Nintendo on julkaissut kuuden kuukauden talousraporttinsa vuodelle 2024 ja, kuten tavallista, vahvistanut julkaisupäivät tuleville peleilleen. Ja kylläpä muuten näyttää makealta!
Mario vs. Donkey Kong -uusintajulkaisun lisäksi listalla ei ole suuria yllätyksiä, mutta Metroid Prime 4 -faneja saattaa ilahduttaa se, että nyt pelin uhotaan ihan oikeastikin saapuvan vuoden 2024 paikkeilla. Uskoo ken tahtoo?
Tässä on koko lista julkistetuista Switch-peleistä vuoden 2024 ensimmäiselle puoliskolle:
Metroid Prime 4: Beyond on Retro Studiosin kehittämä ja Nintendon julkaisema ensimäisen persoonan toimintaseikkailu, joka on saatavilla sekä Nintendo Switch 2:lle että alkuperäiselle Switchille. Pitkän odotuksen jälkeen julkaistu peli jatkaa legendaarista Metroid Prime -sarjaa ja tekee sen vakuuttavasti myös pelaajalle, joka ei ole aiemmin sarjaan syvällisesti tutustunut.
Lähdin peliin varsin maltillisin odotuksin. En ollut pelannut aiempia Metroid Prime -osia, vaikka sarja nimenä olikin tuttu. Siinä mielessä olen ummikon roolissa, enkä arvostele peliä nostalgialasit, tai edes suuret ennakko-odotukset mielessäni. Beyond onnistui kuitenkin yllättämään heti alkumetreillä: peli tempaa mukaansa nopeasti ja herättää aidon halun jatkaa tutkimusretkeä planeetan salaisuuksien parissa. Tunnelma on vahva alusta asti, ja peli palkitsee uteliaisuuden.
Pelissä ratkotaan ympäristöpohjaisia pulmia, taistellaan erilaisia hirviöitä, palkkionmetsästäjiä ja avaruuspiraatteja vastaan sekä selvitetään, mitä mystisellä planeetalla on oikein tapahtunut.
Kontrollit ovat yksi pelin vahvuuksista. Ne ovat helposti opittavat, sulavat ja tarkat. Peli tarjoaa kolme erilaista ohjaustapaa, joista oma suosikkini on hiirimoodi. Siinä toista Joy-Conia käytetään PC-hiiren tapaan tähtäykseen, mikä tuntui luontevalta erityisesti PC-pelaajalle. Aluksi Joy-Conin muoto tuntuu hieman oudolta kädessä, mutta tähän tottuu nopeasti.
Perinteinen ohjainohjaus toimii myös hyvin, eikä siinä ollut varsinaisia ongelmia. Tähtäimen liikeohjauksen kanssa peli tuntui ajoittain hankalammalta, mutta tämä johtui todennäköisesti siitä, että pelasin Switchin omalta pieneltä näytöltä läheltä, TV:n kautta sohvalta pelattuna kokemus olisi todennäköisesti tasaisempi ja tämäkin korjaantuisi todenäköisesti totuttelemalla.
Graafisesti Metroid Prime 4: Beyond on erittäin näyttävä ja tunnelmallinen. Visuaalinen ilme ylitti omat odotukseni ja tukee erinomaisesti pelin yksinäistä, hieman uhkaavaa scifi-tunnelmaa. Ympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja vaihtelevia, ja ne houkuttelevat tutkimaan joka nurkan.
Äänimaailma on niin ikään onnistunut. Musiikit ovat erityisen mieleenpainuvia ja toimivat myös pelillisinä vihjeinä: ne kertovat esimerkiksi, milloin taistelu on ohi tai milloin saavut alueelle, jolla on tarinan tai etenemisen kannalta jotain tärkeää.
Metroid Prime 4: Beyond on kokonaisuutena erittäin miellyttävä ja koukuttava pelikokemus. Siinä on kiinnostava tarina, toimiva tutkimusrakenne sekä palkitseva päivitys- ja keräilyjärjestelmä. Välillä peli jättää pelaajan hieman epätietoiseksi siitä, minne seuraavaksi pitäisi suunnata, mutta tämä tuntuu enemmän pelaajan virheeltä.
Kaiken kaikkiaan Beyond toimii loistavasti meille uusille tulokkaille, mutta myös takuulla sarjan aiemmillekin faneille. Se on vahva osoitus siitä, että Metroid Prime -sarjalla on paikkansa ja se paikka on parhaimmillaan juuri silloin, kun se uskaltaa luottaa tunnelmaan, tutkimiseen ja pelaajan omaan oivallukseen.
Arvostelu: Aaron Veijalainen
Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.
Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.
Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.
Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.
Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.
Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.
Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.
Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.
