”Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa” -Ohjaimen takana metalliyhtye Diablon Heikki Malmberg Kommentit pois päältä artikkelissa ”Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa” -Ohjaimen takana metalliyhtye Diablon Heikki Malmberg

Ohjaimen takana on Errori.netin uusi artikkelisarja, jossa julkisuudesta tunnetut peliharrastajat kertovat meille sielun syvimpiään omasta peliharrastamisestaan. Tämän kertaisessa artikkeliosiossamme haastateltavaksemme saapui kotimaisen metalliyhtye Diablon rumpali Heikki Malmberg. Diablo on raskasta sointia, kunnianhimoisia sävellyksiä ja suomalaiskansallista mentaliteettia viljelevä metalliyhtye, joka on perustettu Kalajoella vuonna 1990. Malmbergin lisäksi yhtyeessä vaikuttavat laulaja-kitaristi Rainer Nygård, kitaristi Marko Utriainen ja basisti Aadolf Virtanen. Diablon edellisin albumijulkaisu on vuoden 2022 ”When All The Rivers Are Silent”, joka nousi heti julkaisuviikon jälkeen suomen albumilistan kärkipaikalle ja sai laajaa ylistystä niin kriitikoilta, kuin myös yleisöltäkin. Diablon lisäksi Heikki vaikuttaa myös kotimaisessa progressiivisessa metalliyhtyeessä Humavoidissa.

Diablon viimeisin musiikkivideo ”The Stranger”

Heikki Malmberg saapui Google Meetin kautta haastateltavaksemme. Kun kameran kautta näkee Heikin pelihyllyn, hattu nousee päästä lähes välittömästi. 466 fyysistä peliä ja 19 eri konsolia. Diablo-rumpalista paljastuukin haastattelun jälkeen intohimoinen keräilijä. Haastattelun voit lukea kokonaisuudessaan tästä alta:

Miten peliharrastuksesi on saanut alkusysäyksen? Mikä oli ensimmäinen pelikonsolisi?

Heikki: Pelaaminen on tavallaan ollut mun elämässä aina läsnä. Voidaankin tässä heti alkuun täsmentää niin, että nyt ei puhutakaan enää harrastuksesta, vaan pikemminkin elämäntavasta. Pelaaminen ei ole mulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa. Ensimmäinen pelikone meillä kotona on ollut Commandore 64, jonka isäni on jostain muinoin hankkinut. Olen kyllä ollut niin pieni, että en osaa yhtään arvioida minkä ikäinen olen tuolloin tullut. Arvioisin, että jotain tyyliin 2-3v? Siitä se kuitenkin on lähtenyt alunperin.

Entäpä ensimmäinen konsoli minkä olet itse haluamalla halunnut? Jos ei puhuta nyt sellaisista mitkä on ollut talossa lähes syntymästä asti?

Heikki: No se on aikalailla se tän ikäisille perinteinen 8-bittinen Nintendo, eli tuttavallisimmin NES. Eli tää oli lyhyt vastaus.

Mitkä oli ensimmäiset pelisi näillä konsoleilla?

Heikki: Se 8-bittinen, mikä ostettiin oli sellainen Super Mario Bros-bundle, eli periaatteessa se oli mun ensimmäinen peli. Ensimmäinen mikä kuitenkin tuli ihan vartavasten hankittua oli Salamander, eli tuttavallisemmin Life Force. Toinen oli Probotector. Nää on ensimmäiset mitkä tuli ostettua….tai siis kinuttua vanhemmilta! Sitten jos palataan vielä ihan niihin juniorivuosiin niin Commandore 64:lla mulla oli esimerkiksi Castle Wolfenstein, Ghostbusters, Operation Wolf. Nää tuli vielä äkkiseltään mieleen. Lisätään vielä Last Ninja 1 & 2!

Salamander (Life Force) on Konamin kehittämä ja julkaisema shoot ’em up. Peli julkaistiin vuonna 1986 kolikkopelinä ja sen jälkeen useille muille alustoille. Heikki Malmbergille peli oli ensimmäinen oma hankinta.

Mitä pelikonsoleita olet omistanut siitä lähtien?

Heikki: Mä tein näistä oikein listauksen etukäteen, jotta olisi helppo luetella näitä hankkimisjärjestyksessään. Ensimmäinen on tosiaan se NES. Sitten tulee Super Nintendo, joita mulla onkin pari kappaletta, modattu versio ja perus. Mä haluan aina pitää yhden konsolin alkuperäiskunnossaan, ettei siihen ole koskettu laisinkaan. Mun täytyy tässä välissä muuten myöntää, että vaikka mulla tässä listalla olisikin seuraavana tulossa PS1, niin häpeäkseni mun pitää tunnustaa, että se on heitetty vahingossa roskikseen eräässä muutossa. Se oli tosi paha moka! *nauraa* PS2 tulee seuraavana, jonka jälkeen mulla olikin sitten tosi pitkä jakso ettei tullut pelattua niin aktiivisesti, joten PS3:n mulla tuli hankittua vasta noin 10 vuotta sen ilmestymisen jälkeen.

Sitten mulla alkaa löytyy vähän tämmöstä hämärää osastoa, joista mä en osaa sanoa sen tarkemmin milloin mikäkin on tullut taloon. Mut mulla on ekaa sukupolvea ihan helvetin harvinainen vehje nimeltään Philips Odyssey 2000. Mä sain sen aikoinaan muutamalla kympillä Ebaysta. Sit multa löytyy Intellivision, Dreamcast, Nintendo 64, Xbox, Xbox 360, Sega Megadrive, Master System, Gamecube ja viimeisimpänä PS5.

Heikin pelihyllystä löytyy yhteensä 466 fyysistä kopiota. Kuva: Heikki Malmberg

Harrastatko pelailua kuinka aktiivisesti tällä hetkellä? Paljonko vierähtää tunteja ”elämäntavan” kanssa viikossa?

Heikki: En osaa oikein tarkkaan arvioida, se vaihtelee niin paljon. Sanotaanko nyt näin, että mä en vielä ainakaan oo esimerkiksi tolla pleikkari vitosella alottanut mitään vakavissaan vielä. Mä rupesin ynnäileen tossa viime viikolla, että mulla kuitenkin oli jo yli 100 tuntia siellä sisässä niinku viimeisen kuukauden ajalta. Kyllähän sitä siis tulee pyöriteltyä. Sanotaanko näin, että jos mä ite pystyn vaikuttaan mun ajankäyttöön niin kyllähän sitä helposti menee 2-4h päivässä siihen hommaan. Ikävä kyllä kuitenkin työt ja perhe tekee sen, että joskus jäädään ihan siihen nollatuntiinkin *naurahtaa*.

Jos viikottainen keskiarvo pitäis tähän heittää niin mä arvioisin, että ehkä joku 14h viikossa? Jos mitään velvollisuuksia ei ole päivälle tiedossa, niin helposti muuten saattaa vierähtää se 12 tuntiakin jonku pelin ääressä! Tuolloin tuo mun viikkoarvio täyttyy jo päivässä. *nauraa*

Tietokoneilla pelaamista et ilmeisesti harrasta yhtään?

Heikki: Mä oon yrittänyt rajata niin, että mä en pelaa tietokoneilla. En uusilla, en vanhoillakaan.

Sun pelihyllyä kun tästä kameran takaa tarkastelee, niin lienee jo typerää kysyä, suositko fyysistä vai digitaalista versiota?

Heikki: Joo kyllähän se on se fyysinen. Mua toki huvittaa, että nykyään on niitä tiettyjä pelejä, joita saa vain digitaalisena. Niitä tulee toki sitten ostettua. Välillä on toki sellaisia, että kyllä mä esim. PlayStation Storen isoja alennuksia pläräilen läpi. Jos sieltä löytyy joku kiinnostava pläjäys, niin kyllä mä sen saatan ostaa itselleni vaikka oliskin se fyysinen versio olemassa. Pääsääntöisesti kuitenkin fyysinen mieluummin.

”Pieni pala kokoelmaa” Kuva: Heikki Malmberg

Sitten vielä loppuun miltä oma TOP5-pelilistauksesi näyttäisi?

Heikki: Yritin kattoa ennakkoon, mutta mulla on niin vaikee listata vaan viisi titteliä. Saanko laittaa kymmenen? Nää ei muuten oo sitten missään varsinaisessa suosikkijärjestyksessä.

No sehän passaa muuten oikein hyvin, kyllä meillä palstatilaa löytyy!

Heikki Malmbergin TOP10 -pelilistaus:

1. Mega Man 2

2. Super Mario Bros

3. Tetris 2 (EU-versio)

4. Doom

5. Silent Hill

6. GTA: San Andreas

7. Dark Souls

8. Portal

9. Super Street Fighter 2

10. Super Mario World

Lisää Malmbergin peliharrastukesen voi tutustua Gameberryn pelitietokannassa, jotta Heikki pyrkii päivittämään mahdollisimman reaaliaikaisesti.

Heikki Malmberg vaikuttaa nykyään myös kotimaisessa progressiivisessa metalliyhtyeessä Humavoidissa.

Haastattelu: Jaakko Nygård

Nintendo Virtual Boy palaa Switchille – mukana kaksi koskaan julkaistua peliä Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo Virtual Boy palaa Switchille – mukana kaksi koskaan julkaistua peliä

Nintendon ehkä oudoinkin pelikonsoli, Virtual Boy, tekee paluun ensi kuussa Nintendo Switch Online -palvelussa. Vuonna 1995 julkaistu ja nopeasti kuopattu virtuaalitodellisuuskokeilu saapuu sekä Switchille että Switch 2:lle 17. helmikuuta, tuoden mukanaan nostalgian lisäksi myös todellisia harvinaisuuksia.

Julkaisussa on mukana seitsemän Virtual Boy -peliä, ja myöhemmin valikoima kasvaa yhdeksällä lisää. Erityisen mielenkiintoista on se, että kaksi tulevista peleistä Zero Racers ja D-Hopper eivät koskaan ilmestyneet alkuperäiselle konsolille lainkaan. Nyt ne nähdään ensimmäistä kertaa virallisessa julkaisussa, vuosikymmeniä myöhässä mutta sitäkin kiinnostavampina.

Virtual Boy ei aikanaan saavuttanut suurta suosiota ja jäi lyhytikäiseksi kokeiluksi, mutta juuri siksi siitä on tullut keräilijöiden himoitsema kuriositeetti. Sen pelit ovat olleet vaikeasti saatavilla ainakin tähän asti. Switch Online tarjoaa nyt helpon tavan kurkistaa Nintendon historian erikoisimpaan sivupolkuun.

Palvelun käyttö ei kuitenkaan onnistu aivan pelkällä tilauksella. Virtual Boy -pelit vaativat Nintendo Switch Online + Expansion Pack -jäsenyyden sekä erillisen katselulisälaitteen, jotta stereoskooppinen 3D-kuva toimii oikein. Nintendo myy virallista lisälaitetta noin 92 eurolla, mutta tarjolla on myös edullisempi pahvinen vaihtoehto, jonka hinta on noin 23 euroa.

Pelit tukevat tuttuja Switch Online -ominaisuuksia, kuten tallennustiloja, pelin kelauksen taaksepäin ja ohjainten uudelleenmääritystä. Myöhemmin mukaan lisätään myös mahdollisuus vaihtaa ruudun värejä. Vaikka tulevien pelien tarkkaa aikataulua ei vielä kerrottu, Virtual Boyn paluu on jo itsessään melkoinen näky tai ainakin jotain, mitä todella täytyy katsoa erityisillä laseilla.

Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia Kommentit pois päältä artikkelissa Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia

Ilmainen PvP-raidaräiskintä Highguard julkaistiin 26. tammikuuta näyttävästi ja keräsi heti valtavan yleisön Steamissa. Peli ylsi parhaimmillaan noin 97 000 yhtäaikaiseen pelaajaan, mikä on komea saavutus uudelle nimikkeelle. Pelaajamäärien rinnalla kulkee kuitenkin synkempi tarina, sillä käyttäjäarviot ovat olleet poikkeuksellisen tylyjä.

Tällä hetkellä vain noin 32 prosenttia yli 14 500 Steam-arviosta on positiivisia, ja kokonaisarvosana on enimmäkseen negatiivinen. Osa kritiikistä kohdistuu PC:n suorituskykyongelmiin, mutta suurin palaute koskee pelin ydinsuunnittelua. Monien mielestä Wildlightin valinnat eivät osu maaliin.

Yleisin valitus on, että Highguardin kartat tuntuvat liian suurilta ja tyhjiltä 3v3-pelimuotoon. Ratsut saavat lähes yksimielisesti kehuja, mutta niidenkään ei koeta pelastavan tilannetta. Pelaajien mukaan isommat tiimikoot, kuten 4v4 tai 5v5, olisivat tehneet otteluista elävämpiä.

Myös resurssien kerääminen ja louhinta saavat sapiskaa, kun tekeminen koetaan tylsäksi ja rytmi rikkonaiseksi. Raid-vaihetta, jossa hyökätään vastustajan tukikohtaan Shieldbreakerin avulla, pidetään pelin parhaana antina, mutta sitä edeltää liikaa hiljaista puuhastelua. Lisäksi hahmot eroavat toisistaan vain kahden kyvyn verran, ja osa pelaajista pitää pelin ulkoasua varsin mitäänsanomattomana.

Steam-lukemat eivät silti kerro koko totuutta, sillä Highguard julkaistiin myös PlayStation 5:lle ja Xbox Series X|S:lle, joiden pelaajamääriä ei julkisteta. Kehittäjä Wildlight vakuuttaa olevansa mukana pitkällä tähtäimellä ja kertoo ensimmäisen vuoden sisältösuunnitelmien olevan jo työn alla. Live service -pelien armottomassa kilpailussa alku on kuitenkin karu ja seuraavat kuukaudet näyttävät, pystyykö Highguard kääntämään yleisön mielipiteen edukseen.