Monster Hunter Wilds saa toisen avoimen beetatestauksen helmikuussaKommentit pois päältä artikkelissa Monster Hunter Wilds saa toisen avoimen beetatestauksen helmikuussa
Capcomin kehittämä ja PAN Vision Finlandin jakelema Monster Hunter Wilds -toimintapeli avaa ovensa pelaajille uuteen avoimeen beetatestaukseen helmikuussa. Pelituottaja Ryozo Tsujimoto kutsui pelaajat tutustumaan hirviönmetsästyksen maailmaan uudella esittelyvideolla.
Toinen beetatestaus on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen alkaa 7. helmikuuta ja seuraava 14. helmikuuta. Tämä testivaihe on päivitetty versio aiemmasta beetatestauksesta, ja siinä on huomioitu pelaajien antama palaute.
Monster Hunter Wilds sijoittuu avoimeen pelimaailmaan, jossa pelaajat voivat tutkia ympäristöä, kohdata erilaisia olentoja ja metsästää valtavia hirviöitä. Peli tarjoaa laajan valikoiman aseita, ansoja ja varusteita hirviöiden kukistamiseen.
Beetatestauksen esittelyvideo on katsottavissa alta. Kehitystiimi on työskennellyt ahkerasti parantaakseen pelin laatua julkaisua varten, mutta on huomioitava, että kaikkia suorituskykyyn, aseisiin ja pelin laatuun liittyviä parannuksia ei nähdä vielä beetaversiossa.
Monster Hunter Wilds ilmestyy 28. helmikuuta 2025 PlayStation 5:lle, Xbox Series X/S:lle ja PC:lle. Pelin ikäraja on 16 vuotta.
Capcom nostaa kauhun jännitystä jälleen uudelle tasolle. Resident Evil Requiem -pelistä nähdään uutta pelikuvaa ja kuullaan viimeisimpiä uutisia tulevassa Showcase-tapahtumassa, joka striimataan verkossa torstaina 15. tammikuuta klo 12:00 Suomen aikaa. Esityksen jälkeen luvassa on vielä keskustelustrimmi Capcomin YouTube-kanavalla, joten analysoitavaa ja spekulointia riittää varmasti.
Vaikka Leon S. Kennedy on jo vahvistettu pelin hahmokaartiin, fanien kysymyksiä riittää yhä. Onko peli todellakin osittain avoin maailma, ja mitä muita yllätyksiä Capcom on vielä kätkenyt? Showcase lupaa vastauksia ja vihjeitä vain kuusi viikkoa ennen pelin helmikuun 27. päivän julkaisua.
Tapahtuma on erinomainen tilaisuus kaikille kauhun ystäville kurkistaa, mitä Resident Evil Requiem tuo tullessaan. Lupaus jännitystä, selviytymistä ja pelottavia yllätyksiä pysyy korkealla. Fanit voivat valmistautua keskustelemaan, spekuloimaan ja ehkä vähän pelkäämään yhdessä Capcomin kanssa.
On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.
Tarina, joka ei silittele vastakarvaan
Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.
Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.
Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.
Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa
Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.
Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.
Hiljainen kauneus kantaa pitkälle
Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.
Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.
Yhteenveto
Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
9 / 10
Hyvää:+ Erittäin koskettava ja rohkea tarina
+ Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta.
+ Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä.
+ Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma.
+ Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa.Huonoa:- Pieniä teknisiä kömmähdyksiä.
- Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajilleYhteenveto:Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
