Arvostelut

NBA 2k21 – Sunnuntaipalloilijan painajainen Kommentit pois päältä artikkelissa NBA 2k21 – Sunnuntaipalloilijan painajainen

NBA 2k21
2.5 / 10
Hyvää Useat pelimuodot tarjoavat pelistä pitäville paljon pelattavaa. Huonoa Kömpelö ja kulmikas tuntuma vie pelaamisesta ilon. Yleistä Ulkoisesti nätti paketti, josta hauskuus unohtui jonnekin.

ja ovat toimineet yksissä tuumin koripallon parissa vuodesta 1999 ja tuovat nyt Amerikan parketit kotisohville :n voimin. Joitakin vuosia sitten pelin suosio ja laatu olivat huipussaan, mutta viime vuosina on soraääniä alkanut kuulumaan enemmän ja enemmän. On aika päättää oma viiden vuoden taukoni pelien parissa ja palata parketeille NBA 2k21:n myötä. Seuraava teksti on siis käytännössä NBA2k-amatöörin kynästä, joten pelin ammattilaiset, varoitan teitä etukäteen. Emme tule näkemään silmästä silmään.

Juniorin tarina

Pelimuodoista ensimmäisenä tähtäimeeni osui MyCareer, jossa käydään läpi yhden henkilön tarina. Pelaajan oma tarinahan tämä ei kuitenkaan ole kuin selässä olevan nimen puolesta ja pelissä korvataan sekin geneerisellä ”Junior” -nimellä, että tarinassa esiintyvien hahmojen repliikit on saatu nauhalle. SomeoneelsesCareer alkaa kun koripallon aiemmin lopettanut, New Jerseyn kasvatti Junior houkutellaan takaisin koripallon äärelle. Matka jatkuu huonosti kirjoitettuna teinidraamana lukion ja yläasteen läpi aina NBA:n kirkkaisiin valoihin asti. Tarinan kiinnostaessa kuin kilo kiviä, itse pelaamisen olisi suonut pelastavan tämän pelimuodon, onhan se kuitenkin pelin pihvi. Tässä tuleekin sitten se mutta matkaan.

NBA 2k21
Yliopistojen kärkikahakka käynnissä.

Kankeuden kirous

Pelattavuudeltaan NBA 2k21 jatkaa edeltäjiensä jalanjäljissä, joka on sekä siunaus että kirous. Kankea ja kulmikas ohjaus tuntuu edelleen käteen kerrassaan kamalalta, vaikka siihen muutamien tuntien jälkeen alkaakin tottumaan. Pelin suht hidas tempo tuo kuitenkin pelin kulmikkuuden esille lähes häiritsevällä tavalla. Myös heittämisestä on tehty tänä vuonna melkoisen vaikeaa vähemmän pelaavalle. Uusi heittosysteemi, jossa tatilla veivataan tähtäintä kohdalleen, ei istunut allekirjoittaneen peukaloille ollenkaan. Herkkä analoginen veivaus pienelle osuma-alueelle ei vain pelin tiimellyksessä onnistunut. Puhtaasti nappia painamalla heiton onnistuminen vaatii myös maailmanluokan tarkkuutta. Myönnän toki oman surkeuteni asiassa, mutta mitenkään erityisen ystävälliseksi tai mukavaksi tätä ei voi mieltää. Ympäri nettiä NBA:n pelaajakunnassakin on asiasta kuulunut nurinaa, joten uudistusta ei voi pitää onnistuneena.

Puku päälle ja toimistolle

Tässä valossa oli hyvä aika ottaa pientä taukoa varsinaisesta pelistä ja tutustua NBA 2k21:n MyGM-pelimuotoon. Manageri-pelien ystävänä tervehdin ilolla eri lajien pelejä, jotka tarjoavat edes jonkinlaisen mahdollisuuden managerointiin. Pintapuolisesti NBA 2k21 onnistuu tarjoamaan viihdyttävän paketin, mutta tämäkin yritys kolahtaa renkaaseen kun raapaistaan hieman pintaa syvemmältä. Sopimusneuvotteluissa pelaajien kanssa on pientä yritystä, mutta muuten pelimuoto on tappavan tylsää laahustamista keskustelusta toiseen. Päivät vierivät lähinnä rupatellessa kaikkien organisaation jäsenten kanssa täysin turhista asioista, kuten vaikkapa tahran poistamisesta matosta. Eri keskusteluja on ehkä tusinan verran ja ne on käyty parin ensimmäisen peliviikon aikana läpi. Kausi kestää kuitenkin kuukausia, joten samat keskustelut käydään kymmeniä kertoja yhden kauden aikana. Pienenä vaihteluna eri henkilöt tarjoavat pelaajalle erilaisia tehtäviä suoritettavaksi kauden aikana, mutta niidenkin vaikutus näkyy ainoastaan tehtävän antaneen henkilön moraalissa. Manageroinnin sijaan tunsin pelaavani käppäistä visual novelia jostain parin vuosikymmenen takaa, joten taas oli aika vaihtaa pelimuotoa.

NBA 2K21
Pelaajien kanssa käydään tärkeitä keskusteluita otteluiden välillä.

Taisteluväsymys iskee

Kun on jo pelannut peliä tuntikausia ja hauskaa ei ole ollut oikeastaan hetkeäkään, pitää raja vetää jonnekin. Loput pelimuodot saivat siis hyvin pintapuolisen katsauksen. EA:n pelin Ultimate Teamia vastaava, korttipakoilla rahastava MyTeam ei tarjoile mitään ihmeellistä. Pelaa että saat valuuttaa, osta korttipakkoja että saat pelaajia, toista ikuisuuteen asti. Vaihtoehtoisesti voi toki käyttää oikeaakin rahaa korttipakkojen ostamiseen ja sen oman unelmajoukkueensa luomiseen heti alussa. Muita pelimuotoja miettiessä ainoa lievästi harmittamaan jäänyt asia oli ProAm-pelien jääminen väliin. Kun jokaista pelaajaa ohjaa eri ihminen, peliin nousee aina uudelle tasolle, joka urheilupelissä. Omasta tuttavapiiristäni ei kuitenkaan löydy yhtäkään koripallistia, saati sitten neljää, että pelimuotoon olisi saanut upottaa hampaansa. Yksin tuntemattomien kanssa pelaaminen ei nopean testin jälkeen houkutellut takaisin ProAmin pariin.

Kokonaisuutena NBA 2k21 jätti varsin negatiivisen vaikutelman. Odotuksia ei sinänsä ollut, mutta jos pelaamisen haluaa ainoastaan lopettaa kun NBA pyörii ruudulla, jossain on oltava perustavanlaatuista vikaa. Sinänsä puitteet on kunnossa, mutta se kuuluisa ”flow” puuttuu pelistä täysin. Kovimmat pelisarjan fanit saanevat mitä haluavat, mutta muille peliä en uskaltaisi suositella.

WrestleMania-viikonloppuna mitataan miehet ja mikromaksut – arvostelussa WWE 2K25 Kommentit pois päältä artikkelissa WrestleMania-viikonloppuna mitataan miehet ja mikromaksut – arvostelussa WWE 2K25

On WrestleMania-viikonloppu – vuoden suurin juhla showpainin ystäville. Kun maailma valmistautuu seuraamaan massiivista spektaakkelia, myös digikehässä tapahtuu. tuo ruudulle enemmän painisisältöä kuin koskaan aiemmin, samaan aikaan kun todellinen WrestleMania niputtaa tarinoita, yllätyksiä ja mestaruustaisteluita oikeassa maailmassa.

WWE 2K25 on monella tapaa sarjan kulminaatio – teknisesti vakuuttava, sisällöltään laaja ja sisäisesti yhtenäinen kokonaisuus, joka onnistuu tekemään lähes kaiken vähintään hyvin, joitain asioita erinomaisesti. Samalla se on kuitenkin myös esimerkki nykypäivän urheilupelien suurimmasta ongelmasta: mikromaksujen roolista, joka syö pelattavuutta ja pelaajakokemuksen eheyttä tavalla, jota ei voi jättää huomiotta.

Pelin ytimessä oleva painimoottori on paras, mitä sarjassa on nähty vuosikymmeneen. Otteluiden tempo, tuntuma ja animaatiot ovat sujuvia, ja uudet lisäykset, tekevät otteluiden dynamiikasta entistä monipuolisemman. Iskut tuntuvat painavilta, torjunnat tarkoilta ja pelissä on aidon kilpailun tuntua, jonka takaa loistaa Visual Conceptsin pitkä kokemus pelisarjan parissa.

Uusittu kamera- ja ohjausjärjestelmä mahdollistaa entistä paremman otteludraaman rakentamisen, ja esimerkiksi sisääntulojen ohjaaminen pelaajan toimesta tuo audiovisuaaliseen esitykseen lisää syvyyttä. Tähänhän me paininörtit olemme pitkään toivoneet. Myös visuaalinen toteutus on ottanut harppauksen eteenpäin: hikeä, ruhjeita ja verenvuotoa kuvaavat yksityiskohdat ovat entistä realistisempia ja ottelijoiden ulkonäkö on aiempaa tarkempi.

Showcase loistaa – ajassa ja tarinassa

Pelin selkeästi paras pelitila on Showcase, joka tänä vuonna keskittyy The Bloodline -dynastiaan. Paul Heymanin isännöimänä koettava tarinallinen aikamatka sisältää sekä historiallisia että fiktiivisiä otteluita, joissa pelaaja pääsee ohjastamaan legendoja, kuten The Wild Samoans tai Peter Maivia, sekä moderneja tähtiä, kuten Roman Reigns ja The Usos.

Videotuotanto ja esitystapa ovat näyttäviä. Heymanin juonnetut välivideot ovat paikoin samaa tasoa kuin viikoittain Netflixissäkin nähtävät viralliset WWE:n promopätkät. Näin vaikuttavaan kokonaisuuteen verrattuna on harmillista, että Showcase-otteluihin on lisätty ajoitettuja tavoitteita, jotka rikkovat immersiota ja muistuttavat pelaajaa turhan voimakkaasti pelillisistä rajoista.

MyRise, Universe ja GM Mode – tuttuja vahvuuksia

MyRise-urapelitila jatkaa vahvaa linjaansa. Tarinat ovat monipuolisempia ja pelaajan valinnoilla on entistä enemmän vaikutusta etenemiseen. Universe-tila tarjoaa jälleen vapauden rakentaa oma WWE-universuminsa, ja GM Mode on saanut uusia syvyyksiä strategisella puolella, vaikka edelleen kaipaisi lisää syvyyttä otteluiden hallintaan.

Näiden tilojen suurin etu on se, että ne eivät pakota pelaajaa lyömään euroja tiskiin, mikä valitettavasti ei päde kaikkiin pelin osioihin.

The Island ja MyFaction – maksullisen sisällön karvas jälkimaku

WWE 2K25:n suurin uusi avaus on The Island – pelitila, jossa pelaaja luo oman painijansa ja valloittaa online-ympäristön otteluiden ja tehtävien kautta. Ajatus vapaasta liikkumisesta eri alueilla, jotka on nimetty painijoiden mukaan, kuten ”Damage CTRL Computer Repair” tai ”The Arcade of Tomorrow”, kuulostaa kiehtovalta. Todellisuudessa The Island on kuitenkin vahvasti sidottu mikromaksuihin.

Pelaajan hahmon varusteet ja kyvyt ovat usein sidoksissa pelin sisäiseen Virtual Currencyyn (VC), jota voi ansaita hitaasti pelaamalla, tai ostaa oikealla rahalla. Esimerkiksi oranssien Nike-lenkkareiden hinta on 18 000 VC, mikä vastaa yli viiden euron hintaa. Tämä trendi heijastuu myös MyFaction-tilaan, joka muistuttaa rakenteeltaan urheilupelien Ultimate Team -konsepteja: pelaajat keräävät kortteja ja muodostavat joukkueita, mutta pelin rakenne kannustaa jatkuvaan grindaamiseen tai rahankäyttöön nopeamman etenemisen saavuttamiseksi.

Kyseinen kaupallinen rakenne on ristiriidassa muun pelin laadukkaan sisällön kanssa. Erityisesti se on harmillista, koska muu peli olisi lähestulkoon viiden tähden arvoinen. Tällaiset ratkaisut tuntuvat erityisen ikäviltä tilanteessa, jossa perustilat ovat aidosti hyviä ja pelimekaniikka toimii poikkeuksellisen hyvin.

Loppuarvio: Laadukas ydin, rahastava reunus

WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.

Jos pystyt jättämään VC-vetoiset tilat sivuun, WWE 2K25 tarjoaa massiivisen ja laadukkaan paketin painiviihdettä. Mutta jos olet täydellisyyteen pyrkivä pelaaja tai koko sisällön metsästäjä, joudut valitettavasti kohtaamaan nykypäivän urheilupelien karun realiteetin – lompakko ratkaisee paljon.

On WrestleMania-viikonloppu, eikä parempaa hetkeä painipelien juhlistamiselle voisi olla. John Cena saattaa tehdä historiaa ja napata 17. maailmanmestaruutensa, ylittäen Ric Flairin legendaarisen lukeman – samalla kun Jey Uso saattaa viimein murtautua yksilötähdistön huipulle ja pokata ensimmäisen raskaan sarjan mestaruutensa.

WWE 2K25 antaa meille mahdollisuuden elää nuo hetket uudelleen – tai kirjoittaa ne uusiksi omalla haluamallamme tavalla, mikäli buukkauset eivät mieltämme mielytä.

WWE 2K25 (Xbox Series X)

8 / 10
Hyvää +Erittäin hiottu ja viihdyttävä painimoottori +Showcase-mode on eläväinen ja laadukkaasti toteutettu +Runsaasti pelattavaa +Uudet animaatiot, visuaalinen viimeistely ja iso rosteri tekevät vaikutuksen +MyRise ja Universe tarjoavat pitkäikäistä sisältöä fanille kuin fanille Huonoa -MyFaction ja The Island -tilat painottuvat liikaa VC-valuutan käyttöön -Mikromaksujen aggressiivinen läsnäolo latistaa kokonaisuutta -Showcase-tilan ajoitetut tehtävät rikkovat tunnelmaa -GM-tila ja Universe kaipaisivat lisää kehitystä verrattuna panostukseen The Islandiin Yhteenveto WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.

Sienivirus leviää jälleen PC:llä – arvostelussa The Last of us part 2 remastered Kommentit pois päältä artikkelissa Sienivirus leviää jälleen PC:llä – arvostelussa The Last of us part 2 remastered

The Last of Us Part II on toimintaseikkailu- ja selviytymiskauhupeli, joka on kehitetty Naughty Dogin toimesta ja julkaistu alun perin :lle kesäkuussa 2020. Pelistä on 03.04.2025 julkaistu remasteroitu versio :lle, mikä on antanut pelaajille mahdollisuuden kokea peli uudelleen paremmilla grafiikoilla ja muilla parannuksilla. Pelissä seurataan päähenkilöitä, Ellietä ja Abbya jota yrittävät selviytyä post-apokalyptisessa maailmassa, täynnä zombi-tyyppisiä olentoja ja muita uhkia. Pelissä yhdistyy syvällinen tarinankerronta, intensiivinen toiminta ja selviytymis-elementit.

Pelissä on heti alkuun hyvät fiilikset, kun pääsee nauttimaan samasta korkealaatuisesta kokemuksesta, jonka PlayStation-versio tarjosi. PC:llä peli näyttää upealta, mutta itselläni oli pieniä teknisiä ongelmia testauksen alussa: esimerkiksi mikrolagaamista ja FPS-droppeja havaitsin erityisesti tietyissä paikoissa, mikä häiritsi hieman. Näistä pienistä ongelmista huolimatta kuitenkin kokonaisuutena peli tuntuu toimivan hyvin, ja se vastaa odotuksiani erityisesti grafiikoiden osalta.

Pelin tarinassa päästään sukeltamaan syvälle Ellien ja Abbyn matkaan, joka on täynnä tunteita. Pelissä on myös runsaasti tutkimista, kuten ympäristön läpikäynti ja erilaisten keräilyesineiden sekä materiaalien etsiminen. Näitä voidaan käyttää hahmon taitojen ja aseiden päivittämiseen. Hahmon kehittäminen on tärkeä osa peliä, ja materiaalit kuten pillerit ja aseiden osat auttavat parantamaan hahmon kykyjä ja välineitä. Myös taistelussa tarvittavat resurssit, kuten alkoholi ja rätit, voidaan kerätä ja käyttää luomaan erilaisia esineitä, kuten molotovin cocktailia tai ensiapupakkauksia.

Kontrollit, jotka toimivat näppäimistö ja hiiri -kombinaatiolla, ovat suhteellisen hyvät. Paikoin ne tuntuvat kuitenkin hieman kankeilta, erityisesti nopeatempoisessa toiminnassa, mutta kokonaisuutena pelissä on hyvä pelattavuus ja hallittavuus. Pelissä ei ole erityisiä lukittuja taitoja, vaan pelaaja voi kehittää hahmoaan ja varusteitaan löytämillään esineillä ja resursseilla.

Pelin grafiikat ovat parantuneet remasteroinnin myötä. Visuaalisesti peli on upea ja kauniisti toteutettu, ja ympäristön yksityiskohdat ovat huomattavasti parantuneet verrattuna alkuperäiseen PS4-versioon. Animaatiot ja mallit ovat sujuvia ja toimivat hyvin pelin tunnelman luomisessa. Grafiikat sopivat erinomaisesti pelin synkkään ja realistiseen maailmaan.

Äänet ovat yksi pelin tärkeimmistä elementeistä. Varsinkin hiippailuhetkissä ja jännittävissä tilanteissa äänet auttavat luomaan aitoa tunnelmaa. Ammuksista on pulaa, ja joskus on tärkeää kuunnella ympäristön ääniä, jotta voi välttää zombien huomaamista. Äänitehosteet ovat erittäin hyvin toteutettuja, mutta huomioitavaa on, että tilaäänet eivät toimi täydellisesti. Taustaäänet kuuluvat normaalisti, mutta dialogi jää kuulumattomiin, jos tilaääni on päällä.

The Last of Us Part II Remastered on ehdottomasti edelleenkin mainio peli, mutta ei kuitenkaan sellainen PC-kokemus, jota olisi voinut odottaa ja toivoa. Pieniä teknisiä ongelmia, kuten FPS-droppeja ja mikrolagaamista, ilmenee ajoittain. Pelissä on hyvä tarina, hyvät grafiikat ja intensiivistä pelattavuutta, joka vie pelaajan syvälle post-apokalyptiseen maailmaan. Peli on ehdottomasti suositeltavaa niille, jotka nauttivat tarinavetoisista ja syvällisistä kokemuksista. Pelissä on kuitenkin pieniä bugeja, jotka voivat vaikuttaa pelin sujuvuuteen, mutta ne eivät vie kokonaisuudessa pelin loistavuutta.

Arvio: Aaron Veijalainen

The Last of us part 2 remastered (PC)

7 / 10
Hyvää +Hyvä tarina +Hyvät grafiikat Huonoa -Pieniä lagailuja ja FPS-droppeja -Tilaäänen ongelmat -Ei parhain mahdollinen PC-versiointi