita, jotka yleensä samantyyppisiin peleihin olen joutunut laittamaan modien voimin. Pelissä rakentaessa vaikka omasta taskusta esimerkiksi sähkökaapeeleita voit seistä lähellä laatikoita ja peli osaa ottaa reseptiä ja määrää varten tarvittavat materiaalit. Helpottaaksesi tätä, voit aloittaa reseptin tekemisen ja hiiren oikealla painikkeella painaa haluaamasi reseptiä, täällä vaihtoehtona on lisätä puuttuvat osat ja peli tekee niitä sopivan määrän automaattisesti.
Lazarus Complex – pelin keskeinen kohde
Päätarinan tärkein kohde on Lazarus Complex, joka on viimeinen ihmisten rakentama isompi rakennelma, jossa he kasvoivat viimeisimpien PECON -tietojen mukaan. Tämä on ensimmäinen isompi rakennus veden keskellä, kun tähän mennessä vedenpinnan yläpuolella on ollut pieniä rakennuksia, joissa ihmiset pystyivät olemaan turvassa. Tietenkin hissi ei ole toiminnassa, joten pääsen suorittamaan parkour liikkumista hajonneita metallikehikko kulkukäytäviä pitkin sekä Lazarus rakennuksen ulkoseiniä, jotta löytyy sisäänpääsy. Tällä alueella minulla tuli myös suorituskyky ongelmia vastaan.
Ohjaus ja kontrollit
Hiirellä ja näppäimistöllä pelatessa kaikki näppäimet löytyy ja ovat nopeasti saatavilla, Jokainen näppäimen painallus ottaa ja tekee tehtävänsä eikä ole väliä millaisia suorituskykyyn liittyviä ongelmia itsellä saattoi olla. Olen luottanut tässä pelissä todella paljon tasohyppelyiden osioissa Caretaker -robotin taitoon ottaa kiinni jokaisesta reunuksesta, joista vain tarvitsee loikkiessa korkealla rakenteiden yläpuolella. Tottakai ohjaintaki oli kokeiltava sitä kokonaista tukea pelissä Steam sivulla mainitessa ja se toimi ongelmitta.
Yhteenveto
Yhteenvetona sanoisin The Last Caretaker -pelin olevan todella hyvään suuntaan menevä ja vielä Early Access vaiheessa näyttää erittäin lupaavalta. 30e hintalappu on tosi reilu vielä kehittyvästä pelistä, kun siihen on aika vasta tullut uusi Chapter, jossa on lisätarinaa ja muuta mukavaa kuten uusia vihollisia. Suosittelen ehdottamasti kaikille edes kokeilumielessä, kun tässä on tehty mahtavasti kaikki tarvittava avoimenmaailman, selviytymis-rakentelu pelissä nyt voi tarvita ja lisäksi ei tarvitse muistaa itse syödä hahmolla ollenkaan, kun robotti tarvitsee vain virtaa sekä välillä parantaa itseään.
Plussat:+ Grafiikat
+ Luotettava parkour
+ Pelattavuus hiiri/näppäimistö ja ohjaimella
+ ÄänimaailmaMiinukset:- Optimoiti/asetuksien säätäminenYhteenveto:Yhteenvetona sanoisin The Last Caretaker -pelin olevan todella hyvään suuntaan menevä ja vielä Early Access vaiheessa näyttää erittäin lupaavalta. 30e hintalappu on tosi reilu vielä kehittyvästä pelistä, kun siihen on aika vasta tullut uusi Chapter, jossa on lisätarinaa ja muuta mukavaa kuten uusia vihollisia. Suosittelen ehdottamasti kaikille edes kokeilumielessä, kun tässä on tehty mahtavasti kaikki tarvittava avoimenmaailman, selviytymis-rakentelu pelissä nyt voi tarvita ja lisäksi ei tarvitse muistaa itse syödä hahmolla ollenkaan, kun robotti tarvitsee vain virtaa sekä välillä parantaa itseään.
