Nintendo on ilmoittanut julkaisevansa omat VR-lasit Switch-konsolilleen. Lasit ovat osa Nintendon Labo-konseptia ja ovat sarjalle omaiseen tapaan pahvista tehty. Pahvilaseja joutuu myös pidättelemään itse ja niitä käytetään pienten VR-kokemusten katseluun.
Lasien lisäksi julkaisun yhteydessä ilmestyy myös kuusi erilaista Toy-Con ”ohjainta”: ase, kamera, elefantti, lintu sekä tuulipoljin.
Tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun Nintendo hyppää VR-maailmaan, sillä yritys julkaisi jo vuonna 1995 Virtual Boy -konsolin, joka kuitenkin myynnillisesti floppasi.
Nintendo Labo: VR kit ilmestyy huhtikuun 12. päivä ja koko setti kustantaa noin 80 euroa. Hieman halvemmalla saa lasit sekä aseen n. 40€ hintaan ja lisäosapaketteja voi ostaa n. 20€ hintaan.
Kauhajoen Nummijärvellä järjestettävä Nummirock metallifestivaali on hyppäämässä mukaan eSports-pyörteeseen järjestemällä omat mestaruuskisansa. Kisat tapahtuvat festivaalialueella Relaamon anniskelualueella jonne on K18 pääsy.
Pelattavien pelien joukossaon Pro Pilkki 2.0 (PC), Super Mario Kart Original (Super Nintendo), Street Fighter II (Super Nintendo) sekä Blades of Steel (Nintendo). Kaikkien pelien yhteenlasketun pistemäärän perusteella palkitaan ensimmäinen Nummirock eSports -mestari, joka saa itselleen ja avecilleen neljän päiväm Premium -liput Nummirockiin vuodelle 2020. Hopealle ja pronssille yltävät palkitaan tuotepalkinnoilla.
Kisaan osallistuminen on ilmaista. Nummirock 2019 järjestetään 19.-22. kesäkuuta.
Doctor Who -aiheinen VR-peli Doctor Who: The Edge of Time ilmestyy syyskuussa suosituimmille VR-alustoille. Pelin kehittäjänä toimii Maze Theory ja julkaisijana PlayStack yhdessä BBC studion kanssa.
Pelissä tohtoria esittää sarjan kaudelta 11. tuttu ja tulevalla 12. kaudella esiintyvä Jodie Whittaker. Peli perustuu vahvasti pulmanratkontaan ja vastustajien kukistamiseen. Tietenkin myös TARDIS -aikakoneella pääsee matkaamaan läpi VR-maailman.
Doctor Who: The Edge of Time ilmestyy syyskuussa Playstation VR, Oculus Rift, Oculus Quest, HTC Vive sekä VIVE Cosmos -alustoille.
HyvääTime transitin ympäristö on kaunis ja vangitseva. Myös muinaisten eläinlajien tutkiminen on hauskaa puuhaa.HuonoaSuurin osa pelistä on kiipeilyä harvoilla tallennuspaikoilla ja se muuttuu hyvin raskaaksi ja tylsäksi. Kiipeilyä olisi voinut tasapainottaa rytmittämällä peliä eri tavalla. Hajauttamalla esimerkiksi puzzleja sinne tänne ja laittamalla eläinten ja kasvien tutkimista osaksi peliä vapaaehtoisen sijaan.LyhyestiTime Transit VR on hyvä idea, jonka pilaa liian pitkä ja liian pelkkää kiipeilyä sisältävä osuus. Siinä tallennusväli saattaa olla kymmeniä minuutteja joka on kymmeniä minuutteja liian pitkä tämäntyyppiseen pelaamiseen.
Dinosaurukset ja mennyt aika ovat kiehtovia varsinkin meille lapsena Jurassic Parkia fanittaneille, ja moni VR-peli onkin tarttunut tähän kutkutukseen. Freetime Studion Time Transit VR aloittaa meren pohjasta ja päästää pelaajan ihastelemaan muinaisia trilobiittejä ja kotiloita, jonka jälkeen astutaan aikakoneeseen ja itse pelaaminen alkaa. Dinosaurusten aikana pelaajan tielle tulee jos minkälaista estettä, joiden yli päästään kiipeämällä niin puissa kasvavia pahkoja, oksia ja köynnöksiä kuin kallionseinämästä törröttäviä kivenlohkareita pitkin. VR-maailman ulkopuolella pelaaja tosin näyttää lähinnä tekevän kummituskaupan inventaariota.
Oi Davy Jones, mitä sinulle on oikein tapahtunut?
Esihistoriallinen fantasia toimii yllättävän pitkän aikaa, joten olisin toivonut, että pelissä ei ole deal breakeria, eli suunnitteluvirhettä joka muuttaa käsityksen koko pelistä. Suunnitteluvirhe on tallennuspisteen laittaminen 20 minuutin päähän, seuraavan osuuden alkupuolen jälkeen. Sen ansiosta pelin siihen asti ainoan suhteellisen intensiivisen, joskin riskittömän hetken ja tallennuspisteen väliin jää hyvin puuduttava kiipeilyosuus joka jäi tallentumatta pelin kaatumisen takia ensimmäisellä kerralla ja toisella tuudittautuessa mahdolliseen tallentamiseen uuteen alkuun.
Arvostelupelin pelaaminen vaihtui let’s playn katsomiseen pelaamattomasta osuudesta. Siinä pelaaja valitti pelin puuduttavasta rytmistä, joka synnytti minussa pelon. Entä jos jonkin itse tekemäni ja julkaisemani pelin kanssa käy samalla tavalla? Pelaaja on jonkin yksittäisen suunnitteluvirheen ansiosta niin sanotusti ’done’, vaihtaa jonkin videopalvelun let’s play -pätkään ja löytää seuraa turhautumiselleen. Pelistä, joka on valtavan kaunis, pitää sisällään paljon hyvää, mutta josta löytyi sillä hetkellä pelkkää huonoa.
Jouduin pitämään taukoa arvostelun kirjoittamiseen muistaakseni Time Transit VR:n hyvät puolet; miten hyvin siinä on esimerkiksi suunniteltu ohjainten värinäpalaute ja miten äänimaailma saa sen tuntumaan oikealta esihistorialliselta seikkailulta. Peli on kuitenkin muutakin kuin arvostelijan ja tubettajan heikon hetken yhteinen vihollinen, mutta se olisi pitänyt testauttaa paremmin. Läpipeluun pitää tuntua hyvältä – jos se ei tunnu, ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
Kommentoi