Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä Kommentit pois päältä artikkelissa Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä

Hyvä vanhempi, katsooko lapsesi jostain netin kummallisista syövereistä pelistriimauksia? Oletko ollut huolissaan siitä, että itse pelaamisen sijaan, joka sekin on mahdollisesti puhdasta ajanhukkaa, lapsesi kuluttaa aikaa tuijottamalla passiivisena ruutua pelilähetysten parissa? Vai oletko muuten vain aikuinen, joka ei sitten millään saa päähänsä järkevää syytä siihen, mitä hohtoa on katsella toisten pelaamista?

Avaan aihetta hieman.

Kautta aikain ihmiset ovat tykänneet harrastaa erilaisia asioita. Onhan se ollut pieni henkireikä arkisen aherruksen parissa. Kenellä se on ollut postimerkkien keräämistä, kenellä puuveistosten tekemistä. Yksi on nauttinut saadessaan kehittää itsestään kestävämmän juoksijan, toinen harrastanut maalaamista.

Moneen harrastukseen liittyykin itsensä kehittäminen tiedossa, fyysisessä suorituskyvyssä tai puhtaassa taidossa. On lukuisia harrastuksia, jotka sisältävät kerralla näitä kaikkia kolmea osa-aluetta. Ja osa harrastuksista on ihan pudasta viihdettä, vailla mitään sen kummempia syvyyksiä.

Tärkeintä on ollut se, että harrastaessa on kivaa ja sen aikana ei tarvitse hetkeen miettiä maailman murheita. Saa vain olla, harrastaa ja nauttia.

Sama koskee pelaamista. Se on harrastus siinä missä muutkin ja siihen pätee aivan samat lainalaisuudet kuin muihinkin harrastuksiin. Osalle se on puhdasta viihdettä, osa toteuttaa luovuuttaan ja osa jopa kehittää mieltään älypelien parissa.

Ja kautta aikain ihmiset ovat tykänneet vertailla taitojaan muiden harrastajien kesken. Leikkimielinen tai jopa vakavampikin kilpailu piiskaa ihmisiä lopulta parempaan suoritukseen. Tietyissä tapauksissa tästä on tehty isoa viihdettä, joissa liikkuu isot rahat. Jalkapallo, jääkiekko ja laulaminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka monille harrastuksena alkanut laji on ollut parhaillaan jopa keino ansaita elantonsa. Nämä harrastajat ovat sitten oma oleellinen osansa siihen, että monet muut kanavat ja väylät tienaavat oman elantonsa.

Ihmiset nauttivat suuresti katsoessaan suorittamista, jossa joku on oikeasti hyvä. He nauttivat siitä kuinka yksilön tai ryhmän kovan harjoittelun tulos näkyy ja ihastelevat suorituksia tai yleistä osaamista, koska he itse tietävät olevansa kykenemättömiä vastaavanlaiseen. Parempiaan on vain nautinnollista katsella.

Joku hyppää pitkälle ja sitä on yllättävän kiva katsoa. Joku juoksee nopeasti. Joku luistelee. Joku on hyvä pelaamaan korttia isoissa turnauksissa. Näin karkeasti ajateltuna monen harrastamisen tai lajin katsominen saattaisi vaikuttaa äkkiseltään hieman hölmöltä: ”Joo, mä kattelen näitä juttuja, kun ihmiset hyppii kepin yli patjalle!”

Sama lainalaisuus koskee pelaamista – parempiaan on vain kiva katsella.

Pelaamisen katselussa puhutaan myös viihteestä, jossa harjoitellaan varsin intensiivisesti. Kohta kohdalta taitojaan harjoitellaan ja hiotaan, sekä kootaan niistä lopulta suoritus, joka herättää ihastusta muissa alan harrastajissa. Joukkueiden sotapelit, nopeat pelien läpijuoksut tai sitten muuten vain viihdyttävä pelaaminen ovat kaikki osa-alueita, joiden takana on lukuisat tunnin keskittynyttä harjoittelua.

Osa pelaajista vain ovat uskomattoman hyviä, enkä minä esimerkiksi voi käsittää kuinka joidenkin pelaajien käsi-, ja silmäkoordinaatio ja puhdas reagointikyky ovat niin virittäytyneet niin korkealle tasolle. Nautin katsoa sitä, kuinka joku selvittää leikiten semmoisia pelejä, joiden kohdalla minä luovutan ja vetäydyn hetkeksi lohduttavaan sikiöasentoon suihkun lattialle.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä kuinka jotkin kokevat viehättävänä lajin, jossa pientä mustaa kiekkoa hosutaan mailoilla pitkin jäätä, mutta en ole sitä vähätellyt oman käsityskyvyttömyyteni johdosta. Se yksinkertaisesti vain ei ole minua varten. Mutta eipä se ole mitään minulta pois, että muut nauttivat siitä. Jos se tuo iloa heidän elämäänsä, niin hyvä niin ja se saa luvan jatkua.

Sama koskee pelaamista. Eipä se ole mitään huolestuneilta vanhemmilta tai muuten vain ymmärtämättömiltä aikuisilta itseltään pois, jos joku haluaa katsella parempiensa pelaamista.

Harrastakoon kukin mistä ilonsa saavat ja katselkoot kukin parempiansa niissä lajeissa. 

Alla muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista pelistriimauksista:


WrestleMania-viikonloppuna mitataan miehet ja mikromaksut – arvostelussa WWE 2K25 Kommentit pois päältä artikkelissa WrestleMania-viikonloppuna mitataan miehet ja mikromaksut – arvostelussa WWE 2K25

On WrestleMania-viikonloppu – vuoden suurin juhla showpainin ystäville. Kun maailma valmistautuu seuraamaan massiivista spektaakkelia, myös digikehässä tapahtuu. tuo ruudulle enemmän painisisältöä kuin koskaan aiemmin, samaan aikaan kun todellinen WrestleMania niputtaa tarinoita, yllätyksiä ja mestaruustaisteluita oikeassa maailmassa.

WWE 2K25 on monella tapaa sarjan kulminaatio – teknisesti vakuuttava, sisällöltään laaja ja sisäisesti yhtenäinen kokonaisuus, joka onnistuu tekemään lähes kaiken vähintään hyvin, joitain asioita erinomaisesti. Samalla se on kuitenkin myös esimerkki nykypäivän urheilupelien suurimmasta ongelmasta: mikromaksujen roolista, joka syö pelattavuutta ja pelaajakokemuksen eheyttä tavalla, jota ei voi jättää huomiotta.

Pelin ytimessä oleva painimoottori on paras, mitä sarjassa on nähty vuosikymmeneen. Otteluiden tempo, tuntuma ja animaatiot ovat sujuvia, ja uudet lisäykset, tekevät otteluiden dynamiikasta entistä monipuolisemman. Iskut tuntuvat painavilta, torjunnat tarkoilta ja pelissä on aidon kilpailun tuntua, jonka takaa loistaa Visual Conceptsin pitkä kokemus pelisarjan parissa.

Uusittu kamera- ja ohjausjärjestelmä mahdollistaa entistä paremman otteludraaman rakentamisen, ja esimerkiksi sisääntulojen ohjaaminen pelaajan toimesta tuo audiovisuaaliseen esitykseen lisää syvyyttä. Tähänhän me paininörtit olemme pitkään toivoneet. Myös visuaalinen toteutus on ottanut harppauksen eteenpäin: hikeä, ruhjeita ja verenvuotoa kuvaavat yksityiskohdat ovat entistä realistisempia ja ottelijoiden ulkonäkö on aiempaa tarkempi.

Showcase loistaa – ajassa ja tarinassa

Pelin selkeästi paras pelitila on Showcase, joka tänä vuonna keskittyy The Bloodline -dynastiaan. Paul Heymanin isännöimänä koettava tarinallinen aikamatka sisältää sekä historiallisia että fiktiivisiä otteluita, joissa pelaaja pääsee ohjastamaan legendoja, kuten The Wild Samoans tai Peter Maivia, sekä moderneja tähtiä, kuten Roman Reigns ja The Usos.

Videotuotanto ja esitystapa ovat näyttäviä. Heymanin juonnetut välivideot ovat paikoin samaa tasoa kuin viikoittain Netflixissäkin nähtävät viralliset WWE:n promopätkät. Näin vaikuttavaan kokonaisuuteen verrattuna on harmillista, että Showcase-otteluihin on lisätty ajoitettuja tavoitteita, jotka rikkovat immersiota ja muistuttavat pelaajaa turhan voimakkaasti pelillisistä rajoista.

MyRise, Universe ja GM Mode – tuttuja vahvuuksia

MyRise-urapelitila jatkaa vahvaa linjaansa. Tarinat ovat monipuolisempia ja pelaajan valinnoilla on entistä enemmän vaikutusta etenemiseen. Universe-tila tarjoaa jälleen vapauden rakentaa oma WWE-universuminsa, ja GM Mode on saanut uusia syvyyksiä strategisella puolella, vaikka edelleen kaipaisi lisää syvyyttä otteluiden hallintaan.

Näiden tilojen suurin etu on se, että ne eivät pakota pelaajaa lyömään euroja tiskiin, mikä valitettavasti ei päde kaikkiin pelin osioihin.

The Island ja MyFaction – maksullisen sisällön karvas jälkimaku

WWE 2K25:n suurin uusi avaus on The Island – pelitila, jossa pelaaja luo oman painijansa ja valloittaa online-ympäristön otteluiden ja tehtävien kautta. Ajatus vapaasta liikkumisesta eri alueilla, jotka on nimetty painijoiden mukaan, kuten ”Damage CTRL Computer Repair” tai ”The Arcade of Tomorrow”, kuulostaa kiehtovalta. Todellisuudessa The Island on kuitenkin vahvasti sidottu mikromaksuihin.

Pelaajan hahmon varusteet ja kyvyt ovat usein sidoksissa pelin sisäiseen Virtual Currencyyn (VC), jota voi ansaita hitaasti pelaamalla, tai ostaa oikealla rahalla. Esimerkiksi oranssien Nike-lenkkareiden hinta on 18 000 VC, mikä vastaa yli viiden euron hintaa. Tämä trendi heijastuu myös MyFaction-tilaan, joka muistuttaa rakenteeltaan urheilupelien Ultimate Team -konsepteja: pelaajat keräävät kortteja ja muodostavat joukkueita, mutta pelin rakenne kannustaa jatkuvaan grindaamiseen tai rahankäyttöön nopeamman etenemisen saavuttamiseksi.

Kyseinen kaupallinen rakenne on ristiriidassa muun pelin laadukkaan sisällön kanssa. Erityisesti se on harmillista, koska muu peli olisi lähestulkoon viiden tähden arvoinen. Tällaiset ratkaisut tuntuvat erityisen ikäviltä tilanteessa, jossa perustilat ovat aidosti hyviä ja pelimekaniikka toimii poikkeuksellisen hyvin.

Loppuarvio: Laadukas ydin, rahastava reunus

WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.

Jos pystyt jättämään VC-vetoiset tilat sivuun, WWE 2K25 tarjoaa massiivisen ja laadukkaan paketin painiviihdettä. Mutta jos olet täydellisyyteen pyrkivä pelaaja tai koko sisällön metsästäjä, joudut valitettavasti kohtaamaan nykypäivän urheilupelien karun realiteetin – lompakko ratkaisee paljon.

On WrestleMania-viikonloppu, eikä parempaa hetkeä painipelien juhlistamiselle voisi olla. John Cena saattaa tehdä historiaa ja napata 17. maailmanmestaruutensa, ylittäen Ric Flairin legendaarisen lukeman – samalla kun Jey Uso saattaa viimein murtautua yksilötähdistön huipulle ja pokata ensimmäisen raskaan sarjan mestaruutensa.

WWE 2K25 antaa meille mahdollisuuden elää nuo hetket uudelleen – tai kirjoittaa ne uusiksi omalla haluamallamme tavalla, mikäli buukkauset eivät mieltämme mielytä.

WWE 2K25 (Xbox Series X)

8 / 10
Hyvää +Erittäin hiottu ja viihdyttävä painimoottori +Showcase-mode on eläväinen ja laadukkaasti toteutettu +Runsaasti pelattavaa +Uudet animaatiot, visuaalinen viimeistely ja iso rosteri tekevät vaikutuksen +MyRise ja Universe tarjoavat pitkäikäistä sisältöä fanille kuin fanille Huonoa -MyFaction ja The Island -tilat painottuvat liikaa VC-valuutan käyttöön -Mikromaksujen aggressiivinen läsnäolo latistaa kokonaisuutta -Showcase-tilan ajoitetut tehtävät rikkovat tunnelmaa -GM-tila ja Universe kaipaisivat lisää kehitystä verrattuna panostukseen The Islandiin Yhteenveto WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.

Ameriikan meininkiä? – Minecraft-elokuvan näytökset riehaannuttavat teinejä Kommentit pois päältä artikkelissa Ameriikan meininkiä? – Minecraft-elokuvan näytökset riehaannuttavat teinejä

-elokuvan ensi-illat ovat muuttuneet odottamattomiksi spektaakkeleiksi, kun teinit ympäri Yhdysvaltoja ovat alkaneet sekoilla näytöksissä – popcornit lentävät, penkkeihin ruiskitaan voidetta ja yhdessä tapauksessa elokuvateatteriin päästettiin elävää siipikarjaa.

SPOILERIVAROITUSTA TISKIIN!

Kaiken sai alkunsa kohtauksesta, jossa vauva-zombi hyppää kanan selkään ja näyttelijä Jack Black huutaa ikonisen fraasin: ”chicken jockey”. Monille teini-ikäisille tämä tuo mieleen pandemia-ajan, jolloin Minecraft oli päivien pelastus.

Se vain muistuttaa heitä hauskasta ajasta, ja sitten meno vähän karkaa käsistä.- Selittää 15-vuotias elokuvan ensi-illassa ollut nuori.

on myös osaltaan ruokkinut ilmiötä, aivan kuten aiemmin nähty -villitys. Teatterit ovat alkaneet reagoida – yhdessä New Jerseyn salissa teinit on kielletty ilman aikuisseuraa, ja Alaskassa poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen.

Vaikka meno on villiä, on ollut valtava menestys: avausviikonloppunaan elokuva keräsi peräti 163 miljoonaa dollaria. Vaikka kananpojat lentelevät, lippuluukulla hymyillään.