Kevään odotettu sci-fi sarja Halo pohjautuu Xboxin supersuosittuun, laajaan Halo -peliuniversumiin, mutta kertoo peleistä erkanevan oman tarinansa. Pablo Schreiberin (Orange Is The New Black, American Gods) esittämä John-117/Master Chief johtaa ihmiskunnan ja UNSC:n superasetta, geneettisesti muunneltujen Spartan -supersotilaiden ryhmää, sodassa ulkoavaruuden muukalaiskoalitio Covenantia vastaan.
Vuoteen 2552 sijoittuvan tarinan alkaessa Madrigalin planeetan asukkaat pyrkivät itsenäistymään ja erkanemaan Maan ja UNSC:n vallan alta. Avausjaksossa Chief ryhmineen jahtaa Covenantin joukkoja itsenäisyydestään taistelevalle planeetalle, jossa muukalaiset ovat kaivaneet esille muinaisen artifaktin. Artifakti vaikuttaisi olevan ratkaisu pitkään jatkuneelle sodalle, mutta herättää kosketuksesta myös jotain uinuvaa Master Chiefissä. Artifaktin lisäksi Master Chief poimii planeetalta mukaansa iskussa selviytyneen nuoren kapinallisen Quan Ah:n (Yerin Ha, Reef Break) ja suuntaa matkansa kohti UNSC:n päämajaa Reach -planeetalla. Matkan aikana Chief saa ylemmältä taholta määräyksen, mikä saa hänet kyseenalaistaman niin tehtävänsä kuin oman olemassaolonsa tarkoituksen. Näistä asetelmista lähdetään kertomaan tarinaa niin artifaktin merkityksellisyydestä sodan molemmille osapuolille kuin Master Chiefin heräävistä tunteista ja itsetutkiskelusta.
Halo pelisarjaan perehtymättömille parissa ensimmäisessä jaksossa vilisee termejä, paikkoja ja henkilöitä, jotka jäävät täysin auki. Sarja ei ainakaan alkuun avaa katsojalle, mikä UNSC on tai miksi ihmiskunta käy sotaa Covenantia vastaan. Toivottavasti näitäkin asioita tullaan kauden aikana valottamaan. Pelisarjan tunteville sarja tuottaa juuri tarpeeksi faniserviisiä, että sarjan tunnistaa Haloksi – Master Chief näyttää yksi yhteen esikuvaltaan ja esim. aseet, ajoneuvot ja Chiefin haarniskan suojien latausääni ovat suoraan pelisarjasta tuttuja.
Musiikki on aina ollut Halo pelien yksi kantavista voimista ja toimii tv-sarjassa hyvin. Kuullaanpa sarjassa myös peleistä tuttua teemakappaletta. Sarjan tuotantoarvot ovat muutenkin korkeat, mutta silti välillä CGI pistää silmään heikolla tavalla, esim. Covenantin eliitit näyttävät oudoilta liikkuessaan. Näyttelytyö on genrelle sopivaa eikä yksikään hahmo kaadu näyttelijäänsä. Schreiberin Master Chief ei myöskään onneksi kulje koko aikaa kypärä päässään, ja näyttelijä pääsee oikeasti esiintymään.
Tarina ei tarkoituksella seuraa pelisarjan tapahtumia, vaan yrittää kertoa omansa. Näin ollen vältetään pelejä ja tv-sarjaa rajoittamasta toistensa tarinankerrontaa. Onko tämä hyvä asia? Oma vastaukseni tähän, pelisarjaa hieman vähemmän tuntevana, on kyllä. Ilman ennakko-odotuksia sarjaa kohtaan olin positiivisin mielin maistiaisen jälkeen ja jäin odottamaan jatkoa mielenkiinnolla. Sarjalla on valtavasti potentiaalia, mutta voi myös lässähtää keskinkertaiseksi The Mandalorian kopioksi. Omat johtopäätökset voi tehdä 24. maaliskuuta alkaen Paramount+ -striimauspalvelun kautta.
