Retrotyylinen pikseligrafiikka on klassisen kuvataiteen jaloin muoto. Mihin suuruuteen Da Vinci olisi voinutkaan yltää, jos hän olisi keksinyt neliön muotoisen pensselin? Tässä juttusarjassa esittelen joka viikko yhden pelin, jonka pikselitaide on kiinnittänyt huomioni. Peli voi olla hyvä tai huono, uusi tai vanha, tai vasta suunnittelupöydällä. Nyt keskitytään vain ulkoasuun.
Curious Expedition päätyi kirjastooni heräteostoksena, mutta siitä muodostuikin lohtupeli, jonka pariin palasin yhä uudestaan. Vuoropohjaisessa roguelite-seikkailussa hypätään 1800-luvun tutkimusmatkailijoiden saappaisiin, kolutaan viidakoita ja arktisia erämaita, etsitään aarteita temppeleistä ja aiheutetaan riesaa alkuasukkaille.
Retkien alkuvaiheessa natiivit ovat ystävällisiä, kunnes pelaaja ryöstää näiden esi-isien aarteet vapauttaen kiroukset ja luonnonkatastrofit. Lopussa yleensä juostaan vihaisia heimolaisia karkuun. Glorifioiko peli kolonialismia ja alkuasukkaiden hyväksikäyttöä, vai onko kyse itsetietoisesta satiirista? Jokainen voi itse päättää. Yksi asia on varmaa, ja se on Curious Expeditionin kauneus. Grafiikat herättävät nostalgian aikaan, jolloin maailma oli vielä tutkimaton ja ihmeitä täynnä. Tarkoitan siis 1990-lukua.
Curious Expedition tarjoaa ehtaa hupia 20-30 tunniksi, kunnes satunnaiskohtaamisten kirjo alkaa tulla liian tutuksi. Peli on saatavilla PC:lle, Switchille, PS4:lle ja Xbox Onelle. Sen jatko-osa on jo Early Accessissa, mutta vielä hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa.
