Nitro Concepts -pelipöydät ja tuolit tarjoavat ergonomista pelaamista Kommentit pois päältä artikkelissa Nitro Concepts -pelipöydät ja tuolit tarjoavat ergonomista pelaamista

Call of Duty: Modern Warfare 4 ei yritä keksiä sotapelien pyörää uudelleen. Eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Infinity Ward tarjoaa vauhdikkaan, näyttävän ja monipuolisen yksinpelikampanjan, joka onnistuu viemään tutun tarinan arvoiseensa päätökseen.

Call of Duty -sarjan uusinta osaa tuli odotettua suurella innolla. Erityisesti Modern Warfare -pelien tarina on pitänyt otteessaan, joten neljännen osan kohdalla odotukset olivat korkealla. Edessä olisi jälleen sotimista, tuttuja hahmoja ja toivottavasti riittävästi tehtäviä, ettei hauskuus loppuisi aivan kesken.

Ensituntuma olikin taattua Modern Warfarea. Jo pelin beetaversio oli antanut lupaavan kuvan tulevasta, eikä valmis peli tuottanut pettymystä. Tuttua toimintaa oli tarjolla heti alusta lähtien, mutta mukana oli myös sopivasti uusia ideoita.

Ensimmäisten tehtävien aikana tuli jopa kyseltyä tekoälyltä, montako kampanjatehtävää tällä kertaa olisi luvassa. Call of Dutyssa kun lopputekstit tuntuvat aina ilmestyvän ruudulle aivan liian aikaisin.

Tällä kertaa tehtäviä on kaikkiaan 16, joten sotimista riittää mukavasti. Tosin eihän se viimeinen tehtävä tälläkään kertaa olisi saanut tulla vielä vastaan.

Sota syttyy Korean niemimaalla

Modern Warfare 4 jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi. Tällä kertaa tapahtumat käynnistyvät Pohjois-Korean hyökätessä Etelä-Koreaan. Pelaaja pääsee eteläkorealaisen Hyun-Jun Parkin saappaisiin taistelemaan kotimaansa puolesta.

Tarina ei kuitenkaan jää pelkästään Korean niemimaalle. Mukaan astuu myös Modern Warfare -sarjasta tuttu Task Force 141, mutta tällä kertaa asetelma on kaikkea muuta kuin tavanomainen.

Ryhmän legendaarinen johtaja John Price on nimittäin joutunut edellisen pelin tapahtumien seurauksena maan alle. Entiset liittolaiset ovat hänen jäljillään, mutta Price jatkaa omaa taisteluaan kulisseissa.

Tapahtumien taustalla vaikuttaa myös Archer, jota esittää tanskalaisnäyttelijä Mads Mikkelsen. Hahmo on keskeisessä roolissa konfliktin taustalla, ja hänen mukanaolonsa tuo tarinaan lisää painoarvoa.

Modern Warfare 4 onnistuu kuljettamaan eri tarinalinjoja eteenpäin kiinnostavasti. Samalla se tarjoaa pitkään jatkuneelle kokonaisuudelle päätöksen, joka tuntuu ansaitulta.

Välianimaatiot tukevat tarinaa onnistuneesti. Niitä ei tee mieli ohittaa päästäkseen mahdollisimman nopeasti takaisin sotatantereelle, vaan tapahtumia jää seuraamaan mielenkiinnolla.

Sotatantereelta kaupungin kaduille ja salaisiin operaatioihin

Kampanjan suurimpiin vahvuuksiin kuuluu tehtävien monipuolisuus.

Välillä taistellaan keskellä avointa sotatannerta vihollisten vyöryessä päälle lähes jokaisesta ilmansuunnasta. Seuraavassa hetkessä saatetaan liikkua kaupungin keskustassa siviilien keskellä tai hiipiä varovaisesti selliosastolla.

Tällainen vaihtelu pitää toiminnan tuoreena. Vaikka pelin perusidea on edelleen tuttu – etene, tähtää ja ammu – tehtävät eivät tunnu jatkuvasti saman asian toistamiselta.

Myös asevalikoimasta löytyy mukavia yllätyksiä. Modernien sotilasaseiden rinnalla pääsee käyttämään esimerkiksi vanhaa kunnon Suomi-konepistoolia ja Mosin–Nagant-kivääriä. Näiden tuttavuuksien palaaminen tuo mukanaan nostalgisia tunnelmia ja muistuttaa sarjan aiemmista sotapeleistä.

Yksi tehtävistä puolestaan tuo vahvasti mieleen John Wick -elokuvista tutun toiminnan. Elokuvamainen tunnelma toimii erinomaisesti, ja tällaiset hetket ovat juuri niitä, joiden vuoksi Modern Warfare -kampanjoita jaksaa pelata vuodesta toiseen.

Vihollisetkaan eivät ole aivan eilisen teeren poikia. Ampumataitoa löytyy välillä enemmän kuin omasta takaa, ja luotiliivit tulevat tarpeeseen. Muutamaan otteeseen sama kohta piti pelata läpi useamman kerran ennen kuin matka jatkui.

Kymmenennen yrityksen kohdalla saattaa jo hieman kiristää hampaita, mutta onnistuminen tuntuu sitäkin paremmalta.

Tuttuja kontrolleja ja nyrkkitappeluita

Modern Warfare 4 ohjaus on pitkälti tuttua aiemmista osista. Tämä on ehdottomasti hyvä asia.

Kun kontrollit ovat valmiiksi selkäytimessä, aikaa ei tarvitse käyttää ohjaimen opetteluun. Toimintaan pääsee heti mukaan, ja aseiden käsittely tuntuu tutulta ja sujuvalta.

Kaikkea ei kuitenkaan ole jätetty ennalleen.

Yksi hauskimmista lisäyksistä on lähitaistelu, jossa tilanteita ratkotaan välillä kunnon nyrkkitappelun merkeissä. Pelin antamat ohjeet auttavat pääsemään nopeasti jyvälle uudesta mekaniikasta, joten aivan ensimmäisessä yhteenotossa ei tarvitse ottaa vastaan Mike Tysonin tyrmäystä.

Uudistus sopii pelin toiminnalliseen luonteeseen ja tuo mukavaa vaihtelua perinteiseen ammuskeluun.

Infinity Ward onkin tehnyt viisaan ratkaisun pitäessään pelattavuuden perustan ennallaan. Kun jokin toimii, sitä ei tarvitse muuttaa vain muuttamisen vuoksi.

Näyttävää sotimista olohuoneen täydeltä

PlayStation 5:llä Modern Warfare 4 näyttää komealta. Grafiikka on ottanut jälleen pienen askeleen eteenpäin edellisestä osasta, ja ympäristöt sekä toiminta ovat näyttävää katseltavaa.

Erityisesti taistelukohtauksissa pelin visuaalinen toteutus pääsee oikeuksiinsa. Räjähdykset, aseiden välähdykset ja ympäristön yksityiskohdat rakentavat uskottavaa sotatunnelmaa.

Välillä tosin ruudulla oli niin kirkasta, että lumisokeus meinasi iskeä television välityksellä. Kaikki valaistusratkaisut eivät siis ole aivan täydellisiä.

Äänimaailma puolestaan tekee sen, mitä Call of Dutyssa pitääkin.

Aseiden pauke, räjähdykset ja taistelukentän jatkuva meteli tukevat toimintaa onnistuneesti. Kun ympärillä tapahtuu paljon, myös äänet saavat tilanteet tuntumaan intensiivisiltä.

Teknisesti kokonaisuus toimii hyvin. Satunnaisia pieniä erikoisuuksia saattaa silti näkyä. Esimerkiksi ilmaan leijumaan jäänyt vihollisen ruumis ei ole Call of Duty -sarjassa aivan ennenkuulumaton näky.

Tällaiset kömmähdykset eivät kuitenkaan onnistuneet pilaamaan pelikokemusta.

Onnistunut päätös tutulle tarinalle

Call of Duty: Modern Warfare 4 lunastaa sille asetetut odotukset.

Peli ei lähde uudistamaan tuttua kaavaa väkisin, vaan keskittyy tekemään sen, minkä sarja osaa parhaiten: tarjoamaan vauhdikasta, näyttävää ja viihdyttävää sotatoimintaa.

Kampanjan 16 tehtävää sisältävät sopivasti vaihtelua, ja tarina onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Erityisen ilahduttavaa on se, että tehtävissä päästään kokeilemaan erilaisia tilanteita aina suurista taisteluista hiiviskelyyn ja lähitaisteluun.

Pieniä moitteita löytyy. Paikoitellen turhankin tarkasti ampuvat viholliset aiheuttavat harmaita hiuksia, ja kirkkaat kohtaukset voivat rasittaa silmiä. Tekniset kömmähdykset puolestaan muistuttavat, ettei peli ole aivan virheetön.

Nämä ovat kuitenkin pieniä säröjä muuten onnistuneessa kokonaisuudessa.

Modern Warfare 4 sopii erityisesti sarjan aiempien osien ystäville, mutta myös muille näyttävästä sotatoiminnasta kiinnostuneille. Tuttua Call of Dutya on tarjolla juuri sopivalla määrällä uusia mausteita.

Ja vaikka kampanjassa riittää pelattavaa, lopputekstien ilmestyessä olo oli jälleen tuttu: vielä olisi voinut jatkaa.

Lopputekstien In Memoriam -osiossa muistettu Vince Zampella olisi varmasti ollut ylpeä siitä, millaisen päätöksen Modern Warfare -tarina sai.