Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä Kommentit pois päältä artikkelissa Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä

Hyvä vanhempi, katsooko lapsesi jostain netin kummallisista syövereistä pelistriimauksia? Oletko ollut huolissaan siitä, että itse pelaamisen sijaan, joka sekin on mahdollisesti puhdasta ajanhukkaa, lapsesi kuluttaa aikaa tuijottamalla passiivisena ruutua pelilähetysten parissa? Vai oletko muuten vain aikuinen, joka ei sitten millään saa päähänsä järkevää syytä siihen, mitä hohtoa on katsella toisten pelaamista?

Avaan aihetta hieman.

Kautta aikain ihmiset ovat tykänneet harrastaa erilaisia asioita. Onhan se ollut pieni henkireikä arkisen aherruksen parissa. Kenellä se on ollut postimerkkien keräämistä, kenellä puuveistosten tekemistä. Yksi on nauttinut saadessaan kehittää itsestään kestävämmän juoksijan, toinen harrastanut maalaamista.

Moneen harrastukseen liittyykin itsensä kehittäminen tiedossa, fyysisessä suorituskyvyssä tai puhtaassa taidossa. On lukuisia harrastuksia, jotka sisältävät kerralla näitä kaikkia kolmea osa-aluetta. Ja osa harrastuksista on ihan pudasta viihdettä, vailla mitään sen kummempia syvyyksiä.

Tärkeintä on ollut se, että harrastaessa on kivaa ja sen aikana ei tarvitse hetkeen miettiä maailman murheita. Saa vain olla, harrastaa ja nauttia.

Sama koskee pelaamista. Se on harrastus siinä missä muutkin ja siihen pätee aivan samat lainalaisuudet kuin muihinkin harrastuksiin. Osalle se on puhdasta viihdettä, osa toteuttaa luovuuttaan ja osa jopa kehittää mieltään älypelien parissa.

Ja kautta aikain ihmiset ovat tykänneet vertailla taitojaan muiden harrastajien kesken. Leikkimielinen tai jopa vakavampikin kilpailu piiskaa ihmisiä lopulta parempaan suoritukseen. Tietyissä tapauksissa tästä on tehty isoa viihdettä, joissa liikkuu isot rahat. Jalkapallo, jääkiekko ja laulaminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka monille harrastuksena alkanut laji on ollut parhaillaan jopa keino ansaita elantonsa. Nämä harrastajat ovat sitten oma oleellinen osansa siihen, että monet muut kanavat ja väylät tienaavat oman elantonsa.

Ihmiset nauttivat suuresti katsoessaan suorittamista, jossa joku on oikeasti hyvä. He nauttivat siitä kuinka yksilön tai ryhmän kovan harjoittelun tulos näkyy ja ihastelevat suorituksia tai yleistä osaamista, koska he itse tietävät olevansa kykenemättömiä vastaavanlaiseen. Parempiaan on vain nautinnollista katsella.

Joku hyppää pitkälle ja sitä on yllättävän kiva katsoa. Joku juoksee nopeasti. Joku luistelee. Joku on hyvä pelaamaan korttia isoissa turnauksissa. Näin karkeasti ajateltuna monen harrastamisen tai lajin katsominen saattaisi vaikuttaa äkkiseltään hieman hölmöltä: ”Joo, mä kattelen näitä juttuja, kun ihmiset hyppii kepin yli patjalle!”

Sama lainalaisuus koskee pelaamista – parempiaan on vain kiva katsella.

Pelaamisen katselussa puhutaan myös viihteestä, jossa harjoitellaan varsin intensiivisesti. Kohta kohdalta taitojaan harjoitellaan ja hiotaan, sekä kootaan niistä lopulta suoritus, joka herättää ihastusta muissa alan harrastajissa. Joukkueiden sotapelit, nopeat pelien läpijuoksut tai sitten muuten vain viihdyttävä pelaaminen ovat kaikki osa-alueita, joiden takana on lukuisat tunnin keskittynyttä harjoittelua.

Osa pelaajista vain ovat uskomattoman hyviä, enkä minä esimerkiksi voi käsittää kuinka joidenkin pelaajien käsi-, ja silmäkoordinaatio ja puhdas reagointikyky ovat niin virittäytyneet niin korkealle tasolle. Nautin katsoa sitä, kuinka joku selvittää leikiten semmoisia pelejä, joiden kohdalla minä luovutan ja vetäydyn hetkeksi lohduttavaan sikiöasentoon suihkun lattialle.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä kuinka jotkin kokevat viehättävänä lajin, jossa pientä mustaa kiekkoa hosutaan mailoilla pitkin jäätä, mutta en ole sitä vähätellyt oman käsityskyvyttömyyteni johdosta. Se yksinkertaisesti vain ei ole minua varten. Mutta eipä se ole mitään minulta pois, että muut nauttivat siitä. Jos se tuo iloa heidän elämäänsä, niin hyvä niin ja se saa luvan jatkua.

Sama koskee pelaamista. Eipä se ole mitään huolestuneilta vanhemmilta tai muuten vain ymmärtämättömiltä aikuisilta itseltään pois, jos joku haluaa katsella parempiensa pelaamista.

Harrastakoon kukin mistä ilonsa saavat ja katselkoot kukin parempiansa niissä lajeissa. 

Alla muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista pelistriimauksista:


CES 2026 on tykitellyt mitä uskomattomempia uutuuksia – rullautuvia näyttöjä, tekoälyä ja jopa aivokäyriä Kommentit pois päältä artikkelissa CES 2026 on tykitellyt mitä uskomattomempia uutuuksia – rullautuvia näyttöjä, tekoälyä ja jopa aivokäyriä

CES 2026 on virallisesti käynnissä Las Vegasissa, ja tuttuun tapaan messut tarjoavat sekä oikeasti kiinnostavaa tekniikkaa että ideoita, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi keksitty myöhään yöllä kahvikupin ääressä. Tapahtuma jatkuu 9. tammikuuta asti, mutta jo nyt nähty kertoo, että luvassa on vähintäänkin värikäs teknologinen vuosi.

Yksi messujen puhutuimmista laitteista on Lenovon konseptimallinen peliläppäri, jossa rullautuva OLED-näyttö venyy tavallisesta 16:9-kuvasuhteesta ultralaajaan 21:9- tai jopa 24:9-muotoon. Ajatus on täydellinen isoihin roolipeleihin, vaikka kyseessä onkin vielä prototyyppi. Jos tämä joskus päätyy kauppoihin, hintalappu tuskin jää vaatimattomaksi.

Lenovo toi myös hyviä uutisia käsipelaajille: Legion Go 2 saa vihdoin SteamOS-version. Windows 11:n kanssa kipuillut laite muuttuu näin selvästi pelikäyttöön sopivammaksi, tosin hieman korkeammalla hinnalla. SteamOS-malli maksaa noin 1 100 euroa, kun Windows-versio on ollut lähempänä 1 010 euroa.

Myös muut valmistajat pistivät parastaan. Nvidia esitteli DLSS 4.5 -tekniikan, joka pystyy luomaan jopa viisi tekoälyn generoimaa ruutua yhtä oikeasti renderöityä kuvaa kohti. AMD puolestaan hioi jo valmiiksi erinomaista Ryzen 7 -peliprosessoriaan hieman nopeammaksi, ja Intel ilmoitti kehittävänsä kokonaan omaa prosessoria käsikonsoleihin. Kilpailu käy kuumana, ja se on pelaajien kannalta aina hyvä asia.

Ehkä erikoisimmasta päästä olivat Razerin AI-painotteiset konseptit ja HyperX:n ja Neurablen aivoaaltoja mittaava pelikuulokemalli, joka lupaa auttaa keskittymään kilpailupeleissä. CES 2026 näyttää jälleen, että peliteknologia ei ole vain tehokkaampia numeroita, joskus se on myös kysymys siitä uskalletaanko mennä hieman yli.

Hyviä uutisia suomalaisesta pelimaailmasta Kommentit pois päältä artikkelissa Hyviä uutisia suomalaisesta pelimaailmasta

Suomalainen peliala on aloittanut vuoden 2026 vauhdikkaasti. Joulukuussa julkaistiin useita uusia pelejä, päivityksiä jo olemassa oleviin peleihin ja ennakkoversioita tulevista teoksista. Remedy ja Housemarque herättivät odotuksia jatko-osillaan, Crowdsorsa keräsi kiitosta innovatiivisesta mobiilipelistään ja pelialan kasvihuonekaasupäästöt selvitettiin ensimmäistä kertaa.

Uusien julkaisujen kirjo oli laaja. Destroyer Burger vei pelaajat pikaruokaravintoloiden kiireisiin, Phobos Down haastoi tieteisseikkailuissa ja Grave Regrets yhdisti visual novel -tyyliä, kauhua ja dekkaria. Hill Climb Racing sai verkkoselaimessa uuden Lite-version, ja Gladio Mori lupaa syksyllä 2026 gladiaattoritaistelua niin PC:llä kuin konsoleillakin. Lisäksi My Winter Car -simulaatio toi suomalaisen talven ja autonkorjauksen haasteet pelaajien näytöille.

Crowdsorsa palkittiin Paras luontoteko -palkinnolla ja julkaisi uuden mobiilipelin, jolla Vantaan asukkaat voivat raportoida turvattomia paikkoja. Hyväksytyistä havainnoista saa euron per havainto, enintään 10 euroa päivässä. Pelin tavoitteena on tehdä kaupunkialueista turvallisempia ja samalla kannustaa pelaamaan hyvällä asialla.

Suomen peliala otti myös merkittävän askeleen vastuullisuudessa. Neogames julkaisi ensimmäistä kertaa toimialan kasvihuonekaasupäästöt. Arvioiden mukaan vuonna 2024 suomalaiset pelit ja pelialan toiminta tuottivat yhteensä 190 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joista yli 91 prosenttia oli epäsuoria päästöjä.

Joulukuun lopussa Helsingissä järjestettiin myös ensimmäinen Finnish Game Industry DEI Summit, jossa keskusteltiin monimuotoisuudesta, tasa-arvosta ja työyhteisöjen vastuullisuudesta. Visionist juhli 25-vuotista taivaltaan pelialan viestinnässä, samalla kun maailma muisti Max Paynen ja ensimmäisen Xboxin syntymän vuonna 2001.

Suomalainen peliala näyttää siis edelleen elinvoimaiselta, monipuoliselta ja täynnä innovaatioita olit sitten pelaaja, kehittäjä tai muuten pelimaailmasta kiinnostunut.