Horizon: Zero Dawn (PC/Steam)
Ālōẏa on Bengalin kieltä ja tarkoittaa sitä joka on valossa. Albanian kielellä Aloi tarkoittaa matkaa. Horizon: Zero Dawnin päähenkilö Aloy on hädin tuskin kahtakymmentä oleva punatukkainen, vakavailmeinen nainen, joka on vähintään yhtä kyvykäs ellei kyvykkäämpi kuin kaksilahkeiset verrokkinsa. Tämän polku on myös tavalla tai toisella kautta pelin tapahtumien valaistu, vaikka esteitä se on täynnä jo alkumetreistä asti. Peli alkaa samalla tavalla kuin My Summer Car, pelaajahahmon syntymästä. Vauvassa on jotain erikoista joka on nähtävissä jo siitä että se synnyttää näkijästä riippuen joko ihastusta tai pelkoa. Aloy annetaankin heimon hylkiöksi joutuneen isällisen Rostin kasvatettavaksi, jonka opetukset toimivat eräänlaisena prologina pelille.
Horizon: Zero Dawnin jylhänkaunista maailmaa asuttavat eläimen kaltaiset koneet, jotka vaeltavat pitkin ruohikkoja ja savanneja. Nämä koneet ovat myös muiden, pahantahtoisempien ihmisten ohella pelin vihollisia. Kuten avoimen maailman peleihin kuuluu, näiden peltilehmien ruhoista voi kerätä arvokkaita osia aseisiin, päivityksiin ja panssareihin. Luonnon piilottamat rauniot ja niissä lojuvat muumiot kertovat maailmasta, joka joskus oli, mutta ei ole enää ja joka sitoo Aloyta tahtomattaan vankasti itseensä. Ihmiset ovat palanneet jonkinlaiseen uuteen haudattua modernia kierrättävään pronssikauteen. Kaksi maailmaa on rakennettu huolellisesti ja niiden välinen vuoropuhelu on kiehtovaa katsottavaa.
Sen lisäksi, että tarina vetää mukaansa, on Horizon: Zero Dawn myös hyvin kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. Matalaääninen jyrinä ja pauke kone-eläinten rynnätessä täyttä höyryä kohti saattaisi hirvittää tottumatonta – niin todenmukaisesti koneet on saatu pyrskähtelemään, pyristelemään ja vääntelehtimään. Jokaisessa Aloyn liikkeessä on inhimillinen hitaus ja kömpelyys joka ei kuitenkaan haittaa pelaamista, koska raskaatkin liikkeet tuntuvat luonnollisilta. Siksi jokainen napakymppi koneen herkkään osaan tuntuu erityisen suurelta voitolta. Tunnelmaan, liikkeeseen, ääneen, kuvaan ja ohjattavuuteen on saatu todellinen mestarin kädenjälki ja sen vuoksi se tuntuu parhaimmillaan voimaannuttavalta pelata.
Vaikka pelissä on avoin maailma, se ei tunnu tyhjältä tai itseään toistavalta kuten monen avoimen maailman pelin kohdalla joutuu valitettavasti sanomaan. Siinä on miltei samanlaista löytämisen riemua kuin Bethesdan tai Rockstarin peleissä parhaimmillaan. Vaikka Bethesdaa kuinka kritisoisi, ja aiheestakin, pelimaailmat he ovat aina osanneet rakentaa. Jo pelin alussa, Aloyn eksyessä vanhaan luolastoon joka on ollut menneen maailman ajan tukikohta, nähdään se, miten huolella yksityiskohdat on rakennettu ja miten paljon pelissä on tutkimisen iloa. Pelin valokuvamoodi, joka tuntuu olevan nykyään jonkinlainen standardi jota aikanaan ihmettelin, on mainio lisä hetken kaappaamiseen pelistä halusi sitä kukaan nähdä tai ei. Arvostelun artikkelikuva on otettu pelin valokuvamoodissa.
Horizon: Zero Dawn kuuluu siihen kategoriaan, jonka pitäisi viimeistään osoittaa että pelit eivät ole tyhjänpäiväistä massaviihdettä, vaan ne ovat monipuolinen ja parhaimmillaan hyvin korkeatasoinen media joka vaatii kokijaltaan paljon muutakin kuin sorminäppäryyttä ja yksinkertaista päättelykykyä. Se on lukuisten kertomusten, henkilöiden ja tapahtumien maailma, jonka ytimessä pelaajan avatar, Aloy, on.
En ole ollut ikinä semmoinen joka näkee itsensä pelin päähahmona, mutta seitsemänvuotias tyttäreni ihmetteli Super Mario Odysseyn prinsessan pelastamista. Hän mainitsi erikseen, että prinsessaa pitää välillä myös kantaa. Jahka lapsi kasvaa ikäsuositukseen asti, saa hän kulkea saman matkan Aloyn, jota ei kenenkään tarvitse kantaa, kanssa.
Yliopisto-opettaja, pelinkehittäjä, vanha millenniaali ja gamer dad. For reviews, contact sebastian ( at ) errori.net
Kommentoi