NBA 2k21 – Sunnuntaipalloilijan painajainen Kommentit pois päältä artikkelissa NBA 2k21 – Sunnuntaipalloilijan painajainen

NBA 2k21
2.5 / 10
Hyvää Useat pelimuodot tarjoavat pelistä pitäville paljon pelattavaa. Huonoa Kömpelö ja kulmikas tuntuma vie pelaamisesta ilon. Yleistä Ulkoisesti nätti paketti, josta hauskuus unohtui jonnekin.

ja ovat toimineet yksissä tuumin koripallon parissa vuodesta 1999 ja tuovat nyt Amerikan parketit kotisohville :n voimin. Joitakin vuosia sitten pelin suosio ja laatu olivat huipussaan, mutta viime vuosina on soraääniä alkanut kuulumaan enemmän ja enemmän. On aika päättää oma viiden vuoden taukoni pelien parissa ja palata parketeille NBA 2k21:n myötä. Seuraava teksti on siis käytännössä NBA2k-amatöörin kynästä, joten pelin ammattilaiset, varoitan teitä etukäteen. Emme tule näkemään silmästä silmään.

Juniorin tarina

Pelimuodoista ensimmäisenä tähtäimeeni osui MyCareer, jossa käydään läpi yhden henkilön tarina. Pelaajan oma tarinahan tämä ei kuitenkaan ole kuin selässä olevan nimen puolesta ja pelissä korvataan sekin geneerisellä ”Junior” -nimellä, että tarinassa esiintyvien hahmojen repliikit on saatu nauhalle. SomeoneelsesCareer alkaa kun koripallon aiemmin lopettanut, New Jerseyn kasvatti Junior houkutellaan takaisin koripallon äärelle. Matka jatkuu huonosti kirjoitettuna teinidraamana lukion ja yläasteen läpi aina NBA:n kirkkaisiin valoihin asti. Tarinan kiinnostaessa kuin kilo kiviä, itse pelaamisen olisi suonut pelastavan tämän pelimuodon, onhan se kuitenkin pelin pihvi. Tässä tuleekin sitten se mutta matkaan.

NBA 2k21
Yliopistojen kärkikahakka käynnissä.

Kankeuden kirous

Pelattavuudeltaan NBA 2k21 jatkaa edeltäjiensä jalanjäljissä, joka on sekä siunaus että kirous. Kankea ja kulmikas ohjaus tuntuu edelleen käteen kerrassaan kamalalta, vaikka siihen muutamien tuntien jälkeen alkaakin tottumaan. Pelin suht hidas tempo tuo kuitenkin pelin kulmikkuuden esille lähes häiritsevällä tavalla. Myös heittämisestä on tehty tänä vuonna melkoisen vaikeaa vähemmän pelaavalle. Uusi heittosysteemi, jossa tatilla veivataan tähtäintä kohdalleen, ei istunut allekirjoittaneen peukaloille ollenkaan. Herkkä analoginen veivaus pienelle osuma-alueelle ei vain pelin tiimellyksessä onnistunut. Puhtaasti nappia painamalla heiton onnistuminen vaatii myös maailmanluokan tarkkuutta. Myönnän toki oman surkeuteni asiassa, mutta mitenkään erityisen ystävälliseksi tai mukavaksi tätä ei voi mieltää. Ympäri nettiä NBA:n pelaajakunnassakin on asiasta kuulunut nurinaa, joten uudistusta ei voi pitää onnistuneena.

Puku päälle ja toimistolle

Tässä valossa oli hyvä aika ottaa pientä taukoa varsinaisesta pelistä ja tutustua NBA 2k21:n MyGM-pelimuotoon. Manageri-pelien ystävänä tervehdin ilolla eri lajien pelejä, jotka tarjoavat edes jonkinlaisen mahdollisuuden managerointiin. Pintapuolisesti NBA 2k21 onnistuu tarjoamaan viihdyttävän paketin, mutta tämäkin yritys kolahtaa renkaaseen kun raapaistaan hieman pintaa syvemmältä. Sopimusneuvotteluissa pelaajien kanssa on pientä yritystä, mutta muuten pelimuoto on tappavan tylsää laahustamista keskustelusta toiseen. Päivät vierivät lähinnä rupatellessa kaikkien organisaation jäsenten kanssa täysin turhista asioista, kuten vaikkapa tahran poistamisesta matosta. Eri keskusteluja on ehkä tusinan verran ja ne on käyty parin ensimmäisen peliviikon aikana läpi. Kausi kestää kuitenkin kuukausia, joten samat keskustelut käydään kymmeniä kertoja yhden kauden aikana. Pienenä vaihteluna eri henkilöt tarjoavat pelaajalle erilaisia tehtäviä suoritettavaksi kauden aikana, mutta niidenkin vaikutus näkyy ainoastaan tehtävän antaneen henkilön moraalissa. Manageroinnin sijaan tunsin pelaavani käppäistä visual novelia jostain parin vuosikymmenen takaa, joten taas oli aika vaihtaa pelimuotoa.

NBA 2K21
Pelaajien kanssa käydään tärkeitä keskusteluita otteluiden välillä.

Taisteluväsymys iskee

Kun on jo pelannut peliä tuntikausia ja hauskaa ei ole ollut oikeastaan hetkeäkään, pitää raja vetää jonnekin. Loput pelimuodot saivat siis hyvin pintapuolisen katsauksen. EA:n pelin Ultimate Teamia vastaava, korttipakoilla rahastava MyTeam ei tarjoile mitään ihmeellistä. Pelaa että saat valuuttaa, osta korttipakkoja että saat pelaajia, toista ikuisuuteen asti. Vaihtoehtoisesti voi toki käyttää oikeaakin rahaa korttipakkojen ostamiseen ja sen oman unelmajoukkueensa luomiseen heti alussa. Muita pelimuotoja miettiessä ainoa lievästi harmittamaan jäänyt asia oli ProAm-pelien jääminen väliin. Kun jokaista pelaajaa ohjaa eri ihminen, peliin nousee aina uudelle tasolle, joka urheilupelissä. Omasta tuttavapiiristäni ei kuitenkaan löydy yhtäkään koripallistia, saati sitten neljää, että pelimuotoon olisi saanut upottaa hampaansa. Yksin tuntemattomien kanssa pelaaminen ei nopean testin jälkeen houkutellut takaisin ProAmin pariin.

Kokonaisuutena NBA 2k21 jätti varsin negatiivisen vaikutelman. Odotuksia ei sinänsä ollut, mutta jos pelaamisen haluaa ainoastaan lopettaa kun NBA pyörii ruudulla, jossain on oltava perustavanlaatuista vikaa. Sinänsä puitteet on kunnossa, mutta se kuuluisa ”flow” puuttuu pelistä täysin. Kovimmat pelisarjan fanit saanevat mitä haluavat, mutta muille peliä en uskaltaisi suositella.

”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6 Kommentit pois päältä artikkelissa ”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6

Kimberly ja vastustaja väriroiskeisessa taistelukuvassa
8.5 / 10
Hyvää Mahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. Huonoa World Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. Yhteenveto Monipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!

Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.

Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There's always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.

Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit

Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.

World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.

Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.

Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.

Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa

Street Fighter 6: World Tour

Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.

Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.

Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).

Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.

Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa

Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?

Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.

Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.

Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi

Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.

World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.

Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.

Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan

Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.

Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.

Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.

Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.

Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, & 5 -konsoleille sekä Steamille.

Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:

Street Fighter 6 -pelin hahmokaarti sai kolme lisäystä

Street Fighter 6 -taistelupelissä legendat luovat oman tarinansa – katso uusi esittelyvideo

Makustele lisää trailerilla:

Arvostelussa käytettyjä lähteitä: PlayStation Capcom

Symppis tasohyppely retroilun ystäville – arvostelussa Bat Boy Kommentit pois päältä artikkelissa Symppis tasohyppely retroilun ystäville – arvostelussa Bat Boy

Bat Boy

Bat Boy (PC/Steam)

7 / 10
Hyvää Peruspeli toimii ok ja saa varmasti retro-pelien ystävien pelisormet syyhyämään, miksei myös aivan uusienkin pelaajien. Todella mukavaa ajankulua. Hyvä kenttäsuunnittelu ja tarttuva chiptune-soundtrack. Huonoa Vaikeustason vaihtelevaisuus. Kontrollit tuntuvat hitusen löysiltä. Muutama ärsyttävä bugi. Yhteenveto Erittäin symppis peli on eheä valinta etenkin retro-pelien ystäville. Jos haluat pitkästä aikaa, tai jopa ensimmäistä kertaa, sukeltaa mukavan 2D-tasohyppelyn äärelle niin Bat Boy ei ole huono valinta.

Baseball-aiheinen kaksiulotteinen tasohyppely-seikkailu vuonna 2023 kuulostaa hieman oudolta idealta, mutta jos toteutus on näin hyvä kuin toukokuun lopulla julkaistu , niin se ei haittaa menoa.

Ilkeä Lord Vicious houkuttelee joukkuetoverisi ja ystäväsi toiseen ulottuvuuteen omia tarkoituksiaan varten ja sinun tehtäväsi on vapauttaa heidät ja tietenkin pistää loppu pahiksen suunnitelmille. Ryosuken alias Bat Boyn aseena on tietenkin pesäpallomaila, jonka avulla tämä homma pitäisi hoitaa.

Bat Boyn toverit, idoli ja ihastus ovat tietenkin vastustajan vallan alla ja heidät pitäisi välipomoina hoidella takaisin puolellesi. Pelkällä mailalla ei tarvitse tietenkään huitoa vaan etenemisen myötä sinulla on mahdollista saada kamujen erikoiskykyjä käyttöösi.

Tarina antaa motivaation pelaamiseen ja tarttuvan chiptune-tyylisen ääniraidan myötä pelaaminen on mukavaa hommaa. Pelin -versiota voi näppäimistön lisäksi pelata ohjaimella, mutta siinä kontrollit tuntuvat löysiltä. Vaikka liikkumisen lisäksi pelissä on vain hyppy -ja lyöntinapit niin olisi kiva jos ne voisi määrittää haluamalleen paikalle.

Hienona lisänä pelissä on tarina-moodin lisäksi myös speedrunner-tila, joka ei näytä keskustelu-dialogia ja cutscene-kohtauksia lainkaan. Se lisää peliin myös ajastimen, että voit helposti seurata pelin läpäisemiseen (mahdollisimman nopeasti tietenkin) kuluvaa aikaa.

12 tason mittainen peli vaikuttaa lyhyeltä pelikokemukselta, etenkin jos on tottunut pelaamaan 2D-tasohyppelyitä. Bat Boyn graafinen tyyli ja paikoin myös vaikeustaso muistuttaa -pelejä ja se on PC-version () lisäksi saatavilla seuraaville alustoille: ja , Nintendo . , ja S.