Arvostelut, Pelit

Rottarallia ja linkohippaa – arvostelussa A Plague Tale: Innocence Kommentit pois päältä artikkelissa Rottarallia ja linkohippaa – arvostelussa A Plague Tale: Innocence

A Plague Tale: Innocence

Plague Tale: Innocence

8 / 10
Hyvää Oikean pituinen peli. Tunnelma on mukavan jännittynyt. Ranskalainen maaseutu. Mekaanisesti toimiva. Huonoa Pulmat välillä liian helppoja. Kliseiset aksentit. Melko putkimainen. Crafting systeemi täysin turha. Yleisesti Plague Tale on mukava peli jonka kannattaa pelata läpi jos tahtoo pientä pulman ratkontaa, maustettuna linkohipalla. Gato negrot dekantteriin ja koskenlaskijaa ruisleivän päälle ja ranskan matka voi alkaa.

Voimme varmasti olla samaa mieltä että keskiaika ei ollut mitään herkkua kenellekään euroopassa elävälle. Ei varsinkaan mustan surman aikana jolloin miestä meni lakoon, niin sodan, köyhyyden kuin sairauksien vaikutuksesta. Nämä kaikki vitsaukset tulevat hyvin esille Plague Tale Innocencessa. Eurooppa alkaa tyhjentyä ihmisistä kun jokin muinainen ja paha saapuu sivistyksen kehtoon. Uskonnolliset tahot murskaavat kaiken ideologiansa alle ja maasta nousee miljoonittain rottia kaluamaan niin kaatuneet kuin vielä hoipertelevat ihmispolot.

on rujon kaunis kertomus sisaruksista jotka pakenevat ranskan inkvisitiota parantaakseen nuorimmaisen hengen. Englantilaiset ovat hyökänneet Ranskaan ja sisäiset valtapelit repivät kuningaskuntaa. Amicia ja Hugo De Rune lähtevät kotikonnuilta livohkaan, kun feudaali-isukin kartano ja torpparit nitistetään yllättäen. Tästä alkaa hiivintä- ja pulmanratkonta retki joka pitää pelaajan kiinni ohjaimessa nähdäkseen, mitä seuraavaksi kulman takaa löytyy. Välillä kulman takaa löytyy kuvan kaunis näköala ranskan maaseudulle ja toisinaan mätänevä liha- ja verivuori, täynnä punasilmäisiä rottia, nauttimassa lihan iloista.

Suurin osa selviytymisestä tapahtuu hiipimällä sotilaiden selän takana tai pysymällä valossa, johon rottalaumat eivät uskaltaudu. Eteen tulee tasaisella virralla, melko helppoja pulmia joista selviytyy käyttämällä silmiään. Mensan testeihin tämän pulmanratkonnan jälkeen on turha mennä. Pimeässä kulkevalta sotilaalta voi rikkoa lingolla lyhdyn, jolloin rotat irrottavat hänen lihat luista. Linkoon saa erikoisammuksia jotka työstetään maasta löytyneistä raaka-aineista. Maasta löytyy myös linkoon sopivia palasia, joiden avulla Amiciasta tulee entistä hiljaisempi ja tappavampi. Näitä osia on ripoteltu ympäri kenttää niin että osan saa vain kun uskaltautuu aivan lähelle sotilaita tai tutkii kentän pimeitä laitoja.

Graafisesti peli on upea ja maisemat kuin prinsessa sadusta. Visva ja veri näyttävät oksettavilta ja rotanpesät ovat kuin pikaruokalan bioroskis, täynnä kyseenalaista ja syömäkelvotonta lihaa. Välivideot ovat kiinnostavia keskiaika-autisteille ja olisivat toden tuntuisia ilman pelin yliluonnollisia aspekteja. Juoni kannattelee mukavasti sisarusten tunteikasta matkaa ja pitää yllä kiinnostusta koko matkan ajan. Pieni Hugo poika ei yllättävästi ärsytä, kuten muissa tällaisissa opastus peleissä. Ilmeisesti npt eivät huomioi muita kuin Amician hahmon. Tunnelma on välillä käsin kosketeltavissa kun rotat vyöryvät katakombeista kaduille ja sadistiset sotilaat hipovat miekoillaan niskavilloja.

Plague Tale on mukava peli jonka kannattaa pelata läpi jos tahtoo pientä pulman ratkontaa maustettuna linkohipalla. Gato negrot dekantteriin ja koskenlaskijaa ruisleivän päälle ja ranskan matka voi alkaa.

Wardogsin Steam Early Access -päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuulle Kommentit pois päältä artikkelissa Wardogsin Steam Early Access -päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuulle

-henkistä suursotaa ja taktista meininkiä yhdistelevä saapuu Early Accessiin 10. syyskuuta. Bulkheadin kehittämässä räiskinnässä taistellaan valtavilla avoimilla taistelukentillä jopa sadan pelaajan voimin, ja mukana on sekä jalkaväkeä että ajoneuvoja.

Ennen julkaisua peliä voi testata suljetussa betassa 21.–23. elokuuta. Ennakkotilaajat saavat siihen pääsyn, mutta on vienyt luottamuksensa peliin vielä pidemmälle! Jos pelaaja kokeilee betaa eikä pidä kokemastaan, kehittäjä lupaa mahdollisuuden hyvitykseen.

Early Access -version hinta on noin 34 euroa, mutta täyden julkaisun yhteydessä hinnan on tarkoitus nousta noin 51 euroon. Early Accessissa ei ole vielä pelinsisäisiä rahastusmekanismeja, vaikka julkaisun jälkeen peliin on suunnitteilla maksullisia kosmeettisia esineitä. Early Access -jakson odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.

Julkaisussa Wardogs tarjoaa kolme karttaa, joista jokaisessa on kolme variaatiota, sekä useita aseita ja ajoneuvoja. Pääpelitilassa kolme palkkasoturiryhmää kamppailee alueiden hallinnasta ja rahasta, jota voi käyttää esimerkiksi aseiden ja ajoneuvojen hankkimiseen. Myös muiden pelaajien kuljettaminen helikopterilla voi kartuttaa kassaa, eli sotatantereella voi siis olla hyödyksi, vaikka ei olisi se tyyppi, joka ampuu kaiken mikä liikkuu.

Bulkhead on markkinoinut peliä poikkeuksellisen avoimesti ja jopa julkaissut ennakkotilaajille videon nimeltä ”10 Reasons NOT to Buy”. Wardogs on kuitenkin kerännyt jo yli 800 000 toivelistaa Steamissa, joten kiinnostusta 100 pelaajan taistelutantereille ainakin riittää.

Voidwood-peli yhdistää satumaiset maisemat ja ääneen reagoivan hirviön Kommentit pois päältä artikkelissa Voidwood-peli yhdistää satumaiset maisemat ja ääneen reagoivan hirviön

Uusi pelistudio on julkistanut ensimmäisen pelinsä, Voidwoodin. Kyseessä on 1–4 pelaajan yhteistyöhön keskittyvä selviytymiskauhupeli, jossa pelaajat astuvat kirotussa metsässä eksyneiden lasten saappaisiin. Ulkoasu ammentaa satumaisesta -henkisestä tyylistä, mutta tunnelma muuttuu nopeasti paljon synkemmäksi.

Päivisin pelaajien tehtävänä on tutkia metsää, kerätä tarvikkeita ja valmistaa selviytymiseen tarvittavia välineitä. Öisin metsässä alkaa kuitenkin tapahtua, kun The Beast -niminen pysäyttämätön hirviö lähtee saalistamaan. Sitä ei voi päihittää, joten piiloutuminen, liikkuminen ja ennen kaikkea hiljaisuus ovat elintärkeitä.

Äänellä on pelissä erityisen suuri merkitys. Pelaajat kommunikoivat lähietäisyydeltä toimivan puheviestinnän avulla, ja kuiskailu on turvallisin tapa pitää yhteyttä kavereihin. Jos joku innostuu huutamaan, The Beast saattaa kuulla sen ja silloin iltakävely voi muuttua melko nopeasti juoksukilpailuksi.

Jokainen pelikerta kestää noin 20–30 minuuttia ja on erilainen. Pelaajat voivat palata leirilleen, jossa nuotion valo pitää tavallisemmat hirviöt loitolla. The Beastia nuotio ei kuitenkaan pelota, joten leirissäkään ei voi huokaista helpotuksesta liian aikaisin. Peli sisältää myös hahmon pitkäaikaista kehittämistä tukevan meta progression -järjestelmän.

on parhaillaan kehityksessä ja sen on määrä ilmestyä vuonna 2027. Jos yhdistelmä satumaista metsää, kavereiden kanssa selviytymistä ja ”älä vain päästä ääntä” -kauhua kuulostaa kiinnostavalta, tätä kannattaa pitää silmällä.