Paluu Raccoon Cityn painajaisiin – Arvostelussa Resident Evil Requiem (PS5) Kommentit pois päältä artikkelissa Paluu Raccoon Cityn painajaisiin – Arvostelussa Resident Evil Requiem (PS5)

Muistan yhä sen hetken, kun avasin ensimmäisen kerran alkuperäisen Resident Evilin ja pelkäsin tallentaa peliä, koska ink ribbon -nauhat olivat kortilla. Nyt, vuosia ja lukemattomia zombeja myöhemmin, istun :n ohjain kädessäni ja käynnistän Resident Evil Requiemin ensimmäisen kerran. Hetki tuntuu tutulta ja tavallaan samalla virkistävän uudelta. Capcomin uusin luku sarjaan ei ainoastaan jatka perintöä, vaan leikkii sillä tietoisesti.

on Capcomin kehittämä ja julkaisema toimintakauhupeli PS5:lle. Se yhdistää sarjan klassisen selviytymiskauhun ja modernimman toimintapainotteisen otteen kahden pelattavan hahmon kautta, Leonin ja uuden tulokkaan, Gracen.

Ensikosketusena tuttu kylmä hiki

Heti alussa peli nappaa pelaajan mukaansa. Tarina kietoutuu nopeasti yhteen hahmojen välillä, vaikka myönnettäköön: arvasin yhden keskeisen juonenkäänteen jo varhain.

Ensimmäiset tunnit pelataan pääosin Gracella, ja suositeltu ensimmäisen persoonan kuvakulma tekee kokemuksesta aidosti ahdistavan oloisen. Ympäristöt joissa liikut näyttävät upealta! Valaistus ja äänimaailma rakentavat tiiviin tunnelman, jossa jokainen nurkan taakse kurkistus tuntuu selkäpiitä karmivalta.

Pelin ilmapiiriä ja graafista viimeistelyä on toteutettu kiitettävästi, missä RE Engine tekee jälleen positiivisen vaikutuksen. Omalla kohdallani peli toimi kokonaisuudessaan vakaasti ilman suurempia nytkähdyksiä tai fps- droppeja.

Tarina

Requiem sijoittuu lokakuuhun 2026, 28 vuotta Raccoon Cityn tuhon jälkeen. Kaupungin varjo ei kuitenkaan ole kadonnut, sillä osa selviytyjistä alkaa kuolla salaperäiseen, viiveellä puhkeavaan T-virustartuntaan.

Päähenkilönä nähdään FBI:n analyytikko Grace Ashcroft, joka on edesmenneen Resident Evil Outbreak -pelistä tutun Alyssa Ashcroftin tytär. Grace ei ole perinteinen toimintasankari, vaan enemmänkin sisäänpäin kääntynyt tutkija, joka joutuu keskelle painajaismaista tapahtumaketjua. Hänen rinnalleen nousee sarjan veteraani Leon S. Kennedy, joka teki ensiesiintymisensä pelissä . Leonin tukena toimii Sherry Birkin.

Gracen tutkimukset vievät hänet hylättyyn Wrenwood-hotelliin, jossa hänen äitinsä kuoli vuosia aiemmin. Hotellissa tapahtuu jotain odottamatonta, ja pian Grace joutuu vaarallisen pelinappulan rooliin. Tapahtumien taustalla vaikuttaa entinen Umbrella-tiedemies Victor Gideon, jonka tavoitteet liittyvät salaperäiseen Elpis-projektiin.

Tarina siirtyy Rhodes Hillin hoitolaitokseen, jossa tunnelma muuttuu selviytymiskauhuksi. Rakennus kätkee sisäänsä mutatoituneen T-viruksen uhreja sekä synkkiä kokeita. Grace ja Leon joutuvat erilleen, ja pelaaja pääsee kokemaan tapahtumat sekä toiminnallisesta että hiiviskelyä painottavasta näkökulmasta. Matkan varrella Grace kohtaa myös Emilyn, sokean tytön, jonka kohtalo nivoutuu tiiviisti juonen keskeisiin teemoihin.

Tarinan mittaan selviää, että Elpis-projekti liittyy Umbrellan perustajaan Oswell E. Spenceriin ja tämän perintöön. Juoni kuljettaa hahmot lopulta takaisin Raccoon Cityn raunioihin, joissa menneisyyden synnit ja nykyhetken salaisuudet törmäävät toisiinsa.

Requiem kertoo ennen kaikkea perinnöstä, syyllisyydestä ja toivosta maailmassa, jota biouhat yhä varjostavat. Tarina yhdistää sarjan pitkän historian uusiin hahmoihin ja rakentaa jännitteen, joka kantaa alusta loppuun paljastaen juuri sopivasti, mutta jättäen myös kysymyksiä tulevaisuutta varten.

Kaksi hahmoa, kaksi rytmiä

Requiemin suurin vahvuus on ehdottomasti sen rakenne. Gracen osiot painottavat resurssienhallintaa, hiiviskelyä ja selviytymistä. Hän ei ole fyysisesti yhtä vahva kuin Leon, ja se kyllä tuntuu. Kohtaamiset vihollisten kanssa ovat vaarallisempia, ja välttely on usein järkevämpää kuin suora yhteenotto. Tallennus tapahtuu klassisesti kirjoituskoneilla, ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuva ink ribbon -mekaniikka nostaa nostalgiahymyn huulille.

Leonin osuudet kallistuvat enemmän räiskinnän suuntaan. Suositeltu kolmannen persoonan kuvakulma sopii hänen tyyliinsä erinomaisesti. Requiemissa viholliset eivät ole pelkkiä aivottomia möllyköitä, vaan ne osaavat käyttää aseita, jopa moottorisahaa, mikä pitää taistelut intensiivisinä ja sormet valmiina näppäimillä torjunta- iskua odotellessa.

Pelin kokonaisuus kantaa hyvin loppuun asti, jossa saa nopeasti selville, että pelissä on yhden sijaan kaksi erilaista loppua.

Sisältöä ja järjestelmiä – liikaa vai liian vähän?

Kerättävät dokumentit syventävät taustatarinaa, ja tutut pesukarhupatsaat ilahduttavat sarjan veteraaneja. Rakennusjärjestelmä mahdollistaa panosten ja parannusesineiden valmistamisen, kunhan materiaalit löytyvät. Pelin alkupuolella Gracella pelatessa antiikkikolikoilla ostettavat parannukset jäävät harmillisen vähäisiksi. Mutta ettei Grace jäisi hahmona aivan varjoon, annetaan hänelle mahdollisuus päivittää elämäpalkkia steroideilla tai aseiden vahinkoa stabilaattorilla. Päivittäminen onnistuu joko rakentamalla itse tarvittava esine tai ostamalla antiikkikolikoilla. Stabilaattoreita ja steroideja on rajallisesti, joten hahmon kehittämistä ei voi jatkaa pelissä rajattomasti.

Pelin loppupuolella Leonin asepäivitykset CP-pisteillä (challenge points) tuo mukavaa kehityskaarta. Tämä tekee vihollisista tuhoamisen arvoista, kun jokainen tappo kasvattaa sinun CP-pistepottia. Kosmeettisia lisäsisältöjä ja charmeja voi avata trophy-haasteilla, mikä palkitsee aktiivisen pelaamisen.

Äänet ja veri virtaa sarjalle uskollisesti

Resident Evil Requiemissa musiikki ei dominoi, mutta astuu esiin juuri oikeissa kohdissa. Hiljaisuus on usein tehokkain äänitehoste jota peli tarvitsee ja se näkyy pelissä hyvin. Gorea ei ole säästelty, viimeistelyliikkeet ja väkivalta ovat ronskeja, mikä sopii sarjan henkeen.

Kokonaisuutena Requiem tuntuu tietoiselta yhdistelmältä vanhaa ja uutta. Se ei ole pelkkä toimintapläjäys, mutta ei myöskään puhdas selviytymiskauhupeli. Se on kompromissi ja yllättävän toimiva sellainen.

Nostalginen mutta moderni

Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.

PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.

Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.

8.8 / 10
Hyvää: + Kaksi erilaista ja toisiaan tasapainottavaa hahmoa + Yhdistelmä kauhua ja toimintaa + Tunnelmallinen ensimmäisen persoonan kauhu Gracella + Nostalgiset elementit (kirjoituskoneet, ink ribbon -vaikeustaso) + Vahva audiovisuaalinen toteutus Huonoa: - Peli yllättävän lyhyt täyteen hintaan nähden (70€ = 10 - 16 tuntia) - Leonin pelattava osuus ei yhtä mielenkiintoinen kuin Gracen - Osa tarinan hahmoista jopa turhia? - Juonielementit (hahmojen motiivit ja tarinan käänteet) Yhteenveto: Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen. PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu. Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.

GTA 6:n PS5-pelikoodeja saatetaan varastaa taskulampun avulla Kommentit pois päältä artikkelissa GTA 6:n PS5-pelikoodeja saatetaan varastaa taskulampun avulla

:n fyysiseen -julkaisuun liittyvä mahdollinen valmistusvirhe on herättänyt huolta pelaajien keskuudessa. Verkossa leviävien raporttien mukaan pelin pakkauksen sisällä olevan latauskoodin voi mahdollisesti nähdä voimakkaan taskulampun avulla ilman, että sinetöityä koteloa tarvitsee edes avata.

Push Squaren mukaan temppu perustuu siihen, että taskulampulla suunnataan valoa pelikoteloon sivusta. Sopivassa kulmassa valo voi paljastaa tyhjän Blu-ray-kotelon sisällä olevaan paperiseen lisäkkeeseen painetun latauskoodin. Ongelma koskee erityisesti sitä, että :n fyysinen PS5-versio toimitetaan ilman varsinaista pelilevyä. Kotelossa on ainoastaan pelin lataamiseen tarvittava koodi.

Kaikki pakkaukset eivät kuitenkaan vaikuta olevan yhtä haavoittuvaisia. Yhdysvaltalaisissa versioissa koodin ympärillä on tiettävästi naamioitu turvakuosi, joka estää sen lukemisen valoa vasten. Osassa PEGI-merkinnällä varustetuista eurooppalaisista versioista vastaavaa suojausta ei puolestaan ole havaittu. Lisäksi keskustelua käydään siitä, estääkö pakkauksen mukana tuleva juliste koodin näkemisen suljetun kotelon läpi.

Mahdollinen ongelma on tavallista vakavampi siksi, etteivät pelien latauskoodit aktivoidu automaattisesti kassalla ostohetkellä. Jos joku onnistuu selvittämään koodin ennen varsinaista ostajaa, hän voi teoriassa lunastaa pelin itselleen. Toistaiseksi tapauksia ei kuitenkaan ole vahvistettu laajamittaisesti, eikä menetelmän toimivuudesta kaikissa pakkauksissa ole varmuutta.

Asia saattaa nousta vielä suuremmaksi puheenaiheeksi GTA 6:n julkaisun lähestyessä. Jos väitetty temppu todella toimii osassa eurooppalaisista pakkauksista, Rockstarin ja jälleenmyyjien kannattaa ehkä tarkistaa pakkausten suojaus ennen kuin taskulampuista tulee pelikauppojen uusi suosikkivaruste.

Mega Man Legends saattaa tehdä paluun pelinä, elokuvana tai jopa TV-sarjana Kommentit pois päältä artikkelissa Mega Man Legends saattaa tehdä paluun pelinä, elokuvana tai jopa TV-sarjana

-fanien kannattaa ehkä kaivaa vanhat siniset kypärät esiin. Verkossa on nimittäin havaittu merkintä uudesta -projektista, joka saattaa viitata pelisarjan paluuseen. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko luvassa uusi peli, elokuva vai televisiosarja.

Vihje löytyi Kanadan näyttelijäliitto ACTRA Toronton julkisesta What’s Shooting -tietokannasta. Sittemmin poistettu merkintä kantoi nimeä ”Mega Man Legends – New Media”. Projektin ilmoitetuksi aloituspäiväksi oli merkitty 14. syyskuuta 2026 ja päättymispäiväksi 1. joulukuuta 2026. Näyttelijöiden valinnasta vastasi merkinnän mukaan tuotantoyhtiö itse.

Erityisen kiinnostavaa on New Media -nimike, sillä se ei rajaa projektia pelkästään videopeliksi. Se voi tarkoittaa myös esimerkiksi elokuvaa tai TV-sarjaa. Capcomilla onkin jo ennestään suunnitelmia Mega Manin tuomiseksi valkokankaalle. Pelihahmoon perustuvasta näytellystä elokuvasta puhuttiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2018, ja vuonna 2021 myös ilmoitti työstävänsä omaa Mega Man -elokuvaansa. Nyt havaittua projektia ei kuitenkaan ole yhdistetty varmasti kumpaankaan tuotantoon.

Monet fanit toivoisivat kuitenkin ennen kaikkea pelisarjan paluuta. Alkuperäinen Mega Man Legends julkaistiin vuonna 1998, jatko-osa vuonna 2000 ja sivuosa vuonna 1999. Sen jälkeen Legends-sarja on pysynyt pitkälti poissa parrasvaloista, vaikka Mega Man -brändi onkin jatkanut elämäänsä.

Mitään virallista vahvistusta uudesta projektista ei vielä ole, joten innostusta kannattaa toistaiseksi hieman hillitä. Capcomin tuleva on määrä julkaista vuonna 2027, ja yhtiö on osoittanut kiinnostusta myös vanhojen pelisarjojensa elvyttämiseen. Ehkäpä Mega Man Legends saa vihdoin ansaitsemansa paluun. Ainakin fanien mielikuvitus käy jo täydellä teholla.