Artikkelit, Haastattelut, Pelit, Teknologia

”Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa” -Ohjaimen takana metalliyhtye Diablon Heikki Malmberg Kommentit pois päältä artikkelissa ”Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa” -Ohjaimen takana metalliyhtye Diablon Heikki Malmberg

Ohjaimen takana on Errori.netin uusi artikkelisarja, jossa julkisuudesta tunnetut peliharrastajat kertovat meille sielun syvimpiään omasta peliharrastamisestaan. Tämän kertaisessa artikkeliosiossamme haastateltavaksemme saapui kotimaisen metalliyhtye Diablon rumpali . on raskasta sointia, kunnianhimoisia sävellyksiä ja suomalaiskansallista mentaliteettia viljelevä metalliyhtye, joka on perustettu Kalajoella vuonna 1990. Malmbergin lisäksi yhtyeessä vaikuttavat laulaja-kitaristi Rainer Nygård, kitaristi Marko Utriainen ja basisti Aadolf Virtanen. Diablon edellisin albumijulkaisu on vuoden 2022 ”When All The Rivers Are Silent”, joka nousi heti julkaisuviikon jälkeen suomen albumilistan kärkipaikalle ja sai laajaa ylistystä niin kriitikoilta, kuin myös yleisöltäkin. Diablon lisäksi Heikki vaikuttaa myös kotimaisessa progressiivisessa metalliyhtyeessä Humavoidissa.

Diablon viimeisin musiikkivideo ”The Stranger”

Heikki Malmberg saapui Google Meetin kautta haastateltavaksemme. Kun kameran kautta näkee Heikin pelihyllyn, hattu nousee päästä lähes välittömästi. 466 fyysistä peliä ja 19 eri konsolia. Diablo-rumpalista paljastuukin haastattelun jälkeen intohimoinen keräilijä. Haastattelun voit lukea kokonaisuudessaan tästä alta:

Miten peliharrastuksesi on saanut alkusysäyksen? Mikä oli ensimmäinen pelikonsolisi?

Heikki: Pelaaminen on tavallaan ollut mun elämässä aina läsnä. Voidaankin tässä heti alkuun täsmentää niin, että nyt ei puhutakaan enää harrastuksesta, vaan pikemminkin elämäntavasta. Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa. Ensimmäinen pelikone meillä kotona on ollut , jonka isäni on jostain muinoin hankkinut. Olen kyllä ollut niin pieni, että en osaa yhtään arvioida minkä ikäinen olen tuolloin tullut. Arvioisin, että jotain tyyliin 2-3v? Siitä se kuitenkin on lähtenyt alunperin.

Entäpä ensimmäinen konsoli minkä olet itse haluamalla halunnut? Jos ei puhuta nyt sellaisista mitkä on ollut talossa lähes syntymästä asti?

Heikki: No se on aikalailla se tän ikäisille perinteinen 8-bittinen , eli tuttavallisimmin NES. Eli tää oli lyhyt vastaus.

Mitkä oli ensimmäiset pelisi näillä konsoleilla?

Heikki: Se 8-bittinen, mikä ostettiin oli sellainen Super Mario Bros-bundle, eli periaatteessa se oli mun ensimmäinen peli. Ensimmäinen mikä kuitenkin tuli ihan vartavasten hankittua oli Salamander, eli tuttavallisemmin Life Force. Toinen oli Probotector. Nää on ensimmäiset mitkä tuli ostettua….tai siis kinuttua vanhemmilta! Sitten jos palataan vielä ihan niihin juniorivuosiin niin Commandore 64:lla mulla oli esimerkiksi Castle Wolfenstein, Ghostbusters, Operation Wolf. Nää tuli vielä äkkiseltään mieleen. Lisätään vielä Last Ninja 1 & 2!

Salamander (Life Force) on Konamin kehittämä ja julkaisema shoot ’em up. Peli julkaistiin vuonna 1986 kolikkopelinä ja sen jälkeen useille muille alustoille. Heikki Malmbergille peli oli ensimmäinen oma hankinta.

Mitä pelikonsoleita olet omistanut siitä lähtien?

Heikki: Mä tein näistä oikein listauksen etukäteen, jotta olisi helppo luetella näitä hankkimisjärjestyksessään. Ensimmäinen on tosiaan se NES. Sitten tulee Super Nintendo, joita mulla onkin pari kappaletta, modattu versio ja perus. Mä haluan aina pitää yhden konsolin alkuperäiskunnossaan, ettei siihen ole koskettu laisinkaan. Mun täytyy tässä välissä muuten myöntää, että vaikka mulla tässä listalla olisikin seuraavana tulossa , niin häpeäkseni mun pitää tunnustaa, että se on heitetty vahingossa roskikseen eräässä muutossa. Se oli tosi paha moka! *nauraa* PS2 tulee seuraavana, jonka jälkeen mulla olikin sitten tosi pitkä jakso ettei tullut pelattua niin aktiivisesti, joten :n mulla tuli hankittua vasta noin 10 vuotta sen ilmestymisen jälkeen.

Sitten mulla alkaa löytyy vähän tämmöstä hämärää osastoa, joista mä en osaa sanoa sen tarkemmin milloin mikäkin on tullut taloon. Mut mulla on ekaa sukupolvea ihan helvetin harvinainen vehje nimeltään Philips Odyssey 2000. Mä sain sen aikoinaan muutamalla kympillä Ebaysta. Sit multa löytyy Intellivision, Dreamcast, Nintendo 64, , Xbox 360, , , Gamecube ja viimeisimpänä .

Heikin pelihyllystä löytyy yhteensä 466 fyysistä kopiota. Kuva: Heikki Malmberg

Harrastatko pelailua kuinka aktiivisesti tällä hetkellä? Paljonko vierähtää tunteja ”elämäntavan” kanssa viikossa?

Heikki: En osaa oikein tarkkaan arvioida, se vaihtelee niin paljon. Sanotaanko nyt näin, että mä en vielä ainakaan oo esimerkiksi tolla pleikkari vitosella alottanut mitään vakavissaan vielä. Mä rupesin ynnäileen tossa viime viikolla, että mulla kuitenkin oli jo yli 100 tuntia siellä sisässä niinku viimeisen kuukauden ajalta. Kyllähän sitä siis tulee pyöriteltyä. Sanotaanko näin, että jos mä ite pystyn vaikuttaan mun ajankäyttöön niin kyllähän sitä helposti menee 2-4h päivässä siihen hommaan. Ikävä kyllä kuitenkin työt ja perhe tekee sen, että joskus jäädään ihan siihen nollatuntiinkin *naurahtaa*.

Jos viikottainen keskiarvo pitäis tähän heittää niin mä arvioisin, että ehkä joku 14h viikossa? Jos mitään velvollisuuksia ei ole päivälle tiedossa, niin helposti muuten saattaa vierähtää se 12 tuntiakin jonku pelin ääressä! Tuolloin tuo mun viikkoarvio täyttyy jo päivässä. *nauraa*

Tietokoneilla pelaamista et ilmeisesti harrasta yhtään?

Heikki: Mä oon yrittänyt rajata niin, että mä en pelaa tietokoneilla. En uusilla, en vanhoillakaan.

Sun pelihyllyä kun tästä kameran takaa tarkastelee, niin lienee jo typerää kysyä, suositko fyysistä vai digitaalista versiota?

Heikki: Joo kyllähän se on se fyysinen. Mua toki huvittaa, että nykyään on niitä tiettyjä pelejä, joita saa vain digitaalisena. Niitä tulee toki sitten ostettua. Välillä on toki sellaisia, että kyllä mä esim. PlayStation Storen isoja alennuksia pläräilen läpi. Jos sieltä löytyy joku kiinnostava pläjäys, niin kyllä mä sen saatan ostaa itselleni vaikka oliskin se fyysinen versio olemassa. Pääsääntöisesti kuitenkin fyysinen mieluummin.

”Pieni pala kokoelmaa” Kuva: Heikki Malmberg

Sitten vielä loppuun – miltä oma TOP5-pelilistauksesi näyttäisi?

Heikki: Yritin kattoa ennakkoon, mutta mulla on niin vaikee listata vaan viisi titteliä. Saanko laittaa kymmenen? Nää ei muuten oo sitten missään varsinaisessa suosikkijärjestyksessä.

No sehän passaa muuten oikein hyvin, kyllä meillä palstatilaa löytyy!

Heikki Malmbergin TOP10 -pelilistaus:

1. Mega Man 2

2. Super Mario Bros

3. Tetris 2 (EU-versio)

4. Doom

5. Silent Hill

6. GTA: San Andreas

7. Dark Souls

8. Portal

9. Super Street Fighter 2

10. Super Mario World

Lisää Malmbergin peliharrastukesen voi tutustua Gameberryn pelitietokannassa, jotta Heikki pyrkii päivittämään mahdollisimman reaaliaikaisesti.

Heikki Malmberg vaikuttaa nykyään myös kotimaisessa progressiivisessa metalliyhtyeessä Humavoidissa.

Haastattelu: Jaakko Nygård

Kaksi pelaajaa, kaksi maailmaa ja yksi yhteinen pakomatka – arvostelussa BOKURA (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Kaksi pelaajaa, kaksi maailmaa ja yksi yhteinen pakomatka – arvostelussa BOKURA (Nintendo Switch 2)

on tokoronyorin kehittämä kahdelle pelaajalle suunniteltu puzzle-seikkailu, jossa yhteistyö ei ole vain yksi pelin ominaisuuksista, vaan koko kokemuksen ydin. Peli julkaistiin Switch 2 29. heinäkuuta 2026, ja julkaisijana toimii .

Pelin lähtökohta kuulostaa vielä melko yksinkertaiselta. Kaksi ystävystä on kyllästynyt elämäänsä pienessä kaupungissa ja päättää karata mahdollisimman kauas. Ennen lähtöä pojat päättävät kuitenkin tuhota pormestarin patsaan, mutta suunnitelma saa nopeasti uusia käänteitä. Matka muuttuu vähitellen paljon suuremmaksi seikkailuksi, jossa pelaajien on opittava luottamaan toisiinsa.

BOKURA:ssa kiinnostava idea on se, että molemmat pelaajat näkevät saman maailman eri tavalla. Toinen pelaaja näkee ympärillään eläimiä ja luontoa, kun toinen näkee robotteja ja koneita. Esimerkiksi toiselle pelaajalle tavallinen heinäkasa voi olla toiselle trampoliini. Jos et tiedä, mitä kaverisi näkee, ongelman ratkaiseminen voi olla yllättävän hankalaa.

Söpö puzzlepeli kätkee sisäänsä enemmän kuin odottaa

Ensimmäisillä minuuteilla BOKURA vaikuttaa melko rauhalliselta ja jopa harmittomalta puzzlepeliltä. Suloinen 2.5D-pikseligrafiikka ja rauhallinen tunnelma antavat pelistä varsin kevyen ensivaikutelman.

Tämä vaikutelma ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Tarinan edetessä peli alkaa ottaa uusia kierroksia ja tunnelma muuttuu yllättävänkin nopeasti. Juuri tämä oli itselleni yksi pelin suurimmista yllätyksistä. En tiennyt BOKURA:sta ennen pelaamista juuri mitään, joten odotukset eivät olleet korkealla. Lopulta peli osoittautui huomattavasti paremmaksi ja kiinnostavammaksi kokemukseksi kuin osasin odottaa.

BOKURA ei myöskään yritä heti selittää kaikkea puhki, vaan antaa pelaajan löytää maailman ja sen kummallisuudet vähitellen. Tämä toimii hyvin, sillä pelin parhaat hetket syntyvät usein silloin, kun toinen pelaaja kertoo näkevänsä jotain aivan muuta kuin sinä.

Viattomasta karkumatkasta alkaa jotain paljon suurempaa

BOKURA:n tarina alkaa melko yksinkertaisella idealla, jossa kaksi ystävystä haluaa jättää pienen kotikaupunkinsa taakseen. Molemmat ovat yksinkertaisesti kyllästyneet nykyiseen elämäänsä.

Pian matkalle tulee kuitenkin mutkia, eikä kyse ole enää pelkästä karkumatkasta. Tarina alkaa paljastaa uusia puoliaan ja pelaaja joutuu myös tekemään merkittäviä valintoja. Päätöksillä voi olla vaikutusta siihen, mihin suuntaan tapahtumat lähtevät etenemään. Tarinan parhaisiin puoliin kuuluu juuri se, ettei kaikkea kerrota yhdestä näkökulmasta. Molemmilla pelaajilla voi olla tietoa, jota toinen ei tiedä.

Kaksi näkökulmaa tekevät yksinkertaisista pulmista kiinnostavia

BOKURA perusmekaniikat ovat melko helposti omaksuttavia. Hahmoa liikutetaan, hypitään ja hyödynnetään ympäristön esineitä, mutta varsinainen haaste syntyy siitä, mitä toinen pelaaja näkee omalla ruudullaan.

Puzzlet eivät yleensä ole mahdottoman vaikeita. Kun molemmat pelaajat ymmärtävät, mitä toinen yrittää selittää, ratkaisut löytyvät usein varsin nopeasti. Haaste syntyykin enemmän kommunikoinnista kuin monimutkaisista pelimekaniikoista, ja siinä BOKURA onnistuu todella hyvin. Pelaaja voi esimerkiksi nähdä edessään täysin tavallisen esineen, kun taas kaveri kertoo, että sen päällä pitäisi ehdottomasti hypätä. Sitten hypätään, luotetaan kaveriin ja toivotaan parasta. Joskus onnistutaan heti, joskus ei. Parhaimmillaan tästä syntyy juuri sellaista hauskaa yhteistä säätämistä, jota hyvä yhteistyöpeli tarvitsee.

Kommunikaatio on BOKURASSA yksi tärkein vahvuus. Pulmat vaativat aidosti selkeää keskustelua, kun kummallakaan ei ole käytössään täydellistä tietoa ympäristöstä tai siitä mitä toinen näkee omalla ruudullaan.

Hillitty äänimaailma antaa tilaa yhteistyölle

BOKURA:n musiikki ja äänimaailma ovat hillittyjä, mutta juuri se sopii peliin erinomaisesti. Äänet eivät yritä jatkuvasti varastaa huomiota, vaan antavat tilaa tarinalle ja pelaajien väliselle keskustelulle.

Ambienssi pääsee kuitenkin esiin silloin, kun tunnelmaa täytyy muuttaa. Rauhallinen äänimaailma voi hetkessä saada seurakseen jännittävämpiä ääniä, jolloin pelaaja huomaa nopeasti, ettei kaikki olekaan aivan niin viatonta kuin aluksi vaikutti.

Musiikki ja äänet toimivat siis enemmän tunnelman tukena kuin pääroolissa. Se on tässä pelissä mielestäni oikea ratkaisu.

Lyhyt seikkailu, jonka voi kokea uudelleen

BOKURA:n ensimmäinen läpipeluukerta kestää noin 3–5 tuntia, riippuen siitä, kuinka nopeasti pelaajat hoksavat pulmien ratkaisut. Se ei kuulosta valtavalta määrältä pelattavaa, mutta noin viiden euron hintaisessa pelissä kokonaisuus tuntuu mielestäni oikein sopivan mittaiselta.

Lisätunteja saa erityisesti tarinan vaihtoehtoisista valinnoista. Jos haluat nähdä, miten tapahtumat muuttuvat toisen päätöksen jälkeen, peliä voi pelata uudelleen. Myös hahmojen näkökulmien vaihtaminen antaa uuden syyn palata seikkailuun.

Pieni yhteistyöpeli, joka tekee paljon oikein

BOKURA on erinomainen esimerkki siitä, ettei hyvään yhteistyöpeliin tarvita valtavaa budjettia, satoja tunteja sisältöä tai kymmeniä erilaisia pelimekaniikkoja. Sen yksi hyvä idea kantaa pitkälle.

Kahden pelaajan erilaiset näkökulmat ovat pelin ehdottomasti paras ominaisuus. Se tekee tavallisistakin puzzleista kiinnostavia ja pakottaa pelaajat oikeasti keskustelemaan keskenään. Samalla kaunis 2.5D-pikseligrafiikka, tunnelmallinen äänimaailma ja yllättävästi kehittyvä tarina muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Noin 5 euron hinnalla BOKURA on erittäin helppo suositus. Kolmesta viiteen tuntiin kestävä seikkailu tarjoaa parhaimmillaan naurua, ihmettelyä, pieniä turhautumisen hetkiä ja ennen kaikkea onnistumisen tunteita yhdessä kaverin kanssa.

Jos pidät puzzlepeleistä ja sinulla on ystävä, jonka kanssa haluat testata, kuinka hyvin pystytte oikeasti kommunikoimaan, BOKURA kannattaa ehdottomasti ottaa kokeiluun. Saatat myös oppia jotain tärkeää ystävästäsi, nimittäin sen, kuinka mahdottoman vaikeaa on kuvailla heinäkasa ihmiselle, joka näkee sen sijaan trampoliinin.

9 / 10
Hyvää: + Erittäin omaperäinen kahden pelaajan pelimekaniikka + Pelaajien erilaiset näkökulmat + Puzzlejen ratkaiseminen vaatii oikeaa yhteistyötä + Kaunis ja tunnelmallinen 2.5D-pikseligrafiikka + Tarinassa on yllätyksiä ja merkittäviä valintoja + Uudelleenpeluu tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia + Erittäin hyvä hinta-laatusuhde Huonoa: - Ei friendpass mahdollisuutta, joten kummankin on omistettava peli itse - Pelaaminen vaatii lisäksi Nintendo Switch Online -jäsenyyden - Tarinan loppu voi jättää kaipaamaan selkeämpiä vastauksia Yhteenveto Jos pidät puzzlepeleistä ja sinulla on ystävä, jonka kanssa haluat testata, kuinka hyvin pystytte oikeasti kommunikoimaan, BOKURA kannattaa ehdottomasti ottaa kokeiluun. Saatat myös oppia jotain tärkeää ystävästäsi, nimittäin sen, kuinka mahdottoman vaikeaa on kuvailla heinäkasa ihmiselle, joka näkee sen sijaan trampoliinin.

Razer juhlistaa Xboxin 25-vuotista taivalta läpikuultavan vihreillä erikoisvarusteilla Kommentit pois päältä artikkelissa Razer juhlistaa Xboxin 25-vuotista taivalta läpikuultavan vihreillä erikoisvarusteilla

täyttää pian 25 vuotta, ja juhlan kunniaksi myös liittyy mukaan hieman erikoisemmalla tavalla. Yhtiö on julkistanut kolme Xboxin 25-vuotisjuhlaan sopivaa pelitarviketta, jotka kaikki saavat ylleen läpikuultavan vihreän ulkoasun. Mukana ovat BlackWidow V4 75 -pelinäppäimistö, -pelihiiri sekä -langattomat nappikuulokkeet.

BlackWidow V4 75 Xbox 25th Anniversary Edition sisältää RGB-valaistuksen ja hot-swap-kytkimet, mutta tällä kertaa sekä näppäimistön runko että näppäimet ovat läpikuultavan vihreitä. Mukana tulee myös Razerin ja Xboxin 25-vuotislogoilla koristeltu rannetuki. Hintaa erikoisversiolla on 210 dollaria eli noin 180 euroa, mikä tekee siitä tavallista versiota hieman kalliimman.

Basilisk V3 Pro 35K puolestaan maksaa 180 dollaria eli noin 154 euroa. Hiirtä voi käyttää johdolla tai langattomasti Bluetoothin ja Razerin HyperSpeed-donglen kautta, ja Bluetooth-yhteydellä akun luvataan kestävän jopa 210 tuntia. Hammerhead V3 X HyperSpeed -kuulokkeet maksavat 120 dollaria eli noin 110 euroa, ja niiden ominaisuuksiin kuuluvat muun muassa 11 millimetrin elementit ja matalan viiveen langaton yhteys.

Teknisesti kyse ei siis ole täysin uusista laitteista, vaan tuttujen Razer-tuotteiden juhlapukuisista versioista. Suurin muutos onkin ulkonäössä ja hinnassa. Xbox-faneille läpikuultava vihreä voi kuitenkin olla juuri se pieni yksityiskohta, joka saa tavallisen pelipöydän näyttämään siltä kuin se olisi karannut suoraan 2000-luvun alun olohuoneesta.