Tässä juttusarjassa esittelen joka viikko pelin, jonka pikselitaide on kiinnittänyt huomioni. Peli voi olla hyvä tai huono, uusi tai vanha, tai vasta suunnittelupöydällä. Nyt keskitytään vain ulkoasuun.
Legenda väittää, että jos lapsi heitetään pohjattomaan kuiluun verikuun aikaan, hän jonain päivänä palaa vauraana ja kykenee hallitsemaan Kuolemattomia. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Tästä kertoo synkän kiehtova roguelite Spirits Abyss. Pelaaja ohjaa pientä lasta painajaismaisessa luolastossa, jossa äkkikuolema väijyy ja paholaiset ulvovat. Asetelma on hurja, ja pelillä oma oudonmusta huumorintajunsa.
Spirits Abyss generoi niin vaihtelevia kenttiä, että sen algoritmi tuntuu elävältä olennolta, aivan kuin sienimäinen organismi olisi ottanut tietokoneeni haltuun. Peli on englantilaisen Anthony Casen käsialaa, ja hänen taiteensa jotain omaperäistä. Tutut retrovaikutteet ovat nähtävissä, mutta silti graafista tyyliä on vaikea verrata mihinkään muuhun.
Tunnelit pursuavat pieniä yksityiskohtia, ja outojen olentojen ilmeet ovat groteskeja. Kauhistuttavat syvyydet kutsuvat seireenin lailla vaipumaan hulluuteen. Spirits Abyss on kuin vinksahtanut yhdistelmä pelejä Spelunky ja Binding of Isaac, ja suunnilleen yhtä korkeaa laatua. Se on vaikuttava suoritus yhden miehen indiestudiolta.
