Neversong (PC/Steam)
Jos puhuu Neversongista, ei voi olla mainitsematta sitä kuka sen on suunnitellut. Atmos Gamesin takana oleva Thomas Brush on tunnettu pelinkehitysvideoidensa lisäksi toisesta melko samantyyppisestä pelistä, Pinstripesta. Kuten Pinstripe, on myös Neversong, joka tunnettiin Kickstarter-aikoinaan nimellä Once Upon a Coma, kaksiulotteinen tasohyppely joka panostaa ennen kaikkea tunnelman luomiseen. Genreltään Neversong lienee lähimpänä Metroidvania -kategoriaa. Pelaaja löytää pelin edetessä uusia välineitä millä voi ratkaista ympäristössä olevia haasteita ja pelin kartta on jaoteltu eri huoneisiin, kuten genreen lkuuluu. Neversong on Kickstarter-peli, jonka huomaa pelimaailmassa jokseenkin oudosti sinne tänne tiputelluista oikeiden ihmsiten valokuvia sisällään pitävistä muotokuvista (400$). Hautausmaalla, joka avautuu pelin läpäistyä sinisellä avaimella on hautakiviä, joissa on kickstarter-ihmisten nimiä (200$). Siihen nähden mikä on normaalia Kickstarter-peleissä tämä menee vielä hyvän maun puolelle.
Se, mistä peli muistetaan on unenomainen ja paikka paikoin ahdistava tunnelma. Sen luomisessa Neversong onnistuu oikein hyvin. Unenomainen tunnelma ja sen väylä todellisen elämän kipupisteisiin välittyy onnistuneesti peliympäristön pienistä yksityiskohdista ja sivuhahmojen repliikeitä. Tietty välianimaatioissa oleva ääninäyttely ampuu välillä sen verran reippaasti yli, että kieltämättä miettii miten pahasti on ollut pokassa pitelemistä runomuodossa olevia pätkiä lausuessa. Tarina kuitenkin avautuu pikkuhiljaa ja vaikka eri kohtalot tuntuvat tragikoomisuuteen asti tekemällä tehdyn synkeiltä, on niissä kuitenkin jotain imua. Peli on nätti kuin mikä, ääni- ja musiikkimaailma toimii ja Thomas Brushin persoonallinen tyyli näkyy toteutuksessa varsin hyvin.
Pelin pelaa läpi noin kahdessa ja puolessa tunnissa jos on pelannut aikaisemminkin ja se on varsin helppo. Kuolin itse kerran yhdessä sädepuzzlessa jossa olin vain päästänyt sydämet liian alas ja toisen kerran opetellessani pelin viimeisen pomon hyökkäyskuvioita. Elämänä toimivia sydämiä jaellaan vihollisilta varsin anteliaasti ja etenkin silloin kun pomo lähettelee pikkuvihulaisia liikkeelle saa sydämet helposti ladattua täyteen. Puzzlet ovat melko helppoja yhtä lailla, joten Neversong tuntuu hyvältä porttipeliltä ihmiselle joka ei ole kauhean paljon aikaisemmin pelannut. Pomotaistelut on myös suunniteltu hyvin ja vaikeustasoon sopiviksi.
Pituutensa puolesta Neversong on kutakuinkin junamatkan mittainen, ja pientä vaikeutusta esim new game + :n muodossa olisi voinut toivoa kokeneemman pelaajan näkökulmasta. Vaikeustasoltaan peli sopisi oikein hyvin jälkikasvun pelattavaksi mutta teemat ovat aivan liian karmivia ja raskaita siihen. Mukava välipala, joka ei ihan täysin vie nälkää, mutta maku on hyvä.
