Arvostelut, Pelit

Ontuva juhlapainos – arvostelussa The Settlers: New Allies Kommentit pois päältä artikkelissa Ontuva juhlapainos – arvostelussa The Settlers: New Allies

The Settlers: New Allies

The Settlers: New Allies (PC)

5.5 / 10
Hyvää Hieno pelimaailma, helposti lähestyttävää kaupunginrakentelua. Huonoa Heppoinen strategiakulma taisteluissa, keskinkertainen tarina, liialti yksinkertaistetut tuotantoketjut.

Kovasti odotettu The Settlers pelisarja teki paluun tänä vuonna, samalla kun pelisarjan ensimmäisen osan julkaisusta on ehtinyt vierähtää 30 vuotta. Allekirjoittaneelle juurikin tuo ensimmäinen ja jatko-osakin olivat lähellä sydäntä ja niiden parissa tuli nuoruus vietettyä. Sen koommin pelisarjan viimeisimmät osat eivät ole onnistuneet pitämään kiinnostusta yllä edeltäjiensä tavalla.

-pelin kehityksestä on vastannut koko pelisarjan ajan tuttu saksalainen studio, jonka hankki itselleen vuonna 2001. Edellisestä osasta on jo ehtinytkin viereähtämään 13 vuotta ja samaan aikaan julkaistiin myös selaimessa pelattava versio.

Nyt kuitenkin Blue Byte ja Ubisoft yrittävät The Settlersin uutta tulemista New Allies pelin myötä. Pelisarjalle ominaiseen tapaan siinä yhdistyvät reaaliaikainen strategia, kaupunginrakentelu sekä tuotantoketjujen hallinta. Aivan samaa syvyyttä uuden pelin mekaniikoista tai tarinasta ei kuitenkaan löydy vaan kaikkea on yksinkertaistettu tai tuntuu siltä että pelin viimeistely olisi jäänyt kesken.

Pelin taistelumekaniikka on melko vajavainen ja taistelut ovat pitkälti yksikköjen määrään perustuvaa sekasotkua, vailla sen syvempää mahdollista taktikointiin. Yksiköiden värvääminen on myös erittäin työlästä, varsinkin useamman yksikön tarpeessa.

Kampanjatila tarjoaa pelaajille 13 pelattavaa karttaa, jotka keskittyvät pääosin Elari ryhmittymän tehtäviin. Tarinan edetessä myös muille ryhmittymille tehdään tehtäviä erilaisissa kartoissa. Lisää pelattavaa tarjoaa pelin skirmish-tila sekä moninpeli. Näissä pelaajat voivat valita oman ryhmittymänsä ja vastustajien määrän. Mutta muutoin itse karttaan tai tehtäviin pelaajat eivät voi vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan peli tarjoaa miellyttävän trooppisen pelimaailman, mutta muutoin kokemus jää melko keskinkertaiseksi. Peli toimii oivasti pelisarjaan tutustuville, sillä oppimiskynnys on melko matala. Pitkäaikaisemmille faneille se ei välttämättä tarjoa mitään uutta tai pelattavaa pitkäksi aikaa.

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, 5:lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.