Artikkelit, Haastattelut, Pelit

”Pelaaminen on edelleen rakas ja kaveripiiriäni yhdistävä harrastus” – Ohjaimen takana kotimainen metalliyhtye IKINÄ Kommentit pois päältä artikkelissa ”Pelaaminen on edelleen rakas ja kaveripiiriäni yhdistävä harrastus” – Ohjaimen takana kotimainen metalliyhtye IKINÄ

Ohjaimen takana on Errori.netin uusin artikkelisarja, jossa julkisuudesta tunnetut peliharrastajat kertovat meille sielun syvimpiään omasta peliharrastamisestaan. Ensimmäisessä artikkeliosiossamme haastateltavaksemme saapui kotimainen metalliyhtye IKINÄ, joka on juuri kovaa vauhtia ponnistamassa kotimaisen metalliscenen kärkeen. IKINÄ on tunnettu valloittavista ja korkeaenergisistä live-esiintymisistään. Yhtyeen muodostaa kouvolalaissyntyiset sisarukset Tuuli Paju, Santeri Paju ja saman kaupungin kasvatit Katariina Sorsa ja Samuli Suokas. Oululainen Aake Lämsä liittyi joukkoon 2020.

Yhtyeen kitaristi Samuli Suokas – sekä basisti Aake Lämsä ovat yhtyeen intohimoisimpia pelaajia, täten heidät asetettiin tällä kertaa haastattelupenkkiin.

Moi, mitenkäs teidän peliharrastuksenne on saanut alkunsa? Mikä oli teidän ensimmäinen pelikone tahi konsoli?

Samuli: Meidän perheeseen tuli mulle ja isoveljelle jaettavaksi ensimmäinen Playstation 1, kun olin 6-vuotias. Siitä sitten alkoi palava ihastus pleikkareihin. Kyseinen konsoli on mulla yhä toimintakuntoisena tallessa kaikkine peleineen ja ohjaimineen.

Aake: Oma pelaamisinnostus on todennäköisesti saanut alkunsa serkkujeni luona, missä valittavissa oli sekä PC että PS1. Myös naapurin poikien Amiga ja NES oli kovalla käytöllä.

Mitenkäs ensimmäinen peli, muistuukos se mieleen?

Samuli: Muistelen että saatiin muutama peli konsolin mukana. Siinä läjässä oli ainakin Crash Bandicoot ja Spyro 2.

Aake: Kun lopulta PC löysi tiensä myös meidän kotiin, ensimmäinen omistamani peli on luultavasti ollut Worms 2. Lapsuuden ehdottomia suosikkeja olivat kaikki Tony Hawk’s Pro Skater -sarjan pelit, jotka tuli tahkottua systemaattisesti 100-prosenttisesti läpi.

Mitä pelikonsoleita olette omistaneet siitä lähtien? Notkuuko hyllyillä pölyttymässä vielä ”ns. antiikin aarteita”?

Samuli: Mulla on kaikki pleikkarit lukuun ottamatta uusinta vitosta. Vasta hommattiin kotiin ensimmäinen 4k telkkari, niin nyt vasta se vitonen on alkanut kuumottamaan. Nuorena tuli myös pelailtua usein tietokoneella, mutta kyllä se pleikkari on aina tuntunut itselle olevan se juttu. Kavereilla tuli kokeiltua Xbox ja Nintendo- konsoleita, mutta niiden ohjaimet oli aina tuntunu olevan jotain kummallista alien-teknologiaa mun käsissä.

Aake: PC:n lisäksi omistamiani pelikonsoleita on ollut ainoastaan PS1 sekä Nintendo DS. Kaikki mahdolliset konsolipelit on tullut siitä huolimatta kaverien luona koluttua. Ensimmäisen oman tehokkaamman peli-PC:n kasasin yläasteikäisenä.

Harrastatteko pelailua aktiivisesti myös nykypäivänä? Paljonko uhraatte pelailulle aikaa kellostanne?

Samuli: Nykyään pelailu on jäänyt paljon vähemmälle. Normaalisti noin 5h viikossa. Mutta esimerkiksi kun Elden Ring julkaistiin niin sitä tuli pelattua 140 tuntia hyvin lyhyellä aikavälillä. Eli mun pelaamisen määrä saattaa muuttua nollasta sataan aina, kun julkaistaan joku upea uusi peli. Tällä hetkellä mulla on työn alla Far Cry 6.

Aake: Pelaaminen on edelleen rakas ja kaveripiiriäni yhdistävä harrastus. Vaikka aikaa ei iän myötä ihan samalla tavalla voi peleihin investoida, on edelleen tapanani miltei joka ilta rupatella Discord-ryhmässä kavereideni kanssa ja pelailla jotain samalla. Arvioin pelaamiseen kuluvan n. 6-12 tuntia viikosta, riippuen vähän muiden kiireiden määrästä. Todennäköisimmin pelivalinta nykyään on CS:GO, Rocket League tai muu joukkueella pelattava peli. Bonuksena mainittakoon, että viime joululoman aikana toteutin projektiluonteisesti yhden lapsuudenhaaveistani ja grindasin nostalgiapärinöissä vanhalla Old School RuneScape-hahmollani kaikki questit läpi. 10v. minä on nyky-minusta ylpeä!

Mikä olisi teidän TOP 5-listauksenne peleistä?

Samuli: Tää on aika vaikea, mutta mennäänpäs näillä.

1. Assassins Creed-sarja

2. The Elder Scrolls V: Skyrim

3. Last Of Us-sarja

4. Elden Ring

5. Bioshock-trilogia

Aake: Top vitoseen ei mahdu millään kaikkia suosikkeja mutta juuri nyt ne näyttää tältä:

1) Mass Effect (koko trilogia)

2) The Witcher 3

3) Disco Elysium

4) Hollow Knight

5) Dragon Age Origins

IKINÄn tulevat keikat:
10.3. Kouvola, House of Rock
6.4. Turku, Apollo
7.4. Seinäjoki, Bar 15
8.4. Tampere, Klubi

Instagram: https://www.instagram.com/ikinagram/ 
TikTok: https://www.tiktok.com/@ikinatok 
Facebook: https://www.facebook.com/Ikinaface/
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UC7jlrIKsrCTpq5fotUX1-xA 

Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat Kommentit pois päältä artikkelissa Tarina kissasta, joka halusi kuulua jonnekin – arvostelussa Copycat

On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.

Tarina, joka ei silittele vastakarvaan

Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.

Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.

Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.

Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa

Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.

Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.

Hiljainen kauneus kantaa pitkälle

Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.

Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.

Yhteenveto

Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.

Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

9 / 10
Hyvää: + Erittäin koskettava ja rohkea tarina + Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta. + Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä. + Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma. + Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa. Huonoa: - Pieniä teknisiä kömmähdyksiä. - Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajille Yhteenveto: Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää. Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.

Kierrepalloja kuin Uuno Turhapuron tennistunnilla – Mario Tennis Fever saapuu Switch 2:lle helmikuussa Kommentit pois päältä artikkelissa Kierrepalloja kuin Uuno Turhapuron tennistunnilla – Mario Tennis Fever saapuu Switch 2:lle helmikuussa

Mario Tennis -pelisarja tekee paluun, kun Mario Tennis Fever julkaistaan yksinoikeudella Nintendo Switch 2:lle 12. helmikuuta 2026. Uusi esittelytraileri antaa katsauksen sarjan tähän asti vauhdikkaimpaan ja sisällöltään laajimpaan osaan.

Peli tarjoaa ennätykselliset 38 pelattavaa hahmoa, joihin lukeutuvat ensikertalaisina muun muassa Goomba, Nabbit, Piranha Plant sekä Baby Wario ja Baby Waluigi. Tenniskentillä nähdään tutut lyönnit kuten topspin, slice ja lob, mutta uutena elementtinä mukaan tulevat Fever-mailat, jotka tuovat otteluihin erikoiskykyjä ja yllätyksellisiä käänteitä. Fever-mittarin täyttyessä pelaaja voi vapauttaa voimakkaan Fever Shot -lyönnin – tai yrittää palauttaa sellaisen vastustajalle.

Mukana on runsaasti uusia ja tuttuja pelitiloja. Uudet Trial Towers- ja Mix It Up -tilat tuovat vaihtelevia haasteita ja erikoissääntöjä, kun taas Wonder Court Match ammentaa inspiraationsa Super Mario Bros. Wonderin efekteistä. Klassisemman kokemuksen ystäville tarjolla on paranneltu Tournament-tila sekä monipuoliset verkkopelit, kuten Ranked Matches ja Online Room.

Yksinpelistä vastaa Adventure mode, jossa Marion ja kumppanit joutuvat opettelemaan tennistaitonsa uudelleen vauvoiksi muuttuneina. Lisäksi peli tukee GameShare-toimintoa, jonka ansiosta jopa neljä pelaajaa voi pelata yhdessä yhdellä peliversiolla.

Mario Tennis Feverin julkaisun yhteydessä Nintendo tuo myyntiin myös uudet Light Purple- ja Light Green -väriset Joy-Con 2 -ohjaimet. Ennakkotilaukset ovat jo avoinna.