Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä Kommentit pois päältä artikkelissa Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä

Hyvä vanhempi, katsooko lapsesi jostain netin kummallisista syövereistä pelistriimauksia? Oletko ollut huolissaan siitä, että itse pelaamisen sijaan, joka sekin on mahdollisesti puhdasta ajanhukkaa, lapsesi kuluttaa aikaa tuijottamalla passiivisena ruutua pelilähetysten parissa? Vai oletko muuten vain aikuinen, joka ei sitten millään saa päähänsä järkevää syytä siihen, mitä hohtoa on katsella toisten pelaamista?

Avaan aihetta hieman.

Kautta aikain ihmiset ovat tykänneet harrastaa erilaisia asioita. Onhan se ollut pieni henkireikä arkisen aherruksen parissa. Kenellä se on ollut postimerkkien keräämistä, kenellä puuveistosten tekemistä. Yksi on nauttinut saadessaan kehittää itsestään kestävämmän juoksijan, toinen harrastanut maalaamista.

Moneen harrastukseen liittyykin itsensä kehittäminen tiedossa, fyysisessä suorituskyvyssä tai puhtaassa taidossa. On lukuisia harrastuksia, jotka sisältävät kerralla näitä kaikkia kolmea osa-aluetta. Ja osa harrastuksista on ihan pudasta viihdettä, vailla mitään sen kummempia syvyyksiä.

Tärkeintä on ollut se, että harrastaessa on kivaa ja sen aikana ei tarvitse hetkeen miettiä maailman murheita. Saa vain olla, harrastaa ja nauttia.

Sama koskee pelaamista. Se on harrastus siinä missä muutkin ja siihen pätee aivan samat lainalaisuudet kuin muihinkin harrastuksiin. Osalle se on puhdasta viihdettä, osa toteuttaa luovuuttaan ja osa jopa kehittää mieltään älypelien parissa.

Ja kautta aikain ihmiset ovat tykänneet vertailla taitojaan muiden harrastajien kesken. Leikkimielinen tai jopa vakavampikin kilpailu piiskaa ihmisiä lopulta parempaan suoritukseen. Tietyissä tapauksissa tästä on tehty isoa viihdettä, joissa liikkuu isot rahat. Jalkapallo, jääkiekko ja laulaminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka monille harrastuksena alkanut laji on ollut parhaillaan jopa keino ansaita elantonsa. Nämä harrastajat ovat sitten oma oleellinen osansa siihen, että monet muut kanavat ja väylät tienaavat oman elantonsa.

Ihmiset nauttivat suuresti katsoessaan suorittamista, jossa joku on oikeasti hyvä. He nauttivat siitä kuinka yksilön tai ryhmän kovan harjoittelun tulos näkyy ja ihastelevat suorituksia tai yleistä osaamista, koska he itse tietävät olevansa kykenemättömiä vastaavanlaiseen. Parempiaan on vain nautinnollista katsella.

Joku hyppää pitkälle ja sitä on yllättävän kiva katsoa. Joku juoksee nopeasti. Joku luistelee. Joku on hyvä pelaamaan korttia isoissa turnauksissa. Näin karkeasti ajateltuna monen harrastamisen tai lajin katsominen saattaisi vaikuttaa äkkiseltään hieman hölmöltä: ”Joo, mä kattelen näitä juttuja, kun ihmiset hyppii kepin yli patjalle!”

Sama lainalaisuus koskee pelaamista – parempiaan on vain kiva katsella.

Pelaamisen katselussa puhutaan myös viihteestä, jossa harjoitellaan varsin intensiivisesti. Kohta kohdalta taitojaan harjoitellaan ja hiotaan, sekä kootaan niistä lopulta suoritus, joka herättää ihastusta muissa alan harrastajissa. Joukkueiden sotapelit, nopeat pelien läpijuoksut tai sitten muuten vain viihdyttävä pelaaminen ovat kaikki osa-alueita, joiden takana on lukuisat tunnin keskittynyttä harjoittelua.

Osa pelaajista vain ovat uskomattoman hyviä, enkä minä esimerkiksi voi käsittää kuinka joidenkin pelaajien käsi-, ja silmäkoordinaatio ja puhdas reagointikyky ovat niin virittäytyneet niin korkealle tasolle. Nautin katsoa sitä, kuinka joku selvittää leikiten semmoisia pelejä, joiden kohdalla minä luovutan ja vetäydyn hetkeksi lohduttavaan sikiöasentoon suihkun lattialle.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä kuinka jotkin kokevat viehättävänä lajin, jossa pientä mustaa kiekkoa hosutaan mailoilla pitkin jäätä, mutta en ole sitä vähätellyt oman käsityskyvyttömyyteni johdosta. Se yksinkertaisesti vain ei ole minua varten. Mutta eipä se ole mitään minulta pois, että muut nauttivat siitä. Jos se tuo iloa heidän elämäänsä, niin hyvä niin ja se saa luvan jatkua.

Sama koskee pelaamista. Eipä se ole mitään huolestuneilta vanhemmilta tai muuten vain ymmärtämättömiltä aikuisilta itseltään pois, jos joku haluaa katsella parempiensa pelaamista.

Harrastakoon kukin mistä ilonsa saavat ja katselkoot kukin parempiansa niissä lajeissa. 

Alla muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista pelistriimauksista:


Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia Kommentit pois päältä artikkelissa Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia

Ilmainen PvP-raidaräiskintä Highguard julkaistiin 26. tammikuuta näyttävästi ja keräsi heti valtavan yleisön Steamissa. Peli ylsi parhaimmillaan noin 97 000 yhtäaikaiseen pelaajaan, mikä on komea saavutus uudelle nimikkeelle. Pelaajamäärien rinnalla kulkee kuitenkin synkempi tarina, sillä käyttäjäarviot ovat olleet poikkeuksellisen tylyjä.

Tällä hetkellä vain noin 32 prosenttia yli 14 500 Steam-arviosta on positiivisia, ja kokonaisarvosana on enimmäkseen negatiivinen. Osa kritiikistä kohdistuu PC:n suorituskykyongelmiin, mutta suurin palaute koskee pelin ydinsuunnittelua. Monien mielestä Wildlightin valinnat eivät osu maaliin.

Yleisin valitus on, että Highguardin kartat tuntuvat liian suurilta ja tyhjiltä 3v3-pelimuotoon. Ratsut saavat lähes yksimielisesti kehuja, mutta niidenkään ei koeta pelastavan tilannetta. Pelaajien mukaan isommat tiimikoot, kuten 4v4 tai 5v5, olisivat tehneet otteluista elävämpiä.

Myös resurssien kerääminen ja louhinta saavat sapiskaa, kun tekeminen koetaan tylsäksi ja rytmi rikkonaiseksi. Raid-vaihetta, jossa hyökätään vastustajan tukikohtaan Shieldbreakerin avulla, pidetään pelin parhaana antina, mutta sitä edeltää liikaa hiljaista puuhastelua. Lisäksi hahmot eroavat toisistaan vain kahden kyvyn verran, ja osa pelaajista pitää pelin ulkoasua varsin mitäänsanomattomana.

Steam-lukemat eivät silti kerro koko totuutta, sillä Highguard julkaistiin myös PlayStation 5:lle ja Xbox Series X|S:lle, joiden pelaajamääriä ei julkisteta. Kehittäjä Wildlight vakuuttaa olevansa mukana pitkällä tähtäimellä ja kertoo ensimmäisen vuoden sisältösuunnitelmien olevan jo työn alla. Live service -pelien armottomassa kilpailussa alku on kuitenkin karu ja seuraavat kuukaudet näyttävät, pystyykö Highguard kääntämään yleisön mielipiteen edukseen.

007 First Light tuo rauhallista tyylikkyyttä Bond-pelien maailmaan Kommentit pois päältä artikkelissa 007 First Light tuo rauhallista tyylikkyyttä Bond-pelien maailmaan

James Bond palaa peleihin tavalla, jota emme ole aiemmin nähneet. IO Interactiven uusi 007 First Light ei keskity pelkästään räjähdyksiin ja takaa-ajoihin, vaan haluaa antaa pelaajalle hetken hengähtää ja kokea, miltä on olla superspionin nahkoissa.

Peli yhdistää Hitmanin kehittäjän vahvuudet avointa ja monipuolista pelisuunnittelua kohtaan Bondin klassisiin elementteihin. Pelaajat voivat liikkua vapaasti, käyttää sosiaalista vakoojataitoaan, soluttautua, ajaa autoilla ja osallistua taisteluihin tai tehdä näitä kaikkia juuri haluamallaan tavalla. Hiljaisemmat, tarkkaavaisuutta vaativat kohtaukset korostavat tarinaa ja hahmon viehätystä, eikä kaikki pyöri pelkän laukauksen ympärillä.

Kehittäjien mukaan 007 First Light seuraa hieman Hitman: Absolutionin lineaarista tarinarakennetta, mutta tarjoaa samalla laajoja alueita, joissa on tilaa omanlaiseen hiiviskelyyn ja taisteluun. Tämä “360 asteen” lähestymistapa tarkoittaa, että pelityylin voi valita itse ja että pelissä on monia reittejä tavoitteisiin, mikä tuo myös uudelleenpeluuarvoa.

Peli ammentaa inspiraatiota Bondin eri aikakausilta, mutta erityisesti Daniel Craigin elokuvista, ja se keskittyy tarinaan enemmän kuin mikään aiempi Bond-peli. Pelaaja pääsee tuntemaan Agent 007:n viehätyksen, nokkeluuden ja strategisen ajattelun välillä ilman, että edes ammutaan tai ajetaan superautolla.

007 First Light julkaistaan 27. toukokuuta 2027 PC:lle, PS5:lle, Xbox Series X/S:lle ja Nintendo Switchille. Tämä lupaa Bond-faneille uuden, tyylikkään ja yllättävän rauhallisen tavan soluttautua, vietellä ja selviytyä maailmantilanteen keskellä.