Odotatko PS5:n tuntuvaa hinnanlaskua? – tästä syystä saatat odottaa täysin turhaanKommentit pois päältä artikkelissa Odotatko PS5:n tuntuvaa hinnanlaskua? – tästä syystä saatat odottaa täysin turhaan
PlayStation-kansalaiset, jotka toivoivat merkittävää hinnanlaskua laskua PS5:lle, saattavat odotella turhaan. Sony on vihjannut, että konsolin hinnan alentaminen on ”hyvin vaikeaa” useista syistä, mukaan lukien sirun koon pienentämisen haastava prosessi ja komponenttien hintojen nousu.
Sony Interactive Entertainmentin johtaja Hiroki Totoki paljasti tämän sijoittajapuhelussa, todeten, että kustannusten alentaminen on vaikeampaa PS5:lle verrattuna PS4:ään, koska konsolin pääpiirin pienentämisen mahdollisuudet ovat rajalliset. Vaikka PS4 Slim näki kustannusten alenemisen tämän prosessin kautta, näyttää siltä, että PS5:llä on vähemmän liikkumavaraa.
Lisäksi nykyinen markkinatilanne, jossa komponenttien hinnat nousevat, lisää painetta mahdollisten hintojen leikkausten suhteen. PS5 lanseerattiin hintaan 499 dollaria, kun taas uudemman ”Slim”-version hinta alkaa edelleen 449,99 dollarista pelkällä digitaalisella vaihtoehdolla.
Vaikka tämä ei sulje pois tulevia hintamuutoksia, se viittaa siihen, että merkittäviä laskuja on epätodennäköistä.
Muistan yhä sen hetken, kun avasin ensimmäisen kerran alkuperäisen Resident Evilin ja pelkäsin tallentaa peliä, koska ink ribbon -nauhat olivat kortilla. Nyt, vuosia ja lukemattomia zombeja myöhemmin, istun PS5:n ohjain kädessäni ja käynnistän Resident Evil Requiemin ensimmäisen kerran. Hetki tuntuu tutulta ja tavallaan samalla virkistävän uudelta. Capcomin uusin luku sarjaan ei ainoastaan jatka perintöä, vaan leikkii sillä tietoisesti.
Resident Evil Requiem on Capcomin kehittämä ja julkaisema toimintakauhupeli PS5:lle. Se yhdistää sarjan klassisen selviytymiskauhun ja modernimman toimintapainotteisen otteen kahden pelattavan hahmon kautta, Leonin ja uuden tulokkaan, Gracen.
Ensikosketusena tuttu kylmä hiki
Heti alussa peli nappaa pelaajan mukaansa. Tarina kietoutuu nopeasti yhteen hahmojen välillä, vaikka myönnettäköön: arvasin yhden keskeisen juonenkäänteen jo varhain.
Ensimmäiset tunnit pelataan pääosin Gracella, ja suositeltu ensimmäisen persoonan kuvakulma tekee kokemuksesta aidosti ahdistavan oloisen. Ympäristöt joissa liikut näyttävät upealta! Valaistus ja äänimaailma rakentavat tiiviin tunnelman, jossa jokainen nurkan taakse kurkistus tuntuu selkäpiitä karmivalta.
Pelin ilmapiiriä ja graafista viimeistelyä on toteutettu kiitettävästi, missä RE Engine tekee jälleen positiivisen vaikutuksen. Omalla kohdallani peli toimi kokonaisuudessaan vakaasti ilman suurempia nytkähdyksiä tai fps- droppeja.
Kaksi hahmoa, kaksi rytmiä
Requiemin suurin vahvuus on ehdottomasti sen rakenne. Gracen osiot painottavat resurssienhallintaa, hiiviskelyä ja selviytymistä. Hän ei ole fyysisesti yhtä vahva kuin Leon, ja se kyllä tuntuu. Kohtaamiset vihollisten kanssa ovat vaarallisempia, ja välttely on usein järkevämpää kuin suora yhteenotto. Tallennus tapahtuu klassisesti kirjoituskoneilla, ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuva ink ribbon -mekaniikka nostaa nostalgiahymyn huulille.
Leonin osuudet kallistuvat enemmän räiskinnän suuntaan. Suositeltu kolmannen persoonan kuvakulma sopii hänen tyyliinsä erinomaisesti. Requiemissa viholliset eivät ole pelkkiä aivottomia möllyköitä, vaan ne osaavat käyttää aseita, jopa moottorisahaa, mikä pitää taistelut intensiivisinä ja sormet valmiina näppäimillä torjunta- iskua odotellessa.
Pelin kokonaisuus kantaa hyvin loppuun asti, jossa saa nopeasti selville, että pelissä on yhden sijaan kaksi erilaista loppua.
Sisältöä ja järjestelmiä – liikaa vai liian vähän?
Kerättävät dokumentit syventävät taustatarinaa, ja tutut pesukarhupatsaat ilahduttavat sarjan veteraaneja. Rakennusjärjestelmä mahdollistaa panosten ja parannusesineiden valmistamisen, kunhan materiaalit löytyvät. Pelin alkupuolella Gracella pelatessa antiikkikolikoilla ostettavat parannukset jäävät harmillisen vähäisiksi. Mutta ettei Grace jäisi hahmona aivan varjoon, annetaan hänelle mahdollisuus päivittää elämäpalkkia steroideilla tai aseiden vahinkoa stabilaattorilla. Päivittäminen onnistuu joko rakentamalla itse tarvittava esine tai ostamalla antiikkikolikoilla. Stabilaattoreita ja steroideja on rajallisesti, joten hahmon kehittämistä ei voi jatkaa pelissä rajattomasti.
Pelin loppupuolella Leonin asepäivitykset CP-pisteillä (challenge points) tuo mukavaa kehityskaarta. Tämä tekee vihollisista tuhoamisen arvoista, kun jokainen tappo kasvattaa sinun CP-pistepottia. Kosmeettisia lisäsisältöjä ja charmeja voi avata trophy-haasteilla, mikä palkitsee aktiivisen pelaamisen.
Äänet ja veri virtaa sarjalle uskollisesti
Resident Evil Requiemissa musiikki ei dominoi, mutta astuu esiin juuri oikeissa kohdissa. Hiljaisuus on usein tehokkain äänitehoste jota peli tarvitsee ja se näkyy pelissä hyvin. Gorea ei ole säästelty, viimeistelyliikkeet ja väkivalta ovat ronskeja, mikä sopii sarjan henkeen.
Kokonaisuutena Requiem tuntuu tietoiselta yhdistelmältä vanhaa ja uutta. Se ei ole pelkkä toimintapläjäys, mutta ei myöskään puhdas selviytymiskauhupeli. Se on kompromissi ja yllättävän toimiva sellainen.
Nostalginen mutta moderni
Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
8.8 / 10
Hyvää:+ Kaksi erilaista ja toisiaan tasapainottavaa hahmoa
+ Yhdistelmä kauhua ja toimintaa
+ Tunnelmallinen ensimmäisen persoonan kauhu Gracella
+ Nostalgiset elementit (kirjoituskoneet, ink ribbon -vaikeustaso)
+ Vahva audiovisuaalinen toteutusHuonoa:- Peli yllättävän lyhyt täyteen hintaan nähden (70€ = 10 - 16 tuntia)
- Leonin pelattava osuus ei yhtä mielenkiintoinen kuin Gracen
- Osa tarinan hahmoista jopa turhia?
- Juonielementit (hahmojen motiivit ja tarinan käänteet)Yhteenveto: Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
Kun ensimmäinen Rayman ilmestyi vuonna 1995, olin kuusivuotias poika, joka tuijotti lumoutuneena elämänsä ensimmäistä OMAA pelikonsolia: Super Nintendoa. Raymanin maailmasta minulla ei ollut tuolloin mitään havaintoa, vaan hahmo tuli tutuksi vasta paljon myöhemmin. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Ubisoft ja Digital Eclipse ovat tuoneet tämän raajattoman sankarin usealle eri alustalle juhlistamaan kolmen vuosikymmenen taivalta. Kyseessä on noin 18 euron hintainen teos, joten digiversiota ei ole ainakaan hinnalla pilattu, se on varsin edullinen pääsy lippu yhteen pelihistorian omalaatuisimmista museoista.
Vaikka kyseessä ei ole natiivi Switch 2 -julkaisu, peli rullaa uuden konsolin taaksepäin yhteensopivuuden kautta pääosin erittäin sulavasti. Käyttöliittymä on veitsenterävä 4K-skaalauksen ansiosta, ja ohjausvaste on puristien iloksi käytännössä viiveetön. Uusi HD Rumble 2 tuo mukaan ”napakkaa” värinää, joka tuntuu erityisen hyvältä esimerkiksi nyrkkiä ladatessa . Ainoa selkeä tekninen kauneusvirhe on emulaattorin kelaustoiminto (Rewind), joka muuttaa erityisesti Jaguar- ja PlayStation-versiot takkuiseksi diashow’ksi jopa tällä uudella tehokkaalla raudalla .
Ois viisaampi häipyy täält, mutta Rayman on liekinheitin
Kokoelma on poikkeuksellisen kattava katsaus yhden pelin evoluutioon. Se sisältää viisi eri versiota alkuperäisestä seikkailusta: PlayStation, Atari Jaguar, MS-DOS, Game Boy Color ja Game Boy Advance. Erityisen merkittävää meille SNES-sukupolven lapsille on mukana oleva, aiemmin julkaisematon Super Nintendo -prototyyppi vuodelta 1992. Vaikka prototyyppi on lyhyt ja keskeneräinen, se tarjoaa harvinaisen kurkistuksen siihen, miltä Rayman olisi voinut näyttää minunkin ensimmäisellä konsolillamme, jos kehitys ei olisi siirtynyt 32-bittisille alustoille.
Kokoelman arvoa nostavat myös yli 120 lisätasoa, jotka sisältävät harvinaiset PC-laajennukset, sekä yli 50 minuuttia uusia interaktiivisia dokumentteja ja haastatteluja. Arkistomateriaalit, kuten alkuperäinen 60-sivuinen ”Bible of Game Design” ja ennennäkemätön konseptitaide, tekevät paketista todellisen digitaalisen muistomerkin.
Musiikkimiehen pettymys
Vaikka teos on rakkaudella koottu, se ei ole vailla teknisiä ja taiteellisia kukkasia. En itse aluksi tajunnut ongelman laajuutta, kunnes näin aiheesta uutisia kansainvälisessä mediassa ja alkuperäinen soundtrack piti ottaa muita kanavia kautta haltuun. Musiikkimiehenä soundtrackit ovat allekirjoittaneelle sydämen asia, ja täytyy sanoa, että uusi ”reimagined” soundtrack on suuri pettymys.
Alkuperäinen, vuoden 1995 ikoninen ääniraita on korvattu Christophe Héralin uusilla sävellyksillä. Vaikka Héral on kiistaton mestari, uudet sovitukset eivät tavoita alkuperäistä tunnelmaa. Alkuperäisen musiikin puuttuminen särkee nostalgian, eikä vaihtoehtoa alkuperäiseen ääniraitaan ole toistaiseksi tarjolla.
Teknisellä puolella juhlia varjostavat myös Jaguar- ja MS-DOS-versioiden tallennusbugit, joissa edistyminen saattaa pyyhkiytyä pois pelin resetoinnin yhteydessä. Ubisoft on onneksi vahvistanut, että tuki jatkuu ja korjauksia seurataan, mutta musiikillinen ja tekninen viimeistely jättää makuun harmillisen särön .
Arvokas muistomerkki
Rayman 30th Anniversary Edition on upea ja lempeä kunnianosoitus yhdelle pelihistorian ikoneista. Se on arvokas historiikki, joka sopii täydellisesti Switch 2:n kaltaiselle modernille alustalle, ja digiversion edullisen hintansa vuoksi se on helppo suositus kaikille, jotka haluavat nähdä palan pelihistoriaa.
Kyseinen herra on liekinheitin kerrassaan…Palataan!
8 / 10
Hyvää+Historiallinen aarrearkku +Sisällön määrä +Switch 2 -viimeistely +Hintalappu digiversiossaHuonoa-Alkuperäisen soundtrackin puuttuminen on musiikkimiehelle kova pala -Tekniset kukkaset siellä täällä
