Night Visions -elokuvafestivaali siirtyy marraskuulta tammikuulle 2021 Kommentit pois päältä artikkelissa Night Visions -elokuvafestivaali siirtyy marraskuulta tammikuulle 2021

Night Visions 2020

Uudellamaalla voimaan astuneet uudet kokoontumisrajoitukset saavat aikaan sen, että marraskuulle 2020 Helsingin elokuvateatteri Kinopalatsiin suunniteltua -elokuvafestivaalia joudutaan siirtämään. Pohjoismaiden suurinta fantasia-, kauhu-, scifi- ja toimintaelokuviin keskittyvää muttei rajoittuvaa tapahtumaa ei siis järjestetä 25.-28. marraskuuta 2020. Festivaalin uudet päivämäärät ovat 13.-16. tammikuuta 2021.

Tapahtuman elokuvatarjonta ja esitysaikataulu säilyvät täysin ennallaan. Kaikki näytökset vain siirtyvät uusille päivämäärille niille samoille kellonajoille, jotka on jo aiemmin julkistettu. Ohjelmistossa nähdään yhteensä 64 näytöstä 26 pitkästä elokuvasta Helsingin elokuvateatteri Kinopalatsin neljällä valkokankaalla.

Jo ostetut marraskuun 2020 festivaalin näytösliput kelpaavat sellaisenaan tammikuun 2021 Night Visions -festivaalinäytöksiin. Lipunmyynti tammikuun näytöksiin jatkuu normaalisti Finnkinon verkkokaupassa www.finnkino.fi sekä kaikissa Finnkinon teattereissa.

Festivaaliohjelmiston kaikkien elokuvien esittelyt ja esitysaikataulu löytyvät myös festivaalin nettisivuilta www.nightvisions.info.

www.nightvisions.info
www.facebook.com/nightvisionsfestival/
Twitter: @nightvisionsff
Instagram: @nightvisionsfestival

Night Visions pähkinänkuoressa:
* Perustettu: 1997
* Vuosittain esitetyt elokuvat yhteensä: 75-80
* Kävijät vuosittain yhteensä: yli 14 000
* Kansainvälinen ohjelmisto: vuonna 2019 elokuvia 28 eri maasta, 5 eri maanosasta
* Helsingin kaupungin kulttuuriteko -palkinnon voittaja vuonna 2012
* Valittu maailman suurimman riippumattoman elokuvalehden, yhdysvaltalaisen MovieMaker Magazinen laatimille maailman parhaiden genre-elokuvafestivaalien listalle kolmena vuonna peräkkäin: ”World's 50 Best Genre Film Festivals in 2021”, ”25 Bloody Best Genre Fests in the World in 2020” ja ”30 Bloody Best Genre Fests in the World in 2019”.
* Pohjoismaiden suurin fantasia-, kauhu-, scifi- ja toimintaelokuviin keskittyvä festivaali

Night Visions -festivaali lähestyy – nähtävillä 37 pitkää elokuvaa Kommentit pois päältä artikkelissa Night Visions -festivaali lähestyy – nähtävillä 37 pitkää elokuvaa

Tasavallan viriilein on julkistanut kevättapahtumansa koko ohjelmiston. Poikkeuksellisen kansainvälisessä kattauksessa tarjoillaan 37 pitkää elokuvaa 16 maasta ja viidestä eri maanosasta. Näytöksiä järjestetään 29.3.–2.4. neljän päivän ja yhden elokuvamaratoniyön aikana yhteensä lähes 60. Festivaaliteattereiksi on valikoitu Helsingin Bio Rex Lasipalatsi, Cinema Orion ja WHS Teatteri Union.

Ohjelmiston jo aiemmin julkistettujen odotetuimpien tapausten (Scream V, Brandon Cronenbergin Infinity Pool, Joanna Hoggin The Eternal Daughter) tarjontaa täydentävät uunituore Evil Dead Rise (USA 2023) ja kansainväliset kriitikot jo haltioittanut Pearl (USA 2022). Irlantilaisen Lee Croninin (The Hole in the Ground) Evil Dead -jatko saapuu Helsinkiin tuoreeltaan Austinin South by Southwest -festivaalin maailmanensi-illastaan, ja Night Visions -esitys on yksi ensimmäisistä koko maailmassa. Venetsian ja Toronton festivaaleilla viime syksynä ensiesityksensä saanut Ti Westin kauhutrilleri Pearl sementoi myös elokuvan käsikirjoittamiseen osallistuneen Mia Gothin (Infinity Pool) aseman vuosikymmenen valovoimaisimpana genre-elokuvatähtenä.

Maailmalla kuohuntaa ovat jo herättäneet myös A.A. Milnen rakastetut satuhahmot painajaiskontekstiin istuttava Rhys Frake-Waterfieldin ohjaus Winnie the Pooh: Blood and Honey (Britannia 2023) ja Quentin Dupieux'n absurdi supersankarikomedia Smoking Causes Coughing (Ranska 2022). Dupieux'n 11. pitkä elokuva on ohjaajan ensimmäinen, joka kelpasi Cannesin festivaalin viralliseen ohjelmistoon ja kohosi myös alakulttuuri-ikoni John Watersin viime vuoden suosikkielokuvien listalle.

Erikoisfokukseen ohjelmistossa kohotetaan Etelä-Korean elokuvaihme. Neljän eteläkorealaisen modernin klassikon sarjassa esitetään muun muassa Oldboy-ohjaaja Park Chan-wookin harvoin valkokankaalla nähty Lady Vengeance (2005) ja kansainväliseksi ilmiöksi ilmestymisajankohtanaan kohonnut kauhudraama Memento Mori (1999). Paketin täydentävät kaksi väkevää uutuutta: muun muassa Rob Jabbazin zombie-sensaatio The Sadnessiin verrattu Project Wolf Hunting (2022) sekä hyperenergisellä toiminnalla ladattu vakoojatrilleri Hunt (2022). Jälkimmäinen on Squid Game -tähti Lee Jung-jaen esikoisohjaus, joka sai maailmanensi-iltansa edellisen Cannesin festivaalin arvostetussa Midnight-sarjassa.

Uuden kotimaisen dokumenttielokuvan pirteintä laitaa ohjelmistossa edustaa Jukka Pihlajaniemen ohjaus We Just Wanna Have a Good Time All the Time (Suomi 2023), joka pureutuu norjalaisen Turbonegro-yhtyeen poikkeuksellisen laajaan ja järjestäytyneeseen Turbojugend-faniliikehdintään. Vuosia tekeillä ollut elokuva nähdään nyt valkokankaalla lopullisessa muodossaan ensimmäistä kertaa koko maailmassa.

Valokeilaan kohotetaan myös kanadalaistähti Michael Ironsiden uskomaton ura. Kovanaamaroolien ikonin tunnetuimmat esiintymiset on nähty Paul Verhoevenin ja David Cronenbergin ohjauksissa sekä alkuperäisessä Top Gunissa, ja miehen lähes 300 elokuva- ja tv-roolin filmografia kasvaa yhä vuosi vuodelta. Sarjassa nähdään elokuvat Scanners – Tappava ajatus (Kanada 1981), Total Recall – Unohda tai kuole (USA/Meksiko 1990) ja Turbo Kid (Kanada/Uusi-Seelanti/USA 2015).

Jo kaikkien aikojen ensimmäisellä Night Visions -festivaalilla 1997 alkunsa saaneen perinteen mukaisesti tapahtuma huipentuu koko yön leffamaratoniin, jonka viimeinen elokuva pärähtää käyntiin Cinema Orionissa sunnuntaiaamuna 2. huhtikuuta.

Festivaaliohjelmiston kaikkien pitkien elokuvien esittelyt nyt osoitteessa www.nightvisions.info.

Ennakkomyynti käynnistyy perjantaina 17.3. klo 12.00 festivaalin omassa nettikaupassa www.nightvisions.info. Festivaalinäytösten yksittäislippujen ennakkomyynti myös Cinema Orionin kassalta maanantaista 20.3. alkaen teatterin aukioloaikoina.

www.nightvisions.info
www.facebook.com/nightvisionsfestival/
Twitter: @nightvisionsff
Instagram: @nightvisionsfestival

Miltä tuntuu valkohain hengitys niskassa? – 47 Meters Down: Uncaged tuo kauhun aivan iholle Kommentit pois päältä artikkelissa Miltä tuntuu valkohain hengitys niskassa? – 47 Meters Down: Uncaged tuo kauhun aivan iholle

47 Meters Down: Uncaged

8.5 / 10
47 Meters Down: Uncaged esitettiin Night Visions Maximum Halloween 3019 -elokuvafestareilla ja hieman yllättäen se osoittautui yhdeksi koko tapahtuman kirkkaimmista timanteista. Piinaava jännitys ja hyytävä kauhu asuvat merenalaisessa kaupungissa, jonka valtavat valkohait ovat ottaneet metsästysmaakseen.

Viime vuosina haiaiheiset elokuvat ovat olleet tapetilla pitkälti kaiken muun kuin vakavasti otettavan kauhun merkeissä. B-luokan hömppäkauhukomedioita on nähty pilvin pimein, mistä kiitos mm. Asylum-yhtiölle. Onhan sekin jonkinlaista pioneerityötä, ja tällaisillekin elokuville on aikansa ja paikkansa kaiken harmauden keskellä. Vakavasti otettavasta haikauhusta on kuitenkin ollut pulaa ja välillä on vaikuttanut siltä, että oltaisiin päädytty todella kauas Tappajahain ajoista. Muutama vuosi sitten julkaistiin 47 Meters Down -elokuva, joka sai jälleen monet sydämet jättämään lyöntejä väliin hain ilmestyessä ruudulle. 47 Meters Down päätyi ainakin Suomessa suoraan DVD-levitykseen, eikä siitä tullut varsinaista suuren yleisön suosikkia.

Viime vuonna valmistui itsenäinen jatko-osa , joka nähtiin osana -elokuvafestivaalin ohjelmistoa. Kello löi vasta 14:45 lauantaina 23.11.2019, mutta Helsingin Kinopalatsin suureen ykkössaliin kerääntyi kiitettävä määrä kiinnostuneita genre-elokuvien ystäviä.

Uncagedin alku voisi olla kuin mistä tahansa teinidraamasta tai -komediasta. Uusioperheen taustoja ei juurikaan valaista, mutta ilmeisesti isän työn vuoksi ollaan muutettu lähemmäs merta. Sisarpuolten välillä on passiivista aggressiota, eikä muutto ole varsinaisesti kummankaan mieleen. Isän tytär Mia on koulussa kiusaajien silmätikku ja muutenkin vähän ressukka, vaikka ujon kuoren alla on fiksu, rohkea ja tunnollinen nuori nainen. Sashalla on kavereita ja suunnitelmia viikonlopuksi, mutta isi onkin järjestänyt sisarpuolille yhteisen venereissun, jolla voisi tarkkailla haikaloja turvallisesti lasin takaa. Mutta siitähän tulisi aika tylsä elokuva, eikö?

Muutaman mutkan kautta he päätyvät ystävineen keskellä viidakkoa sijaitsevalle lammelle, jonka syvyyksissä piilee sisäänkäynti vedenalaiseen maya-kaupunkiin. Löytö on uusi ja isän työnkuvaan kuuluu sen tutkiminen, eli kovin monella muulla ei ole tietoa sisäänkäynnin sijainnista tai edes olemassaolosta. Ajatus luolasukelluksesta vaikuttaa mielipuoliselta, mutta uteliaisuudelle ei mahda mitään.

Pitkäksi ja pitkäveteiseksikin venähtäneen alun jälkeen meren syvyyksissä alkaa tapahtua. Siitä hetkestä lähtien aivan elokuvan viimeisille sekunneille saakka jännitys ja pelko kutkuttavat selkäydintä ja munuaisia myöten. Sydänkohtaus on lähellä moneen otteeseen ja tarkoin harkittujen lähikuvien siivittämä klaustrofobinen ahdistus kuristi kurkkua jatkuvasti. Kauhu tuli aivan iholle ja kaivautui sen allekin.

Tarina on rakennettu todella hyvin ja uskottavasti, ja se pitää otteessaan vahvalla kuristusotteella. Siinä on monta osaa, jotka saavat jo ajatuksen tasolla hyperventiloimaan. Labyrintin piirteitä sisältävässä kaupungissa on vaikea suunnistaa, happipullot tyhjentyvät uhkaavaa vauhtia eikä ulospääsystä ole harmainta aavistustakaan. Toki kaikkien veret seisauttavien pelkojen keskiössä ovat kaupungin raunioihin kotinsa tehneet valtavat valkohait, joiden uhkaavaa olemusta on vaikea olla tuntematta.

47 Meters Down: Uncagedin voi sanoa olevan osa haikauhun uutta henkiinheräämistä. Mestarillisin ottein luotua kauhua tarjoava elokuva on yhtään liioittelematta yksi koko viime vuosikymmenen aidosti pelottavimmista. Rima on taas korkealla.