Arvostelut, Sarjat

Netflixin Into The Night nousee komeasti ja pysyy kurssissa Kommentit pois päältä artikkelissa Netflixin Into The Night nousee komeasti ja pysyy kurssissa

Into The Night (Netflix)

7.5 / 10
Hyvää Jännitys, hyvät hahmot ja näiden inhimillisyys pitävät otteessaan. Huonoa Hieman pöljä tarina. Yleisesti Into The Night on ehdottomasti katsomisen arvoinen belgialaissarja kuumottavasta matkustajakoneen lennosta kohti yötä.

Belgian neitsytlento Netflix-tähtitaivaalle, Into The Night, tuli katsojien saataville toukokuun ensimmäisenä päivänä ja nousi nopeasti katsotuimpien sarjojen joukkoon useassa maassa. Katsojat ovat huomanneet saksalaisesta Darkista, että muualtakin kuin englanninkielisestä maailmasta tulee laatuviihdettä ja Into The Night on hyvä jatkumo tälle. Yhteistä Darkin kanssa on lähinnä se, että sarjat sijoittuvat nykyaikaan eivätkä pidä sisällään avaruusolioita tai muita kommervenkkejä. Samaa on myös isossa osasssa Black Mirrorin jaksoja, joissa vedetään nykytodellisuuden kuumotusasteet tappiin.

Seuraavaksi spoilerivaroitus sarjan ensimmäisestä jaksosta. Laitetaan joku hieno kuva tähän väliin, ettei tarvitse katsoa spoilereita.

Into The Night lentokone
Hieno kuva.


Joukko ihmisiä astuu Brysselistä Moskovan lennolle, kukin eri syistä mutta lämpöasteet nousevat kun koneeseen ryntää nato-natsoissa oleva sotilas Terenzio Gallo, vartijalta nyysitty rynnäkkökivääri kädessä, että nyt lennetään länteen, oli mikä oli. Länteen täytyy lentää, koska auringonnousu aiheuttaa vähän saman ilmiön ihan kaikkialla kuin Jim Jones omaa nimeään kantavassa kyläpahasessa 70-luvun lopulla.

Samalla kun takana olevassa maailmassa aurionko nousee ja muuttaa maailman kirjaimellisesti Othellon lopuksi, yrittävät konetta ohjata ampumahaavaa kädessä kipuileva perämies ja omaa henkilökohtaista tragediaansa selvittelevä nuori helikopteripilotti. Matkalla on mukana erilaisia persoonia, joista parhaimmilta tyypeiltä vaikuttavat epäilyttävä, mutta rohkea Ayaz ja yllättäen ilman cancel-kulttuuria seuraajansa yhtäkkiä menettävä nuori somevaikuttaja Ines.

Jännityksen tuominen lentokoneeseen on klassinen kikka, joka joko onnistuu tai sitten ei onnistu. Sarjan juonen pohja on hieman pöljä ja alkuteoksen jatkumo menee pöljyydessä ihan omiin sfääreihinsä, joita sarja toivon mukaan saatuaan väistämättömän jatkonsa ei seuraa, mutta siitä huolimatta Into the Nightin siipet kantavat läpi turbulenssin. Sarjan katsomista ei kannata aloittaa liian myöhään illalla, koska silloin menee valvomiseksi. Omat silmäpussit ovat kuin #&%#&% ##&%&% kunnon #&% #&%#&% jälkeen, koska ei vain pysty lopettamaan katsomista.

Netflixin Splinter Cell: Deathwatch on virallista pelicanonia Kommentit pois päältä artikkelissa Netflixin Splinter Cell: Deathwatch on virallista pelicanonia

Netflixin uusi animaatiosarja Splinter Cell: Deathwatch liittyy virallisesti pelisarjan tarinaan. Sarjan tapahtumat seuraavat päähenkilö Sam Fisherin jalanjälkiä ja sijoittuvat pelien luomaan maailmaan, vaikka jotkut yksityiskohdat on sovitettu televisiomuotoon.

Sarjassa nähdään jo eläkkeelle jäänyt, mutta edelleen taitava Sam, jonka avainasemassa oleva liittolainen Anna Grímsdóttir eli Grim on ottanut vastuuta Fourth Echelonista. Tapahtumat käynnistyvät vuosia Samin vetäytymisen jälkeen, ja menneisyyden liittolaiset ja viholliset palaavat mukaan kuvioihin. Myös Chaos Theory -pelin merkittävä hahmo Douglas Shetland on mukana, vaikka hän onkin kuollut vuosikymmeniä aiemmin.

Showrunner Derek Kolstad, tunnettu muun muassa John Wick -elokuvista, lupaa, että sarja on uskollinen pelien henkeen. Vanhojen tapahtumien kulku voi hieman poiketa alkuperäisestä, mutta lopputulos pysyy uskollisena peleille, jotta pitkäaikaiset fanit eivät pety.

Vaikka sarja seuraa pelien canonia, sen katsominen ei edellytä, että katsoja olisi pelannut pelejä viimeisen vuosikymmenen aikana. Silti tutut elementit, kuten ikoniset yövision kolmilinssilasit, tuovat pelimaailman tunnelmaa myös uusille katsojille.

Splinter Cell: Deathwatch julkaistaan Netflixissä 14. lokakuuta, ja se tarjoaa vanhoille ja uusille faneille yhdistelmän tuttuja elementtejä ja uusia käänteitä Sam Fisherin seikkailuista.

Witcher-kirjailija Sapkowski harmittelee videopelien luomaa ”kouluhypeä” Kommentit pois päältä artikkelissa Witcher-kirjailija Sapkowski harmittelee videopelien luomaa ”kouluhypeä”

The Witcher -kirjasarjan luoja Andrzej Sapkowski on myöntänyt, että yksi hänen kirjoissaan mainitsemistaan “noituri-kouluista” oli täysin turha lisäys. Lyhyt viittaus Wolf Schooliin The Last Wish -kertomuskokoelmassa on sittemmin saanut videopeliversion tekijät CD Projektin kehittämään koko järjestelmän, johon kuuluu nyt seitsemän koulua, kuten Cat, Griffin, Bear ja Viper.

Sapkowskin mukaan alkuperäinen lause oli epämerkityksellinen ja jopa haitallinen juonen kannalta, eikä hän olisi halunnut sen kehittyvän näin isoksi osaksi sarjan lorea.

En koskaan enää viitannut mihin tahansa Witcher Gryffindoriin tai Slytheriniin. – Kirjailija kirjoitti Redditin Q&A:ssa.

Videopeliversion fanit sen sijaan ovat ottaneet koulut omakseen, ja niistä on muodostunut olennainen osa Witcher-maailmaa. CD Projektin ensimmäinen teaser The Witcher 4:stä sai fanit spekuloimaan uuden koulun, School of the Lynxin, medallionin merkitystä.

Sapkowski pohtii nyt, pitäisikö viittaus poistaa tulevista painoksista vai selventää sitä tulevissa kirjoissa, esimerkiksi noiturien medallioneiden merkityksen kautta. Uusi Witcher-kirja Crossroads of Ravens, joka esittelee nuoren Geraltin alkuvaiheita Kaer Morhenissä, julkaistaan nyt englanniksi lähes vuoden myöhässä Puolasta.

Samalla Netflixin The Witcher -sarjan neljäs kausi saa ensi-iltansa 30. lokakuuta. Sapkowskin kommentit muistuttavat, että kirjailijan visio ja videopelien laajennettu lore eivät aina kulje käsi kädessä, vaikka fanit nauttivatkin kouluhypestä.