Pro Cycling Manager 2020 -pelin betakokeilu alkaa ensi viikollaKommentit pois päältä artikkelissa Pro Cycling Manager 2020 -pelin betakokeilu alkaa ensi viikolla
Kilpapyöräilyn vauhdikkaaseen ja taktiseen urheilumaailmaan sijoittuva Pro Cycling Manager 2020 saa suljetun beetatestivaiheensa ensi viikolla. Pelaajat pääsevät tutustumaan pelin uuteen käyttöliittymään, taistelutahtojärjestelmään ja kisasuunnitteluominaisuuksiin 13.-27. huhtikuuta välisen ajan käynnissä olevassa beetatestissä. Taistelutahtoa kuvaava järjestelmä heijastaa kisailijoiden jaksamista ja henkistä suorituskykyä, johon vaikuttaa muun muassa kisaajien lepo ja rasitus.
Suljettuun beetatestivaiheeseen voi rekisteröityä 9. huhtikuuta alkaen.
Peli keskittyy kokonaisen urheilujoukkueen hallinnointiin, valmentamiseen ja johtamiseen. Pelaajan tehtävänä on auttaa oma kilpapyöräjoukkue voittoon sekä yksittäisissä osakilpailuissa että mittavassa kokonaiskisassa. Jotta joukkue voi menestyä, jokaisen pyöräilijän tulee voida hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Erilaiset kisastrategiat näyttelevät tärkeää osaa menestyksessä. Mukana on Ranskan ympäriajon 21 virallista kisaa ja yli 230 erilaista etappia. Yhteensä näitä kisaosioita on yli 650 kappaletta.
Pro Cycling Manager 2020 julkaistaan PC:lle 4. kesäkuuta 2020.
Pitkään kehitetty ja jo kerran kuopattu Hytale on tehnyt yllättävän paluun. Minecraft-henkinen fantasia-selviytymispeli julkaistiin tällä viikolla early access -versiona PC:lle, ja vaikka se ei vielä täysin irtaudu esikuvansa varjosta, ensivaikutelma on yllättävän vahva. Pelaajia on jo lähes kolme miljoonaa, mikä on melkoinen saavutus peliltä, jonka kohtalo näytti vielä viime kesänä sinetöidyltä.
Hytalen tarina on poikkeuksellinen. Riot Games perui pelin kehityksen vuosien työn jälkeen, mutta Hypixel Studiosin perustaja Simon Collins-Laflamme onnistui ostamaan oikeudet takaisin ja viemään projektin maaliin. Odotukset olivat varovaisia, etenkin kun kehittäjä itse varoitteli pelin olevan vielä ”ei kovin hyvä”. Käytännössä early access -versio on kuitenkin selvästi keskeneräinen, mutta silti jo nyt hauska ja yllättävän viimeistelty.
Pelillisesti Hytale tuntuu heti tutulta kaikille Minecraftia kokeilleille. Tutkitaan, rakennetaan, kerätään resursseja ja selviydytään palikkamaisessa avoimessa maailmassa. Mukana on kuitenkin myös eroja, kuten taikuutta, monipuolisempaa taistelua ja runsaasti erilaisia ammatteja ruoanlaitosta sepäntöihin. Lisäksi pelin työkalut ja luovat mahdollisuudet ovat jo tässä vaiheessa vahva valttikortti.
Maailma itsessään on värikäs ja elävä, vaikkei vielä erityisen vaihteleva. Aavikoita, metsiä, raunioita ja temppeleitä riittää, ja ympäristö elää vuorokaudenaikojen, sään ja äänimaailman mukana. Vastaan tulee niin eläimiä kuin vihollisiakin, ja kokonaisuus huokuu kevyttä, satumaista tunnelmaa. Täysin omaleimaiseksi Hytale ei vielä nouse, mutta pohja on lupaava.
Vaikka Hytale ei ainakaan vielä syrjäytä Minecraftia, sen varhainen julkaisu on selkeä onnistuminen. Modituki, tuleva tarinallinen seikkailutila ja jo varmistettu rahoitus seuraaviksi vuosiksi antavat syytä optimismiin. Kerran jo menetetyksi luultu peli saattaa hyvinkin olla matkalla kohti valoisaa tulevaisuutta.
On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.
Tarina, joka ei silittele vastakarvaan
Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.
Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.
Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.
Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa
Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.
Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.
Hiljainen kauneus kantaa pitkälle
Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.
Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.
Yhteenveto
Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
9 / 10
Hyvää:+ Erittäin koskettava ja rohkea tarina
+ Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta.
+ Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä.
+ Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma.
+ Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa.Huonoa:- Pieniä teknisiä kömmähdyksiä.
- Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajilleYhteenveto:Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
