Pac-Man Museum -kokoelma ilmestyy tällä viikolla – tulossa myös FortniteenKommentit pois päältä artikkelissa Pac-Man Museum -kokoelma ilmestyy tällä viikolla – tulossa myös Fortniteen
Bandai Namco on juhlistamassa Pac-Manin 42-vuotista taivalta julkaisemalla Pac-Man Museum+ -kokoelman tällä viikolla. Samalla Pac-Man saapuu Fornite -peliin ja myös Pac-Man aiheisia Eastpak -reppuja on tuloillaan.
Pac-Man Museum+ sisältää 14 pelisarjan osaa aina pulmanratkonnasta tasohyppelyyn. Kokoelma ilmestyy konsoleille ja PC:lle. Mukana on mm. alkuperäinen Pac-Man, Super Pac-Man, Pac-Land, Pac-Man Battle Royale sekä Pac-Man Championship.
Pelaajat voivat rakentaa oman pelihallinsa, valita sinne pelikoneet ja koristella sen haluamansa mukaan. Pelaamalla ansaitsee lisää pelikoneita, koristeita jne.
Pac-Man on saamassa juhlansa kunniaksi myös oman kappaleen nimeltään ”We are PAC-MAN!” ja sen esittävät Kado Kidoguchi japaniksi ja englanniksi sekä Ann Una kiinaksi.
Pac-Man on saapumassa myös suosittuun Fortnite -peliin kosmeettisten kilkkeiden muodossa kesäkuun 2. päivä.
Kesäkuun 6. päivä puolestaan julkaistaan erityinen Pac-Man x Eastpak -kokoelma. Siihen kuuluu eri Pac-Man aiheisia tuotteita kuten reppuja, penaaleja sekä laukkuja.
Pac-Man Museum+ ilmestyy tänä perjantaina toukokuun 27. päivä PlayStation 4, Xbox One ja Switch -konsoleille, sekä PC:lle. Peli on myös yhteensopiva uuden sukupolven PlayStation 5 ja Xbox Series X sekä S -konsoleiden kanssa.
Bandai Namcon tuleva Code Vein 2 jatkaa animehenkisen toimintaroolipelin tarinaa, mutta tekee sen selkeällä linjauksella: generatiivista tekoälyä ei käytetä lainkaan. Pelin tuottaja Keita Iizuka kertoo ratkaisun pohjautuvan haluun säilyttää yhtenäinen taidetyyli ja maailman sisäinen logiikka. Tiimin tavoitteena on kokonaisvaltainen kokemus, jossa kaikki tuntuu kuuluvan samaan, harkittuun maailmaan.
Iizukan mukaan jatko-osa pyrkii olemaan edeltäjäänsä dramaattisempi ja toiminnallisempi. Taistelut ovat nopeampia, mittakaava suurempi ja pelityylien kirjo aiempaa laajempi. Uusien aseiden ja hahmorakennelmien ansiosta peli on suunniteltu sekä sarjan veteraaneille että täysin uusille pelaajille. Tarinan pituus on suunnilleen samaa luokkaa kuin ensimmäisessä osassa, ehkä hieman pidempi, mutta maailma itsessään tuntuu aiempaa elävämmältä ja eheämmältä.
Vaikka Code Veiniä kutsutaan usein soulslike-peliksi, Iizuka käyttää mieluummin termiä draamallinen tutkimuspainotteinen toimintaroolipeli. Hänen mukaansa pelin ydin ei ole pelkästään vaikeustasossa, vaan siinä tunteessa, kun pelaaja tutkii maailmaa, kehittyy ja kokee hahmojen tarinat. Haaste on mukana, mutta se ei ole ainoa vetovoimatekijä.
Yksi muutos aiempaan on yhteispelin puuttuminen, mutta sitä paikkaa laaja kumppanijärjestelmä, joka tukee yksinpelikokemusta. Kehittäjien mukaan painopiste on nyt entistä vahvemmin tarinassa, hahmoissa ja heidän välisissään suhteissa, ei vain vastustajien voittamisessa.
Code Vein 2 julkaistaan torstaina 29. tammikuuta. Peli on jo ennakkotilattavissa, ja sen lähtöhinta on noin 65 euroa. Jos ensimmäinen osa oli kulttiklassikko, jatko-osa näyttää tähtäävän laajempaan yleisöön tinkimättä omasta tyylistään tai luovasta visiostaan.
On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.
Tarina, joka ei silittele vastakarvaan
Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.
Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.
Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.
Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa
Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.
Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.
Hiljainen kauneus kantaa pitkälle
Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.
Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.
Yhteenveto
Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
9 / 10
Hyvää:+ Erittäin koskettava ja rohkea tarina
+ Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta.
+ Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä.
+ Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma.
+ Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa.Huonoa:- Pieniä teknisiä kömmähdyksiä.
- Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajilleYhteenveto:Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
