Tähtien Sota -fanit saavat uuden elämyksen, kun Mandalorian ja Grogu tulevat osaksi Millennium Falcon: Smugglers Run -tarinaa vuonna 2026. Uuden tarinan lisäksi myös elokuva Mandalorian & Grogu saa ensi-iltansa samana vuonna.
Disneyllä järjestetyssä D23 Expossa paljastettiin, että uusi kokemus tulee molempiin Star Wars: Galaxy's Edge -alueisiin, Disneylandiin ja Walt Disney Worldiin. Uuden tarinan toteuttamiseen käytetään Epicin Unreal Engine -pelimoottoria.
”Tarinankerronnan ja innovaation yhdistäminen on aina ollut Lucasfilmille tärkeää, ja olemme innostuneita näkemään, mihin tämä yhteistyö meidät vie”, sanoi Star Warsin luova johtaja Dave Filoni. ”Kuvittele lentäväsi Mandoloranin ja Grogun rinnalla jännittävillä ja vaarallisilla tehtävillä.”
Millennium Falcon: Smugglers Run -laitteessa vierailijat pääsevät toteuttamaan unelmansa lentämisestä ikonisen avaruusaluksen kyydissä. Alkuperäisessä tarinassa pelaajat työskentelevät Hondo Ohnakan kanssa varastaakseen coaxiumia Ensimmäiseltä Orderilta.
Matkan varrella on mahdollista hypätä hyperavaruuteen ja nähdä jopa Chewbacca.
Elokuva Mandalorian & Grogu saa ensi-iltansa toukokuussa 2026, ja sen ensimmäinen traileri esitettiin edellisenä iltana järjestetyssä D23 Disney Entertainment Expossa. Elokuva Mandalorian & Grogu saa ensi-iltansa toukokuussa 2026, ja sen ensimmäinen traileri esitettiin edellisenä iltana järjestetyssä D23 Disney Entertainment Expossa.
May the Fourth be with you – rakkaat lukijat! Star Wars -päivän kunniaksi päätin listata kaikki Skywalker-saagan yhdeksän episodia puhtaasti sen mukaan, mitä niistä tekee eniten mieli katsoa, ja mitä taas tulee katsottua vahvan facepalmauksen kera. Tämä ei siis ole objektiivinen totuus tai kriitikkopisteiden kooste, vaan täysin henkilökohtainen, katseluhaluun perustuva järjestys. Mikä sykähdyttää, mikä puuduttaa, ja mikä saa saa aivot räjähtämään typeryydellään.
Star Wars -elokuvat ovat olleet osa populaarikulttuurin ydintä jo yli neljä vuosikymmentä. Kyseiset filmit ovat tarjonneet suuria hetkiä, unohtumattomia hahmoja, ja välillä myös hieman hämmentävää kerrontaa. Tässä arvioin episodit I–IX kokonaisuuden ja elokuvallisen laadun perusteella, kuitenkin pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.
1. Episode V – The Empire Strikes Back
Yksinkertaisesti sarjan mestariteos. Synkkä, vaikuttava ja tarinallisesti syvenevä jatko-osa, joka vie hahmot uusiin ulottuvuuksiin ja kasvattaa galaksin panoksia. Vaderin paljastus on yhä yksi elokuvahistorian ikonisimmista hetkistä.
2. Episode IV – A New Hope
Alkuperäinen seikkailu, joka muutti elokuvamaailman. Klassinen sankaritarina, nerokas rytmitys ja hahmot, joihin kiintyy hetkessä. Yksinkertainen mutta toimiva, juuri siksi niin tehokas.
3. Episode VI – Return of the Jedi
Vaikka Ewokit jakavat yhä mielipiteitä, elokuva sitoo alkuperäisen trilogian kauniisti yhteen. Vaderin lunastus ja keisarin kaatuminen ovat sarjan emotionaalisia kohokohtia. Hyvällä tavalla päätösosa.
4. Episode III – Revenge of the Sith
Esiosien kruunu. Anakin Skywalkerin traaginen käänne ja keisarikunnan nousu saavat kunnollisen painoarvon. Visuaalisesti näyttävä ja ajoittain jopa koskettava, dialogin kömpelyydestä huolimatta.
5. Episode VII – The Force Awakens
Energinen ja viihdyttävä paluu tuttuun galaksiin. Nojaa vahvasti alkuperäisen trilogian rakenteeseen, mutta esittelee myös uutta. Rey, Finn ja Kylo Ren lupaavat paljon, ja elokuva onnistuu herättämään vanhan kipinän. Vaikkakin kyseessä oli vähän liiankin laskelmoitu lämmittely, herätti se silti vahvaa toivoa tulevasta. Kuinkas sitten kävikään?
6. Episode I – The Phantom Menace
Esiosatrilogian aloitus ei ole niin katastrofaalinen kuin muistetaan, mutta ei myöskään erityisen vahva. Jar Jar ja byrokraattiset juonikuvioinnit eivät palvele tarinaa, vaikka Duel of the Fates ja Qui-Gon Jinn tuovat paljon hyvää. Ja Darth Maul! (tähän sulkuihin sydänemoji)
7. Episode II – Attack of the Clones
Yksi sarjan visuaalisesti kunnianhimoisimmista osista, mutta kompastuu kömpelöön rakkaustarinaan ja CGI-ylikuormaan. Obi-Wan loistaa, mutta Anakinin ”hiekkapuhe” jää elämään aivan väärällä tavalla.
8. Episode VIII – The Last Jedi
Kunnianhimoinen ja visuaalisesti komea elokuva, joka yrittää uudistaa Star Warsin rakennetta. Lopputulos on ristiriitainen: osa katsojista näkee tuoreutta, toiset hahmojen väärinkäyttöä ja epäjohdonmukaisia valintoja. Kunnioitettava yritys, mutta kompuroi useassa kohdassa.
9. Episode IX – The Rise of Skywalker
Trilogian päätösosa hukkaa suunnan täysin. Juoni ryntää eteenpäin ilman selkeää logiikkaa, Palpatinen paluu on selittämätön, ja koko elokuva tuntuu yrittävän korjata edellisen osan ratkaisuja ilman selkeää visiota. Valitettavan hajanainen lopetus koko saagalle. Ja aivan vitun typerä….
Toukokuussa 2005 seisoin Ylivieskan Seurojen Kuvien ovella lippu kädessäni, kädet hiukan täristen jännityksestä. Star Wars: Episode III – Revenge of the Sith oli juuri ilmestynyt myös meidän peräkylämme tarjontaan. Allekirjoittanut, vuonna 1989 syntynyt Star Wars -fanin alku, olin varttunut katsellen alkuperäistä trilogiaa VHS-kaseteilta ja elänyt esiosien lapsenomaisen nousun teini-ikäni huumassa. Nyt edessäni oli lupaus: se kaunis hetki, jolloin kaikki odottamani palaset loksahtaisi paikalleen. Se hetki, jolloin Anakin Skywalkerista tulisi vihdoin itse pääperkele – Darth Vader.
Jo kuukausia ennen ensi-iltaa tunnelma oli sähköinen. Elokuvan traileri oli jo yksinään päräyttävä kokemus, siinä hetkessä, kun Vaderin tuttu, kylmä hengitys kajahti trailerin lopussa, nousivat nuoren painijapojan paksut niskakarvat pystyyn. Se ääni lupasi, että nyt, vihdoin, saisimme nähdä sen, mitä olimme odottaneet lapsuudesta asti: Darth Vaderin synnyn.
Mutta se ei ollut ainoa syy, miksi traileria katsottiin uudestaan ja uudestaan. Siinä vilahtivat myös muita alkuperäisestä trilogiasta tuttuja olentoja. Lapsuuden legendat ja kuiskitut tarinat olivat tulossa todeksi silmien edessä. Jokainen nopea leikkaus ja jokainen ikoninen kasvo nosti odotukset pilviin. Tämä on oleva vihdoin se mitä on odotettu!
Revenge of the Sith ei ollut vain mikä tahansa elokuva. Se oli pikemminkin kaltaiselleni nuorelle miehelle eräänlainen kulminaatio. Se oli vuosien odotuksen, lelukauppojen hyllyjen tuijottelun, spekulaatioiden ja unelmien täyttymys. Nyt viimein, valkokankaalla, Darth Vader oli syntyvä, ei myyttinä tai legendana, vaan verisenä, traagisena, todellisena. Pääperkele lavalla! Omaa, sarkastista huumoriani lainaten:
”Kun Darth Vader syntyi, oli kuin poikuus olisi mennyt…”
Ja mitä tulee itse elokuvaan…
Sehän oli siihen aikaan melkoinen spektaakkeli. Visuaalinen, tunnepitoinen, valtava myrsky, joka pyyhkäisi teatterin yli. Valomiekkataistelut olivat nopeampia ja kiihkeämpiä kuin koskaan ennen. Obi-Wanin ja Anakinin kaksintaistelu Mustafarin tulimeressä tuntui maailman suurimmalta ja tärkeimmältä taistelulta. Yoda ja Palpatine ottivat miehestä mittaa galaksin kohtalon puolesta, ja sekin tuntui isolta, myyttiseltä ja pysäyttävältä hetkeltä.
Kaikki oli silloin vähintäänkin päräyttevää. Todella siistiä. Ei siinä hetkessä mietitty elokuvan dialogin kömpelyyttä tai digiefektien yltäkylläisyyttä, jokainen uusi käänne, jokainen visuaalinen paukku oli pelkkää puhdasta sähköä. Ja kun Anakin viimein paloi poroksi Mustafarin laavalla ja Darth Vader syntyi, peräkammarin poikakin oli ihan hiilenä. Vaderin ensimmäinen hengenveto kypärän takaa oli kylmäävä ja hieno hetki. Eikä nyt kieltämättä niille ”NOOOOO” -huudoillekaan silloin mitään nauraa osannut.
Totta kai, aikuisen silmin osa efektipursutuksesta näyttää nykyään muoviselta, suurin osa dialogista on kömpelöä ja kohtauksia, kuten tuota edellä mainittua huutoakin, on helppo jälkikäteen hymyillen kritisoida. Mutta mikään näistä ei riitä viemään elokuvalta sen sydäntä ja painoarvoa.
Revenge of the Sith onnistuu siinä, missä monet muut Star Wars -elokuvat myöhemmin kompuroivat: se tuntuu oikeasti suurelta, kohtalokkaalta ja merkitykselliseltä. Se uskaltaa olla traaginen, synkkä ja peruuttamaton. Se kertoo tarinan sankarista, joka epäonnistuu – ja koko galaksi, joutuu maksamaan siitä hinnan.
Kaikista puutteistaan huolimatta, tai ehkä juuri niiden ansiosta, Revenge of the Sithissa on aitoa tunnetta. Se ei ole kyyninen tuote tai laskelmoitu fanipalvelu. Se on vilpitön yritys kertoa tarina, jolla on oikeasti painoarvoa.
Ja rehellisesti sanottuna, kyllä elokuva pesee mennen tullen Disneyn uuden Skywalker-trilogian, joka eksyi oman identiteettinsä etsimiseen ja unohti sen tärkeimmän: tunteen, myytin ja tarinan suuruuden.
Revenge of the Sith pyörii 20-vuotisen taipaleensa kunniaksi nyt elokuvateattereissa, joten mennäänhän porukalla katsomaan! Harmi vain, että tämä alkuun mainitsemani Seurojen Kuvat on nykyään AT-AT:n tuhoama kasa tiiltä….
