Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä Kommentit pois päältä artikkelissa Pelinörtin pohdintoja: Pelistriimauksen katsominen on oivaa viihdettä

Hyvä vanhempi, katsooko lapsesi jostain netin kummallisista syövereistä pelistriimauksia? Oletko ollut huolissaan siitä, että itse pelaamisen sijaan, joka sekin on mahdollisesti puhdasta ajanhukkaa, lapsesi kuluttaa aikaa tuijottamalla passiivisena ruutua pelilähetysten parissa? Vai oletko muuten vain aikuinen, joka ei sitten millään saa päähänsä järkevää syytä siihen, mitä hohtoa on katsella toisten pelaamista?

Avaan aihetta hieman.

Kautta aikain ihmiset ovat tykänneet harrastaa erilaisia asioita. Onhan se ollut pieni henkireikä arkisen aherruksen parissa. Kenellä se on ollut postimerkkien keräämistä, kenellä puuveistosten tekemistä. Yksi on nauttinut saadessaan kehittää itsestään kestävämmän juoksijan, toinen harrastanut maalaamista.

Moneen harrastukseen liittyykin itsensä kehittäminen tiedossa, fyysisessä suorituskyvyssä tai puhtaassa taidossa. On lukuisia harrastuksia, jotka sisältävät kerralla näitä kaikkia kolmea osa-aluetta. Ja osa harrastuksista on ihan pudasta viihdettä, vailla mitään sen kummempia syvyyksiä.

Tärkeintä on ollut se, että harrastaessa on kivaa ja sen aikana ei tarvitse hetkeen miettiä maailman murheita. Saa vain olla, harrastaa ja nauttia.

Sama koskee pelaamista. Se on harrastus siinä missä muutkin ja siihen pätee aivan samat lainalaisuudet kuin muihinkin harrastuksiin. Osalle se on puhdasta viihdettä, osa toteuttaa luovuuttaan ja osa jopa kehittää mieltään älypelien parissa.

Ja kautta aikain ihmiset ovat tykänneet vertailla taitojaan muiden harrastajien kesken. Leikkimielinen tai jopa vakavampikin kilpailu piiskaa ihmisiä lopulta parempaan suoritukseen. Tietyissä tapauksissa tästä on tehty isoa viihdettä, joissa liikkuu isot rahat. Jalkapallo, jääkiekko ja laulaminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka monille harrastuksena alkanut laji on ollut parhaillaan jopa keino ansaita elantonsa. Nämä harrastajat ovat sitten oma oleellinen osansa siihen, että monet muut kanavat ja väylät tienaavat oman elantonsa.

Ihmiset nauttivat suuresti katsoessaan suorittamista, jossa joku on oikeasti hyvä. He nauttivat siitä kuinka yksilön tai ryhmän kovan harjoittelun tulos näkyy ja ihastelevat suorituksia tai yleistä osaamista, koska he itse tietävät olevansa kykenemättömiä vastaavanlaiseen. Parempiaan on vain nautinnollista katsella.

Joku hyppää pitkälle ja sitä on yllättävän kiva katsoa. Joku juoksee nopeasti. Joku luistelee. Joku on hyvä pelaamaan korttia isoissa turnauksissa. Näin karkeasti ajateltuna monen harrastamisen tai lajin katsominen saattaisi vaikuttaa äkkiseltään hieman hölmöltä: ”Joo, mä kattelen näitä juttuja, kun ihmiset hyppii kepin yli patjalle!”

Sama lainalaisuus koskee pelaamista – parempiaan on vain kiva katsella.

Pelaamisen katselussa puhutaan myös viihteestä, jossa harjoitellaan varsin intensiivisesti. Kohta kohdalta taitojaan harjoitellaan ja hiotaan, sekä kootaan niistä lopulta suoritus, joka herättää ihastusta muissa alan harrastajissa. Joukkueiden sotapelit, nopeat pelien läpijuoksut tai sitten muuten vain viihdyttävä pelaaminen ovat kaikki osa-alueita, joiden takana on lukuisat tunnin keskittynyttä harjoittelua.

Osa pelaajista vain ovat uskomattoman hyviä, enkä minä esimerkiksi voi käsittää kuinka joidenkin pelaajien käsi-, ja silmäkoordinaatio ja puhdas reagointikyky ovat niin virittäytyneet niin korkealle tasolle. Nautin katsoa sitä, kuinka joku selvittää leikiten semmoisia pelejä, joiden kohdalla minä luovutan ja vetäydyn hetkeksi lohduttavaan sikiöasentoon suihkun lattialle.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä kuinka jotkin kokevat viehättävänä lajin, jossa pientä mustaa kiekkoa hosutaan mailoilla pitkin jäätä, mutta en ole sitä vähätellyt oman käsityskyvyttömyyteni johdosta. Se yksinkertaisesti vain ei ole minua varten. Mutta eipä se ole mitään minulta pois, että muut nauttivat siitä. Jos se tuo iloa heidän elämäänsä, niin hyvä niin ja se saa luvan jatkua.

Sama koskee pelaamista. Eipä se ole mitään huolestuneilta vanhemmilta tai muuten vain ymmärtämättömiltä aikuisilta itseltään pois, jos joku haluaa katsella parempiensa pelaamista.

Harrastakoon kukin mistä ilonsa saavat ja katselkoot kukin parempiansa niissä lajeissa. 

Alla muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista pelistriimauksista:


Nintendo-fanien kannattaa pitää kiirettä – useat LEGO-setit katoavat pian kaupoista Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo-fanien kannattaa pitää kiirettä – useat LEGO-setit katoavat pian kaupoista

Jos olohuoneessa on vielä tilaa yhdelle Mario-radalle tai Animal Crossing -rakennelmalle, nyt saattaa olla viimeinen hetki toimia. Nintendo Life kertoo, että useita -aiheisia -settejä ollaan poistamassa myynnistä lähiaikoina. Mukana on muun muassa Super Mario-, Mario Kart- ja Animal Crossing -settejä.

Kuva: LEGO:n poistuvien settien listalla oleva Mario Kart – Standard Kart -setti

LEGO merkitsee poistuvia tuotteita “retiring soon” -listalleen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että setit katoavat kaupoista varastojen loppuessa. Nintendo-fanien kannalta tämä on tuttu mutta hieman tuskallinen perinne: kun suosikkisetti jää eläkkeelle, sen hinta voi pompata jälkimarkkinoilla nopeasti pilviin. Yhtäkkiä pieni palikkapaketti maksaa enemmän kuin oikea videopeli.

Erityistä huomiota on saanut myös ensimmäinen The Legend of Zelda -LEGO-setti, Great Deku Tree 2-in-1, jonka kerrotaan poistuvan myynnistä mahdollisesti jo heinäkuussa. Setti julkaistiin vasta vuonna 2024, joten sen “eläköityminen” tulee monille yllättävän nopeasti.

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.