Näytönohjainmarkkinat ovat kokeneet merkittävää kehitystä, ja eri käyttäjäryhmien tarpeet ovat entistä monipuolisemmat. Tarkastelemme tässä artikkelissa keskeisimpiä ominaisuuksia sekä pelaajien että luovan alan ammattilaisten näkökulmasta.
Pelaajien tarpeet
Suorituskyky ja kuvataajuus
Pelaajille tärkein ominaisuus on edelleen raaka suorituskyky, joka näkyy erityisesti korkeana ja vakaana kuvataajuutena (FPS). Modernit pelit vaativat yhä enemmän laskentatehoa, varsinkin kun pelataan korkeilla resoluutioilla tai käytetään edistyneitä grafiikkaominaisuuksia.
Säteenseuranta mullistaa visuaalisen kokemuksen
Säteenseuranta (Ray Tracing) on noussut merkittäväksi ominaisuudeksi, joka mahdollistaa fotorealistisen valaistuksen ja heijastusten mallintamisen peleissä. Tämä teknologia on erityisen tärkeä niille pelaajille, jotka arvostavat huippuluokan visuaalista laatua.
VRAM-muistin merkitys
Näytönohjaimen muistikapasiteetti on kriittinen tekijä modernissa pelaamisessa:
8 GB riittää perustason pelaamiseen
12 GB tai enemmän on suositeltava 4K-pelaamiseen
Korkearesoluutioiset tekstuurit vaativat enemmän muistia
Tekoälypohjaiset suorituskyvyn parannukset
DLSS- ja FSR-teknologiat ovat mullistaneet pelaamisen mahdollistamalla korkean kuvanlaadun ilman merkittävää suorituskykyrasitetta. Nämä teknologiat ovat erityisen hyödyllisiä 4K- ja 8K-resoluutioilla pelatessa.
Luovan alan ammattilaisten vaatimukset
Laskentateho ja tekoälykiihdytys
CUDA-ytimet ja tekoälykiihdytys ovat keskeisiä ominaisuuksia ammattikäytössä. Ne nopeuttavat merkittävästi:
Videoeditointia
3D-mallinnusta
Tekoälypohjaista suunnittelua
Renderöintiä
Muistikapasiteetin merkitys ammattikäytössä
Ammattilaisille suositellaan vähintään 16 GB:n VRAM-muistia, sillä luovan alan ohjelmistot ovat muisti-intensiivisiä. Suuret projektit, korkearesoluutioinen videoeditointi ja monimutkaiset 3D-mallit vaativat runsaasti muistikapasiteettia.
Ohjelmistoyhteensopivuus
Ammattilaiskäytössä korostuu näytönohjaimen ja ohjelmistojen yhteensopivuus. Optimoidut ajurit, kuten Nvidia Studio, varmistavat vakaan suorituskyvyn ammattilaisohjelmistoissa.
Näyttöliitännät ja moninäyttötuki
Ammattilaisille tärkeitä ominaisuuksia ovat:
HDMI 2.1 ja DisplayPort 2.0 -liitännät
Tuki usealle korkeresoluutioiselle näytölle
4K- ja 8K-resoluutioiden saumaton tuki
Markkinatilanne vuonna 2025
Vuoden 2025 markkinoilla huippuluokan vaihtoehtona erottuu Nvidia GeForce RTX 5090, joka julkaistaan tammikuun lopussa. Kortti tarjoaa:
Ennennäkemättömän suorituskyvyn 4K- ja 8K-resoluutioilla
Kehittyneen säteenseuranta-arkkitehtuurin
DLSS 4.0 -teknologian
24 GB VRAM-muistia
Kustannustietoiselle käyttäjälle RTX 4080 tarjoaa erinomaisen hinta-laatusuhteen, ollen noin puolet edullisempi kuin huippumalli.
Mitä tapahtuu, kun kaksi uteliasta toimittajaharjoittelijaa saa käsiinsä upouuden älypuhelimen ja tehtävänannon ”menkää ja testatkaa sen tekoälyä”? Seurauksena on sekoitus hämmennystä, huvittuneisuutta ja yllättävän syvällisiä oivalluksia teknologian nykytilasta. Saammeko esitellä itsemme: Mallu ja Nova, me pelottomat kesätoimittajat, jotka otimme haasteen vastaan ja sukelsimme pää edellä tekoälyn kaninkoloon.
Meidän testilaitteemme oli Honor 400, noin 450 euron hintaluokkaan asettuva keskiluokan haastaja, joka yrittää erottua kilpailijoistaan yhdellä isolla lupauksella. Paperilla kaikki näytti hyvältä: moderni, litteä muotoilu, huikean kirkas AMOLED-näyttö ja massiivinen 200 megapikselin pääkamera. Todellinen koukku on kuitenkin sen ohjelmistossa. Honor 400 on ensimmäinen puhelin, joka integroi Googlen kehittyneeseen Veo 2 -malliin perustuvan generatiivisen tekoälyominaisuuden, joka lupaa muuttaa minkä tahansa staattisen valokuvan eläväksi videoksi.
Tehtävämme oli yksinkertainen: selvittää, onko tämä ominaisuus mullistava luova työkalu vai pelkkä markkinointikikka. Lähdimme kentälle ja aloimme kuvata kaikkea mahdollista: puiden latvoja, pilviä, kukkia ja jopa seinälle teipattua paperilappua. Emme kuitenkaan osanneet odottaa, mitä tekoäly meille vastaisi. Sen sijaan, että se olisi tehnyt hienovaraisia animaatioita, se päätti lähteä lentoon. Se muutti kuvaajat drone-piloteiksi, loi kokonaisia metsiä tyhjästä ja lähetti paperilapun leijumaan ilmaan kuin aaveen vetämänä. Tämä artikkeli perustuu heidän kattaviin ja tarkkanäköisiin havaintoihinsa, jotka paljastavat, mitä todella tapahtuu, kun keskiluokan puhelimen annetaan toimia kentällä.
Ensituntumat
Vuoden 2025 älypuhelinmarkkinoilla Honor 400 asettuu mielenkiintoiseen asemaan. Se ei pyri kilpailemaan kalleimpien lippulaivamallien kanssa, vaan on strategisesti hinnoiteltu keskiluokan haastaja, joka ottaa mittaa Samsungin Galaxy A-sarjan ja Google Pixelin A-sarjan kaltaisista suosikeista. Noin 450 euron hintalapullaan se iskee segmenttiin, jossa kilpailu on armotonta ja erottautuminen vaatii muutakin kuin vain kelvollisia teknisiä ominaisuuksia.
Ulkoisesti Honor 400 on moderni ja laadukkaan tuntuinen. Se on luopunut aiemmista kaarevista muodoista ja omaksunut nykyaikaisen, litteän muotoilun, joka istuu tukevasti käteen. Puhelimen todellinen katseenvangitsija on kuitenkin sen 6,55 tuuman AMOLED-näyttö. Poikkeuksellisen korkealla 5000 nitin huippukirkkaudella ja eloisalla värintoistolla se on hintaluokassaan suorastaan loistava, tehden laitteesta erinomaisen videoiden ja muun median kulutukseen.
Perinteinen valokuvaus ja videokuvaus: Vankka perusta
Ennen kuin sukellamme tekoälyn syövereihin, on olennaista arvioida Honor 400:n perinteistä kamerasuorituskykyä. Kuten media-opiskelijoiden testiryhmä totesi, puhelimen perusominaisuudet ovat kunnossa, mikä luo vankan pohjan kokeellisimmille toiminnoille.
Honor 400:n kamerajärjestelmän tähti on sen massiivinen 200 megapikselin pääkamera. Erityisesti hyvässä päivänvalossa puhelin tuottaa teräviä ja yksityiskohtaisia kuvia, jotka ovat enemmän kuin riittäviä sosiaaliseen mediaan ja arkikäyttöön. Vaikka laitteesta puuttuukin Pro-mallin erillinen teleobjektiivi, suuri kenno mahdollistaa yllättävän käyttökelpoisen digitaalisen zoomin rajaamalla kuvia valtavasta resoluutiosta.
Kameran erilliset kuvaustilat osoittautuivat testeissä toimiviksi. ”Pro-tila” tarjoaa kokeneemmille kuvaajille kaivatut manuaalisäädöt. ”Muotokuvatila” on erityisen tehokas, kuten artikkelin alta löytyvät kukkakuvista tekemät havainnot osoittavat. Se tunnistaa kohteen luotettavasti ja sumeuttaa taustan pehmeästi ja miellyttävästi, luoden ammattimaisen vaikutelman. Myös ”Hämäräkuvaustila” yllättää positiivisesti. Se onnistuu keräämään valoa tehokkaasti ja tuottaa heikossakin valaistuksessa selkeitä ja suhteellisen vähäkohinaisia kuvia, mikä vahvistaa opiskelijoiden kokemukset toimivaksi.
Videokuvaus
Videokuvauksen osalta Honor 400 tarjoaa useita käyttäjäystävällisiä ominaisuuksia. Kiittelemme erityisesti mahdollisuutta vaihtaa videon tarkkuutta ja kuvataajuutta (1080p 30/60 fps tai 4K 30 fps) suoraan kuvausnäkymästä. Tämä on merkittävä parannus moniin kilpailijoihin verrattuna, joissa nämä asetukset on piilotettu syvälle valikkorakenteisiin.
Videon laatu on vakaata ja luotettavaa. Optisen (OIS) ja elektronisen (gyro-EIS) kuvanvakautuksen yhdistelmä toimii tehokkaasti. Kuva pysyy rauhallisena myös käsivaralta kuvatessa. Tarkennus toimii nopeasti, vaikka käyttöliittymän suunnittelussa on pieni ergonominen haaste: tarkennuspistettä napauttaessa saattaa helposti osua samalla kirkkauden säätöön.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Honor 400:n perinteinen kamera- ja videokokemus on hintaluokassaan erittäin kilpailukykyinen. Se tarjoaa luotettavan ja laadukkaan perustan, joka on välttämätön edellytys sille, että sen päälle rakennetut, huomattavasti kokeellisemmat tekoälyominaisuudet voidaan ottaa vakavasti.
Syväsukellus tekoälyyn: Kun kuvasta tulee liikettä
Honor 400:n todellinen erottuvuustekijä on sen kyky muuttaa staattisia valokuvia lyhyiksi videoiksi. Tämä generatiivisen tekoälyn sovellus on sekä kiehtova että, kuten testimme paljastivat, täysin arvaamaton. Havaintomme eivät ole satunnaisia virheitä, vaan ne avaavat ikkunan suoraan siihen, miten tämä uusi teknologia ajattelee´, tai pikemminkin, miten se laskee.
Ensimmäinen ja yleisin havainto oli hämmentävä: kun kuvasimme laajoja maisemia, kuten puiden latvustoja tai pilvistä taivasta, tekoäly teki heistä vastoin tahtoaan drone-lennättäjiä. Videoissa kamera nousi ilmaan ja liukui eteenpäin pehmeällä, lähes epätodellisella liikkeellä.
Miksi näin tapahtuu? Teknologia tämän takana on nimeltään 3D Photo Inpainting. Kun tekoäly saa kaksiulotteisen kuvan, se ei näe sitä litteänä pintana. Se arvioi ensin jokaisen kuvan osan syvyyden ja luo siitä digitaalisen, kerroksellisen 3D-tilan (Layered Depth Image, LDI). Tämän jälkeen se simuloi virtuaalisen kameran liikettä tämän luomansa tilan läpi. Yksi laskennallisesti helpoimmista, mutta visuaalisesti näyttävimmistä liikkeistä on hidas liuku eteenpäin. Meille ihmisille tämä näyttää täsmälleen samalta kuin drone-lento. Koska tekoäly on koulutettu valtavalla määrällä internetin videoita, joissa maisemat ja drone-lennot usein yhdistyvät, se on oppinut, että tämä on todennäköisin ja toivotuin lopputulos maisemakuvalle. Se ei siis ole luova, vaan toistaa opittua kaavaa.
Alkuperäinen otettu kuva puidein latvoista ja pilvistäAI:n tekemä dronella lento video
Seuraava yllätys koettiin, kun tekoäly alkoi toimia maisema-arkkitehtina. Kuva pienestä nurmialueesta ei pysynyt pienenä. Videossa kamera liikkui eteenpäin ja paljasti kuvan reunojen takaa kokonaisen metsän, jota ei alkuperäisessä kuvassa ollut olemassakaan. Tekoäly ”keksi” ympäristön itse.
Miksi näin tapahtuu? Tämä on suora seuraus edellisestä ilmiöstä. Kun virtuaalikamera liikkuu luomassaan 3D-tilassa, se paljastaa väistämättä alueita, jotka olivat alkuperäisessä kuvassa piilossa. Nämä tyhjät, olemattomat alueet tekoälyn on täytettävä. Tätä prosessia kutsutaan generatiiviseksi täytöksi (Outpainting). Googlen Veo 2 -malli, joka on tämän ominaisuuden ytimessä, on koulutettu tunnistamaan kontekstia. Kun se näkee nurmikkoa, se päättelee, että todennäköisin jatkumo tälle maisemalle on lisää luontoa: puita, pensaita ja metsää. Se ei siis tiedä, mitä kuvan ulkopuolella on, vaan maalaa tyhjän kankaan tilastollisesti todennäköisimmällä sisällöllä.
Kuvasimme videoiden yleistunnelmaa osuvasti: ne näyttivät ”tekaistuilta”, ”savimaisilta” ja ”3D-animaation kaltaisilta”. Liikkeen aikana tausta sumeni voimakkaasti, ja yksityiskohdat tuntuivat sulavan.
Miksi näin tapahtuu? Generatiiviset videomallit eivät tavoittele täydellistä fotorealismia, vaan niiden tärkein tavoite on ajallinen johdonmukaisuus (temporal consistency). Tämä tarkoittaa, että videon on oltava mahdollisimman sulava ilman häiritsevää välkkymistä. Tämän saavuttamiseksi malli usein pehmentää ja tasoittaa teräviä yksityiskohtia, kuten ihon huokosia tai kankaan tekstuuria. Lopputulos on sileä, lähes ”voideltu” estetiikka, joka putoaa helposti ”outoon laaksoon” (uncanny valley), jossa jokin tuntuu olevan pielessä, vaikka kaikki näyttääkin pinnalta katsoen oikealta. Voimakas liikesumennus(motion blur) ei ole pelkkä tyylikeino, vaan myös tehokas tapa piilottaa tekoälyn luomia virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia sekä keventää raskasta laskentataakkaa.
Alkuperäinen kuva otettu taivaasta ja pilvistäAI:n tekemä video taivaasta ja pilvistäAlkuperäinen otettu kuva kukastaAI:n tekemä video kukasta otetusta kuvasta
Fyysikon painajainen – lentävä paperi ja lukukelvoton teksti
Kaikkein absurdein tulos saatiin, kun kohteena oli seinälle teipattu A4-paperi. Sen sijaan, että kamera olisi liikkunut, tekoäly päätti, että paperi itse lähtee lentoon, jäykkänä kuin pahvilevy, näkymättömän siiman vetämänä. Samalla paperilla oleva suomenkielinen teksti alkoi ”uida” ja vääristyä täysin lukukelvottomaksi.
Miksi näin tapahtuu? Tämä paljastaa kaksi tekoälyn perusrajoitusta. Ensinnäkin, semanttisen ymmärryksen puute: tekoäly ei ymmärrä, että teksti koostuu kirjaimista, joiden muodon tulee pysyä vakiona. Se käsittelee tekstiä pelkkänä kuvana tai tekstuurina, ja yrittäessään animoida paperia se vääristää tekstuurin siinä samalla. Toiseksi, kontekstuaalisen päättelyn puute: on todennäköistä, että puhelimen ohjelmisto käyttää eri työkaluja eri tilanteisiin. Kun se tunnistaa maiseman, se aktivoi tehokkaan, pilvipohjaisen Veo 2 -mallin. Mutta kun se kohtaa yksinkertaisen objektin, jolle se ei voi tehdä ”drone-lentoa”, se saattaa turvautua yksinkertaisempaan, paikalliseen objektianimaattoriin. Tämän yksinkertaisemman mallin ainoa tehtävä on ”lisätä liikettä” kohteeseen, täysin piittaamatta fysiikan laeista tai kontekstista (paperi on kiinni seinässä). Lopputulos on fyysisesti mahdoton ja koominen, koska väärää työkalua käytettiin väärään tehtävään.
Alkuperäinen kuva otettu lapusta seinälläAI:n tekemä video seinällä olevasta lapusta
Lupaava teknologia voi yllättää vielä tulevaisuudessa
Yhteenvetona voidaan todeta, että Honor 400 on erittäin pätevä keskiluokan kamerapuhelin, jonka perinteiset valokuvaus- ja video-ominaisuudet on rakennettu vankalle pohjalle. Sen todellinen tarina ja merkitys piilee kuitenkin sen roolissa pioneerina, joka tuo monimutkaisen ja laskentatehoa vaativan generatiivisen tekoälyn ensi kertaa laajemman yleisön ulottuville tässä hintaluokassa.
Tekemämme tarkkanäköiset havainnot paljastavat kuitenkin ominaisuuden nykytilan karun todellisuuden. Pitkä, 1–2 minuutin prosessointiaika, pakollinen verkkoyhteys, säätömahdollisuuksien täydellinen puute ja arvaamattomat, usein koomiset lopputulokset osoittavat, että kyseessä on tällä hetkellä enemmän kiehtova teknologinen demo ja ”kikka” kuin luotettava luova työkalu. Se tuottaa ”huvittavia videonpätkiä”, mutta harvoin ennustettavia tai ammattimaiseen käyttöön soveltuvia tuloksia.
Tästä huolimatta ominaisuuden merkitystä ei tule vähätellä. Vaikka nykyinen toteutus on kokeellinen, se on samalla selkeä vilkaisu tulevaisuuteen. Generatiivinen teknologia kehittyy eksponentiaalista vauhtia. Tulevaisuudessa prosessointiajat lyhenevät, mallit tulevat tarkemmiksi ja ymmärtävät paremmin fysiikkaa ja kontekstia, ja käyttäjälle annetaan enemmän hallintaa lopputulokseen. Honor 400:n kaltaiset laitteet ovat elintärkeitä tässä kehityksessä. Ne totuttavat käyttäjiä tekoälypohjaisiin työnkulkuihin ja keräävät samalla valtavan määrän dataa siitä, miten, missä ja miksi ihmiset haluavat tällaista teknologiaa käyttää. Tämä data on polttoainetta seuraavan sukupolven, huomattavasti kyvykkäämpien mallien kehitykselle.
Honor 400:n tekoäly ei ehkä ole vielä valmis mullistamaan videotuotantoa, mutta se on onnistuneesti sytyttänyt keskustelun siitä, mihin olemme matkalla.
Turtle Beach ja sen e-urheilubrändi Victrix ovat esitelleet uuden Victrix Pro BFG Reloaded -ohjaimen – päivitetyn version suositusta modulaarisesta langattomasta Pro BFG -ohjaimesta. Uutuus on suunniteltu kilpailullisille pelaajille ja erityisesti taistelupeliyhteisölle (FGC), ja se tuo mukanaan useita fanien toivomia parannuksia suorituskyvystä tinkimättä.
”Olemme keränneet yksityiskohtaisia toiveita yhteisöltä, ja kun pelaajat saavat käsiinsä uuden Reloaded-version, uskon heidän olevan yhtä mieltä siitä, että Victrix on jälleen toimittanut markkinoiden mukautuvimman ja luotettavimman suorituskykyohjaimen.”
Uusi kuusipainikkeinen fightpad-moduuli on suunniteltu ergonomisesti niin, että pelaajan ranne asettuu luonnollisemmin ohjaimen kahvalle. Tämä tekee tärkeimmistä painikkeista helpommin ulottuvia ja mahdollistaa entistä sulavammat syötteet. Kailh-mikrokytkimet tarjoavat napakan vasteen ja turnaustason tarkkuuden.
Hall-efektillä varustetut tatit ja liipaisimet
Reloaded-mallissa käytetään nyt Hall-efekti-teknologiaa peukalotateissa ja liipaisimissa. Magneettiseen tunnistukseen perustuva tekniikka ehkäisee tattien drift-ongelmia ja tarjoaa tasaisen tarkan vasteen pitkälläkin aikavälillä.
Modulaarinen rakenne ja muokattavuus
Ohjaimessa on kolme vaihdettavaa moduulia ja yhteensä 11 osaa, joiden avulla pelaaja voi räätälöidä ohjaimen eri pelityyleihin sopivaksi. Mukana on muun muassa neljä erilaista tattikantta (kaksi vakiota, kupumalli ja tarkkuusmalli), erilaisia D-pad-ohjaimia ja rajoittimia.
Edistynyt ohjaus ja säätömahdollisuudet
Takapuolelta löytyy neljä ohjelmoitavaa pikanäppäintä, ja patentoitu viisiportainen Hall-Effect Clutch Trigger -järjestelmä mahdollistaa herkkyyden säätämisen tilanteen mukaan – ihanteellinen esimerkiksi FPS-peleihin. Ohjainta voi säätää tarkemmin ilmaisella Victrix Control Hub -sovelluksella (Xbox ja Windows), jolla voi muokata painikkeiden toimintoja, kuolleita alueita ja liipaisinherkkyyttä.
Äänentoisto ja akunkesto
Xbox-versiossa mukana tulee elinikäinen Dolby Atmos -tilaäänitilaus, kun taas PlayStation-pelaajat voivat hyödyntää ohjaimen 3,5 mm:n kuulokeliitäntää saadakseen 3D-äänen tuetuissa peleissä.
Sisäänrakennettu 2000 mAh akku tarjoaa jopa 20 tunnin langattoman peliajan. Pelaaminen onnistuu joko langattomasti pienellä viiveellä tai langallisesti 3 metrin USB‑C-punotulla kaapelilla – jälkimmäinen sopii erityisesti turnauskäyttöön.
Saatavuus ja hinta
Victrix Pro BFG Reloaded on nyt saatavilla valmistajan verkkokaupasta ja jälleenmyyjiltä valkoisena ja mustana Euroopassa hintaan 199,99 €.