Odotettu avoimen maailman Terminator-selviytymispeli esitellään pian Kommentit pois päältä artikkelissa Odotettu avoimen maailman Terminator-selviytymispeli esitellään pian

Illan sääntö oli yksinkertainen: Netta Skogin The Greatest Movies of All Time -konserttiin, Ylivieskassa, mennään nauttimaan yksikseen omana laatuaikana, ei tekemään journalistisia pohdintoja vaikka teema onkin vahvasti Erroriin ja sisarlehtemme Kaaoszineen kallellaan. Ei analysointia, ei toimituksellista pohdintaa, ei ajatustakaan Erroria varten. Tämä on kuulkaa raskaan ”oikean työpäivän” jälkeistä vapaa-aikaa.

Tässä sitä sitten kuitenkin nyt ollaan, naputtelemassa konserttiarviota omaan nörttimediaani. Kokemus oli yksinkertaisesti yllättävänkin voimakas jaettavaksi vain oman pään sisällä. Koska en ollut valmistautunut konserttia arvioimaan kriittisessä mielessä, en valitettavasti voi lisätä artikkeliin ns. tasokkaita kuvia, mutta tällä mennään…..

Lähtökohdat illan konserttiin olivat vähintäänkin mielenkiintoiset, sillä Skogin ansioluettelo on vertaansa vailla. Useiden harmonikkakilpailujen, kuten arvostetun Kultaisen harmonikan voittojen lisäksi Skog on kiertänyt maailmaa raskaamman musiikin yhtyeissä kuten Turisas ja Ensiferum, vieraillut Nightwishin ja Children Of Bodomin kiertueilla sekä esiintynyt Cirque du Soleilin orkesterissa. Monipuolisempaa ja taitavampaa tulkitsijaa tälle tehtävälle olisi siis ollut vaikea kuvitella.

Ja sitten se vihdoin ja viimein alkoi, kellon lyödessä 19. Kiertueen ensimmäinen konsertti Ylivieskan Akustiikkatalossa. Ei mitään kevyttä läpsyttelyä, vaan suoraan syvään päähän. Jylhästi kumiseva Hans Zimmerin tunnari elokuvasta The Rock iski ilmoille sellaisella voimalla, että se otti tästäkin ujosta maalaispojasta heti luulot pois. Siinä hetkessä unohtuivat kaikki huolet ja murheet maailman menosta.

Äänimaisema oli massiivinen, ja hetken aikaa mielessä ehti käydä väkisinkin kysymys taustanauhojen käytöstä? Moni saattaisi nimittäin näin olettaa, että taustalla soivat ennalta äänitetyt nauhat, mutta totuus onkin paljon nokkelampi. Kaiken takana nimittäin on ns. looper-pedaali, jota Skog käyttää kyllä melko häpeilettömän mestarillisesti. Netta äänittää soittoaan livenä, kerros kerrokselta, luoden itselleen reaaliaikaisen orkesterin. Yksi hetki tallentuu pohjalle jousimatoksi, jonka päälle hän soittaa seuraavan melodian ja rytmin. Näin syntyy illuusio kokonaisesta sinfoniaorkesterista, vaikka jokainen ääni on peräisin yhden naisen ja yhden soittimen käsittelystä juuri siinä hetkessä.

Mahtipontisen aloituksen jälkeen matka jatkui suoraan avaruuden syvyyksiin Hans Zimmerin eeppisen Interstellar-soundtrackin myötä. Tunnelma salissa oli lähes käsin kosketeltavan hartaudellinen. Tästä hypättiinkin hetkessä ajassa taaksepäin antiikin Rooman gladiaattoriareenoille ja lopulta RMS Titanicin kohtalokkaalle neitsytmatkalle James Hornerin unohtumattomien sävelten saattelemana.

Tässä kohtaa on myönnettävä, että virtuoosimaisen soitannan ystävän iho oli vähintäänkin kananlihalla. Piti melkein tarkistaa, eihän kukaan vain pilko ympärillä sipulia, sen verran vahvasti musiikki ja etenkin sen tulkinta iski ”naapurin runoilijapojan” tunteisiin. Skog kuljetti yleisöä mestarillisesti tunnetilasta toiseen: avaruuden äärettömyydestä raakaan toimintaan ja sydäntäsärkevään romantiikkaan, ja kaikki tämä yhden harmonikan kautta.

Ja juuri kun tunnekuohu oli suurimmillaan, koitti väliaika. Kahvioon astellessa olo oli hämmentävän tuttu – kuin Teemu Selänteellä konsanaan viimeisen olympiamatsin jälkeen Kaj Kunnaksen haastattelussa. Mieli oli jo siinä vaiheessa niin otettu ja liikuttunut, että teki mieli lainata kiekkolegendaa itseään:

”Mä lupasin itselleni, että en itke tänään…”

Kuvitteellinen Kaj Kunnas kuitenkin toisteli olkapäälläni tuttua mantraansa:

”Teemu, mäkin itken”

Ensimmäinen puoliaika oli ollut sellainen elämysten tykitys, että oli pakko hetki miettiä, mitä toinen näytös voisi enää edes tuoda tullessaan.

Vastaus saatiin heti väliajan jälkeen. Ei enää herkistelyä. Netta Skog palasi lavalle mahtipontisesti ja syöksi yleisön suoraan tulevaisuuteen, keskelle ihmiskunnan ja koneiden välistä sotaa. Brad Fiedelin ikoninen ja kolkko Terminator-teema iski niin lujaa ja jylhästi, että se palautti saliin välittömästi sen saman kunnioitusta herättävän tunnelman, johon ensimmäinen puolisko oli päättynyt.

Ja matka jatkuikin aivan toisenlaisiin maisemiin. Loppuilta oli omistettu kahdelle modernin elokuvamusiikin kulmakivelle, jotka ovat itsessään kokonaisia tarinoita. Ensin yleisö vietiin Afrikan savannille Leijonakuninkaan myötä, jopa niinkin hyvin, että päässä EI voinut olla kuulematta välissä itse Mufasan (edesmenneen James Earl Jonesin) spiikkejä. Konsertin loppua kohti, lähdettiin kohti Karibian merta, joka päättikin illan melko mahtipontisesti: tyylillä ja eeppisellä, reippaalla poljennolla.

Netta Skogin elokuva-show ei ollut lopulta paatuneelle musiikki- ja nörttitoimittajalle, joka rakastaa teknistä suorittamista, mikä tahansa konsertti. Se oli pikemminkin eräänlainen tunteiden vuoristorata erityisesti meille, joille elokuvamusiikilla on aina ollut hyvin suuri rooli elämässä. Meille, joilla soi aamuin ja illoin korvalapuistamme kyseisiä kappaleita, olimme sitten lähdössä kohti työpäiväämme tai jumppailemassa paikallisella Fysiomotionin kuntosalilla. Skogin vajaa parin tunnin tekninen tykitys on todiste siitä, että yksi soitin voi todellakin sisältää kokonaisen maailman, tai tässä tapauksessa oikeastaan kymmeniä sellaisia.

Kenelle tätä settiä sitten suosittelisi? Konserttisaleissa kiertää vähän väliä isompia ja näyttävämpiä, kokonaisia isoja cover-orkestereita, jotka hoitavat hommansa erinomaisen hyvin, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta se, mitä Netta Skog tekee lavalla yksin, on kyllä sellainen suoritus, että vetää teknistä soittonäpräilyä rakastavan leffanörtin hiljaiseksi, ja erittäinkin positiivisessa mielessä.

Tämä on kohtelias käsky, elokuvamusiikkia ja teknisyyttä rakastavalta nörtiltä: menkää katsomaan tämä show. Pepe Willberg voisi osuvasti tähän loppuun laulaa vielä näin:

”Saat miehen kyyneliin, se helppoa on, saat miehen kyyyneliin – sä soitat vaan Interstellariiii, ja niiiin……”

The Greatest Movies Of All Time -kiertue
to 2.10. Akustiikka, Ylivieska
pe 3.10. Auditorio Miilu, Petäjävesi
la 4.10. Ohjelmaravintola Maxim, Kuopio
to 9.10. Painotalo, Äänekoski
pe 10.10. Savoy-teatteri, Helsinki
to 16.10. Kangasala-talo, Kangasala
pe 17.10. Teatteri Provinssi, Salo
pe 24.10. Kulttuuritalo Virta, Imatra
la 25.10. Laurentius-sali, Lohja
pe 31.10. Sellosali, Espoo