Arvostelut, Pelit

Rottarallia ja linkohippaa – arvostelussa A Plague Tale: Innocence Kommentit pois päältä artikkelissa Rottarallia ja linkohippaa – arvostelussa A Plague Tale: Innocence

A Plague Tale: Innocence

Plague Tale: Innocence

8 / 10
Hyvää Oikean pituinen peli. Tunnelma on mukavan jännittynyt. Ranskalainen maaseutu. Mekaanisesti toimiva. Huonoa Pulmat välillä liian helppoja. Kliseiset aksentit. Melko putkimainen. Crafting systeemi täysin turha. Yleisesti Plague Tale on mukava peli jonka kannattaa pelata läpi jos tahtoo pientä pulman ratkontaa, maustettuna linkohipalla. Gato negrot dekantteriin ja koskenlaskijaa ruisleivän päälle ja ranskan matka voi alkaa.

Voimme varmasti olla samaa mieltä että keskiaika ei ollut mitään herkkua kenellekään euroopassa elävälle. Ei varsinkaan mustan surman aikana jolloin miestä meni lakoon, niin sodan, köyhyyden kuin sairauksien vaikutuksesta. Nämä kaikki vitsaukset tulevat hyvin esille Plague Tale Innocencessa. Eurooppa alkaa tyhjentyä ihmisistä kun jokin muinainen ja paha saapuu sivistyksen kehtoon. Uskonnolliset tahot murskaavat kaiken ideologiansa alle ja maasta nousee miljoonittain rottia kaluamaan niin kaatuneet kuin vielä hoipertelevat ihmispolot.

on rujon kaunis kertomus sisaruksista jotka pakenevat ranskan inkvisitiota parantaakseen nuorimmaisen hengen. Englantilaiset ovat hyökänneet Ranskaan ja sisäiset valtapelit repivät kuningaskuntaa. Amicia ja Hugo De Rune lähtevät kotikonnuilta livohkaan, kun feudaali-isukin kartano ja torpparit nitistetään yllättäen. Tästä alkaa hiivintä- ja pulmanratkonta retki joka pitää pelaajan kiinni ohjaimessa nähdäkseen, mitä seuraavaksi kulman takaa löytyy. Välillä kulman takaa löytyy kuvan kaunis näköala ranskan maaseudulle ja toisinaan mätänevä liha- ja verivuori, täynnä punasilmäisiä rottia, nauttimassa lihan iloista.

Suurin osa selviytymisestä tapahtuu hiipimällä sotilaiden selän takana tai pysymällä valossa, johon rottalaumat eivät uskaltaudu. Eteen tulee tasaisella virralla, melko helppoja pulmia joista selviytyy käyttämällä silmiään. Mensan testeihin tämän pulmanratkonnan jälkeen on turha mennä. Pimeässä kulkevalta sotilaalta voi rikkoa lingolla lyhdyn, jolloin rotat irrottavat hänen lihat luista. Linkoon saa erikoisammuksia jotka työstetään maasta löytyneistä raaka-aineista. Maasta löytyy myös linkoon sopivia palasia, joiden avulla Amiciasta tulee entistä hiljaisempi ja tappavampi. Näitä osia on ripoteltu ympäri kenttää niin että osan saa vain kun uskaltautuu aivan lähelle sotilaita tai tutkii kentän pimeitä laitoja.

Graafisesti peli on upea ja maisemat kuin prinsessa sadusta. Visva ja veri näyttävät oksettavilta ja rotanpesät ovat kuin pikaruokalan bioroskis, täynnä kyseenalaista ja syömäkelvotonta lihaa. Välivideot ovat kiinnostavia keskiaika-autisteille ja olisivat toden tuntuisia ilman pelin yliluonnollisia aspekteja. Juoni kannattelee mukavasti sisarusten tunteikasta matkaa ja pitää yllä kiinnostusta koko matkan ajan. Pieni Hugo poika ei yllättävästi ärsytä, kuten muissa tällaisissa opastus peleissä. Ilmeisesti npt eivät huomioi muita kuin Amician hahmon. Tunnelma on välillä käsin kosketeltavissa kun rotat vyöryvät katakombeista kaduille ja sadistiset sotilaat hipovat miekoillaan niskavilloja.

Plague Tale on mukava peli jonka kannattaa pelata läpi jos tahtoo pientä pulman ratkontaa maustettuna linkohipalla. Gato negrot dekantteriin ja koskenlaskijaa ruisleivän päälle ja ranskan matka voi alkaa.

Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat Kommentit pois päältä artikkelissa Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat

oli yksi vuoden 2026 odotetuimmista roolipeleistä, mutta julkaisun jälkeen huomio kääntyi nopeasti teknisiin ongelmiin. Nyt kehittäjä on julkaissut ison päivityksen, joka parantaa erityisesti konsoliversioiden pelattavuutta, ainakin hieman.

Päivityksen jälkeen -versio tuntuu selvästi sulavammalta. Ohjaus reagoi nopeammin, taistelu toimii paremmin ja valikoissa liikkuminen ei enää töki samalla tavalla. Täydellisestä kokemuksesta ollaan silti kaukana, sillä hahmon liike tuntuu edelleen raskaalta, nyt tosin enemmän tarkoitukselliselta kuin bugilta.

-puolella peli tarjoaa kolme eri tilaa, Performance (1080p/60 fps), Balanced (1440p/40 fps) ja Quality (4K/30 fps). Käytännössä valinta on kompromissi. Korkea ruudunpäivitys tuo mukanaan häiritsevää objektien “pop-in”-ilmiötä, kun taas paras kuvanlaatu lukitsee pelin 30 ruutuun sekunnissa, mikä ei ole ideaalista toimintapainotteisessa pelissä.

Yksi keskeinen pelastava tekijä on VRR-tuki, joka poistaa ruudun repeilyä ja tekee kokemuksesta huomattavasti miellyttävämmän. Silti tekniset puutteet, kuten ympäristön myöhäinen latautuminen ja paikoin kömpelö grafiikka (erityisesti hiukset ja parrat), rikkovat immersiota molemmilla konsoleilla.

Kokonaisuus jättää hieman ristiriitaisen maun. Crimson Desert näyttää ajoittain upealta, mutta yhtä usein muistuttaa keskeneräisyydestään. Lisää päivityksiä on luvassa, joten tilanne voi parantua nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi tehokas pysyy pelin parhaana pelipaikkana.

Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North” Kommentit pois päältä artikkelissa Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North”

Haikea alku harmaassa maailmassa

on Kyle Banksin kehittämä ja Mooneye Studiosin julkaisema indie-seikkailu :lle, joka ei yritä huutaa huomiota, se kuiskaa sinulle ja juuri siksi se jääkin mieleen. Pelissä astut collien tassuihin ja kuljet omistajan rinnalla halki syrjäisten saarten, jossa maailma on menettänyt värinsä. Tehtävänä ei ole vain palauttaa värit ympäristöön, vaan myös auttaa omistajaasi käsittelemään menetystä ja sanomaan hyvästit.

Ensiaskeleet, jotka tuntuvat sydämessä asti

Ensikosketus peliin on rauhallinen, lähes haikea. Maailma jossa olet on aluksi harmaa ja hiljainen, mutta jokainen pieni edistysaskel tuo siihen väriä, kirjaimellisesti. Tämä visuaalinen muutos toimii voimakkaana vertauskuvana tarinalle. Pelaaminen ei tunnu bugiselta, vaan kokemus on hiottu ja tarkoituksellisen pelkistetty. Peli on kuin meditatiiviseksi matka, joka imaisee mukaansa hitaasti mutta varmasti.

Kontrollit toimivat pääosin hyvin, erityisesti näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna. Mukana on myös ohjain tuki, mutta kaikki ratkaisut eivät tunnu yhtä sulavilta. Esimerkiksi hyppääminen voi tuntua jäykältä ja kanootilla liikkuminen vaatii ajoittain turhankin tarkkaa ajoitusta, tosin tätä voi helpottaa asetuksista.

Muistojen ja luopumisen kaunis matka

Pelin ytimessä on tarina surusta, menetyksestä ja muistamisesta. Omistajasi on menettänyt äitinsä, ja sinä koirana kuljet hänen rinnallaan yhteisellä muistelumatkalla. Matkan varrella ratkaistaan pieniä pulmia, kerätään virvatulia kuntoa kasvattamaan (auttaa juoksemaan kauemmin), nuotteja kadonneen laulun palauttamiseksi sekä pysähdytään ihailemaan maisemia erityisillä istumapaikoilla. Samalla autetaan pulassa olevia eläimiä ja löydetään piilotettuja polkuja. Juuri nämä pienet hetket, hiljaiset pysähdykset ja maiseman äärelle jääminen tekevät tästä pelistä erityisen koskettavan.

Hiljaisuus, joka puhuu enemmän kuin sanat

Visuaalisesti Farewell North on lumoava. Pelin mustavalkoinen maailma herää eloon väri kerrallaan, mikä tekee jokaisesta onnistumisesta konkreettisen ja palkitsevan. Tyyli ei tavoittele realismia, vaan tunnetta ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Äänimaailma tukee tätä hienovaraisesti. Musiikki ei ole jatkuvasti läsnä, vaan astuu esiin juuri oikeilla hetkillä. Hiljaisuuskin on osa kerrontaa ja usein se kertoo enemmän kuin yksikään sävel.

Farewell North:illa on kyky käsitellä raskasta teemaa kevyellä mutta kunnioittavalla otteella. Se ei pakota itkemään, mutta antaa siihen tilaa. Vaikka hahmot ovat ilmeiltään pelkistettyjä, tunnetila välittyy äänensävyn, ympäristön ja tilanteiden kautta yllättävän vahvasti.

Yhteenveto:

Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.

9 / 10
Hyvää: + Koskettava ja kauniisti kerrottu tarina. + Visuaalinen tyyli tukee tunnetta erinomaisesti. + Tunnelmallinen ja harkittu äänimaailma. Huonoa: - Jäykät kontrollit erityisesti hypyissä. - Hahmojen eleettömät kasvot. Yhteenveto: Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.