Pitkän linjan Assassin’s Creed -suunnittelija jättää UbisoftinKommentit pois päältä artikkelissa Pitkän linjan Assassin’s Creed -suunnittelija jättää Ubisoftin
Ubisoftin Montreal-studiolla tapahtuu taas, kun pitkän linjan pelisuunnittelija Luc Couture on ilmoittanut jättävänsä yhtiön 24 vuoden jälkeen. Couture kertoi lähdöstään sosiaalisessa mediassa ja kuvaili uraansa uskomattomaksi matkaksi, mutta myönsi kaipaavansa nyt muutosta, niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin.
Couture aloitti Ubisoftilla jo vuonna 2002 Prince of Persia -pelien parissa ja nousi vuosien varrella keskeiseksi tekijäksi muun muassa Assassin’s Creed -sarjassa, Watch Dogs 2:ssa, Legionissa ja Far Cry 4:ssä. Seuraava askel vie hänet pienempään studioon muiden pelialan veteraanien kanssa. Yksityiskohdat ovat vielä salassa, mutta viesti on selvästi se, että mies ei ole jäämässä eläkkeelle, vaan vaihtaa maisemaa.
Ajankohta ei ole Ubisoftille helppo. Yhtiö käy läpi suurta rakennemuutosta, irtisanomisia on luvassa ja henkilöstö on protestoinut johdon toimia vastaan. Myös toimitusjohtaja Yves Guillemot on joutunut kovaan kritiikkiin. Couture ei ole ainoa konkari, joka on lähtenyt, sillä Assassin’s Creed -sarjan entinen vetäjä Marc-Alexis Côté poistui syksyllä ja haastoi Ubisoftin oikeuteen noin 1,2 miljoonan euron korvauksista.
Couturen lähtö näyttääkin osalta suurempaa muutosta, jossa Ubisoftin vanha kaartin tekijäjoukko alkaa hajota. Onko tämä yksittäinen urasiirto vai alku suuremmalle veteraanien joukkopaolle? Varmaa on ainakin se, että Ubisoftin tulevaisuus näyttää tällä hetkellä kaikkea muuta kuin vakaalta.
Ubisoft on julkaissut hiljaisesti Tom Clancy’s The Division: Definitive Editionin, mutta älä odota uutta grafiikkaa tai remasteria, sillä kyseessä on käytännössä alkuperäinen peli kaikkine lisäosineen. Xbox Storessa peli maksaa nyt noin 49,90 euroa, ja mukana tulevat peruspeli, kolme laajennusta, season pass ja kasa erilaisia asupaketteja sekä aseiden skinejä.
Fanien pettymys on ollut ilmeinen, sillä pelin 10-vuotisjuhlan yhteyteen ilmestyneessä mainonnassa vihjattiin uudenlaisesta kokemuksesta. Todellisuudessa Definitive Edition tarjoaa kaiken vanhan sisällön niputettuna yhteen pakettiin, mikä hyvä muistutus siitä, että joskus “definitive” tarkoittaa vain “kaikki yhdessä”.
Ubisoft ei ole kuitenkaan unohtanut tulevaisuutta. The Division 3 on edelleen työn alla, ja aiemmin sen kehityksestä vastannut Julian Gerighty vakuutti, että se tulee tekemään yhtä suuren vaikutuksen kuin alkuperäinen peli. Tarkkaa julkaisupäivää ei ole kerrottu, mutta odotukset ovat korkealla.
Samaan aikaan Ubisoft on ollut leikkausten ja projektien karsinnan pyörteissä. Kuusi peliä on peruttu, kaksi studiota suljettu ja Parisin pääkonttorilla poistetaan noin 200 työpaikkaa. Vaikka tämä muistuttaa, että pelialalla menestys ei ole koskaan itsestäänselvyys, The Divisionin fanit voivat ainakin nyt kokea täyden paketin New Yorkin kaaosta hallitessaan.
Joten jos kaipaat kaiken vanhan sisällön yhdessä paketissa ja haluat muistuttaa itseäsi siitä, miksi alkuperäinen Division teki vaikutuksen vuonna 2016, nyt se on saatavilla, mutta uuden grafiikan odottajien kannattaa odottaa kolmosta.
Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea Nintendo Switch 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon The Rogue Prince of Persia todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?
Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot
Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan Nintendo -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.
Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.
Tarina ja roguelite-elementit
Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.
Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.
Pelin rakenne ja mekaniikat
Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti. Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli. Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.
Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat. Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä. Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.
Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma
The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta. Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.
Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.
Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.
Yhteenveto:
The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
8 / 10
Plussat:+ Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit.
+ Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka.
+ Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa.
+ Toimii moitteettomasti Switch 2:lla.Miinukset:- Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot.
- Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo).
- Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys.
- Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa.Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
