Plague Tale: Innocence
Voimme varmasti olla samaa mieltä että keskiaika ei ollut mitään herkkua kenellekään euroopassa elävälle. Ei varsinkaan mustan surman aikana jolloin miestä meni lakoon, niin sodan, köyhyyden kuin sairauksien vaikutuksesta. Nämä kaikki vitsaukset tulevat hyvin esille Plague Tale Innocencessa. Eurooppa alkaa tyhjentyä ihmisistä kun jokin muinainen ja paha saapuu sivistyksen kehtoon. Uskonnolliset tahot murskaavat kaiken ideologiansa alle ja maasta nousee miljoonittain rottia kaluamaan niin kaatuneet kuin vielä hoipertelevat ihmispolot.
A Plague Tale: Innocence on rujon kaunis kertomus sisaruksista jotka pakenevat ranskan inkvisitiota parantaakseen nuorimmaisen hengen. Englantilaiset ovat hyökänneet Ranskaan ja sisäiset valtapelit repivät kuningaskuntaa. Amicia ja Hugo De Rune lähtevät kotikonnuilta livohkaan, kun feudaali-isukin kartano ja torpparit nitistetään yllättäen. Tästä alkaa hiivintä- ja pulmanratkonta retki joka pitää pelaajan kiinni ohjaimessa nähdäkseen, mitä seuraavaksi kulman takaa löytyy. Välillä kulman takaa löytyy kuvan kaunis näköala ranskan maaseudulle ja toisinaan mätänevä liha- ja verivuori, täynnä punasilmäisiä rottia, nauttimassa lihan iloista.
Suurin osa selviytymisestä tapahtuu hiipimällä sotilaiden selän takana tai pysymällä valossa, johon rottalaumat eivät uskaltaudu. Eteen tulee tasaisella virralla, melko helppoja pulmia joista selviytyy käyttämällä silmiään. Mensan testeihin tämän pulmanratkonnan jälkeen on turha mennä. Pimeässä kulkevalta sotilaalta voi rikkoa lingolla lyhdyn, jolloin rotat irrottavat hänen lihat luista. Linkoon saa erikoisammuksia jotka työstetään maasta löytyneistä raaka-aineista. Maasta löytyy myös linkoon sopivia palasia, joiden avulla Amiciasta tulee entistä hiljaisempi ja tappavampi. Näitä osia on ripoteltu ympäri kenttää niin että osan saa vain kun uskaltautuu aivan lähelle sotilaita tai tutkii kentän pimeitä laitoja.
Graafisesti peli on upea ja maisemat kuin prinsessa sadusta. Visva ja veri näyttävät oksettavilta ja rotanpesät ovat kuin pikaruokalan bioroskis, täynnä kyseenalaista ja syömäkelvotonta lihaa. Välivideot ovat kiinnostavia keskiaika-autisteille ja olisivat toden tuntuisia ilman pelin yliluonnollisia aspekteja. Juoni kannattelee mukavasti sisarusten tunteikasta matkaa ja pitää yllä kiinnostusta koko matkan ajan. Pieni Hugo poika ei yllättävästi ärsytä, kuten muissa tällaisissa opastus peleissä. Ilmeisesti npt eivät huomioi muita kuin Amician hahmon. Tunnelma on välillä käsin kosketeltavissa kun rotat vyöryvät katakombeista kaduille ja sadistiset sotilaat hipovat miekoillaan niskavilloja.
Plague Tale on mukava peli jonka kannattaa pelata läpi jos tahtoo pientä pulman ratkontaa maustettuna linkohipalla. Gato negrot dekantteriin ja koskenlaskijaa ruisleivän päälle ja ranskan matka voi alkaa.
