Noituri astuu esiin Kommentit pois päältä artikkelissa Noituri astuu esiin

Voiko liikuntaan perustuva videopeli vielä vuonna 2026 saada koko perheen innostumaan yhteisestä pelaamisesta? Nintendo Switch Sports Resort osoitti, että voi. Eikä siinä tarvittu edes kovin kummoisia houkutteluja, kun viisivuotias ja yhdeksänvuotias olivat jo valmiina seuraavaan keilailukierrokseen.

Edellisen kerran olen pelannut Wii Sportsia veljeni Nintendo Wiillä ennen kuin armeijan harmaat koittivat, eli todella kauan sitten. Siitä on vierähtänyt vaatimattomat 20 vuotta, joten muistikuvat ovat jo hieman hataria. Sen verran kuitenkin muistan, että Nintendon liikeohjaukseen perustuva urheilupelaaminen oli tuolloin jotain aivan uudenlaista.

Kun Nintendo Switch Sports Resort saapui testattavaksi, suhtauduin siihen pienellä varauksella. Olisiko luvassa vain hetken hauskaa ohjainten heiluttelua, jonka jälkeen peli unohtuisi muiden joukkoon? Ja ennen kaikkea, jaksaisivatko Minecraftin ja Robloxin maailmoihin tottuneet lapset innostua moisesta?

Syksy on ollut allekirjoittaneelle monella tapaa raskas. Leipätyön ja oikeastaan koko ympäröivän maailman myllerrykset ja arjen kiireet ovat pitäneet huolen siitä, ettei ylimääräistä energiaa ole aina ollut tarjolla. Siksi yhteiset, vähän huolettomammat hetket ovat tuntuneet tavallistakin arvokkaammilta.

Sopivasti samoihin aikoihin Nintendo-pelin kanssa testattavaksi saapui myös Samsungin The Freestyle+ -projektori. Siitä se ajatus sitten lähti.

Järjestelimme lasten kanssa heidän huoneensa uudelleen, vapautimme yhdelle seinälle kunnolla tilaa ja heijastimme Nintendo Switch 2:n kuvan suureksi seinälle.

Ja voi ryökäleen rutto, miten hyvä idea se lopulta olikaan.

Kaksitoista lajia, mutta mitkä niistä todella koukuttavat?

Nintendo Switch Sports Resort vie pelaajat tuttuun Wuhu Islandin lomakohteeseen, jossa odottaa kaikkiaan 12 erilaista urheilulajia ja aktiviteettia. Valikoima ulottuu perinteisestä keilailusta ja golfista aina rullalautailuun, vesijettiajeluun ja peukalopainiin.

Pelaaminen perustuu pitkälti Joy-Con 2 -ohjainten liikkeisiin. Ohjaimesta tulee tilanteen mukaan keilapallo, golfmaila tai vaikkapa nyrkkeilyhanska. Ajatus on tuttu jo Wii-ajoilta, mutta toteutus tuntuu edelleen yllättävän toimivalta.

Pelin suurin vahvuus on sen helppo lähestyttävyys. Pelaamiseen ei tarvita vuosien kokemusta videopeleistä tai loputonta ohjeiden lukemista. Ohjaimen voi antaa käteen lähes kenelle tahansa, ja useimmissa lajeissa homman juonesta pääsee nopeasti kiinni.

Lajien välillä on kuitenkin yllättävän suuria eroja. Osa onnistui koukuttamaan välittömästi, kun taas toisten kohdalla innostus jäi selvästi vaisummaksi.

Keilailu vei lapset mennessään – ja isän siinä sivussa

Keilailu nousi meillä koko pelin kiistattomaksi perhesuosikiksi. Yhdeksänvuotias tyttäreni ja viisivuotias poikani innostuivat siitä välittömästi, eikä suurta seinälle heijastettua keilarataa voinut olla ihastelematta itsekin.

Olin etukäteen varautunut siihen, että varsinkin viisivuotiaan kanssa ohjausliikkeitä pitäisi harjoitella pitkään ja hartaasti. Mielessäni olin jo valmistautunut tunnin mittaiseen opastustuokioon, jossa selitettäisiin, miten ohjainta pidetään ja milloin pallosta päästetään irti.

Mutta vielä mitä.

Muutama heitto, ja homma oli hallussa.

Siinä missä itse vielä mietin, kuinka paljon ohjausta pitäisi neuvoa, lapset olivat jo täydessä vauhdissa. Keiloja kaatui, onnistumisia juhlittiin ja seuraavaa kierrosta odotettiin malttamattomana.

Suurelle seinälle heijastettuna kokemus oli vielä tavallistakin hauskempi. Tuntui kuin lastenhuoneeseen olisi ilmestynyt pieni oma keilahalli.

Juuri tällaisissa hetkissä Nintendo on mielestäni parhaimmillaan. Pelaaminen ei ole vain ruudun tuijottamista, vaan yhteistä tekemistä, jossa jokainen pääsee osallistumaan omalla tavallaan.

Yksi käytännön oppitunti tuli tosin annettua hieman kantapään kautta.

Allekirjoittanut onnistui nimittäin lähettämään Joy-Con-ohjaimen kerran komeasti lentoon. Onneksi mitään ei sattunut, mutta sen jälkeen oli oikein hyvä hetki muistuttaa lapsia rannekkeiden käyttämisestä.

”Laitetaanpa nämä nyt kunnolla kiinni.”

Kasvatuksellinen esimerkki tuli tällä kertaa annettua oikein käytännön kautta.

Golfissa riittää haastetta, jousiammunta yllättää

Vaikka Sports Resort toimii erinomaisesti lasten kanssa, se ei ole pelkästään perheen pienimmille suunnattu hupipeli.

Myös aikuiselle löytyy mukavasti haastetta. Itse yllätyin siitä, kuinka nopeasti tiettyjen lajien pariin teki mieli palata uudelleen. Vielä yksi kierros, vielä yksi yritys ja ehkä tällä kertaa vähän parempi suoritus.

Erityisesti golf onnistui koukuttamaan. Lyöntien ajoittaminen ja pallon saaminen haluttuun suuntaan vaativat sopivasti keskittymistä. Golf onkin yksi niistä lajeista, joiden pariin voisin kuvitella palaavani myös aivan yksin, ilman että ympärille tarvitsee kerätä kokonaista turnausporukkaa.

Yksi koko lajivalikoiman suurimmista onnistumisista oli kuitenkin jousiammunta.

Siinä on jotain yllättävän koukuttavaa, kun tähtääminen ja laukauksen ajoittaminen vaativat sopivasti tarkkuutta. Kun mukaan lataa vielä ripauksen omaa mielikuvitusta, alkaa touhu tuntua suorastaan autenttiselta. Ainakin siinä määrin kuin olohuoneessa Joy-Con-ohjainten kanssa tapahtuva jousiammunta nyt voi tuntua.

Tämä on ehdottomasti yksi niistä lajeista, joiden pariin voisin palata aivan omatoimisestikin. Haastetta löytyy riittävästi, ja onnistunut laukaus tuntuu palkitsevalta.

Koripallo puolestaan sai erityistä kiitosta yhdeksänvuotiaalta tyttäreltäni, joka innostui lajista oikein kunnolla. Eikä kyseessä ollut mikään aivan läpihuutojuttu. Koripallo vaatii hieman harjoittelua, mutta juuri sopiva haastavuus tuntui myös lisäävän kiinnostusta.

Rullalautailu näyttää, mihin Switch 2:n ohjaimet taipuvat

Rullalautailu oli ehkä koko paketin suurin positiivinen yllätys.

Sen sijaan, että ohjainta vain heiluteltaisiin ilmassa, lajissa hyödynnetään Nintendo Switch 2:n Joy-Con 2 -ohjainten hiiritoimintoa. Ratkaisu tuntuu raikkaalta ja tuo pelaamiseen aivan omanlaisensa idean.

Rullalautailu onnistui viihdyttämään siinä määrin, että se nousi keilailun, golfin ja jousiammunnan rinnalle omien suosikkieni joukkoon.

Juuri tällaisia pieniä oivalluksia toivoisi näkevänsä enemmänkin. Uutta teknologiaa ei tarvitse hyödyntää vain siksi, että sitä on olemassa. Parhaimmillaan se tuo pelaamiseen jotain aidosti hauskaa.

Kaikki lajit eivät yllä palkintopallille

Kaikki Sports Resortin lajit eivät herättäneet samanlaista innostusta.

Tennis ja pöytätennis ajoivat kyllä asiansa, mutta kumpikaan ei onnistunut nousemaan omien suosikkieni joukkoon. Ne tarjoavat tuttua liiketunnistukseen perustuvaa pelaamista, mutta muiden lajien rinnalla kokemukset jäivät hieman tavallisiksi.

Vesijettiajelu eli Power Cruising oli niin ikään mukavaa vaihtelua. Siinä päästään kiitämään Wuhu Islandin vesillä ohjaimia kallistelemalla ja kiihdytyksiä hyödyntämällä. Omalla kohdallani laji jäi kuitenkin keskikastiin.

Peukalopaini puolestaan oli positiivinen tuttavuus. Se tuo lajivalikoimaan hieman erilaista tekemistä ja toimii mukavana välipalana suurempien urheilusuoritusten lomassa.

Lajivalikoimaa täydentävät vielä lentopallo ja potkurikoneella lentäminen. Lentopallossa päästään pallottelemaan verkon yli ja ajoittamaan omia suorituksia, kun taas potkurikoneella lentäminen tarjoaa hieman erilaista tekemistä Wuhu Islandin maisemissa. Koneella voi tehdä lentotemppuja ja ammuskella ilmapalloja.

Molemmat tuovat kokonaisuuteen mukavasti lisää vaihtelua, vaikka eivät aivan omien suosikkieni joukkoon nousseetkaan.

Jos yksi laji pitäisi nostaa selväksi pettymykseksi, valinta olisi nyrkkeily.

Sen ohjaus tuntui omissa käsissäni melkoiselta sekametelisopalta. Välillä oli vaikea hahmottaa, mitä ohjaimilla oikeastaan pitäisi tehdä ja miten liikkeet vaikuttivat ruudulla tapahtuvaan toimintaan.

Kun oma nyrkki viuhuu ilmassa mutta pelihahmo tuntuu olevan asiasta hieman eri mieltä, alkaa ottelun hauskuus nopeasti kadota.

Nyrkkeily jäi selvästi muiden lajien varjoon, eikä sen pariin syntynyt samanlaista halua palata. Onneksi lajivalikoima on riittävän laaja, ettei yksi heikompi suoritus pilaa koko pakettia.

Moninpeli on koko paketin sydän

Nintendo Switch Sports Resortin parhaat hetket syntyvät silloin, kun ympärillä on muitakin pelaajia.

Paikallinen moninpeli toimi perheemme peli-illoissa erinomaisesti. Lajit ovat helposti ymmärrettäviä, vuorot vaihtuvat sujuvasti ja onnistumisista pääsee iloitsemaan yhdessä. Eikä pieni hyväntahtoinen kilpailu tietenkään ole koskaan pahitteeksi.

Myös verkkopelaamista tuli kokeiltua, ja siitä on annettava Nintendolle kiitosta. Mahdollisuus pelata muiden kanssa verkon välityksellä tuo kokonaisuuteen lisää käyttöikää myös silloin, kun samalle sohvalle ei löydy pelikavereita. Verkkopelaaminen edellyttää Nintendo Switch Online -jäsenyyttä.

Graafisesti Sports Resort ei yritä esitellä konsolin suorituskyvyn äärirajoja. Eikä sen tarvitsekaan.

Värikäs, selkeä ja hyväntuulinen ulkoasu sopii pelin henkeen mainiosti. Wuhu Islandin aurinkoiset maisemat tarjoavat mukavaa vastapainoa marraskuun harmaudelle, ja suurelle seinälle heijastettunakin kokonaisuus näyttää oikein miellyttävältä.

Myös tekninen toteutus jätti hyvän vaikutelman. Omissa pelihetkissämme ei tullut vastaan merkittäviä bugeja tai muita ongelmia, jotka olisivat pilanneet tunnelman. Nyrkkeilyn ohjauksen epäselvyydet jäivät selvimmäksi harmituksen aiheeksi.

Minecraft ja Roblox saivat hetkeksi väistyä

Ehkä parhaiten Nintendo Switch Sports Resortin onnistumisesta kertoo se, että lapset halusivat palata sen pariin vielä isänpäivänäkin. Minecraftin ja Robloxin kaltaisten loputtomien pelimaailmojen keskellä yksinkertainen keilailu onnistui siis tekemään melkoisen vaikutuksen. Ja mikä parasta, myös tällainen 37-vuotias vuoroviikkoisä huomasi innostuvansa pelaamisesta enemmän kuin oli osannut odottaa.

Eikä Sports Resortin viehätys varmasti rajoitu pelkästään lapsiperheisiin. Voin hyvin kuvitella pelin viihdyttävän myös kaveriporukan illanvietossa, vaikka sitä emme vielä päässeetkään testaamaan.

Kaikki lajit eivät yllä samalle tasolle. Etenkin nyrkkeilyn sekava ohjaus ja tietokonevastustajien vaisu haastavuus jättävät parannettavaa. Kokonaisuutena Sports Resort onnistuu kuitenkin siinä, missä Nintendo on perinteisesti ollut parhaimmillaan: tekemään pelaamisesta helposti lähestyttävää ja ennen kaikkea hauskaa.

Lähdin pelin pariin melkoisin ennakkoluuloin, mutta jouduin lopulta pyörtämään puheeni. Voin käsi sydämellä suositella tätä niin lapsiperheille kuin yhteistä tekemistä kaipaaville kaveriporukoille. Eikä peli olisi lainkaan hassumpi löytö joulupukin kontistakaan.

Raskaan syksyn keskellä Sports Resort toi meille jotain, mitä ei mitata grafiikan tarkkuudella tai pelituntien määrällä.

Yhteistä aikaa, naurua ja aitoa pelaamisen iloa.

Ja joskus se on enemmän kuin tarpeeksi.

Kiitos, palataan asiaan…