Artikkelit, Haastattelut, Pelit

”Pelaaminen on edelleen rakas ja kaveripiiriäni yhdistävä harrastus” – Ohjaimen takana kotimainen metalliyhtye IKINÄ Kommentit pois päältä artikkelissa ”Pelaaminen on edelleen rakas ja kaveripiiriäni yhdistävä harrastus” – Ohjaimen takana kotimainen metalliyhtye IKINÄ

on Errori.netin uusin artikkelisarja, jossa julkisuudesta tunnetut peliharrastajat kertovat meille sielun syvimpiään omasta peliharrastamisestaan. Ensimmäisessä artikkeliosiossamme haastateltavaksemme saapui kotimainen metalliyhtye , joka on juuri kovaa vauhtia ponnistamassa kotimaisen metalliscenen kärkeen. IKINÄ on tunnettu valloittavista ja korkeaenergisistä live-esiintymisistään. Yhtyeen muodostaa kouvolalaissyntyiset sisarukset Tuuli Paju, Santeri Paju ja saman kaupungin kasvatit Katariina Sorsa ja Samuli Suokas. Oululainen Aake Lämsä liittyi joukkoon 2020.

Yhtyeen kitaristi Samuli Suokas – sekä basisti Aake Lämsä ovat yhtyeen intohimoisimpia pelaajia, täten heidät asetettiin tällä kertaa haastattelupenkkiin.

Moi, mitenkäs teidän peliharrastuksenne on saanut alkunsa? Mikä oli teidän ensimmäinen pelikone tahi konsoli?

Samuli: Meidän perheeseen tuli mulle ja isoveljelle jaettavaksi ensimmäinen 1, kun olin 6-vuotias. Siitä sitten alkoi palava ihastus pleikkareihin. Kyseinen konsoli on mulla yhä toimintakuntoisena tallessa kaikkine peleineen ja ohjaimineen.

Aake: Oma pelaamisinnostus on todennäköisesti saanut alkunsa serkkujeni luona, missä valittavissa oli sekä että . Myös naapurin poikien Amiga ja NES oli kovalla käytöllä.

Mitenkäs ensimmäinen peli, muistuukos se mieleen?

Samuli: Muistelen että saatiin muutama peli konsolin mukana. Siinä läjässä oli ainakin Crash Bandicoot ja Spyro 2.

Aake: Kun lopulta PC löysi tiensä myös meidän kotiin, ensimmäinen omistamani peli on luultavasti ollut Worms 2. Lapsuuden ehdottomia suosikkeja olivat kaikki Tony Hawk’s Pro Skater -sarjan pelit, jotka tuli tahkottua systemaattisesti 100-prosenttisesti läpi.

Mitä pelikonsoleita olette omistaneet siitä lähtien? Notkuuko hyllyillä pölyttymässä vielä ”ns. antiikin aarteita”?

Samuli: Mulla on kaikki pleikkarit lukuun ottamatta uusinta vitosta. Vasta hommattiin kotiin ensimmäinen 4k telkkari, niin nyt vasta se vitonen on alkanut kuumottamaan. Nuorena tuli myös pelailtua usein tietokoneella, mutta kyllä se pleikkari on aina tuntunut itselle olevan se juttu. Kavereilla tuli kokeiltua ja – konsoleita, mutta niiden ohjaimet oli aina tuntunu olevan jotain kummallista alien-teknologiaa mun käsissä.

Aake: PC:n lisäksi omistamiani pelikonsoleita on ollut ainoastaan PS1 sekä Nintendo DS. Kaikki mahdolliset konsolipelit on tullut siitä huolimatta kaverien luona koluttua. Ensimmäisen oman tehokkaamman peli-PC:n kasasin yläasteikäisenä.

Harrastatteko pelailua aktiivisesti myös nykypäivänä? Paljonko uhraatte pelailulle aikaa kellostanne?

Samuli: Nykyään pelailu on jäänyt paljon vähemmälle. Normaalisti noin 5h viikossa. Mutta esimerkiksi kun Elden Ring julkaistiin niin sitä tuli pelattua 140 tuntia hyvin lyhyellä aikavälillä. Eli mun pelaamisen määrä saattaa muuttua nollasta sataan aina, kun julkaistaan joku upea uusi peli. Tällä hetkellä mulla on työn alla Far Cry 6.

Aake: Pelaaminen on edelleen rakas ja kaveripiiriäni yhdistävä harrastus. Vaikka aikaa ei iän myötä ihan samalla tavalla voi peleihin investoida, on edelleen tapanani miltei joka ilta rupatella Discord-ryhmässä kavereideni kanssa ja pelailla jotain samalla. Arvioin pelaamiseen kuluvan n. 6-12 tuntia viikosta, riippuen vähän muiden kiireiden määrästä. Todennäköisimmin pelivalinta nykyään on CS:GO, Rocket League tai muu joukkueella pelattava peli. Bonuksena mainittakoon, että viime joululoman aikana toteutin projektiluonteisesti yhden lapsuudenhaaveistani ja grindasin nostalgiapärinöissä vanhalla Old School RuneScape-hahmollani kaikki questit läpi. 10v. minä on nyky-minusta ylpeä!

Mikä olisi teidän TOP 5-listauksenne peleistä?

Samuli: Tää on aika vaikea, mutta mennäänpäs näillä.

1. Assassins Creed-sarja

2. The Elder Scrolls V: Skyrim

3. Last Of Us-sarja

4. Elden Ring

5. Bioshock-trilogia

Aake: Top vitoseen ei mahdu millään kaikkia suosikkeja mutta juuri nyt ne näyttää tältä:

1) Mass Effect (koko trilogia)

2) The Witcher 3

3) Disco Elysium

4) Hollow Knight

5) Dragon Age Origins

IKINÄn tulevat keikat:
10.3. Kouvola, House of Rock
6.4. Turku, Apollo
7.4. Seinäjoki, Bar 15
8.4. Tampere, Klubi

Instagram: https://www.instagram.com/ikinagram/ 
TikTok: https://www.tiktok.com/@ikinatok 
Facebook: https://www.facebook.com/Ikinaface/
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UC7jlrIKsrCTpq5fotUX1-xA 

Nintendo-fanien kannattaa pitää kiirettä – useat LEGO-setit katoavat pian kaupoista Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo-fanien kannattaa pitää kiirettä – useat LEGO-setit katoavat pian kaupoista

Jos olohuoneessa on vielä tilaa yhdelle Mario-radalle tai Animal Crossing -rakennelmalle, nyt saattaa olla viimeinen hetki toimia. Nintendo Life kertoo, että useita -aiheisia -settejä ollaan poistamassa myynnistä lähiaikoina. Mukana on muun muassa Super Mario-, Mario Kart- ja Animal Crossing -settejä.

Kuva: LEGO:n poistuvien settien listalla oleva Mario Kart – Standard Kart -setti

LEGO merkitsee poistuvia tuotteita “retiring soon” -listalleen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että setit katoavat kaupoista varastojen loppuessa. Nintendo-fanien kannalta tämä on tuttu mutta hieman tuskallinen perinne: kun suosikkisetti jää eläkkeelle, sen hinta voi pompata jälkimarkkinoilla nopeasti pilviin. Yhtäkkiä pieni palikkapaketti maksaa enemmän kuin oikea videopeli.

Erityistä huomiota on saanut myös ensimmäinen The Legend of Zelda -LEGO-setti, Great Deku Tree 2-in-1, jonka kerrotaan poistuvan myynnistä mahdollisesti jo heinäkuussa. Setti julkaistiin vasta vuonna 2024, joten sen “eläköityminen” tulee monille yllättävän nopeasti.

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.