Arvostelut, Pelit

Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan Kommentit pois päältä artikkelissa Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan

Little Nightmares 2 (PC)

8 / 10
Hyvää + Tarina, Visuaalinen toteutus, Äänimaailma Huonoa - Co-opin puuttuminen, Hahmo tottelee ohjausta paikoitellen huonosti Yleisesti Little Nightmares 2 focus painottuu vahvasti tarinaan, jonka loppuhuipennus järkyttää varmasti

On haastavaa arvostella spoilaamatta siitä mitään, sillä on onnistunut luomaan ainutlaatuisen tarinan, jonka loppuhuipennus saa varmasti leuat loksahtamaan auki.

Helpot ensiaskeleet

Pelin päähahmo on Mono, pussipäinen hahmo joka tupsahtaa pelin alussa telkkarista ulos. Peli ei suoraan opeta mistä mitäkin tapahtuu vaan antaa aluksi mahdollisuuden oivaltaa kaiken itse; mistä liikutaan, mistä hypätään, miten tuon esteen yli pääsee… ja näin sen kuuluu ollakin. Kun näppäimistä ja hahmon eri komennoista pääsee jyvälle, peliä on ilo pelata hahmon enimmäkseen responsiivisen ohjattavuuden ansiosta.

Pelin alkumetreillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Apuun rientää Six

Hetken tarpomisen jälkeen seikkailuun hyppää mukaan Six, mysteerihahmo joka ei liiemmin itseään esittele. Six on toisaalta kiva lisä peliin, tekoäly toimii hyvin eikä toveria tarvitse olla kokoajan paimentamassa. Toisaalta taas Six on hukkaan heitettyä potentiaalia; jos peliin olisi lisätty co-op, olisi se tarjonnut hurjan määrän mahdollisuuksia. Nyt Six on itsenäisyytensä vuoksi käytännössä turha, sillä kaikki hänen toimensa on ohjelmoitu juuri tietyllä tavalla eikä ikinä tarvitse jännittää, selviytyykö hän annetuista haasteista. Toki tämä yhteistyötila saatetaan peliin lisätä esimerkiksi dlc:n muodossa, toivottavasti.

Pimeydessä kaksin on parempi kuin yksin

Hieman teknisestä puolesta

Peli oikeasti näyttää ja kuulostaa aivan mahtavalta. Tunnelma on saatu luotua ääniefektein ja erinäisillä valotuksilla niin puistattavaksi, että takapuoli nousi tuolista parikin kertaa ilmaan. Pelin pelaamiseen suositellaankin vahvasti käytettäväksi kuulokkeita, sillä jopa osa pelin haasteista vaatii ympäristön kuuntelemista tarkkaan. Peliä suositellaan pelattavaksi myös oikealla ohjaimella, sillä pelissä on huomattavasti helpompi kikkailla gamepadilla kuin näppäimistöllä. Mono tottelee komentoja enimmäkseen oikein, mutta välillä hän päättää kieltäytyä esimerkiksi poimimasta tavaroita maasta ja jos oikein huono tuuri käy, jää hän kiinni esimerkiksi kirjahyllyyn tai tuoliin. Tällöin ei auttanut kuin ladata aiempi checkpoint ja toivoa ettei sama toistu. Eikä kyllä toistunutkaan.

Little Nightmares 2 loistaa tasohyppelyllään

Pelin pulmat eivät liikaa hermoja rasita

Pelin ”älypelit” eivät ole todellakaan liian haastavia. Ratkaisu on yleensä korostettu todella huomattavasti; jos seinästä törröttää lankkuja joiden läpi saattaisi päästä niin lattialle on varmasti aseteltu oikein näkyvälle paikalle kirves. Jos huoneesta poistuminen vaatii korkealla olevan napin painamista, jollakin hyllyllä näkyvä erittäin iso objekti suorastaan huutaa ”heitä minut tuohon nappiin!” Toisaalta tällä kyllä vältytään liialliselta turhautumiselta joka voisi viedä mielenkiinnon koko pelistä, mutta co-opin kannalta olisi ollut vielä hauskempaa ratkoa paljon haastavampiakin ongelmia. Jos tämmöinen co-op siis olisi olemassa.

Tässä pelissä eivät älynystyrät kuormitu

Yhteenveto

Little Nightmares II ei missään nimessä ole täydellinen. Siitä löytyy omat kauneusvirheensä, jotka kohdistuvat lähinnä pieniin puutteisiin ohjattavuudessa ja co-opin potentiaalissa. Ilman kyseistä tarinaa olisinkin antanut pelille vahvan seiskan, mutta pelin loppu on koettava itse. En ole miesmuistiin saanut mistään pelistä vastaavanlaisia fiiliksiä, sillä Monon ja Six:n ahdingon voi ihan oikeasti tuntea. On myös erittäin suositeltavaa että pelin ensimmäinen osa on pelattuna ennen tähän sekaantumista, sillä pelisarjan aikajanaa on hieman vaikea hahmottaa ilman molempien pelaamista.

Tämä oli kyllä hieno kokemus.

Shift Up on ostanut Shinji Mikamin johtaman Unbound-studion Kommentit pois päältä artikkelissa Shift Up on ostanut Shinji Mikamin johtaman Unbound-studion

Pelialan konkarin Shinji Mikami johtama studio on siirtynyt kokonaan korealaisen -yhtiön omistukseen. Kaupan myötä Shift Up vastaa jatkossa studion pelien julkaisemisesta ja globaalista tuesta, eli tähtäin on selvästi kansainvälisillä markkinoilla.

Mikami tunnetaan Resident Evil -sarjan luojana sekä peleistä kuten Devil May, Dino Crisis ja The Evil Within. Shift Up tunnetaan muun muassa peleistä ja , joten kyse ei ole mistään pienestä pelurista. Yhteistyötä juhlistettiin julkaisemalla video, jossa Mikami ja yhtiön toimitusjohtaja Kim Hyung Tae keskustelevat yhteisestä visiostaan, kunnianhimoisesta pelistä, jossa ei tingitä laadusta tai luovuudesta.

Kaksikon mukaan yhteistyö syntyi harvinaisen hyvin yhteen osuvista tavoitteista. Molemmat puhuvat yhteisestä vakaumuksesta ja halusta luoda jotain suurta. Mikami kehuu erityisesti Kimiä käytännönläheiseksi tekijäksi, joka on itse mukana pelinkehityksessä, eikä vain johtamassa sitä etäältä.

Kulisseissa Unbound on jo työstämässä uutta alkuperäispeliä, jota kuvaillaan AAA-laadun ja AA-laajuuden yhdistelmäksi. Samalla kehitteillä on myös pienempiä, kokeellisempia projekteja :lle ja konsoleille. Nyt kun julkaisupuoli on Shift Upin käsissä, kaikki projektit suunnataan suoraan globaalille yleisölle.

Tuore yritysosto antaa myös lisäpainoa aiemmille vihjailuille Mikamin ja Kimin yhteistyöstä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pelialalle voi olla syntymässä uusi kovan luokan tekijä ja ehkä seuraava suuri hitti.

Tombwater: Kun Dark Souls kohtaa villin lännen kauhun Kommentit pois päältä artikkelissa Tombwater: Kun Dark Souls kohtaa villin lännen kauhun

Jos olet joskus miettinyt, miltä näyttäisi länkkäriteemalla ja pikseligrafiikalla, vastaus on nyt täällä. Kehittäjäkaksikko ja julkaisija ovat julkaisseet uuden pelinsä Tombwaterin, joka yhdistää armottoman soulslike-haasteen mystiseen villiin länteen.

Pelaaja astuu yksinäisen revolverisankarin saappaisiin ja saapuu rapistuvaan Tombwaterin kaupunkiin etsimään kadonnutta ystäväänsä, sheriffi Elliott Flintwoodia. Vastassa ei kuitenkaan ole pelkkää pölyä ja hiljaisuutta, vaan karmivia, eldritch-henkisiä kauhuja, jotka uhkaavat sekä henkeä että mielenterveyttä.

Sisältöä Tombwaterissa riittää, sillä luvassa on peräti 95 vihollistyyppiä, 25 pomovastusta ja 16 erilaista aluetta. Pelin läpäisyyn saa uppoamaan arviolta 20–25 tuntia, eikä matka todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Kartta- ja tehtäväloki helpottavat suunnistamista, kun taas erilaisten tonicien ja räjähteiden valmistus tuo kaivattua etua taisteluihin.

Pelin taustalla ovat kehittäjät Max Mraz ja Jake Wagner, joista Mraz tunnetaan aiemmin esimerkiksi pelistä sekä -henkisestä demake-projektista . Itse asiassa Yarntown toimii eräänlaisena Tombwaterin esiasteena ja sen voi edelleen pelata ilmaiseksi.

on nyt saatavilla :lle -palvelussa. Jos synkkä tunnelma, haastavat pomotaistelut ja länkkäritwistillä höystetty kauhu kuulostavat houkuttelevalta, tässä voi olla seuraava pelipakkomielteesi.