Miten vaikeaa on edes aloittaa arvostelu From Softwaren uusimmasta pelistä? Elden Ring on vuosia odotettu merkkiteos jonka tällä hetkellä tietävät jotakuinkin kaikki noin kuukausi julkaisusta. Peli on myynyt hurjat yli 12 miljoonaa kappaletta, joten helposti voi olettaa, että suurin osa pelialaa seuraavista tietävät mistä puhutaan. Onko se vaikea? On, mutta ei epäreilusti. Yritän kertoa mahdollisimman hyvin tästä teoksesta sadankahdenkymmenen tunnin ja yhden läpäisyn perusteella. Lyhyesti, From Software on tehnyt massiivisen mestariteoksen joka ei tingi periaatteistaan, mutta samalla luo pohjan valtavalle määrälle uusia pelaajia.
Heti alkuun myös tunnustus, ennen Elden Ringiä en koskaan päässyt sisään ns. soulslike-peleihin. Dark Soulsit? Ei kiitos. Bloodborne ja Sekiro? Ei riittänyt kiinnostus alkua pidemmälle. Missään vaiheessa pään hakkaaminen seinään pomomatseissa ei tuonut onnistumisen tai etenemisen iloa, kaukana siitä. Liikkeiden ulkoaopettelu ja Sekiron rytmipelimäinen taistelu tuntui kaikelta siltä, mitä en peleistä halua. Peleissä ei kuitenkaan tällöin ole vika, vaan ihan itse pelaajassa. Kaikki pelit eivät sovi kaikille, ja tämä tulee helposti esiin myös Elden Ringissä. Mikä sitten erottaa Elden Ringin näistä ”edeltäjistään”? Vapaus.
Ja se vapaus muuttaa kaiken, pysyvästi.
Suurin muutos on jo mainittu vapaus ja pelin avoin maailma. The Lands between on koko pelin tähti ja malliesimerkki vapaasta maailmasta mikä vain toimii. Entisistä laveista putkijuoksuista siirrytään syystä hehkutettuun avoimeen maailmaan yllättävän luontevasti. Lands between tullaan muistamaan Skyrimin ja Hyrulen tapaisena pelien ja pelisuunnittelun merkkiteoksena. Noin viidenkymmenen pelitunnin jälkeen, kun nousin uudelle alueelle jättimäisellä hissillä, tajusin että pelialuetta on vielä yli puolet tutkimatta. Ensimmäinen reaktio oli epäuskoinen nauru ja sen jälkeen tajuaminen että tätä saa lisää ja paljon.
Massiivinen, se on sana joka kuvaa Elden Ringin maailmaan parhaiten. Jättimäinen Erdtree luo varjonsa kaikkialle ja suuret korkeuserot tekevät tutkimisesta mielenkiintoista. Ja sitä tutkittavaa riittää. On vanhoista Soulseista muistuttavia ”Legacy dungeoneita”, raunioita, viisi täysin erilaista ympäristöä, satoja pieniä yllätyksiä ja vihollisia. Paljon vihollisia. Lands between on vaarallinen paikka pelaajalle. Jos eksyy alueelle jossa on liian vahvoja vihollisia, tämän kyllä huomaa nopeasti. Tärkeimpänä pelin maailma tuntuu siltä miltä pitääkin, eli pelin maailmalta. Tämä maailma on tehty juuri tätä peliä varten, kaikella on merkityksensä ja kaikella on paikkansa. Ubisoftin peleistä tai Just Causesta tuttu Ctrl+c -tunne ei missään vaiheessa hiivi takaraivoon, paitsi luolastoissa, mutta siitä enemmän myöhemmin. Koon tunne on kuitenkin koko ajan massiivinen, on kyse sitten maailmasta, aseista, taioista tai vihollisista. Tämä peli on massiivinen.
Ja se taistelu, sitä riittää. Souls-veteraanit ovat varmasti heti kuin kotonaan, mutta meille uusille taistelusysteemi ja sen hienoudet avautuvat yllättävän nopeasti ja helposti. Tähän kaikkeen auttaa juurikin mainittu avoin maailma. Tiukka pomotaistelu jossa tulee turpaan niin että tukka lähtee? Tutki muualta, kehitä hahmoa, löydä uusi ase ja taistelutyyli. Itse menin pitkälti aluksi Astrologilla, eli maagilla, mutta tietyn vuorella olevan jättiläisen takia respeccasin itseni ja kykyni melee-voittoiseksi strenghtiin perustuvaksi taistelijaksi, jolla pelasinkin loppupelin. Meleevoittoinen taistelutyyli tuntui ainakin itselleni antavan enemmän, joten tietyn tarinavaiheen jälkeen tuleva kykyjen respec-mahdollisuus tuli todella tarpeeseen. Lyhyesti, Elden Ring loistaa taistelullaan ja mahdollisuuksilla pelata kuten haluaa.
Sitten tullaan siihen miksi Miyazakin uusin teos ei sovi kaikille. Elden Ring ei todellakaan kerro mitä on tekeillä ja mitä seuraavaksi helposti. Itse jopa päädyin pitämään muistiinpanoja kuten ”vanhoina hyvinä aikoina”. Pelin Dark Soulseista tutut nuotiot ovat tällä kertaa Site of Graceja ja niistä näkyy valosilta suuntaan minne pitää mennä. NPCt puhuvat usein arvoituksin ja Google on usein ystävä. Taistele, kuole, nosta leveleitä ja kehitä kykyjä ja seuraa Gracen valoa, siinä se lyhyesti. Joka alueella on yksi tai kaksi isompaa juonta edistävää ”luolastoa” jonne ohjataan hienovaraisesti. Joka alueella on myös piilotettu kykyjä ja legendaarisia aseita jne. useisiin luolastoihin, joten tutkiminen palkitaan aina. Myös aseita ja summoneita parantavat esineet ovat usein luolastoissa. Jälleen kerran tullaan jo mainittuun, maailma on pelin tähti.
Negatiivisia asioita on myös helppo luetella. Kamera ei toimi kunnolla aina, luolastoissa kierrätetään grafiikkoja, pomoja kierrätetään ja grafiikka ei ole huipputasoa. Päämäärättömyys voi myös helposti iskeä pelaajille, jos ei tutki alueita kunnolla. Joskus nämä kaikki kuitenkaan vaikuta liikaa, vaan peli on enemmän kuin osiensa summa ja tätä Elden Ring on. From Softwaren massiivinen mestariteos mitä on odotettu. Se ei sovi kaikille, mutta jos antaa pelille mahdollisuuden, voi saada hienoimman pelikokemuksen vuosiin. Ristiriitainen peli, mutta mestariteos kaikkineen. Siksi myös täydet pisteet.
Kirjoittanut: Mikko Mäkinen
