Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä Kommentit pois päältä artikkelissa Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä

Hyvä vanhempi, katsooko lapsesi jostain netin kummallisista syövereistä pelistriimauksia? Oletko ollut huolissaan siitä, että itse pelaamisen sijaan, joka sekin on mahdollisesti puhdasta ajanhukkaa, lapsesi kuluttaa aikaa tuijottamalla passiivisena ruutua pelilähetysten parissa? Vai oletko muuten vain aikuinen, joka ei sitten millään saa päähänsä järkevää syytä siihen, mitä hohtoa on katsella toisten pelaamista?

Avaan aihetta hieman.

Kautta aikain ihmiset ovat tykänneet harrastaa erilaisia asioita. Onhan se ollut pieni henkireikä arkisen aherruksen parissa. Kenellä se on ollut postimerkkien keräämistä, kenellä puuveistosten tekemistä. Yksi on nauttinut saadessaan kehittää itsestään kestävämmän juoksijan, toinen harrastanut maalaamista.

Moneen harrastukseen liittyykin itsensä kehittäminen tiedossa, fyysisessä suorituskyvyssä tai puhtaassa taidossa. On lukuisia harrastuksia, jotka sisältävät kerralla näitä kaikkia kolmea osa-aluetta. Ja osa harrastuksista on ihan pudasta viihdettä, vailla mitään sen kummempia syvyyksiä.

Tärkeintä on ollut se, että harrastaessa on kivaa ja sen aikana ei tarvitse hetkeen miettiä maailman murheita. Saa vain olla, harrastaa ja nauttia.

Sama koskee pelaamista. Se on harrastus siinä missä muutkin ja siihen pätee aivan samat lainalaisuudet kuin muihinkin harrastuksiin. Osalle se on puhdasta viihdettä, osa toteuttaa luovuuttaan ja osa jopa kehittää mieltään älypelien parissa.

Ja kautta aikain ihmiset ovat tykänneet vertailla taitojaan muiden harrastajien kesken. Leikkimielinen tai jopa vakavampikin kilpailu piiskaa ihmisiä lopulta parempaan suoritukseen. Tietyissä tapauksissa tästä on tehty isoa viihdettä, joissa liikkuu isot rahat. Jalkapallo, jääkiekko ja laulaminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka monille harrastuksena alkanut laji on ollut parhaillaan jopa keino ansaita elantonsa. Nämä harrastajat ovat sitten oma oleellinen osansa siihen, että monet muut kanavat ja väylät tienaavat oman elantonsa.

Ihmiset nauttivat suuresti katsoessaan suorittamista, jossa joku on oikeasti hyvä. He nauttivat siitä kuinka yksilön tai ryhmän kovan harjoittelun tulos näkyy ja ihastelevat suorituksia tai yleistä osaamista, koska he itse tietävät olevansa kykenemättömiä vastaavanlaiseen. Parempiaan on vain nautinnollista katsella.

Joku hyppää pitkälle ja sitä on yllättävän kiva katsoa. Joku juoksee nopeasti. Joku luistelee. Joku on hyvä pelaamaan korttia isoissa turnauksissa. Näin karkeasti ajateltuna monen harrastamisen tai lajin katsominen saattaisi vaikuttaa äkkiseltään hieman hölmöltä: ”Joo, mä kattelen näitä juttuja, kun ihmiset hyppii kepin yli patjalle!”

Sama lainalaisuus koskee pelaamista – parempiaan on vain kiva katsella.

Pelaamisen katselussa puhutaan myös viihteestä, jossa harjoitellaan varsin intensiivisesti. Kohta kohdalta taitojaan harjoitellaan ja hiotaan, sekä kootaan niistä lopulta suoritus, joka herättää ihastusta muissa alan harrastajissa. Joukkueiden sotapelit, nopeat pelien läpijuoksut tai sitten muuten vain viihdyttävä pelaaminen ovat kaikki osa-alueita, joiden takana on lukuisat tunnin keskittynyttä harjoittelua.

Osa pelaajista vain ovat uskomattoman hyviä, enkä minä esimerkiksi voi käsittää kuinka joidenkin pelaajien käsi-, ja silmäkoordinaatio ja puhdas reagointikyky ovat niin virittäytyneet niin korkealle tasolle. Nautin katsoa sitä, kuinka joku selvittää leikiten semmoisia pelejä, joiden kohdalla minä luovutan ja vetäydyn hetkeksi lohduttavaan sikiöasentoon suihkun lattialle.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä kuinka jotkin kokevat viehättävänä lajin, jossa pientä mustaa kiekkoa hosutaan mailoilla pitkin jäätä, mutta en ole sitä vähätellyt oman käsityskyvyttömyyteni johdosta. Se yksinkertaisesti vain ei ole minua varten. Mutta eipä se ole mitään minulta pois, että muut nauttivat siitä. Jos se tuo iloa heidän elämäänsä, niin hyvä niin ja se saa luvan jatkua.

Sama koskee pelaamista. Eipä se ole mitään huolestuneilta vanhemmilta tai muuten vain ymmärtämättömiltä aikuisilta itseltään pois, jos joku haluaa katsella parempiensa pelaamista.

Harrastakoon kukin mistä ilonsa saavat ja katselkoot kukin parempiansa niissä lajeissa. 

Alla muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista pelistriimauksista:


Nintendo-pomo pisteli ensin nauraen: Animal Crossing länsimaissa kuulosti mahdottomalta ajatukselta Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo-pomo pisteli ensin nauraen: Animal Crossing länsimaissa kuulosti mahdottomalta ajatukselta

Ennen kuin Animal Crossingista tuli maailmanlaajuinen menestys, sen julkaisu länsimaissa näytti lähes mahdottomalta. Nintendo varoitti lokalisaatiotiimiään, että Japanin kulttuuriin ja teksteihin tiukasti sidottu peli olisi äärimmäisen haastava muokattavaksi muulle maailmalle.

Nintendo Localization Manager Leslie Swann muisteli, kuinka silloinen presidentti Satoru Iwata nauroi kuullessaan, että tiimi työskentelisi pelin englanninkielisen version parissa. Swannin mukaan kaikki pelin yksityiskohdat olivat niin Japanin kulttuuriin sidottuja, että niiden kääntäminen ja mukauttaminen länsimaiseen pelikokemukseen tuntui aluksi epärealistiselta.

Tiimi joutui muun muassa nimeämään uudelleen pelin hahmot, keksimään heidän tunnuslauseensa, lokalisoimaan pelin kalenterin ja tarkistamaan esineiden merkitykset, jotta ne olisivat ymmärrettäviä kansainvälisille pelaajille. Pienintäkään yksityiskohtaa ei jätetty huomiotta, kaikki käytiin läpi lakiosaston hyväksyttäväksi, sillä pelistä haluttiin myös myyntikelpoista oheistuotteiden näkökulmasta.

Pelin nimenkin valinta kesti kuukausia, ja vaihtoehtoja, kuten Animal Acres, jouduttiin hylkäämään ennen kuin lopulliseksi nimeksi valikoitui tuttu Animal Crossing. Julkaisuprosessi osoitti, että vaikka peli oli japanilainen sensaatio, sen maailmanvalloitus vaati valtavasti työtä ja tarkkuutta.

Lopulta vaivannäkö palkittiin, Animal Crossingista tuli ikoninen ja rakastettu peli ympäri maailmaa, ja Iwatan aluksi epäilevä nauru muuttui varmasti tyytyväiseksi hymynsä.

Hideki Kamiya ehdottaa uutta P.T.-tyylistä peliä – mutta ei kauhua Kommentit pois päältä artikkelissa Hideki Kamiya ehdottaa uutta P.T.-tyylistä peliä – mutta ei kauhua

Okami- ja Bayonetta-pelien luoja Hideki Kamiya on kommentoinut Hideo Kojiman legendaarista kadonnutta P.T.-demoa. P.T., joka julkaistiin PS4:lle vuonna 2014 osana suunniteltua Silent Hills -peliä, poistettiin myöhemmin PlayStation Storesta, jättäen pelin saataville vain käytettyjen konsolien kautta. Tämä teki demosta keräilijöiden aarteena, ja second hand -PS4:ien hinnat nousivat pilviin.

Kamiya vastasi X:ssä fanihaasteeseen, jossa toivottiin uutta P.T.-tyylistä peliä.

Jos P.T.:tä ei voi herättää henkiin, Kojiman tulisi tehdä uusi peli samanlaisella tyylillä. Jos Kojima ei tee sitä, ehkä minä kokeilen. Mutta vihaan kauhua, joten se ei olisi kauhua… ja minulla ei ole ideoita. -Kayami totesi.

Kojiman tuleva kokeellinen kauhupeli OD saattaa osittain täyttää P.T.:n jättämää aukkoa. OD:n kerrotaan testaavan pelin pelaajan pelkotasoa ja mitä tarkoittaa pelon yliannostus. Pelissä Kojima tekee yhteistyötä elokuvaohjaaja Jordan Peelen kanssa, ja lisätietoja odotetaan Kojiman Tokyo Game Show -tapahtumassa syyskuun lopulla.

Kamiya on aiemmin kehunut P.T.:tä ja sen vaikutusta peleihin, ja hän on nimennyt The Exit 8 -pelin vesitettynä P.T.:nä, joka on noussut suosioon Steamissa ja saanut jopa elokuvamuunnelman. Vaikka Kamiya itse ei pelaisi kauhua, hän arvostaa Kojiman ja del Toron demoa sen ainutlaatuisuuden vuoksi ja näkee sen vaikuttaneen merkittävästi myöhempiin pelikehittäjiin.