Pelit

Marvel’s Spider-Man 2 saapuu PC:lle – tekniset vaatimukset yllättävät positiivisesti Kommentit pois päältä artikkelissa Marvel’s Spider-Man 2 saapuu PC:lle – tekniset vaatimukset yllättävät positiivisesti

julkaisi tänään 30. tammikuuta Marvel’s Spider-Man 2:n -version. Kehittäjä on paljastanut pelin tekniset vaatimukset, jotka ovat herättäneet kiitosta pelaajien keskuudessa monipuolisuudellaan.

Peli tarjoaa PC-pelaajille useita teknisiä parannuksia, kuten DLSS 3.5 Ray Reconstruction -tuen ja edistyneet säteenseurantaominaisuudet. Nixxesin grafiikkaohjelmoija Menno Bilin mukaan Ray Reconstruction mahdollistaa entistä yksityiskohtaisemmat heijastukset ja tarkemmin määritellyt säteenseuratut varjot.

PC-versio tukee ultraleveää näyttöä jopa 48:9-kuvasuhteella, ja välianimaatiot toimivat 32:9-kuvasuhteeseen asti. Pelaajat voivat hyödyntää myös DLSS 3:a ja FSR 3.1:tä sekä Intelin XeSS-skaalausteknologiaa.

Pelin minimivaatimukset ovat yllättävän maltilliset: 720p-resoluutiolla ja 30 FPS:llä peliä voi pelata jopa vanhemmalla järjestelmällä, jossa on Nvidia GTX 1650 -näytönohjain, Intel Core i3 8100 -prosessori ja 16 GB RAM-muistia. Säteenseuranta pois kytkettynä peli pyörii siis varsin vaatimattomalla kokoonpanolla.

Tehokkaampaa rautaa tarvitaan kuitenkin, jos haluaa pelata peliä 4K-resoluutiolla 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeudella ja täysillä säteenseurantaominaisuuksilla. Tällöin vaaditaan RTX 4090 -näytönohjain, AMD Ryzen 7800X3D -prosessori ja 32 GB RAM-muistia.

Steam Deck -yhteensopivuus on vielä kysymysmerkki. Aiemmista Spider-Man-peleistä poiketen tämä on alun perin PS5-yksinoikeus, minkä vuoksi se saattaa olla teknisesti vaativampi kuin PS4:lle julkaistut edeltäjänsä.

Pelaajat ovat ottaneet monipuoliset tekniset vaatimukset positiivisesti vastaan. Redditissä kommentoijat ovat kehuneet vaatimusten selkeyttä ja kattavuutta, ja odotukset pelin suorituskyvyn suhteen ovat korkealla.

Lähde: IGN

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, 5:lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.