Arvostelut, Pelit

Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan Kommentit pois päältä artikkelissa Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan

Little Nightmares 2 (PC)

8 / 10
Hyvää + Tarina, Visuaalinen toteutus, Äänimaailma Huonoa - Co-opin puuttuminen, Hahmo tottelee ohjausta paikoitellen huonosti Yleisesti Little Nightmares 2 focus painottuu vahvasti tarinaan, jonka loppuhuipennus järkyttää varmasti

On haastavaa arvostella spoilaamatta siitä mitään, sillä on onnistunut luomaan ainutlaatuisen tarinan, jonka loppuhuipennus saa varmasti leuat loksahtamaan auki.

Helpot ensiaskeleet

Pelin päähahmo on Mono, pussipäinen hahmo joka tupsahtaa pelin alussa telkkarista ulos. Peli ei suoraan opeta mistä mitäkin tapahtuu vaan antaa aluksi mahdollisuuden oivaltaa kaiken itse; mistä liikutaan, mistä hypätään, miten tuon esteen yli pääsee… ja näin sen kuuluu ollakin. Kun näppäimistä ja hahmon eri komennoista pääsee jyvälle, peliä on ilo pelata hahmon enimmäkseen responsiivisen ohjattavuuden ansiosta.

Pelin alkumetreillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Apuun rientää Six

Hetken tarpomisen jälkeen seikkailuun hyppää mukaan Six, mysteerihahmo joka ei liiemmin itseään esittele. Six on toisaalta kiva lisä peliin, tekoäly toimii hyvin eikä toveria tarvitse olla kokoajan paimentamassa. Toisaalta taas Six on hukkaan heitettyä potentiaalia; jos peliin olisi lisätty co-op, olisi se tarjonnut hurjan määrän mahdollisuuksia. Nyt Six on itsenäisyytensä vuoksi käytännössä turha, sillä kaikki hänen toimensa on ohjelmoitu juuri tietyllä tavalla eikä ikinä tarvitse jännittää, selviytyykö hän annetuista haasteista. Toki tämä yhteistyötila saatetaan peliin lisätä esimerkiksi dlc:n muodossa, toivottavasti.

Pimeydessä kaksin on parempi kuin yksin

Hieman teknisestä puolesta

Peli oikeasti näyttää ja kuulostaa aivan mahtavalta. Tunnelma on saatu luotua ääniefektein ja erinäisillä valotuksilla niin puistattavaksi, että takapuoli nousi tuolista parikin kertaa ilmaan. Pelin pelaamiseen suositellaankin vahvasti käytettäväksi kuulokkeita, sillä jopa osa pelin haasteista vaatii ympäristön kuuntelemista tarkkaan. Peliä suositellaan pelattavaksi myös oikealla ohjaimella, sillä pelissä on huomattavasti helpompi kikkailla gamepadilla kuin näppäimistöllä. Mono tottelee komentoja enimmäkseen oikein, mutta välillä hän päättää kieltäytyä esimerkiksi poimimasta tavaroita maasta ja jos oikein huono tuuri käy, jää hän kiinni esimerkiksi kirjahyllyyn tai tuoliin. Tällöin ei auttanut kuin ladata aiempi checkpoint ja toivoa ettei sama toistu. Eikä kyllä toistunutkaan.

Little Nightmares 2 loistaa tasohyppelyllään

Pelin pulmat eivät liikaa hermoja rasita

Pelin ”älypelit” eivät ole todellakaan liian haastavia. Ratkaisu on yleensä korostettu todella huomattavasti; jos seinästä törröttää lankkuja joiden läpi saattaisi päästä niin lattialle on varmasti aseteltu oikein näkyvälle paikalle kirves. Jos huoneesta poistuminen vaatii korkealla olevan napin painamista, jollakin hyllyllä näkyvä erittäin iso objekti suorastaan huutaa ”heitä minut tuohon nappiin!” Toisaalta tällä kyllä vältytään liialliselta turhautumiselta joka voisi viedä mielenkiinnon koko pelistä, mutta co-opin kannalta olisi ollut vielä hauskempaa ratkoa paljon haastavampiakin ongelmia. Jos tämmöinen co-op siis olisi olemassa.

Tässä pelissä eivät älynystyrät kuormitu

Yhteenveto

Little Nightmares II ei missään nimessä ole täydellinen. Siitä löytyy omat kauneusvirheensä, jotka kohdistuvat lähinnä pieniin puutteisiin ohjattavuudessa ja co-opin potentiaalissa. Ilman kyseistä tarinaa olisinkin antanut pelille vahvan seiskan, mutta pelin loppu on koettava itse. En ole miesmuistiin saanut mistään pelistä vastaavanlaisia fiiliksiä, sillä Monon ja Six:n ahdingon voi ihan oikeasti tuntea. On myös erittäin suositeltavaa että pelin ensimmäinen osa on pelattuna ennen tähän sekaantumista, sillä pelisarjan aikajanaa on hieman vaikea hahmottaa ilman molempien pelaamista.

Tämä oli kyllä hieno kokemus.

Wardogsin kehittäjä kompensoi ylitöitä osakkeilla ja bonuksilla, mutta edellyttää joustavuutta Kommentit pois päältä artikkelissa Wardogsin kehittäjä kompensoi ylitöitä osakkeilla ja bonuksilla, mutta edellyttää joustavuutta

Wardogsin kehittäjä Bulkheadin toimitusjohtaja Joe Brammer on ottanut varsin suorasanaisesti kantaa pelialalla paljon puhuttavaan crunchiin eli pitkiin ja tavallista raskaampiin työjaksoihin. Brammerin mukaan studio ei edes palkkaa ihmisiä, jotka vastustavat crunch-kulttuuria aktiivisesti.

Brammer kertoi haastattelussa, että pyrkii tasapainoon tekemällä välillä pidempiä työjaksoja ja antamalla työntekijöille sen jälkeen mahdollisuuden höllätä tahtia ilman pelkoa potkuista. Hänen mukaansa Wardogsin parissa viimeiset kolme kuukautta ovat olleet monille työntekijöille tärkeämpiä kuin perhe-elämä, mutta nyt tilanteen pitäisi kääntyä toiseen suuntaan.

Studion työntekijöiden elämäntilanteet ovat myös muuttuneet vuosien varrella. Brammerin mukaan tiimi on vanhentunut ja yhä useampi työntekijä perustaa perhettä, mikä tekee pitkistä työjaksoista hankalampia. Bulkhead onkin muuttanut isyysvapaakäytäntöjään ja tarjoaa nykyisin kahden viikon isyysvapaan sekä puolikkaita työpäiviä helpottamaan paluuta töihin.

Crunchia vastustavat työntekijät eivät kuitenkaan välttämättä päädy Bulkheadille lainkaan. Brammerin mukaan studio etsii ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, että kovia työjaksoja tulee joskus vastaan. Hän perustelee käytäntöä myös rahallisilla kannustimilla, jossa osa työntekijöistä saa merkittäviä bonuksia ja osuuksia yrityksestä vastineeksi kovasta työpanoksesta.

on joka tapauksessa lähtenyt Early Accessissa vauhdilla liikkeelle. Peli on myynyt jo kaksi miljoonaa kappaletta alle viikossa, ja konsoliversiot on tarkoitus julkaista vuonna 2028. Nyt Bulkhead aikoo siis ottaa aikaa ainakin konsoliversioiden kanssa. Toivottavasti samalla myös kehittäjille jää aikaa nostaa jalat pöydälle.

Suomalaismytologiasta ammentava Dice of Kalma rikkoi miljoonan latauksen rajan Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaismytologiasta ammentava Dice of Kalma rikkoi miljoonan latauksen rajan

Balatron vanavedessä syntynyt peligenre ei näytä olevan vielä valmis hautautumaan pelihistoriaan. on kerännyt yli miljoona latausta – ja -laitteilla sekä Steamissa. Saavutus on jälleen yksi osoitus siitä, että korttipakkojen, roguelike-elementtien ja uhkapelihenkisen numeroiden pyörittelyn yhdistelmä kiinnostaa pelaajia.

Dice of Kalma ottaa vaikutteita erityisesti Balatrosta, mutta korttien sijaan pöydälle heitetään noppia. Pelaajan tehtävänä on muodostaa nopista pokerikäsiä ja kasvattaa pistemääriä kierros kierrokselta. Vastassa on suomalainen kuolemanjumala Kalma, jonka kanssa käydään hieman tavallista erikoisempaa kamppailua sielusta.

Pelissä on genrelle tuttuun tapaan erilaisia bonuksia ja muokkaimia, joita voi hankkia esimerkiksi pääkalloilla. Ne voivat vahvistaa tietynlaisia pokerikäsiä tai antaa muita etuja seuraaville kierroksille. Mukana on myös hieman aavemainen retrohenkinen ulkoasu, joten tunnelma ei jää aivan pelkkien numeroiden laskemiseksi.

Miljoonan latauksen rajapyykki kertoo samalla, että Balatron aloittama pelityyli kiinnostaa edelleen myös mobiilissa. Samalla lajityypin suosion kasvaessa kilpailu alkaa väistämättä kiristyä. Dice of Kalman kaltaiset pelit kuitenkin osoittavat, että tutulle kaavalle voi löytyä vielä uusia, varsin suomalaisiakin tapoja heittää kapuloita rattaisiin.