Arvostelut, Pelit

Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan Kommentit pois päältä artikkelissa Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan

Little Nightmares 2 (PC)

8 / 10
Hyvää + Tarina, Visuaalinen toteutus, Äänimaailma Huonoa - Co-opin puuttuminen, Hahmo tottelee ohjausta paikoitellen huonosti Yleisesti Little Nightmares 2 focus painottuu vahvasti tarinaan, jonka loppuhuipennus järkyttää varmasti

On haastavaa arvostella Little Nightmares II spoilaamatta siitä mitään, sillä Bandai Namco on onnistunut luomaan ainutlaatuisen tarinan, jonka loppuhuipennus saa varmasti leuat loksahtamaan auki.

Helpot ensiaskeleet

Pelin päähahmo on Mono, pussipäinen hahmo joka tupsahtaa pelin alussa telkkarista ulos. Peli ei suoraan opeta mistä mitäkin tapahtuu vaan antaa aluksi mahdollisuuden oivaltaa kaiken itse; mistä liikutaan, mistä hypätään, miten tuon esteen yli pääsee… ja näin sen kuuluu ollakin. Kun näppäimistä ja hahmon eri komennoista pääsee jyvälle, peliä on ilo pelata hahmon enimmäkseen responsiivisen ohjattavuuden ansiosta.

Pelin alkumetreillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Apuun rientää Six

Hetken tarpomisen jälkeen seikkailuun hyppää mukaan Six, mysteerihahmo joka ei liiemmin itseään esittele. Six on toisaalta kiva lisä peliin, tekoäly toimii hyvin eikä toveria tarvitse olla kokoajan paimentamassa. Toisaalta taas Six on hukkaan heitettyä potentiaalia; jos peliin olisi lisätty co-op, olisi se tarjonnut hurjan määrän mahdollisuuksia. Nyt Six on itsenäisyytensä vuoksi käytännössä turha, sillä kaikki hänen toimensa on ohjelmoitu juuri tietyllä tavalla eikä ikinä tarvitse jännittää, selviytyykö hän annetuista haasteista. Toki tämä yhteistyötila saatetaan peliin lisätä esimerkiksi dlc:n muodossa, toivottavasti.

Pimeydessä kaksin on parempi kuin yksin

Hieman teknisestä puolesta

Peli oikeasti näyttää ja kuulostaa aivan mahtavalta. Tunnelma on saatu luotua ääniefektein ja erinäisillä valotuksilla niin puistattavaksi, että takapuoli nousi tuolista parikin kertaa ilmaan. Pelin pelaamiseen suositellaankin vahvasti käytettäväksi kuulokkeita, sillä jopa osa pelin haasteista vaatii ympäristön kuuntelemista tarkkaan. Peliä suositellaan pelattavaksi myös oikealla ohjaimella, sillä pelissä on huomattavasti helpompi kikkailla gamepadilla kuin näppäimistöllä. Mono tottelee komentoja enimmäkseen oikein, mutta välillä hän päättää kieltäytyä esimerkiksi poimimasta tavaroita maasta ja jos oikein huono tuuri käy, jää hän kiinni esimerkiksi kirjahyllyyn tai tuoliin. Tällöin ei auttanut kuin ladata aiempi checkpoint ja toivoa ettei sama toistu. Eikä kyllä toistunutkaan.

Little Nightmares 2 loistaa tasohyppelyllään

Pelin pulmat eivät liikaa hermoja rasita

Pelin ”älypelit” eivät ole todellakaan liian haastavia. Ratkaisu on yleensä korostettu todella huomattavasti; jos seinästä törröttää lankkuja joiden läpi saattaisi päästä niin lattialle on varmasti aseteltu oikein näkyvälle paikalle kirves. Jos huoneesta poistuminen vaatii korkealla olevan napin painamista, jollakin hyllyllä näkyvä erittäin iso objekti suorastaan huutaa ”heitä minut tuohon nappiin!” Toisaalta tällä kyllä vältytään liialliselta turhautumiselta joka voisi viedä mielenkiinnon koko pelistä, mutta co-opin kannalta olisi ollut vielä hauskempaa ratkoa paljon haastavampiakin ongelmia. Jos tämmöinen co-op siis olisi olemassa.

Tässä pelissä eivät älynystyrät kuormitu

Yhteenveto

Little Nightmares II ei missään nimessä ole täydellinen. Siitä löytyy omat kauneusvirheensä, jotka kohdistuvat lähinnä pieniin puutteisiin ohjattavuudessa ja co-opin potentiaalissa. Ilman kyseistä tarinaa olisinkin antanut pelille vahvan seiskan, mutta pelin loppu on koettava itse. En ole miesmuistiin saanut mistään pelistä vastaavanlaisia fiiliksiä, sillä Monon ja Six:n ahdingon voi ihan oikeasti tuntea. On myös erittäin suositeltavaa että pelin ensimmäinen osa on pelattuna ennen tähän sekaantumista, sillä pelisarjan aikajanaa on hieman vaikea hahmottaa ilman molempien pelaamista.

Tämä oli kyllä hieno kokemus.

Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia Kommentit pois päältä artikkelissa Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia

Ilmainen PvP-raidaräiskintä Highguard julkaistiin 26. tammikuuta näyttävästi ja keräsi heti valtavan yleisön Steamissa. Peli ylsi parhaimmillaan noin 97 000 yhtäaikaiseen pelaajaan, mikä on komea saavutus uudelle nimikkeelle. Pelaajamäärien rinnalla kulkee kuitenkin synkempi tarina, sillä käyttäjäarviot ovat olleet poikkeuksellisen tylyjä.

Tällä hetkellä vain noin 32 prosenttia yli 14 500 Steam-arviosta on positiivisia, ja kokonaisarvosana on enimmäkseen negatiivinen. Osa kritiikistä kohdistuu PC:n suorituskykyongelmiin, mutta suurin palaute koskee pelin ydinsuunnittelua. Monien mielestä Wildlightin valinnat eivät osu maaliin.

Yleisin valitus on, että Highguardin kartat tuntuvat liian suurilta ja tyhjiltä 3v3-pelimuotoon. Ratsut saavat lähes yksimielisesti kehuja, mutta niidenkään ei koeta pelastavan tilannetta. Pelaajien mukaan isommat tiimikoot, kuten 4v4 tai 5v5, olisivat tehneet otteluista elävämpiä.

Myös resurssien kerääminen ja louhinta saavat sapiskaa, kun tekeminen koetaan tylsäksi ja rytmi rikkonaiseksi. Raid-vaihetta, jossa hyökätään vastustajan tukikohtaan Shieldbreakerin avulla, pidetään pelin parhaana antina, mutta sitä edeltää liikaa hiljaista puuhastelua. Lisäksi hahmot eroavat toisistaan vain kahden kyvyn verran, ja osa pelaajista pitää pelin ulkoasua varsin mitäänsanomattomana.

Steam-lukemat eivät silti kerro koko totuutta, sillä Highguard julkaistiin myös PlayStation 5:lle ja Xbox Series X|S:lle, joiden pelaajamääriä ei julkisteta. Kehittäjä Wildlight vakuuttaa olevansa mukana pitkällä tähtäimellä ja kertoo ensimmäisen vuoden sisältösuunnitelmien olevan jo työn alla. Live service -pelien armottomassa kilpailussa alku on kuitenkin karu ja seuraavat kuukaudet näyttävät, pystyykö Highguard kääntämään yleisön mielipiteen edukseen.

007 First Light tuo rauhallista tyylikkyyttä Bond-pelien maailmaan Kommentit pois päältä artikkelissa 007 First Light tuo rauhallista tyylikkyyttä Bond-pelien maailmaan

James Bond palaa peleihin tavalla, jota emme ole aiemmin nähneet. IO Interactiven uusi 007 First Light ei keskity pelkästään räjähdyksiin ja takaa-ajoihin, vaan haluaa antaa pelaajalle hetken hengähtää ja kokea, miltä on olla superspionin nahkoissa.

Peli yhdistää Hitmanin kehittäjän vahvuudet avointa ja monipuolista pelisuunnittelua kohtaan Bondin klassisiin elementteihin. Pelaajat voivat liikkua vapaasti, käyttää sosiaalista vakoojataitoaan, soluttautua, ajaa autoilla ja osallistua taisteluihin tai tehdä näitä kaikkia juuri haluamallaan tavalla. Hiljaisemmat, tarkkaavaisuutta vaativat kohtaukset korostavat tarinaa ja hahmon viehätystä, eikä kaikki pyöri pelkän laukauksen ympärillä.

Kehittäjien mukaan 007 First Light seuraa hieman Hitman: Absolutionin lineaarista tarinarakennetta, mutta tarjoaa samalla laajoja alueita, joissa on tilaa omanlaiseen hiiviskelyyn ja taisteluun. Tämä “360 asteen” lähestymistapa tarkoittaa, että pelityylin voi valita itse ja että pelissä on monia reittejä tavoitteisiin, mikä tuo myös uudelleenpeluuarvoa.

Peli ammentaa inspiraatiota Bondin eri aikakausilta, mutta erityisesti Daniel Craigin elokuvista, ja se keskittyy tarinaan enemmän kuin mikään aiempi Bond-peli. Pelaaja pääsee tuntemaan Agent 007:n viehätyksen, nokkeluuden ja strategisen ajattelun välillä ilman, että edes ammutaan tai ajetaan superautolla.

007 First Light julkaistaan 27. toukokuuta 2027 PC:lle, PS5:lle, Xbox Series X/S:lle ja Nintendo Switchille. Tämä lupaa Bond-faneille uuden, tyylikkään ja yllättävän rauhallisen tavan soluttautua, vietellä ja selviytyä maailmantilanteen keskellä.