Resident Evil Villagen ensikatselmukset tekivät juuri sen, mitä nykyaikana voi vaan odottaa. Yksi peli päävastustajista nousi samantien suureen suosioon ja nettimeemien pääaiheeksi muutamaksi viikoksi ja jokaiselle tuli varmasti vastaan ”vampiremommya”. Tämä kaikki nykyajalle tyypillinen huumori ei kuitenkaan peitä sitä, että Resident Evil tuo jälleen täyttä laatua pelaajille ja pitää kruununsa AAA-pelien selviytymiskauhun kuninkaana.
Village on jo sarjan kymmenes virallinen peli, tosin järjestysnumeroltaan kahdeksas. Sarjan nimeltään seitsemäs ja edellinen osa väänsi kauhun ja selviytymiskauhun tappiin ja jo ennen julkaisua Capcom tiedotti että huolenne on kuultu, nyt ei tarvitse ahdistua samallalailla kuin Bakerin perheen kotimaisemissa. Kuten asiaan kuuluu, tästä nousi myös omanlaisensa kohu, mutta vaikka pelottelu- ja ahdistus-mittarit eivät huuda edellisen osan tavoin koko aikaa hoosiannaa, on Village kuitenkin tunnelmaltaan täysin sopiva uudistuneeseen RE-kaavaan. Uudistuneeseen siksi, että Biohazardin tavoin, Village jatkaa Ethan Wintersin kengissä ja ensimmäisessä persoonan näkökulmasta.
Ennen peliä saa katseltua mukavan kompaktin videon edellisen pelin tapahtumista, joko kertauksena tai taustatiedoksi jos edellinen osa jäi pelaamatta. Winters on perheineen karannut eurooppaan ja vaimonsa Mian kanssa viettävät perhe-elämää hoitaen tytärtään Rosea. Tätä arkea on ollut jo kolme vuotta. Idylliä ei kauaa kestä, kun sarjasta tuttu Chris Redfield saapuu räjähtävästi ”piristämään” perheen arkea ja yhtäkkiä Ethan Winters on itäeurooppalaisen kylän ulkolaitamilla ja tytär pitäisi pelastaa ties miltä vaaralta. Onko vaimo oikeasti kuollut? Miten Chris liittyy tähän kaikkeen? Ei niin omaperäistä, mutta pelin teemaan toimivaa. Jos nyt nätisti sanoo, niin ei Resident Evilien vahvuudet koskaan ole olleet syvällisessä juonessa, mutta Village on vanhoihin kaupunkizombiammuskeluihin jo vaihtelua ja jatkaa Biohazardin hengessä hienosti.
Kuten jo mainittiin, Capcom otti pelaajien neuvoista vaarin ja laski Villageen kehittämäänsä ahdistusfaktoria ”huomattavasti”. Henkilökohtaisesti, näin nössönä, sarjan seitsemäs osa oli jo hetkittäin liikaa. Ahtaat tilat, äänimaailma ja yleinen tunnelma sai aikaan monenlaisia tunteita ja ahdistus oli yleisin niistä. Tosin mediat, jotka saavat aikaan tunteita, melkein mitä tahansa tunteita, ovat aina ansainneet kehunsa. On kyse sitten ilosta, surusta, jännityksestä tai koko kehon valtaavasta ahdistuksesta, niin tunteiden luominen taiteen avulla on asia, johon harva pystyy. Juuri tämä on se, miksi itsekin Biohazardin jaksoin ja halusin läpäistä ja nähdä mitä tuleman pitää. Vaikka se sitten vaatikin sen, että välillä piti peli pistää pois ja nousta kävelemään kämppää ympäri lieventääkseen ahdistusta. Village ei ole samanlainen tällä saralla, se sanottakoon suoraan. Village on omanlaisensa. Kauhu- ja ahdistusmuttereita on käännetty alaspäin, mutta ainakin itseäni tämä ei haitannut. Sarjan kahdeksas osa on omanlaisensa, ei kopio edellisistä. Village tekee sen mihin RE:t pystyvät parhaimmillaan, luomaan omanlaisensa tunnelman. Ja kyllä, peli onnistuu myös pelottamaan.
Jo heti pelin alussa kun pääsee tutustumaan nimessäkin olevaan kylään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heti pääsee rauhassa paikkoja tutkimaan, vaan tutut elementit isketään suoraan naamalle ja ikkunoista hyppiminen ja umpikujien kaluaminen ammusten toivossa tulee nopeasti tutuksi. Kyllä, tämä on Resident Evil. Pelin kylä toimiikin koko seikkailun ajan ns. keskushubina etenemisen välillä. Alun jälkeen kylästä löytyy niin kauppa, kuin tiet kylää hallinnoivien ”hirviöiden” koteihin. Kaikki näitä yhdistää mystinen äiti Miranda. On sitten kyseessä Lady Dimitrescun ja tyttäriensä kartano, tai yksi koko RE-sarjan hienoimmista kokemuksista, ”nukketalo”. Kylä on välietappi, hengähdystauko ja paikka missä valmistautua seuraavaan koitokseen. RE:n henkeen tosin tämä hengähdyskään ei ole aina ilman vaaroja. Itse ”välipomojen” omat tasonsa ovat todella onnistuneita. Jokaisella on oma tyylinsä ja tuntemuksensa, kertaakaan ei tule tunnetta että tämän olen nähnyt jo. Myös pelityylit vaihtelevat alueen mukaan ja kyllästyminen ei iske pelin noin kymmenen tunnin keston aikana.
PS5:llä koettuna pelin graafisesta tasosta tai suorityskyvystä ei ole mitään moitittavaa. Kartanot jne. jäävät mieleen todella yksityiskohtaisina ja tunnelmallisina paikkoina. Ympäristöt kannustavat ja innostavat tutkimaan, aina haluaa nähdä mitä seuraavan nurkan takana on. Kunnon pelikuulokkeilla äänisuunnittelu pääsee todella loistamaan ja ainoa moitittava löytyy ehkä aseiden äänistä, tosin tämä kaikki on pientä. Voiko sitten sitä edes kehua, että pitkään kehitetty AAA-peli ilmestyy täysin toimivana ja ilman bugeja? Kai näin voi sanoa, miettien viimeisen vuoden aikana olleita kohuja.
Itse peli on huomattavasti toimintapainoisempi kuin edeltäjänsä. Ammuskelua tulee eteen usein ja myös useita vihollisia samaan aikaan. Itse inventaario on kokenut pienen uudistuksen, mutta muuten mennään tutussa RE-hengessä kasveineen ja craftattavine ammuksineen jne. Ohjaaminen on tutun kankeaa, ja PS5:den ohjaimen haptisten ominaisuuksien käyttö on ehkä sanalla sanoen mielenkiintoinen. Kyllä, uutta yritetään, mutta hyvin olisi pärjännyt ilmankin. Esimerkkinä tarkkuuskivääri on ”raskaampi” käsitellä jne. Erinäköiset puzzlet ovat tietysti mukana ja näiden kanssa auttaa ns. RE-logiikka. Kaikki kannattaa tutkia ja irrottaa ja vielä kerran tutkia. Tuttua kauraa vanhoista RE-peleistä. Pelaamalla avattava Mercenaries-tila nostaakin sitten toimintaa toiseen potenssiin.
Kaikkineen, RE Village on laatutyötä. Sen suunnittelusta huomaa rakkauden sarjaan ja tunnelma on taattua Resident Eviliä, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka kauhuelementit ovat kokeneet pienen inflaation, tärkein on tallessa: Se, kun peli saa tuntemaan. Ja RE Village todellakin saa tuntemaan. On se sitten ahdistus hiippaillessa Dimitrescun kartanossa, suoranainen pelko seuratessa nukkejen tekemisiä tai pieni pakokauhu juostessa rivivihollisia karkuun, Village saa pelaajan tuntemaan. Pelin pituus on juuri passeli ja kannustaa uudelleenpelaamaan, kuten hyvä Resident Evil-peli tekeekin. Village ei ole välityö, osaa sarjan faneista voi enempi toimintapainotteisuus olla luotaantyöntävää, mutta muuten peli on todella tutustumisen arvoinen. On RE sarjana tuttu tai ei.
