Arvostelut, Pelit

Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb Kommentit pois päältä artikkelissa Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb

On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin . Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen -julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

All Hail The Orb on LeGingerDevin :lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.

Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu

Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.

Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.

Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.

Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän

Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.

Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.

Eteneminen ja pelin rakenne

Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.

Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.

Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos

Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.

Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.

Yksinkertainen mutta toimiva maailma

Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.

Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.

Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi

All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.

Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

8 / 10
Hyvää: + Erittäin rento ja stressitön pelattavuus + Omaperäinen kultti- ja Orb-teema + Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä + Saavutuksilla oikea merkitys + Ankat + Kevyt mutta toimiva pikselityyli Huonoa: - Hidas eteneminen ei sovi kaikille - Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää - Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta. -Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei ole Yhteenveto: All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana. Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

Wardogsin Steam Early Access -päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuulle Kommentit pois päältä artikkelissa Wardogsin Steam Early Access -päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuulle

-henkistä suursotaa ja taktista meininkiä yhdistelevä saapuu Early Accessiin 10. syyskuuta. Bulkheadin kehittämässä räiskinnässä taistellaan valtavilla avoimilla taistelukentillä jopa sadan pelaajan voimin, ja mukana on sekä jalkaväkeä että ajoneuvoja.

Ennen julkaisua peliä voi testata suljetussa betassa 21.–23. elokuuta. Ennakkotilaajat saavat siihen pääsyn, mutta on vienyt luottamuksensa peliin vielä pidemmälle! Jos pelaaja kokeilee betaa eikä pidä kokemastaan, kehittäjä lupaa mahdollisuuden hyvitykseen.

Early Access -version hinta on noin 34 euroa, mutta täyden julkaisun yhteydessä hinnan on tarkoitus nousta noin 51 euroon. Early Accessissa ei ole vielä pelinsisäisiä rahastusmekanismeja, vaikka julkaisun jälkeen peliin on suunnitteilla maksullisia kosmeettisia esineitä. Early Access -jakson odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.

Julkaisussa Wardogs tarjoaa kolme karttaa, joista jokaisessa on kolme variaatiota, sekä useita aseita ja ajoneuvoja. Pääpelitilassa kolme palkkasoturiryhmää kamppailee alueiden hallinnasta ja rahasta, jota voi käyttää esimerkiksi aseiden ja ajoneuvojen hankkimiseen. Myös muiden pelaajien kuljettaminen helikopterilla voi kartuttaa kassaa, eli sotatantereella voi siis olla hyödyksi, vaikka ei olisi se tyyppi, joka ampuu kaiken mikä liikkuu.

Bulkhead on markkinoinut peliä poikkeuksellisen avoimesti ja jopa julkaissut ennakkotilaajille videon nimeltä ”10 Reasons NOT to Buy”. Wardogs on kuitenkin kerännyt jo yli 800 000 toivelistaa Steamissa, joten kiinnostusta 100 pelaajan taistelutantereille ainakin riittää.

Voidwood-peli yhdistää satumaiset maisemat ja ääneen reagoivan hirviön Kommentit pois päältä artikkelissa Voidwood-peli yhdistää satumaiset maisemat ja ääneen reagoivan hirviön

Uusi pelistudio on julkistanut ensimmäisen pelinsä, Voidwoodin. Kyseessä on 1–4 pelaajan yhteistyöhön keskittyvä selviytymiskauhupeli, jossa pelaajat astuvat kirotussa metsässä eksyneiden lasten saappaisiin. Ulkoasu ammentaa satumaisesta -henkisestä tyylistä, mutta tunnelma muuttuu nopeasti paljon synkemmäksi.

Päivisin pelaajien tehtävänä on tutkia metsää, kerätä tarvikkeita ja valmistaa selviytymiseen tarvittavia välineitä. Öisin metsässä alkaa kuitenkin tapahtua, kun The Beast -niminen pysäyttämätön hirviö lähtee saalistamaan. Sitä ei voi päihittää, joten piiloutuminen, liikkuminen ja ennen kaikkea hiljaisuus ovat elintärkeitä.

Äänellä on pelissä erityisen suuri merkitys. Pelaajat kommunikoivat lähietäisyydeltä toimivan puheviestinnän avulla, ja kuiskailu on turvallisin tapa pitää yhteyttä kavereihin. Jos joku innostuu huutamaan, The Beast saattaa kuulla sen ja silloin iltakävely voi muuttua melko nopeasti juoksukilpailuksi.

Jokainen pelikerta kestää noin 20–30 minuuttia ja on erilainen. Pelaajat voivat palata leirilleen, jossa nuotion valo pitää tavallisemmat hirviöt loitolla. The Beastia nuotio ei kuitenkaan pelota, joten leirissäkään ei voi huokaista helpotuksesta liian aikaisin. Peli sisältää myös hahmon pitkäaikaista kehittämistä tukevan meta progression -järjestelmän.

on parhaillaan kehityksessä ja sen on määrä ilmestyä vuonna 2027. Jos yhdistelmä satumaista metsää, kavereiden kanssa selviytymistä ja ”älä vain päästä ääntä” -kauhua kuulostaa kiinnostavalta, tätä kannattaa pitää silmällä.