Arvostelut, Pelit

Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan Kommentit pois päältä artikkelissa Little Nightmares II kertoo syvällisen tarinan

Little Nightmares 2 (PC)

8 / 10
Hyvää + Tarina, Visuaalinen toteutus, Äänimaailma Huonoa - Co-opin puuttuminen, Hahmo tottelee ohjausta paikoitellen huonosti Yleisesti Little Nightmares 2 focus painottuu vahvasti tarinaan, jonka loppuhuipennus järkyttää varmasti

On haastavaa arvostella spoilaamatta siitä mitään, sillä on onnistunut luomaan ainutlaatuisen tarinan, jonka loppuhuipennus saa varmasti leuat loksahtamaan auki.

Helpot ensiaskeleet

Pelin päähahmo on Mono, pussipäinen hahmo joka tupsahtaa pelin alussa telkkarista ulos. Peli ei suoraan opeta mistä mitäkin tapahtuu vaan antaa aluksi mahdollisuuden oivaltaa kaiken itse; mistä liikutaan, mistä hypätään, miten tuon esteen yli pääsee… ja näin sen kuuluu ollakin. Kun näppäimistä ja hahmon eri komennoista pääsee jyvälle, peliä on ilo pelata hahmon enimmäkseen responsiivisen ohjattavuuden ansiosta.

Pelin alkumetreillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Apuun rientää Six

Hetken tarpomisen jälkeen seikkailuun hyppää mukaan Six, mysteerihahmo joka ei liiemmin itseään esittele. Six on toisaalta kiva lisä peliin, tekoäly toimii hyvin eikä toveria tarvitse olla kokoajan paimentamassa. Toisaalta taas Six on hukkaan heitettyä potentiaalia; jos peliin olisi lisätty co-op, olisi se tarjonnut hurjan määrän mahdollisuuksia. Nyt Six on itsenäisyytensä vuoksi käytännössä turha, sillä kaikki hänen toimensa on ohjelmoitu juuri tietyllä tavalla eikä ikinä tarvitse jännittää, selviytyykö hän annetuista haasteista. Toki tämä yhteistyötila saatetaan peliin lisätä esimerkiksi dlc:n muodossa, toivottavasti.

Pimeydessä kaksin on parempi kuin yksin

Hieman teknisestä puolesta

Peli oikeasti näyttää ja kuulostaa aivan mahtavalta. Tunnelma on saatu luotua ääniefektein ja erinäisillä valotuksilla niin puistattavaksi, että takapuoli nousi tuolista parikin kertaa ilmaan. Pelin pelaamiseen suositellaankin vahvasti käytettäväksi kuulokkeita, sillä jopa osa pelin haasteista vaatii ympäristön kuuntelemista tarkkaan. Peliä suositellaan pelattavaksi myös oikealla ohjaimella, sillä pelissä on huomattavasti helpompi kikkailla gamepadilla kuin näppäimistöllä. Mono tottelee komentoja enimmäkseen oikein, mutta välillä hän päättää kieltäytyä esimerkiksi poimimasta tavaroita maasta ja jos oikein huono tuuri käy, jää hän kiinni esimerkiksi kirjahyllyyn tai tuoliin. Tällöin ei auttanut kuin ladata aiempi checkpoint ja toivoa ettei sama toistu. Eikä kyllä toistunutkaan.

Little Nightmares 2 loistaa tasohyppelyllään

Pelin pulmat eivät liikaa hermoja rasita

Pelin ”älypelit” eivät ole todellakaan liian haastavia. Ratkaisu on yleensä korostettu todella huomattavasti; jos seinästä törröttää lankkuja joiden läpi saattaisi päästä niin lattialle on varmasti aseteltu oikein näkyvälle paikalle kirves. Jos huoneesta poistuminen vaatii korkealla olevan napin painamista, jollakin hyllyllä näkyvä erittäin iso objekti suorastaan huutaa ”heitä minut tuohon nappiin!” Toisaalta tällä kyllä vältytään liialliselta turhautumiselta joka voisi viedä mielenkiinnon koko pelistä, mutta co-opin kannalta olisi ollut vielä hauskempaa ratkoa paljon haastavampiakin ongelmia. Jos tämmöinen co-op siis olisi olemassa.

Tässä pelissä eivät älynystyrät kuormitu

Yhteenveto

Little Nightmares II ei missään nimessä ole täydellinen. Siitä löytyy omat kauneusvirheensä, jotka kohdistuvat lähinnä pieniin puutteisiin ohjattavuudessa ja co-opin potentiaalissa. Ilman kyseistä tarinaa olisinkin antanut pelille vahvan seiskan, mutta pelin loppu on koettava itse. En ole miesmuistiin saanut mistään pelistä vastaavanlaisia fiiliksiä, sillä Monon ja Six:n ahdingon voi ihan oikeasti tuntea. On myös erittäin suositeltavaa että pelin ensimmäinen osa on pelattuna ennen tähän sekaantumista, sillä pelisarjan aikajanaa on hieman vaikea hahmottaa ilman molempien pelaamista.

Tämä oli kyllä hieno kokemus.

Payday: Aces High vie ryöstösaaliit ja koston VR tasolle Kommentit pois päältä artikkelissa Payday: Aces High vie ryöstösaaliit ja koston VR tasolle

tuo tunnetun ryöstöpelisarjan suoraan virtuaalitodellisuuteen. Uusi neljän pelaajan co-op -peli on tulossa myöhemmin tänä vuonna :iin sekä -kauppaan, ja luvassa on juuri sitä, mitä sarjalta odottaa, eli suunniteltuja keikkoja, kaaosta ja rahasäkkejä.

:n lisensoima peli vie pelaajat futuristisiin ryöstöihin, joissa käytetään niin mustan pörssin teknologiaa, kuin raskasta aseistusta. Tarinan mukaan pelaajat kostavat liikemagnaatti Warren Jupiterille, joka on lavastanut heidät syyllisiksi eli klassinen ryöstetään ensin, kysytään myöhemmin asetelma.

Pelaaminen perustuu tiiviiseen tiimityöhön. Neljän pelaajan ryhmä suunnittelee keikan, varustautuu erilaisilla aseilla ja laitteilla ja yrittää päästä tavoitteisiin joko hiiviskellen tai täydessä tulitaistelussa. Vaihtoehtoja löytyy runsaasti hiljaisesta Ghost-lähestymistavasta raskaaseen Enforcer-tyyliin.

Payday: Aces High lupaa myös :ään sopivaa vapautta rakentaa oma pelityyli. Pelaajat voivat käyttää esimerkiksi koukkuja, automaattitykkejä ja erilaisia gadgeteja, ja jokainen keikka voi muuttua sekunneissa täydellisestä suunnitelmasta täydeksi kaaokseksi.

Julkaisupäivää ei ole vielä vahvistettu, mutta peli on tulossa tämän vuoden aikana. Jos VR-ryöstöt toteutuvat lupauksen mukaan, seuraava pankkiryöstö ei ehkä tapahdu ruudulla vaan suoraan omissa käsissä.

Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat Kommentit pois päältä artikkelissa Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat

oli yksi vuoden 2026 odotetuimmista roolipeleistä, mutta julkaisun jälkeen huomio kääntyi nopeasti teknisiin ongelmiin. Nyt kehittäjä on julkaissut ison päivityksen, joka parantaa erityisesti konsoliversioiden pelattavuutta, ainakin hieman.

Päivityksen jälkeen -versio tuntuu selvästi sulavammalta. Ohjaus reagoi nopeammin, taistelu toimii paremmin ja valikoissa liikkuminen ei enää töki samalla tavalla. Täydellisestä kokemuksesta ollaan silti kaukana, sillä hahmon liike tuntuu edelleen raskaalta, nyt tosin enemmän tarkoitukselliselta kuin bugilta.

-puolella peli tarjoaa kolme eri tilaa, Performance (1080p/60 fps), Balanced (1440p/40 fps) ja Quality (4K/30 fps). Käytännössä valinta on kompromissi. Korkea ruudunpäivitys tuo mukanaan häiritsevää objektien “pop-in”-ilmiötä, kun taas paras kuvanlaatu lukitsee pelin 30 ruutuun sekunnissa, mikä ei ole ideaalista toimintapainotteisessa pelissä.

Yksi keskeinen pelastava tekijä on VRR-tuki, joka poistaa ruudun repeilyä ja tekee kokemuksesta huomattavasti miellyttävämmän. Silti tekniset puutteet, kuten ympäristön myöhäinen latautuminen ja paikoin kömpelö grafiikka (erityisesti hiukset ja parrat), rikkovat immersiota molemmilla konsoleilla.

Kokonaisuus jättää hieman ristiriitaisen maun. Crimson Desert näyttää ajoittain upealta, mutta yhtä usein muistuttaa keskeneräisyydestään. Lisää päivityksiä on luvassa, joten tilanne voi parantua nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi tehokas pysyy pelin parhaana pelipaikkana.