Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä Kommentit pois päältä artikkelissa Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä

Hyvä vanhempi, katsooko lapsesi jostain netin kummallisista syövereistä pelistriimauksia? Oletko ollut huolissaan siitä, että itse pelaamisen sijaan, joka sekin on mahdollisesti puhdasta ajanhukkaa, lapsesi kuluttaa aikaa tuijottamalla passiivisena ruutua pelilähetysten parissa? Vai oletko muuten vain aikuinen, joka ei sitten millään saa päähänsä järkevää syytä siihen, mitä hohtoa on katsella toisten pelaamista?

Avaan aihetta hieman.

Kautta aikain ihmiset ovat tykänneet harrastaa erilaisia asioita. Onhan se ollut pieni henkireikä arkisen aherruksen parissa. Kenellä se on ollut postimerkkien keräämistä, kenellä puuveistosten tekemistä. Yksi on nauttinut saadessaan kehittää itsestään kestävämmän juoksijan, toinen harrastanut maalaamista.

Moneen harrastukseen liittyykin itsensä kehittäminen tiedossa, fyysisessä suorituskyvyssä tai puhtaassa taidossa. On lukuisia harrastuksia, jotka sisältävät kerralla näitä kaikkia kolmea osa-aluetta. Ja osa harrastuksista on ihan pudasta viihdettä, vailla mitään sen kummempia syvyyksiä.

Tärkeintä on ollut se, että harrastaessa on kivaa ja sen aikana ei tarvitse hetkeen miettiä maailman murheita. Saa vain olla, harrastaa ja nauttia.

Sama koskee pelaamista. Se on harrastus siinä missä muutkin ja siihen pätee aivan samat lainalaisuudet kuin muihinkin harrastuksiin. Osalle se on puhdasta viihdettä, osa toteuttaa luovuuttaan ja osa jopa kehittää mieltään älypelien parissa.

Ja kautta aikain ihmiset ovat tykänneet vertailla taitojaan muiden harrastajien kesken. Leikkimielinen tai jopa vakavampikin kilpailu piiskaa ihmisiä lopulta parempaan suoritukseen. Tietyissä tapauksissa tästä on tehty isoa viihdettä, joissa liikkuu isot rahat. Jalkapallo, jääkiekko ja laulaminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka monille harrastuksena alkanut laji on ollut parhaillaan jopa keino ansaita elantonsa. Nämä harrastajat ovat sitten oma oleellinen osansa siihen, että monet muut kanavat ja väylät tienaavat oman elantonsa.

Ihmiset nauttivat suuresti katsoessaan suorittamista, jossa joku on oikeasti hyvä. He nauttivat siitä kuinka yksilön tai ryhmän kovan harjoittelun tulos näkyy ja ihastelevat suorituksia tai yleistä osaamista, koska he itse tietävät olevansa kykenemättömiä vastaavanlaiseen. Parempiaan on vain nautinnollista katsella.

Joku hyppää pitkälle ja sitä on yllättävän kiva katsoa. Joku juoksee nopeasti. Joku luistelee. Joku on hyvä pelaamaan korttia isoissa turnauksissa. Näin karkeasti ajateltuna monen harrastamisen tai lajin katsominen saattaisi vaikuttaa äkkiseltään hieman hölmöltä: ”Joo, mä kattelen näitä juttuja, kun ihmiset hyppii kepin yli patjalle!”

Sama lainalaisuus koskee pelaamista – parempiaan on vain kiva katsella.

Pelaamisen katselussa puhutaan myös viihteestä, jossa harjoitellaan varsin intensiivisesti. Kohta kohdalta taitojaan harjoitellaan ja hiotaan, sekä kootaan niistä lopulta suoritus, joka herättää ihastusta muissa alan harrastajissa. Joukkueiden sotapelit, nopeat pelien läpijuoksut tai sitten muuten vain viihdyttävä pelaaminen ovat kaikki osa-alueita, joiden takana on lukuisat tunnin keskittynyttä harjoittelua.

Osa pelaajista vain ovat uskomattoman hyviä, enkä minä esimerkiksi voi käsittää kuinka joidenkin pelaajien käsi-, ja silmäkoordinaatio ja puhdas reagointikyky ovat niin virittäytyneet niin korkealle tasolle. Nautin katsoa sitä, kuinka joku selvittää leikiten semmoisia pelejä, joiden kohdalla minä luovutan ja vetäydyn hetkeksi lohduttavaan sikiöasentoon suihkun lattialle.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä kuinka jotkin kokevat viehättävänä lajin, jossa pientä mustaa kiekkoa hosutaan mailoilla pitkin jäätä, mutta en ole sitä vähätellyt oman käsityskyvyttömyyteni johdosta. Se yksinkertaisesti vain ei ole minua varten. Mutta eipä se ole mitään minulta pois, että muut nauttivat siitä. Jos se tuo iloa heidän elämäänsä, niin hyvä niin ja se saa luvan jatkua.

Sama koskee pelaamista. Eipä se ole mitään huolestuneilta vanhemmilta tai muuten vain ymmärtämättömiltä aikuisilta itseltään pois, jos joku haluaa katsella parempiensa pelaamista.

Harrastakoon kukin mistä ilonsa saavat ja katselkoot kukin parempiansa niissä lajeissa. 

Alla muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista pelistriimauksista:


Kloonisotien XCOM lunastaa odotukset – arvostelussa Star Wars Zero Company Kommentit pois päältä artikkelissa Kloonisotien XCOM lunastaa odotukset – arvostelussa Star Wars Zero Company

on Bit Reactorin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema tarinavetoinen vuoropohjainen taktinen roolipeli, joka sijoittuu -universumiin kloonisotien loppuvaiheeseen. Firaxis-veteraanien luotsaama teos hylkää suoraviivaisen räiskinnän ja nojaa vahvasti XCOM-sarjan perinteeseen, jossa jokainen siirto, suoja-asema ja tulilinja vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua. Peli on saatavilla PC:lle, PlayStation 5:lle sekä Xbox Series X/S:lle.

Pelaaja asettuu tasavallan riveistä pudonneen Tesh Hawksin saappaisiin. Hahmon etunimen voi päättää vapaasti, ja ulkonäköä sekä varusteita pääsee kustomoimaan runsaasti. Hawksille voi valita yhden kuudesta rodusta (ihminen, twi’lek, togruta, zabrak, mirialan tai devaronian) sekä rakentaa hahmoa kahdeksan eri perusluokan ja niiden kykyjen avulla. Lisäksi käytössä on neljä aseluokkaa, joiden osia ja ominaisuuksia avataan tehtäviä suorittamalla.

Ensituntumat

Ensituntuma pelistä on erittäin positiivinen. Zero Company onnistuu imaisemaan mukaansa nopeasti, ja ensimmäisten pelikertojen jälkeen kiinnostus nähdä seuraavat tapahtumat kasvaa. Peli ei myöskään tunnu liian vaikealta opetella, joten vuoropohjaiseen taktiseen pelaamiseen pääsee kiinni ilman pitkää opettelujaksoa.

Täysin ongelmitta matka ei kuitenkaan suju, sillä mukaan mahtuu pieniä bugeja, jotka välillä rikkovat tunnelmaa. Esimerkiksi vihollinen saattaa satunnaisesti päätyä seinän sisään siten, ettei siihen pysty kunnolla kohdentamaan hyökkäystä. Onneksi tällaisia tapauksia ei tullut vastaan jatkuvasti, joten ne jäivät lähinnä pieniksi harmituksen aiheiksi. Yhdessä tehtävässä vihollistekoäly tosin kulutti lähes kaikki vuoronsa ampuen tuhoutumatonta seinää eikä pyrkinyt hakemaan parempaa kulmaa liikkumalla.

Taktista pohdintaa ja miehistönhallintaa

Zero Companyn kiinnostavimpia puolia on oman miehistön rakentaminen ja kehittäminen. Tiimiläiset eivät ole pelkkiä kasvottomia sotilaita, vaan jäsenten välisiä suhteita voi kehittää, mikä tuo konkreettisia synergiaetuja hahmojen kehitykseen. Kehityksen yhteydessä voi valita parannuksia esimerkiksi maksimiterveyteen, osumatarkkuuteen tai kehityspisteisiin. Usein pelaaja pääsee valitsemaan kolmesta eri vaihtoehdosta, joten omilla päätöksillä on aitoa merkitystä ryhmän dynamiikalle.

Tehtäviin valitaan neljän hengen partio, mutta kaikki toimeksiannot eivät vaadi pelaajan henkilökohtaista osallistumista rintamalla. Tukikohdasta voi lähettää kahdesta neljään jäsentä suorittamaan tiedustelu- ja operaatiotehtäviä taustalla. Tämä tekee rosterin hallinnasta luontevan osan kokonaisuutta, sillä kaikkia suosikkeja ei voi ottaa jokaiseen taisteluun.

Taistelut käydään vuoropohjaisesti isometrisestä kuvakulmasta. Pelaaja valitsee hahmon, määrittää toiminnot ja antaa käskyt. Kontrollit ovat selkeät ja toimivat vaivattomasti. Mekaniikat on helppo sisäistää, mutta niiden taakse kätkeytyy runsaasti taktista pohdintaa. Taisteluiden välissä aluksen tukikohdassa ja tehtäväalueilla liikutaan kolmannen persoonan kuvakulmasta. Tällöin pelaaja voi käydä keskusteluja tiimiläisten kanssa tai etsiä ympäristöön kätkettyjä tietoja.

Varsinkin Hard-vaikeustasolla taistelut voivat tarjota haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan enemmänkin pakottaa miettimään omaa toimintaa. Kaikkia hahmoja ei voi huoletta lähettää jatkuvasti taisteluun, sillä pelissä on permadeath eli jos hahmo kuolee se on pois pelistä lopullisesti. Hahmot voidaan nostaa kolme kertaa taistelussa ylös ennen kuin he kuolevat. Hahmo saa myös miinuksia osumatarkkuuteensa jo yhdestä haavoittumisesta. Tehtäviin onkin hyvä miettiä tarkemmin, ketkä miehistön jäsenet ovat parhaassa kunnossa ja ketkä joutuvat seuraamaan tapahtumia sivusta.

Myös tukikohtaa pääsee kehittämään. Sairastupaa voi esimerkiksi laajentaa, jolloin useampia haavoittuneita voidaan hoitaa samanaikaisesti. Myös miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia jäseniä voi palkata tarpeiden mukaan, mutta myös tarinassa edetessä saat siihen lisää jäseniä jotka ovat tarinan kannalta tärkeitä hahmoja. Lisäksi aseita voi parannella esimerkiksi lisäämällä niiden tarkkuutta tai vahinkoa. Näiden järjestelmien ansiosta tekemistä riittää myös varsinaisten taisteluiden ulkopuolella.

Panokset kovenevat rintamalla

Erityisesti Hard-vaikeustasolla taistelut tarjoavat jämäkkää haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan se pakottaa arvioimaan jokaista siirtoa. Kaikkia taistelijoita ei voi komentaa rintamalle huolettomasti, sillä kampanjassa on käytössä permadeath-sääntö: jos hahmo kaatuu liian monta kertaa, hänet menetetään lopullisesti. Hahmot voidaan elvyttää taistelun aikana ylös kolme kertaa ennen pysyvää menetystä, mutta jo yksittäinen haavoittuminen rokottaa hahmon osumatarkkuutta. Tehtäviin onkin valittava vain parhaassa iskussa olevat operaattorit muiden toipuessa sivussa.

Tukikohtana toimivaa alusta pääsee kehittämään säännöllisesti. Sairastupaa voi laajentaa hoitamaan useampaa haavoittunutta samanaikaisesti, minkä lisäksi miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia alokkaita palkata tarpeen mukaan. Tarinan edetessä joukkoon liittyy myös juonen kannalta keskeisiä erikoishahmoja. Aseita voi varustaa lisäosilla niiden tulivoiman ja tarkkuuden parantamiseksi, joten mielekästä tekemistä riittää rintaman ulkopuolellakin.

Audiovisuaalinen loisto

Visuaalisesti Zero Company näyttää komealta ja ennen kaikkea juuri siltä, miltä Star Wars -teoksen kuuluukin näyttää. Välianimaatiot ovat onnistuneita ja elokuvamaisia, eikä niiden ohjauksesta löydy moitittavaa.

Myös äänimaailma osuu maaliinsa. Musiikkiraidassa soi vahva galaktinen tunnelma, ja hahmojen ääninäyttely sekä räjähdysten ja blaster-ammusten ääniefektit sitovat kokonaisuuden saumattomasti yhteen.

Star Wars Zero Company on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.

Arvostelu: Aaron Veijalainen

Star Wars Zero Company

8 / 10
Hyvää + Erinomaisesti tavoitettu kloonisotien aikakauden tunnelma + Toimiva hahmonkehitys ja miehistösuhteiden taktinen hyödyntäminen + Oikeaoppisesti mitoitettu haastetaso ja pysyvän kuoleman tuoma rintamariski Huonoa – Pienet tekniset häiriöt ja satunnaiset tekoälyn herpaantumiset – Taisteluiden väliset kolmannen persoonan siirtymäjaksot jäävät ontoksi Yhteenveto Star Wars Zero Company on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.

Blizzard vahvistaa Diablo 5:n PC-version – mutta StarCraftin kohdalla kaikki onkin yhtäkkiä epäselvää Kommentit pois päältä artikkelissa Blizzard vahvistaa Diablo 5:n PC-version – mutta StarCraftin kohdalla kaikki onkin yhtäkkiä epäselvää

onnistui tekemään tulevien peliensä alustatiedoista yllättävän sekavan sopan. 5:n PC-versio tuli käytännössä vahingossa vahvistetuksi BlizzCon 2026 -tapahtumassa, kun taas StarCraftin Xbox-versio paljastui Xbox UK:n X-tililtä.

BlizzConissa Diablo 5:n alustasta kysyttäessä pelin ohjaaja Joe Shely totesi, ettei asiasta ollut vielä mitään kerrottavaa. Samalla hän kuitenkin sanoi Blizzardin haluavan pelin mahdollisimman monen pelaajan ulottuville. Tämän jälkeen Blizzardin PR-tiimistä kuului sivusta huomautus: ”PC version.”

Kun Shely huomautti leikillään, ettei sitä pitänyt vielä kertoa, PR-edustaja totesi: ”If we’re not on the PC, we’ve got problems.” Näin Diablo 5:n PC-versio tuli käytännössä vahvistettua, vaikka Blizzard ei sitä varsinaisesti lavalla julkistanut.

Tilanne muuttui vielä kummallisemmaksi StarCraftin kohdalla. Blizzardin tuleva StarCraft on vahvistettu Xboxille, mutta tieto tuli nimenomaan Xbox UK:n X-tililtä. Blizzard ei puolestaan kertonut BlizzConissa pelin PC-versiosta mitään.

Kotakun toimittaja kysyi Blizzardilta asiasta suoraan tapahtuman jälkeen. Yhtiön virallinen vastaus oli, ettei alustoja julkisteta vielä. Blizzard kuitenkin vahvisti samalla, että Diablo V on suunniteltu keväälle 2029 ja StarCraft vuodelle 2030, ja alustatiedot kerrotaan myöhemmin.

Käytännössä Diablo 5:n PC-versiosta ei siis tarvitse enää juuri spekuloida, mutta muiden alustojen kohtalo on edelleen auki. Myös StarCraftin PC-versio on vahvistamatta, vaikka sarjan historia PC:llä tekee tilanteesta vähintäänkin erikoisen.