Artikkelit, Haastattelut, Pelit, Teknologia

”Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa” -Ohjaimen takana metalliyhtye Diablon Heikki Malmberg Kommentit pois päältä artikkelissa ”Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa” -Ohjaimen takana metalliyhtye Diablon Heikki Malmberg

Ohjaimen takana on Errori.netin uusi artikkelisarja, jossa julkisuudesta tunnetut peliharrastajat kertovat meille sielun syvimpiään omasta peliharrastamisestaan. Tämän kertaisessa artikkeliosiossamme haastateltavaksemme saapui kotimaisen metalliyhtye Diablon rumpali . on raskasta sointia, kunnianhimoisia sävellyksiä ja suomalaiskansallista mentaliteettia viljelevä metalliyhtye, joka on perustettu Kalajoella vuonna 1990. Malmbergin lisäksi yhtyeessä vaikuttavat laulaja-kitaristi Rainer Nygård, kitaristi Marko Utriainen ja basisti Aadolf Virtanen. Diablon edellisin albumijulkaisu on vuoden 2022 ”When All The Rivers Are Silent”, joka nousi heti julkaisuviikon jälkeen suomen albumilistan kärkipaikalle ja sai laajaa ylistystä niin kriitikoilta, kuin myös yleisöltäkin. Diablon lisäksi Heikki vaikuttaa myös kotimaisessa progressiivisessa metalliyhtyeessä Humavoidissa.

Diablon viimeisin musiikkivideo ”The Stranger”

Heikki Malmberg saapui Google Meetin kautta haastateltavaksemme. Kun kameran kautta näkee Heikin pelihyllyn, hattu nousee päästä lähes välittömästi. 466 fyysistä peliä ja 19 eri konsolia. Diablo-rumpalista paljastuukin haastattelun jälkeen intohimoinen keräilijä. Haastattelun voit lukea kokonaisuudessaan tästä alta:

Miten peliharrastuksesi on saanut alkusysäyksen? Mikä oli ensimmäinen pelikonsolisi?

Heikki: Pelaaminen on tavallaan ollut mun elämässä aina läsnä. Voidaankin tässä heti alkuun täsmentää niin, että nyt ei puhutakaan enää harrastuksesta, vaan pikemminkin elämäntavasta. Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa. Ensimmäinen pelikone meillä kotona on ollut , jonka isäni on jostain muinoin hankkinut. Olen kyllä ollut niin pieni, että en osaa yhtään arvioida minkä ikäinen olen tuolloin tullut. Arvioisin, että jotain tyyliin 2-3v? Siitä se kuitenkin on lähtenyt alunperin.

Entäpä ensimmäinen konsoli minkä olet itse haluamalla halunnut? Jos ei puhuta nyt sellaisista mitkä on ollut talossa lähes syntymästä asti?

Heikki: No se on aikalailla se tän ikäisille perinteinen 8-bittinen , eli tuttavallisimmin NES. Eli tää oli lyhyt vastaus.

Mitkä oli ensimmäiset pelisi näillä konsoleilla?

Heikki: Se 8-bittinen, mikä ostettiin oli sellainen Super Mario Bros-bundle, eli periaatteessa se oli mun ensimmäinen peli. Ensimmäinen mikä kuitenkin tuli ihan vartavasten hankittua oli Salamander, eli tuttavallisemmin Life Force. Toinen oli Probotector. Nää on ensimmäiset mitkä tuli ostettua….tai siis kinuttua vanhemmilta! Sitten jos palataan vielä ihan niihin juniorivuosiin niin Commandore 64:lla mulla oli esimerkiksi Castle Wolfenstein, Ghostbusters, Operation Wolf. Nää tuli vielä äkkiseltään mieleen. Lisätään vielä Last Ninja 1 & 2!

Salamander (Life Force) on Konamin kehittämä ja julkaisema shoot ’em up. Peli julkaistiin vuonna 1986 kolikkopelinä ja sen jälkeen useille muille alustoille. Heikki Malmbergille peli oli ensimmäinen oma hankinta.

Mitä pelikonsoleita olet omistanut siitä lähtien?

Heikki: Mä tein näistä oikein listauksen etukäteen, jotta olisi helppo luetella näitä hankkimisjärjestyksessään. Ensimmäinen on tosiaan se NES. Sitten tulee , joita mulla onkin pari kappaletta, modattu versio ja perus. Mä haluan aina pitää yhden konsolin alkuperäiskunnossaan, ettei siihen ole koskettu laisinkaan. Mun täytyy tässä välissä muuten myöntää, että vaikka mulla tässä listalla olisikin seuraavana tulossa PS1, niin häpeäkseni mun pitää tunnustaa, että se on heitetty vahingossa roskikseen eräässä muutossa. Se oli tosi paha moka! *nauraa* PS2 tulee seuraavana, jonka jälkeen mulla olikin sitten tosi pitkä jakso ettei tullut pelattua niin aktiivisesti, joten PS3:n mulla tuli hankittua vasta noin 10 vuotta sen ilmestymisen jälkeen.

Sitten mulla alkaa löytyy vähän tämmöstä hämärää osastoa, joista mä en osaa sanoa sen tarkemmin milloin mikäkin on tullut taloon. Mut mulla on ekaa sukupolvea ihan helvetin harvinainen vehje nimeltään Philips Odyssey 2000. Mä sain sen aikoinaan muutamalla kympillä Ebaysta. Sit multa löytyy Intellivision, Dreamcast, , , , Sega Megadrive, , Gamecube ja viimeisimpänä .

Heikin pelihyllystä löytyy yhteensä 466 fyysistä kopiota. Kuva: Heikki Malmberg

Harrastatko pelailua kuinka aktiivisesti tällä hetkellä? Paljonko vierähtää tunteja ”elämäntavan” kanssa viikossa?

Heikki: En osaa oikein tarkkaan arvioida, se vaihtelee niin paljon. Sanotaanko nyt näin, että mä en vielä ainakaan oo esimerkiksi tolla pleikkari vitosella alottanut mitään vakavissaan vielä. Mä rupesin ynnäileen tossa viime viikolla, että mulla kuitenkin oli jo yli 100 tuntia siellä sisässä niinku viimeisen kuukauden ajalta. Kyllähän sitä siis tulee pyöriteltyä. Sanotaanko näin, että jos mä ite pystyn vaikuttaan mun ajankäyttöön niin kyllähän sitä helposti menee 2-4h päivässä siihen hommaan. Ikävä kyllä kuitenkin työt ja perhe tekee sen, että joskus jäädään ihan siihen nollatuntiinkin *naurahtaa*.

Jos viikottainen keskiarvo pitäis tähän heittää niin mä arvioisin, että ehkä joku 14h viikossa? Jos mitään velvollisuuksia ei ole päivälle tiedossa, niin helposti muuten saattaa vierähtää se 12 tuntiakin jonku pelin ääressä! Tuolloin tuo mun viikkoarvio täyttyy jo päivässä. *nauraa*

Tietokoneilla pelaamista et ilmeisesti harrasta yhtään?

Heikki: Mä oon yrittänyt rajata niin, että mä en pelaa tietokoneilla. En uusilla, en vanhoillakaan.

Sun pelihyllyä kun tästä kameran takaa tarkastelee, niin lienee jo typerää kysyä, suositko fyysistä vai digitaalista versiota?

Heikki: Joo kyllähän se on se fyysinen. Mua toki huvittaa, että nykyään on niitä tiettyjä pelejä, joita saa vain digitaalisena. Niitä tulee toki sitten ostettua. Välillä on toki sellaisia, että kyllä mä esim. PlayStation Storen isoja alennuksia pläräilen läpi. Jos sieltä löytyy joku kiinnostava pläjäys, niin kyllä mä sen saatan ostaa itselleni vaikka oliskin se fyysinen versio olemassa. Pääsääntöisesti kuitenkin fyysinen mieluummin.

”Pieni pala kokoelmaa” Kuva: Heikki Malmberg

Sitten vielä loppuun – miltä oma TOP5-pelilistauksesi näyttäisi?

Heikki: Yritin kattoa ennakkoon, mutta mulla on niin vaikee listata vaan viisi titteliä. Saanko laittaa kymmenen? Nää ei muuten oo sitten missään varsinaisessa suosikkijärjestyksessä.

No sehän passaa muuten oikein hyvin, kyllä meillä palstatilaa löytyy!

Heikki Malmbergin TOP10 -pelilistaus:

1. Mega Man 2

2. Super Mario Bros

3. Tetris 2 (EU-versio)

4. Doom

5. Silent Hill

6. GTA: San Andreas

7. Dark Souls

8. Portal

9. Super Street Fighter 2

10. Super Mario World

Lisää Malmbergin peliharrastukesen voi tutustua Gameberryn pelitietokannassa, jotta Heikki pyrkii päivittämään mahdollisimman reaaliaikaisesti.

Heikki Malmberg vaikuttaa nykyään myös kotimaisessa progressiivisessa metalliyhtyeessä Humavoidissa.

Haastattelu: Jaakko Nygård

Nintendo-fanien kannattaa pitää kiirettä – useat LEGO-setit katoavat pian kaupoista Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo-fanien kannattaa pitää kiirettä – useat LEGO-setit katoavat pian kaupoista

Jos olohuoneessa on vielä tilaa yhdelle Mario-radalle tai Animal Crossing -rakennelmalle, nyt saattaa olla viimeinen hetki toimia. Nintendo Life kertoo, että useita -aiheisia -settejä ollaan poistamassa myynnistä lähiaikoina. Mukana on muun muassa Super Mario-, Mario Kart- ja Animal Crossing -settejä.

Kuva: LEGO:n poistuvien settien listalla oleva Mario Kart – Standard Kart -setti

LEGO merkitsee poistuvia tuotteita “retiring soon” -listalleen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että setit katoavat kaupoista varastojen loppuessa. Nintendo-fanien kannalta tämä on tuttu mutta hieman tuskallinen perinne: kun suosikkisetti jää eläkkeelle, sen hinta voi pompata jälkimarkkinoilla nopeasti pilviin. Yhtäkkiä pieni palikkapaketti maksaa enemmän kuin oikea videopeli.

Erityistä huomiota on saanut myös ensimmäinen The Legend of Zelda -LEGO-setti, Great Deku Tree 2-in-1, jonka kerrotaan poistuvan myynnistä mahdollisesti jo heinäkuussa. Setti julkaistiin vasta vuonna 2024, joten sen “eläköityminen” tulee monille yllättävän nopeasti.

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.