Arvostelut, Pelit

Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan Kommentit pois päältä artikkelissa Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan

Little Nightmares 2 (PC)

8 / 10
Hyvää + Tarina, Visuaalinen toteutus, Äänimaailma Huonoa - Co-opin puuttuminen, Hahmo tottelee ohjausta paikoitellen huonosti Yleisesti Little Nightmares 2 focus painottuu vahvasti tarinaan, jonka loppuhuipennus järkyttää varmasti

On haastavaa arvostella spoilaamatta siitä mitään, sillä on onnistunut luomaan ainutlaatuisen tarinan, jonka loppuhuipennus saa varmasti leuat loksahtamaan auki.

Helpot ensiaskeleet

Pelin päähahmo on Mono, pussipäinen hahmo joka tupsahtaa pelin alussa telkkarista ulos. Peli ei suoraan opeta mistä mitäkin tapahtuu vaan antaa aluksi mahdollisuuden oivaltaa kaiken itse; mistä liikutaan, mistä hypätään, miten tuon esteen yli pääsee… ja näin sen kuuluu ollakin. Kun näppäimistä ja hahmon eri komennoista pääsee jyvälle, peliä on ilo pelata hahmon enimmäkseen responsiivisen ohjattavuuden ansiosta.

Pelin alkumetreillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Apuun rientää Six

Hetken tarpomisen jälkeen seikkailuun hyppää mukaan Six, mysteerihahmo joka ei liiemmin itseään esittele. Six on toisaalta kiva lisä peliin, tekoäly toimii hyvin eikä toveria tarvitse olla kokoajan paimentamassa. Toisaalta taas Six on hukkaan heitettyä potentiaalia; jos peliin olisi lisätty co-op, olisi se tarjonnut hurjan määrän mahdollisuuksia. Nyt Six on itsenäisyytensä vuoksi käytännössä turha, sillä kaikki hänen toimensa on ohjelmoitu juuri tietyllä tavalla eikä ikinä tarvitse jännittää, selviytyykö hän annetuista haasteista. Toki tämä yhteistyötila saatetaan peliin lisätä esimerkiksi dlc:n muodossa, toivottavasti.

Pimeydessä kaksin on parempi kuin yksin

Hieman teknisestä puolesta

Peli oikeasti näyttää ja kuulostaa aivan mahtavalta. Tunnelma on saatu luotua ääniefektein ja erinäisillä valotuksilla niin puistattavaksi, että takapuoli nousi tuolista parikin kertaa ilmaan. Pelin pelaamiseen suositellaankin vahvasti käytettäväksi kuulokkeita, sillä jopa osa pelin haasteista vaatii ympäristön kuuntelemista tarkkaan. Peliä suositellaan pelattavaksi myös oikealla ohjaimella, sillä pelissä on huomattavasti helpompi kikkailla gamepadilla kuin näppäimistöllä. Mono tottelee komentoja enimmäkseen oikein, mutta välillä hän päättää kieltäytyä esimerkiksi poimimasta tavaroita maasta ja jos oikein huono tuuri käy, jää hän kiinni esimerkiksi kirjahyllyyn tai tuoliin. Tällöin ei auttanut kuin ladata aiempi checkpoint ja toivoa ettei sama toistu. Eikä kyllä toistunutkaan.

Little Nightmares 2 loistaa tasohyppelyllään

Pelin pulmat eivät liikaa hermoja rasita

Pelin ”älypelit” eivät ole todellakaan liian haastavia. Ratkaisu on yleensä korostettu todella huomattavasti; jos seinästä törröttää lankkuja joiden läpi saattaisi päästä niin lattialle on varmasti aseteltu oikein näkyvälle paikalle kirves. Jos huoneesta poistuminen vaatii korkealla olevan napin painamista, jollakin hyllyllä näkyvä erittäin iso objekti suorastaan huutaa ”heitä minut tuohon nappiin!” Toisaalta tällä kyllä vältytään liialliselta turhautumiselta joka voisi viedä mielenkiinnon koko pelistä, mutta co-opin kannalta olisi ollut vielä hauskempaa ratkoa paljon haastavampiakin ongelmia. Jos tämmöinen co-op siis olisi olemassa.

Tässä pelissä eivät älynystyrät kuormitu

Yhteenveto

Little Nightmares II ei missään nimessä ole täydellinen. Siitä löytyy omat kauneusvirheensä, jotka kohdistuvat lähinnä pieniin puutteisiin ohjattavuudessa ja co-opin potentiaalissa. Ilman kyseistä tarinaa olisinkin antanut pelille vahvan seiskan, mutta pelin loppu on koettava itse. En ole miesmuistiin saanut mistään pelistä vastaavanlaisia fiiliksiä, sillä Monon ja Six:n ahdingon voi ihan oikeasti tuntea. On myös erittäin suositeltavaa että pelin ensimmäinen osa on pelattuna ennen tähän sekaantumista, sillä pelisarjan aikajanaa on hieman vaikea hahmottaa ilman molempien pelaamista.

Tämä oli kyllä hieno kokemus.

Indie Pass on täällä: Valtava kirjasto indie-pelejä yhdellä tilauksella Kommentit pois päältä artikkelissa Indie Pass on täällä: Valtava kirjasto indie-pelejä yhdellä tilauksella

Pelimaailmaan on ilmestynyt uusi tulokas, joka tähtää suoraan indie-pelien ystävien sydämiin. Julkaisija on lanseerannut -tilauspalvelun :lle, ja ideana on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen, tarjota pelkästään pienempien studioiden ja yksittäisten kehittäjien pelejä yhdessä paketissa.

Palvelu väittää olevansa ensimmäinen laatuaan, sillä se keskittyy yksinomaan indie-peleihin. Tämä on iso juttu etenkin siksi, että suuremmilla alustoilla, kuten Xbox Game Passissa, pienemmät pelit jäävät usein isojen julkaisujen jalkoihin. Indie Pass yrittää ratkaista tämän ongelman tuomalla pienet helmet suoraan valokeilaan ja samalla helpottamaan pelaajien elämää, kun uusia suosikkeja ei tarvitse metsästää sokkona.

Hintakin pysyy maltillisena. Kuukausitilaus kustantaa noin 6,50 euroa, kun taas vuositilauksen saa noin 52 eurolla, mikä tekee siitä selvästi edullisemman vaihtoehdon pidemmässä juoksussa. Julkaisussa mukana on yli 70 peliä eri genreistä roolipeleistä kauhuun ja rentoihin cozy-kokemuksiin, ja valikoimaa luvataan kasvattaa säännöllisesti.

Kehittäjien näkökulmasta malli on joustava. Indie Pass ei sido tekijöitä yksinoikeuksiin ja tuotot jaetaan sen mukaan, kuinka paljon pelaajat viettävät aikaa kunkin pelin parissa. Toisin sanoen mitä koukuttavampi peli, sitä parempi palkka.

Jos etsit jotain uutta pelattavaa, tarjonnasta löytyy jo valmiiksi muutamia kiinnostavia nimiä, kuten rento maatilasimulaatio , psykologinen kauhupeli sekä strateginen roolipeli . Kaikilla on jo valmiiksi positiivinen vastaanotto Steamissa, joten aivan sokkona ei tarvitse hypätä.

Kannattaa kuitenkin muistaa yksi pieni mutta tärkeä yksityiskohta. Kyseessä on tilauspalvelu, joten pelejä ei omista pysyvästi. Kun tilaus päättyy, myös pääsy pelikirjastoon katoaa. Toisaalta alle seitsemällä eurolla kuussa tämä voi olla monelle varsin houkutteleva tapa testata uusia indie-elämyksiä ilman suurta riskiä.

Merirosvoseikkailu Windrose saapui early accessiin Kommentit pois päältä artikkelissa Merirosvoseikkailu Windrose saapui early accessiin

on nostanut purjeet ja saapunut early access -julkaisuun ja vastaanotto on ollut lupaava. Entinen -nimellä tunnettu peli keräsi heti julkaisupäivänään kymmeniä tuhansia pelaajia, ja -arviot ovat jo nyt erittäin myönteinen -tasolla, noin 90 prosentin suositusasteella.

Kyseessä on PvE-painotteinen selviytymispeli, jossa pelaajat rakentavat, tutkivat ja taistelevat avoimessa maailmassa täynnä synkkiä salaisuuksia. Taistelussa on mukana soulslike-henkistä haastetta, joten aivan leppoisasta purjehduksesta ei ole kyse. Pelaajat ovat erityisesti kehuneet tutkimista, rakentamista ja yleistä pelattavuutta, vaikka osa on kritisoinut vaikeustasoa ja äkillisiä kuolemia.

Moni onkin verrannut peliä esimerkiksi Assassin’s Creed IV: Black Flagiin ja Valheimiin, eikä suotta. Windrose yhdistää merirosvoteeman, selviytymismekaniikat ja haastavan taistelun omaperäiseksi kokonaisuudeksi. Kehittäjät ovat myös tehneet matkan varrella isoja muutoksia ja peli ei ole enää MMO, vaan keskittyy yksin- ja yhteistyöpelaamiseen PvE-sisällön parissa.

Vertailu Sea of Thievesiin nousee väistämättä esiin, mutta pelaajat korostavat nopeasti eroa. Windrose ei ole PvP-painotteinen hiekkalaatikko, vaan enemmänkin seikkailullinen selviytymiskokemus, jossa ympäristö ja viholliset ovat suurin uhka.

Vaikka kyseessä on vasta early access -versio, ensivaikutelmat ovat vahvat. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, Windrose voi hyvinkin nousta yhdeksi kiinnostavimmista merirosvopeleistä pitkään aikaan ja tarjota pelaajille juuri sitä, mitä he ovat kaivanneet, eli kunnon aarteenetsintää ilman turhaa miekkatappeludraamaa muiden pelaajien kanssa.