NBA 2k21 – Sunnuntaipalloilijan painajainen Kommentit pois päältä artikkelissa NBA 2k21 – Sunnuntaipalloilijan painajainen

NBA 2k21
2.5 / 10
Hyvää Useat pelimuodot tarjoavat pelistä pitäville paljon pelattavaa. Huonoa Kömpelö ja kulmikas tuntuma vie pelaamisesta ilon. Yleistä Ulkoisesti nätti paketti, josta hauskuus unohtui jonnekin.

ja ovat toimineet yksissä tuumin koripallon parissa vuodesta 1999 ja tuovat nyt Amerikan parketit kotisohville 21:n voimin. Joitakin vuosia sitten pelin suosio ja laatu olivat huipussaan, mutta viime vuosina on soraääniä alkanut kuulumaan enemmän ja enemmän. On aika päättää oma viiden vuoden taukoni pelien parissa ja palata parketeille 21:n myötä. Seuraava teksti on siis käytännössä NBA2k-amatöörin kynästä, joten pelin ammattilaiset, varoitan teitä etukäteen. Emme tule näkemään silmästä silmään.

Juniorin tarina

Pelimuodoista ensimmäisenä tähtäimeeni osui MyCareer, jossa käydään läpi yhden henkilön tarina. Pelaajan oma tarinahan tämä ei kuitenkaan ole kuin selässä olevan nimen puolesta ja pelissä korvataan sekin geneerisellä ”Junior” -nimellä, että tarinassa esiintyvien hahmojen repliikit on saatu nauhalle. SomeoneelsesCareer alkaa kun koripallon aiemmin lopettanut, New Jerseyn kasvatti Junior houkutellaan takaisin koripallon äärelle. Matka jatkuu huonosti kirjoitettuna teinidraamana lukion ja yläasteen läpi aina NBA:n kirkkaisiin valoihin asti. Tarinan kiinnostaessa kuin kilo kiviä, itse pelaamisen olisi suonut pelastavan tämän pelimuodon, onhan se kuitenkin pelin pihvi. Tässä tuleekin sitten se mutta matkaan.

NBA 2k21
Yliopistojen kärkikahakka käynnissä.

Kankeuden kirous

Pelattavuudeltaan jatkaa edeltäjiensä jalanjäljissä, joka on sekä siunaus että kirous. Kankea ja kulmikas ohjaus tuntuu edelleen käteen kerrassaan kamalalta, vaikka siihen muutamien tuntien jälkeen alkaakin tottumaan. Pelin suht hidas tempo tuo kuitenkin pelin kulmikkuuden esille lähes häiritsevällä tavalla. Myös heittämisestä on tehty tänä vuonna melkoisen vaikeaa vähemmän pelaavalle. Uusi heittosysteemi, jossa tatilla veivataan tähtäintä kohdalleen, ei istunut allekirjoittaneen peukaloille ollenkaan. Herkkä analoginen veivaus pienelle osuma-alueelle ei vain pelin tiimellyksessä onnistunut. Puhtaasti nappia painamalla heiton onnistuminen vaatii myös maailmanluokan tarkkuutta. Myönnän toki oman surkeuteni asiassa, mutta mitenkään erityisen ystävälliseksi tai mukavaksi tätä ei voi mieltää. Ympäri nettiä NBA:n pelaajakunnassakin on asiasta kuulunut nurinaa, joten uudistusta ei voi pitää onnistuneena.

Puku päälle ja toimistolle

Tässä valossa oli hyvä aika ottaa pientä taukoa varsinaisesta pelistä ja tutustua NBA 2k21:n MyGM-pelimuotoon. Manageri-pelien ystävänä tervehdin ilolla eri lajien pelejä, jotka tarjoavat edes jonkinlaisen mahdollisuuden managerointiin. Pintapuolisesti NBA 2k21 onnistuu tarjoamaan viihdyttävän paketin, mutta tämäkin yritys kolahtaa renkaaseen kun raapaistaan hieman pintaa syvemmältä. Sopimusneuvotteluissa pelaajien kanssa on pientä yritystä, mutta muuten pelimuoto on tappavan tylsää laahustamista keskustelusta toiseen. Päivät vierivät lähinnä rupatellessa kaikkien organisaation jäsenten kanssa täysin turhista asioista, kuten vaikkapa tahran poistamisesta matosta. Eri keskusteluja on ehkä tusinan verran ja ne on käyty parin ensimmäisen peliviikon aikana läpi. Kausi kestää kuitenkin kuukausia, joten samat keskustelut käydään kymmeniä kertoja yhden kauden aikana. Pienenä vaihteluna eri henkilöt tarjoavat pelaajalle erilaisia tehtäviä suoritettavaksi kauden aikana, mutta niidenkin vaikutus näkyy ainoastaan tehtävän antaneen henkilön moraalissa. Manageroinnin sijaan tunsin pelaavani käppäistä visual novelia jostain parin vuosikymmenen takaa, joten taas oli aika vaihtaa pelimuotoa.

NBA 2K21
Pelaajien kanssa käydään tärkeitä keskusteluita otteluiden välillä.

Taisteluväsymys iskee

Kun on jo pelannut peliä tuntikausia ja hauskaa ei ole ollut oikeastaan hetkeäkään, pitää raja vetää jonnekin. Loput pelimuodot saivat siis hyvin pintapuolisen katsauksen. EA:n pelin Ultimate Teamia vastaava, korttipakoilla rahastava MyTeam ei tarjoile mitään ihmeellistä. Pelaa että saat valuuttaa, osta korttipakkoja että saat pelaajia, toista ikuisuuteen asti. Vaihtoehtoisesti voi toki käyttää oikeaakin rahaa korttipakkojen ostamiseen ja sen oman unelmajoukkueensa luomiseen heti alussa. Muita pelimuotoja miettiessä ainoa lievästi harmittamaan jäänyt asia oli ProAm-pelien jääminen väliin. Kun jokaista pelaajaa ohjaa eri ihminen, peliin nousee aina uudelle tasolle, joka urheilupelissä. Omasta tuttavapiiristäni ei kuitenkaan löydy yhtäkään koripallistia, saati sitten neljää, että pelimuotoon olisi saanut upottaa hampaansa. Yksin tuntemattomien kanssa pelaaminen ei nopean testin jälkeen houkutellut takaisin ProAmin pariin.

Kokonaisuutena NBA 2k21 jätti varsin negatiivisen vaikutelman. Odotuksia ei sinänsä ollut, mutta jos pelaamisen haluaa ainoastaan lopettaa kun NBA pyörii ruudulla, jossain on oltava perustavanlaatuista vikaa. Sinänsä puitteet on kunnossa, mutta se kuuluisa ”flow” puuttuu pelistä täysin. Kovimmat pelisarjan fanit saanevat mitä haluavat, mutta muille peliä en uskaltaisi suositella.

Kommentoi

PGA Tour 2k21 – Golfia jokaiseen makuun Kommentit pois päältä artikkelissa PGA Tour 2k21 – Golfia jokaiseen makuun

PGA Tour 2k21
8 / 10
Hyvää Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, "helppo oppia ja vaikea hallita" pätee varsin hyvin PGA Tour 2k21:een. Pienet hetket jolloin oman kehityksensä huomaa tuloksissa ovat omiaan tuomaan pelaajan takaisin pelin pariin. Huonoa Huonoja puolia pitäisi keksimällä keksiä, joten jätetään väliin. Crossplay olisi ollut kiva? Yleistä Kokonaisuutena erittäin toimiva paketti, ainakin golf-amatöörin silmin. Peliin pääsee helposti sisään taitotasosta huolimatta ja sen pariin tulee palattua useammin kuin odottaisi.

En tiedä miksi ja miten, mutta yhtäkkiä havahduin todellisuuteen, jossa 2K Gamesin uusin golf-peli PGA Tour 2K21 tuntui olevan kovinkin suosittu. Peli jatkaa kehittäjä HB Studiosin The Golf Club-sarjaa 2K Gamesin lipun alla, nyt myös virallisesti 2K-brändin alle päivitettynä. Twitchissä katsojamäärät olivat selvästi korkeammalla kuin olisin golfilta odottanut ja peli puski itseään Youtuben suosituksiinkin. Pikaisella vilkaisulla myös pelaajien arviot pelistä olivat myönteisiä. Vaikken lajia itseään seuraakaan ja golf-pelejäkään en ole pelannut viimeiseen 25 vuoteen, urheilupelit yleisesti ovat lähellä sydäntä. Ei muuta kuin peli testiin ja rauta-ysillä monttua kaivamaan.

PGA Tour 2K21
Tuuli on tyyni ja kenttä vakaa. Tästä se lähtee.

Ensimmäisellä kännistyskerralla peli ohjaa pelaajan suoraan tutoriaalin puolelle, jossa perusasiat hiotaan kuntoon muutamassa minuutissa. Kontrollit selitetään selkeästi ja peli on hyvinkin intuitiivinen toimintansa suhteen. Pelin vaikeustasoa valitessa päädyin kuudesta vaihtoehdosta amatööriin (2/6). Parin tunnin hieromisen jälkeen se alkoi tuntumaan hieman helpolta, joten vaihdoin pykälää vaikeammalle (pro am, 3/6). Näillä vaikeustasoilla riittää, kun sutaisee palloa jotakuinkin oikeaan suuntaan ja ottaa huomioon tuulen vaikutuksen pallon lentoon. Jos siis rennommalla, hieman arcademaisella otteella läpsyttely maistuu, alemmat vaikeustasot tarjoavat sujuvan kokemuksen.

Kun siirrytään niin sanotusti ”oikeiden pelaajien” pariin, seuraavana vuorossa olevan pro-tason saloja opetellessa vietänkin sitten edelleen enemmän aikaa väylän vieressä kuin väylällä. Jokaisella vaikeustasolla itse lyöminen tapahtuu ohjaimen tattia heilauttamalla ja pro-tasolla vaaditaan jo sen tason tarkkuutta tatin liikkeissä, että meikäläisen nakit ohjaavat lyönnin hereästi lähimpään pensaaseen. Kun tuulen lisäksi pitää ottaa huomioon maaston tasoerot, maan kulma lyötävän pallon alla… Tarviiko sanoa enempää? Hauskaa toki piisaa tästä kaikesta huolimatta. Omien taitojensa kehittymisen huomaa niin selkeästi muutaman päivän aikajanalla, että voi vain tyytyväisenä myhäillä.

PGA Tour 2K21
Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, mutta sen voi sopivalla jengalla kiertää.

Mitä PGA Tour 2K21 sitten tarjoaa pelimuotojensa puolesta? Perinteiset yksittäiset pelit, sekä yksin että kaverin kanssa, ovat tietysti mukana. Oma huomioni kohdistui 2K:lle MyCareer-moodiin, jossa voi aloittaa suoraan PGA Tourilta, tai vaihtoehtoisesti pienemmistä turnauksista ja kolata tiensä kohti huippua. Alemman tason turnauksissa saa rauhassa keskittyä taitojensa hiomiseen, sillä vasta PGA Tourille päästessä peli avaa lisää ominaisuuksia uramoodiin. Sponsori tuo mukanaan erilaisia tavoitteita kisoihin, joita suorittamalla pelaaja kerää sekä kolikoita että kokemusta. Pelaajalle haetaan myös oma, rakas verivihollinen muiden golfareiden seasta, jota vastaan vertaillaan suorituksia tulevissa kisoissa.

Online-pelaajille tarjolla on normaalien pelien lisäksi eri yhteisöjen järjestämiä turnauksia. Esimerkiksi yleisesti urheilusta kiinnostuneille Barstool Sports on varmastikin tuttu nimi. Barstoolin yhteisössä oli kirjoitushetkellä noin 25000 jäsentä, joten peliseuraa ja turnauksia varmasti riittää vähintään seuraavaan peliin asti. Pienemmistä yhteisöistäkään ei ole pulaa, joten tältäkin saralta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Puuhastelijoille pelistä löytyy myös monipuolinen rata-editori. Oman 18-reikäisensä voi luoda muutamalla napinpainalluksella, tai vaihtoehtoisesti sukeltaa syvään päähän ja luoda kaiken alusta asti. Tämäkin on toki oma taiteenlajinsa ja jotkut jopa keskittyvät lähinnä ratojen luomiseen, varsinaisen pelaamisen sijasta.

PGA-editori
Ensivilkaisulla rataeditori saattaa näyttää hieman haastavalta, mutta pienellä harjoittelulla kyseessä on nopea ja helppo työkalu.

Kun 2K Gamesista puhutaan, mikromaksut nousevat usein keskustelussa pinnalle. Kieltämättä PGA Tour 2K21 pääsi hieman pelästyttämään, sillä alun tutoriaalin jälkeen peli vie pelaajan editoriin luomaan hahmonsa. Kun kroppa on venytelty muotoonsa ja kasvot veistetty kirveellä valmiiksi, pitää vielä vetää rytkyt niskaan. Kas, lähestulkoon kaikki mahdollinen on lukossa. Kolikoilla saa avattua uusia kuoseja ja kolikoita saa tietysti oikealla rahalla. Enne tulevasta? Ei sittenkään. Toisin kuin ehkä muissa firman peleissä, PGA Tour 2K21 ei hiero mikromaksujaan pelaajan naamaan jatkuvalla syötöllä. Toki golfarin työkalut, eli erilaiset mailat, avataan samalla mallilla. Mailoissa on ihan pelillistäkin eroa, mutta kolikoita tienaa pelaamalla sen verran nopeasti, etten näe tässä ongelmaa. Jotkut ovat jopa kutsuneet pelin aloitusmailoja parhaiksi pelattavuudeltaan.

Kaikkiaan paluu videopeli-golfin pariin oli sanalla sanoen miellyttävä kokemus. Vaikka peli ei tarjoakaan elämää suurempia elämyksiä, omien taitojen kehittymisen huomaa helposti ja tämän asian tuottama mielihyvä ohjaa takaisin pelin pariin päivittäin. 18 reikää hutkii läpi suht nopeasti ja kivuttomasti. Pelin pariin on ummikonkin helppo istahtaa, mutta kokeneemmallekin pelaajalle haastetta tuntuu riittävän. Kaikkiaan toimiva paketti, josta ei löytynyt pahaa sanottavaa.

Kommentoi

Ralliamatöörin arvostelu – WRC 9: FIA World Rally Championship Kommentit pois päältä artikkelissa Ralliamatöörin arvostelu – WRC 9: FIA World Rally Championship

WRC 9

WRC 9: FIA World Rally Championship

8.5 / 10
Hyvää Pelin realistiset ajofysiikat ja yleisten ominaisuuksien säätäminen ovat toteutettu varsin toimivasti. Pelattavien kisojen ja erikoiskokeiden määrä takaavat sen, että pelattava ei lopu kovinkaan helposti kesken. Huonoa Alkuun pelin haastavuus on todellinen, varsinkin jos sitä pelaa Dual Shock -ohjaimella. Playstationin ohjainten tatit eivät vain sovellu niin tarkkaan ja herkkään ohjaamiseen mitä WRC 9 vaatii. Mutta onneksi näitä ohjaamisen herkkyyksiä voi säätää kätevien valikoiden kautta. Yleistä WRC 9 on upeasti toteutettu virallinen rallipeli, jossa ominaisuudet ja varsinkin ajofysiikka ovat hiottu huippuunsa. Peli miellyttääkin varmasti niin autopelien pelaajia että rallin ystäviäkin.

Ranskalainen pelinkehittäjä Kylotonn on saanut valmiiksi uuden World Rally Championship -pelinsä, joka on edennut sarjan yhdeksänteen osaan. Edellisiin osiin nähden kehittäjät ovat lupailleet entistä realistisempaa ajofysiikkaa ja yleensäkin mukavampaa pelikokemusta.

Pelin sai arvosteltavakseen henkilö, joka on viimeksi pelannut rallipeliä pikaisesti vuonna 2000. Voimmekin puhua nyt todellisesta aloittelijasta, mitä realistisempaan kaahailuun tulee. Huomautan tässä alussa, että pelasin peliä -konsolilla ja käytin ohjastamiseen sen omaa DualShock -ohjainta.

Kokemattomana rallipelaajana kiinnitin ensimmäisenä huomioni valikkoruutuun, joka kaikeksi onneksi oli minulle hyvin selkeä. Päättelin, että pelikokemukseni olisi paras aloittaa uramoodista ja vieläpä sen helpoimmasta muodosta: WRC Juniorista.

Valintani osoittautui oikeaksi. Peli opasti minut tarpeeksi hyvin kontrolleihin ja siihen, kuinka uramoodi yleensäkin toimii. Sain valita omaan kalenteriin tapahtumia ja kisoja, mitä halusin suorittaa. Pystyin palkkaamaan tiimiini mekaanikkoja, meteorologeja, analyytikoita ja muita ammattilaisia, jotka avustaisivat minua urani aikana. Hauskana yksityiskohtana pidin sitä seikkaa, että virtuaalinen tiimini kaipasi välillä lepoa, joten kisakalenterini ei voinut olla täynnä kisaamista, vaan lepopäiviäkin kannatti välillä pitää.

Kisakalenteriin oli välillä valittavissa historiallisia ajoja historiallisine autoineen. Välillä myös sain suorittaa ajoja erittäin haastavissa olosuhteissa, joissa ilmeisesti yritettiin saada autovalmistajien huomio. En täysin ymmärtänyt näiden funkiota, mutta ilmeisesti tällä vain haluttiin tarjota hiukan vaihtelua normaaliin kisaamiseen. Pidetään nyt mielessä, että aloittelijan statukseni rallipeleissä koskee myös ralleja yleensäkin, en ole koskaan seurannut niitä paria uutiskoostetta enempää.

Kun amatööri polkaisee kaasun pohjaan…

Rallirealismia kerrakseen

Nopean perehdytyksen jälkeen pääsin ajamaan ensimmäisiäni kisoja ja mietinkin heti mihinkä olen ryhtynyt ottaessani WRC 9 :n arvosteltavakseni. Auto ei käyttäytynyt ollenkaan kuin olin tottunut kevyissä ja värikkäissä ”autojen” käyttäytyän. Tämähän oli paljon realistisempaa!

Ensimmäinen ja välitön huomioni oli se, että kaasu pohjassa päätön hurjastelu ei toiminut ollenkaan. Jostain kumman syystä lensin erityisesti neulansilmämutkista ulos ja näistä virheistä minulle kertyikin varsin paljon aikarangaistuksia.

Onneksi älysin kuunnella kartturia, joka varsin selkeästi opasti lähestyvistä mutkista ja kehoitti minua tarvittaessa jarruttamaan. Kun ymmärsin sen, että ennen tiukkaa mutkaa vauhtia hiljennettyäni pysyn radalla huomattavasti paremmin. Samalla oivalsin kaasun oikeanlaisen käytön, eli koko ajan ei ollut tarve painaa liipaisinta pohjaan. Aikani alkoivat pikkuhiljaa paranemaan.

Seuraava huomioni liittyi ohjaamiseen. Jostain syystä loivempien mutkien kohdalla autoni alkoi kimpoilemaan laidasta laitaan. Käänsin autoani mutkaan hieman holtittomasti, jolloinka jouduin tekemään korjausliikkeen. Tästä seurasikin monen yliohjauksen sarja, jolloin autoni päätyi varsin amatöörimäiseen siksak-kuvioon.

Pelottava neulansilmä lähestyy.

Tuskastuin. Aloin kaipaamaan rattia, sillä ymmärsin sen avulla pystyväni huomattavasti hallituimpiin liikkeisiin mitä DualShockin ohjaustateilla koskaan kykenisin. Rattia vain ei ollut tähän hätään saatavilla. Onneksi löysin pelivalikosta valtavan hyvät säätömahdollisuudet ja pudotin peliohjaimen tattien herkkyyttä reilusti. Johan ohjattavuus parani! Valikoissa tuntui muutenkin olevan valtavan hyvät mahdollisuudet kontrollien optimoimiseen, mutta tämä tattien herkkyyden vähentäminen riitti minulle.

Nyt kun kontrollit olivat kunnossa ja aloin pysymään radoilla sen verran, että en jatkuvasti ajanut alas jyrkänteestä tai törmäillyt suoraan kivikkoihin tai aitoihin, niin pystyin kiinnittämään huomioni muihin asioihin.

Ajamisen ilo on todellista

WRC 9 :n ajofysiikka on erinomaista. Oikeanlaisen kaasun ja jarrujen käytön myötä auto käyttäytyy niin kuin auton olettaisi käyttäytyvän. Jos ajoin pitkään kaarteeseen liian vauhdikkaasti ja olin vaarassa luisua ulos ajoradalta, niin selvisin siitä niin kuin olen selvinnyt oikeastikin auton ratissa: vähensin vauhtia saadakseni auton taas otteeseeni ja hallitulla kaasun käytöllä sain auton renkaat vetämään haluamaani suuntaan.

Tien pinnoissa on ajokokemukseen selkeitä eroja. Asfaltti on tuntumaltaan täysin erilainen kuin soratie, luminen pinta eroaa taasen märästä hiekasta. Nämä eri maiden rallien vaihtelevat olosuhteet saivat minut pysymään jatkuvasti varpaillani ja huomasin nauttivani siitä.

Pelin realistinen ote tarkoittaa myös kaltaisilleni pelaajille sitä, että haaste on todellinen. Vaikeustaso tuntuu tämän takia alkuun hiukan korkealta. Ajamisen opetteluun tosin kannattaa kiinnittää hiukan huomiota ja tuloksia alkaa syntymään. Se jos mikä tuntui palkitsevalta kun huomasin jonkin tietyn radan jälkeen olevani häntäpäätä ylemmillä sijoilla. Tunsin saavuttaneeni jotain.

Hurjasta vauhdista huolimatta maisemia kelpaa ihastella.

Kauneus on pelaajan silmässä

Pelin grafiikat ja äänet ovat molemmat huippuluokkaa. Kylotonn on onnistunut varsin hyvin WRC 9 :n kohdalla saadakseen pelistä mahdollisimman autenttisen rallikokemuksen. Vauhtia riittää ja siitä huolimatta pystyin kiinnittämään huomioni radalla näkyviin pieniin yksityiskohtiin. Välillä autoni mukana pörräävä pikkuinen drone ilmeisesti halusi kuvata hurjaa ajoani.

WRC 9 on saanut edelliseen osaan nähden muutaman uuden rallin, joita käydään Kenian safarilla, Japanin mutkittelevilla asfalttiteillä ja Uuden Seelannin kauniissa maisemissa. Radat yleensäkin ovat mukavan vaihtelevia maisemiensa että ominaisuuksiensa puolesta, joten kyllästymään ei kovin helpolla pääse.

Vaihtelevat radat olivat oikein miellyttävä kokemus, mutta siellä täällä välissä olevat rallien erikoiskokeet eivät lämmittäneet minua. Ne olivat vähäisille taidoilleni vain teknisesti niin vaativia, että en nauttinut niistä juurikaan. Mutta ehkäpä nekin avautuvata minulle paremmin sitten, kunhan olen kehittynyt rallikuskina entisestään.

Arvostelun hetkellä en päässyt kokeilemaan pelin Online -muotoa, koska pelaajia ei yksinkertaisesti ollut linjoilla. Se oli hienoinen pettymys, sillä kehittyneen ajotaitoni kanssa olisin halunnut päästä testaamaan kykyjäni toisten ihmisten kanssa. Joten valitettavasti netissä pelaamisesta ja sen toimivuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Mutta odottakoon se kokemus minua hiukan myöhemmin.

Suomen rallin leveämmillä väylillä kelpasi kaahailla.

Peli, josta amatöörikin nauttii

Sarjaa ennen pelaamattomalle ja lähes täysin kokemattomalle rallikuskille WRC 9 on erittäin miellyttävä kokemus. Juurikin pelin realistiset ajofysiikat, pelimoottori, grafiikat ja toimiva äänimaailma yhdistettynä sopivan tuntuiseen haasteeseen saivat minut hetkittäin tuntemaan oloni rallikuskiksi. En ehkä sanallisesti pysty kuinkaan kuvaamaan sitä upeaa tunnetta, kun sain kisan aikana ajettua täydellisesti erittäin tiukan neulansilmä-mutkan.

Vaikka et olisi koskaan välittänyt pelata rallipelejä, mutta nautit yleensä autolla ajamisesta, niin suosittelen antamaan WRC 9 :lle mahdollisuuden. Tunnin – kahden opettelun jälkeen ajaminen alkaa olla sen verran sujuvaa, että kisaaminen saattaa oikein imaista mukaansa. Vaikka ratilla ja polkimilla en päässytkään peliä testaamaan, niin uskon vakaasti niiden parantavan ajokokemusta.

Enpä olisi koskaan uskonut nauttivani rallipelin pelaamisesta, mutta näin vain nyt kävi. WRC 9 on varsin onnistunut teos, jota on ilo pelata.

Kommentoi