Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb Kommentit pois päältä artikkelissa Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb

On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin . Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen -julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

All Hail The Orb on LeGingerDevin :lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.

Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu

Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.

Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.

Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.

Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän

Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.

Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.

Eteneminen ja pelin rakenne

Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.

Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.

Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos

Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.

Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.

Yksinkertainen mutta toimiva maailma

Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.

Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.

Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi

All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.

Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

8 / 10
Hyvää: + Erittäin rento ja stressitön pelattavuus + Omaperäinen kultti- ja Orb-teema + Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä + Saavutuksilla oikea merkitys + Ankat + Kevyt mutta toimiva pikselityyli Huonoa: - Hidas eteneminen ei sovi kaikille - Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää - Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta. -Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei ole Yhteenveto: All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana. Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

Yli 6500 pelaajaa vaatii Xboxia palaamaan yksinoikeuspeleihin Kommentit pois päältä artikkelissa Yli 6500 pelaajaa vaatii Xboxia palaamaan yksinoikeuspeleihin

avasi uuden Xbox Player Voice -palautepalvelun tarkoituksenaan kuunnella pelaajien toiveita ja parantaa suhdetta faneihin. Vastaukset olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin hienovaraisia. Yli 6500 ääntä kerännyt suosituin viesti vaatii yhtä asiaa ylitse muiden, Xboxin yksinoikeuspelit takaisin.

Monien pelaajien mielestä Xbox on menettänyt identiteettiään viime vuosina, kun sen suurimmat pelisarjat ovat alkaneet ilmestyä myös kilpaileville alustoille. Fanit muistuttavat, että juuri yksinoikeuspelit rakensivat Xboxin maineen aikanaan. Esille nousivat erityisesti , , ja , joiden moni haluaisi pysyvän jatkossa vain Xboxilla ja :llä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Osa pelaajista kokee yksinoikeuspelit vanhanaikaiseksi ajatteluksi ja toivoo pelien leviävän mahdollisimman monelle alustalle. Erityisesti moninpeleissä ristiinpelaaminen ja laajempi saavutettavuus nähdään tärkeämpänä kuin konsolisodat. Vähemmistöön jääneet kommentit kuitenkin hukkuivat nopeasti eksklusiivipelejä vaativien viestien alle.

Tilanne kertoo paljon siitä, miten epävarmana Xboxin strategia nähdään tällä hetkellä. Viime vuosina yhtiö on korostanut ajatusta siitä, että “kaikki on Xboxia”, mutta osa pelaajista kokee tämän samalla syöneen syyn ostaa itse konsolia. Jos kaikki pelit löytyvät myös muualta, moni miettiikin miksi hankkia Xbox lainkaan?

Mielenkiintoisesti samaan aikaan Sonyn kerrotaan palaavan vahvemmin omiin yksinoikeuspeleihinsä, ainakin yksinpeleissä. Konsolisota ei siis ehkä olekaan kuollut, se on vain vaihtanut hieman muotoaan.

PlayStation sulkee PC-portit? Tulevat jättihitit saattavat jäädä vain konsoleille Kommentit pois päältä artikkelissa PlayStation sulkee PC-portit? Tulevat jättihitit saattavat jäädä vain konsoleille

näyttää harkitsevan suurta suunnanmuutosta pelistrategiassaan. PlayStationin sisäisessä tilaisuudessa kerrottiin, että yhtiö haluaa pitää tulevat tarinavetoiset yksinpelinsä konsoliyksinoikeuksina. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei esimerkiksi , Marvel’s Wolverine tai Ghost of Yōtei olisi tulossa :lle lainkaan.

Muutos olisi iso täyskäännös verrattuna viime vuosien linjaan. on tuonut PC:lle monia suurimpia hittejään, kuten , Marvel’s Spider-Man 2 ja The Last of Us Part I. Tarkoituksena oli saada lisätuloja vanhemmista peleistä ja ehkä houkutella PC-pelaajia ostamaan myös jatko-osia varten.

Kaikki ei kuitenkaan ole ilmeisesti mennyt Sonyn toivomalla tavalla. Raportin mukaan yksinpelit eivät ole keränneet Steamissa yhtä suuria pelaajamääriä kuin yhtiön moninpelit. Esimerkiksi nousi PC:llä valtavaan suosioon samanaikaisen julkaisun ansiosta, kun taas osa yksinpeleistä jäi selvästi vaatimattomampiin lukuihin.

Mielenkiintoisesti huhuttu uusi strategia koskisi nimenomaan yksinpelejä. Tämä voisi tarkoittaa, että moninpelit julkaistaisiin jatkossakin myös PC:lle, jotta suurempi pelaajapohja pitäisi palvelimet elossa ja kassavirran käynnissä. Sony vaikuttaakin etsivän tasapainoa kahden asian välillä, konsolien myynnin kasvattamisen ja mahdollisimman suuren yleisön tavoittamisen.

Samalla myös pohtii omaa eksklusiivisuusstrategiaansa. Peliala näyttää olevan tilanteessa, jossa kaikki kokeilevat uusia sääntöjä ja välillä myös peruuttavat vanhoja päätöksiään yhtä nopeasti kuin pelaaja ragequittaa pomotaistelun jälkeen.