Arvostelut, Pelit

Lohikäärmeen väkevä paluu – arvostelussa Dragons Dogma 2 Kommentit pois päältä artikkelissa Lohikäärmeen väkevä paluu – arvostelussa Dragons Dogma 2

Dragon's Dogma 2 (Xbox Series X / PC)

8.2 / 10
Hyvää Monipuolinen hahmoluonti. Isot viholliset. Piilotetut aarteet. Mukana seuraavat apurit. Huonoa Mikromaksut. Huono optimointi PC:llä.

Dragon’s Dogma 2 on Capcomin tuottama ja julkaisema yksinpelattava, tarinankerrontaan painottuva fantasiatoimintaroolipeli, joka haastaa pelaajat valitsemaan tarinansa itse.

Voit luoda haluamasi näköisen hahmon, valita haluamasi kutsumuksen ja luoda itsellesi uniikin kumppanin. Tilanteita voi ratkaista monella eri tavalla, hyödyntäen maailmasta löytyviä esineitä ja omia taitojasi.

Matkan aikana saat seuraasi Pawneja, jotka ovat ylimaallisia olentoja. Näiden apureiden kanssa matka fantasiamaailmassa ei tunnu tylsältä. Ajoittain tuntuu kuin pelaisit muiden pelaajien kanssa.. 

Rosoinen startti

Julkaisun ensihetkillä peli sai runsain mitoin kritiikkiä huonosta optimoinnista: pelaajat eivät olleet tyytyväisiä siihen, kuinka paremmilla koneilla ruudunpäivitysnopeus laski toiminnan tai suuremman hahmomäärän näyttämisessä. Lisäksi pelaajia närkästytti mikromaksut, joilla voi ostaa pelin esineitä. Lisäksi pelaajia hämmensi Capcomin päätös rajoittaa pelikokemus vain yhteen tallennukseen ilman mahdollisuutta aloittaa uutta.

Ensikosketus peliin tuntuu hienolta. Graafisesti peli näyttää komealta ja kontrollit ovat helposti ymmärrettävissä. Tarina alkaa pelaajan, Arisenin, salamurha yrityksestä jonka avulla pelaaja kirotaan ja menettää muistinsa. Tästä alkaa salaisuuksien vyyhdin purkaminen ja taustalla toimivien tahojen paljastaminen. 

Pelin alussa voit valita neljästä eri ”aloituskutsumuksesta”: taistelija (fighter), jousiampuja (archer), maagi (mage) ja varas (thief). Jokaisella näistä on omanlaisensa taistelutyyli ja käytettävät aseet. Taitoja jokaisella kutsumuksella on riittävästi omanlaisensa hahmon ja taistelutyylin luomiseen.

Sankari tekee mitä vaaditaan

Tehtäviä pelissä löytyy laidasta laitaan, aina helpoista ”auta hahmoa keräämään kasveja” -tehtävistä aina haastavampiin ”mene tämän pedon pesimäalueelle ja tee niistä loppu” -tehtäviin. Esineitä ja raaka-aineita yhdistelemällä voi luoda uusia. Voit esimerkiksi tehdä parantavia rohtoja tai räjähtäviä nuolia.


Kontrollit ovat hyvin nopeasti opittavissa ja ne tuntuvat taistelun tiimellyksessä luontevilta. Haasteita on aluksi lähinnä siinä, että vasta alkaneella pelaajalla ei ole kovin monia taitoja avattuna perushyökkäystä lukuun ottamatta.

Pienet viholliset kaatuvat suhteellisen helposti, erityisesti taikaa sisältävillä hyökkäyksillä, mutta isompia vihollisia vastaan taistellessa tarvitaan jo hieman tilannetajua ja taktiikkaa. Erityisesti maaston käyttö omaksi hyödyksi on tarpeellista.

Peli näyttää upealta ja taistelut tuntuvat luonnollisilta hahmon kutsumuksesta riippumatta. Liikkeet ja taitojen animaatiot ovat johdonmukaisia ja näyttävät hienoilta. Pelin äänimaailma toimii. Taikojen ja fyysisten hyökkäysten äänet ovat sellaisia kuin kuvittelisit niiden olevan.

Musiikki ja maailman “taustamelu” sekä vihollisten äänet ovat omasta mielestäni hyvin toteutettu. 
Myös palkattavien apureiden kommentit ja keskustelut ovat mielenkiintoisia ja hauskoja.

Kaiken kaikkiaan…?

Kaikkineensa Dragon’s Dogma 2 on toimiva paketti mielenkiintoisine hahmoineen ja vihollisineen. Mukana kulkevat pawnit pitävät seuraa pelaajalle ja johdattavat pelaajan aarteiden äärelle silloin tällöin.

Perusversio pelistä lähtee matkaan 65 euron hintaan, joka monelle voi olla hieman liian kallis pelin tämänhetkisen toimivuuden takia, erityisesti :llä. Konsolilla peli toimii kuitenkin vallan mainiosti.

Peli sopii varmasti jokaiselle roolipeleistä kiinnostuneelle ja erityisesti Dragon’s Dogma -faneille. Kaikki eivät välttämättä ole tyytyväisiä peliin, mutta pelin ”puutteet” eivät kuitenkaan kauheasti vaikuta pelistä saatavaan kokonaiskokemukseen.

Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb Kommentit pois päältä artikkelissa Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb

On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin . Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen -julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

All Hail The Orb on LeGingerDevin :lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.

Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu

Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.

Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.

Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.

Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän

Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.

Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.

Eteneminen ja pelin rakenne

Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.

Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.

Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos

Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.

Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.

Yksinkertainen mutta toimiva maailma

Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.

Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.

Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi

All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.

Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

8 / 10
Hyvää: + Erittäin rento ja stressitön pelattavuus + Omaperäinen kultti- ja Orb-teema + Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä + Saavutuksilla oikea merkitys + Ankat + Kevyt mutta toimiva pikselityyli Huonoa: - Hidas eteneminen ei sovi kaikille - Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää - Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta. -Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei ole Yhteenveto: All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana. Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

Strategiapeliklassikko teki paluun: Heroes of Might and Magic: Olden Era on jättimenestys Kommentit pois päältä artikkelissa Strategiapeliklassikko teki paluun: Heroes of Might and Magic: Olden Era on jättimenestys

Heroes of Might and Magic: Olden Era

Strategiapelien fanit ovat ottaneet uuden -pelin riemulla vastaan. Pelin varhaisversio julkaistiin -palvelussa viime viikonloppuna, ja se on jo nyt osoittautunut todelliseksi myyntihitiksi. Ubisoftin mukaan peliä myytiin yli neljännesmiljoona kappaletta vain ensimmäisten 16 tunnin aikana.

Heroes of Might and Magic: Olden Era on Hooded Horsen, Studion ja Ubisoftin yhteistyön tulos. Se on pelisarjan ensimmäinen uusi osa yli kymmeneen vuoteen, mikä selittää fanien kovaa odotusta. Pelin alkuperäinen vastaanotto on ollut erittäin myönteinen, sillä Steam-palvelun käyttäjäarvioiden keskiarvo on asettunut noin 91 prosentin tuntumaan.

Peli jatkaa Enrothin fantasiamaailman tarinaa ja on suunniteltu palvelemaan sekä sarjan pitkäaikaisia veteraaneja että uusia pelaajia. Strategisen syvyyden ytimessä ovat vuoropohjaiset taktiset taistelut, roolipelimekaniikat ja tutkimusmatkat elävässä maailmassa.

Varhaisversiossa pelaajat pääsevät kokeilemaan kuutta erilaista ryhmittymää, joista jokaisella on omat joukkonsa ja kykynsä. Pelikartat luodaan proseduraalisesti, mikä takaa vaihtelua jokaiseen pelikertaan. Monipuolisuutta lisää myös beetavaiheessa oleva karttatyökalu, jonka avulla pelaajat voivat luoda ja jakaa omia taistelukenttiään. Moninpelistä löytyy kolme eri pelitilaa ja mahdollisuus paikalliseen pelaamiseen.

Heroes of Might and Magic: Olden Era on pelattavissa -tietokoneilla Steam-palvelun kautta.