Hedera
Pelikehittäjä Aiaz Marxin tekemä kauhupeli Dead Dreams kohosi välittömästi yhdeksi Indie-kauhun suosikeistani. Ei siis ihme, että innostuin heti, kun Marxin uusin peli Hedera julkaistiin toukokuussa. RPG Makerilla toteutettu kauhupeli seuraa vahvasti edeltäjänsä jalanjäljissä, mutta onnistuu myös tuomaan pöytään paljon uutta niin pelimekaanikkojen kuin tarinankerronnankin suhteen.
hedera sijoittuu huomattavasti rajatumpaan ja keskittyneempään tarinaan kuin Dead Dreams. Päärolissa on nainen nimeltään Ivy, jonka psyykkeen salat paljastuvat eri puzzlejen ja flashbackien kautta. Tarinan edetessä pelimaailma monimutkaistuu ja synkistyy, ja samalla pelaaja oivaltaa pelihahmon traumat, jotka muodostavat pelin synkän maailman. Eteneminen tuntuu luontevalta ja pelin puzzlet vaihtelevat helpoista hieman hankalimpiin, mutta mikään ei ole liian vaikeaa tai liian helppoa.
Monet mekaniikat ja tehosteet pelissä ovat tuttuja jo niille, jotka ovat Dead Dreamsia pelailleet. On erilaisia koodilukkoja, paettavia hirviöitä, palapelejä ja intensiivisiä hetkiä. Välillä ruutu hidastuu ja keskittyy pelihahmoon niin, että pelaajan syke saadaan nousemaan optimaalisesti seuraavaa groteskia ilmestystä varten, ja toisinaan pelaajaa pelotellaan muutoin hiljaisessa pelimaailmassa kuuluvilla yhtäkkisillä äänillä. Mukana on kuitenkin myös uusia priming-tapoja ja pelimekanismeja, jotka pitävät pelaajan varpaillaan.
Pelissä on uutena lisäyksenä ase, jota pelaaja voi käyttää tietyissä kohdissa, sekä vikkelämpi juoksu, joka auttaa monissa tilanteissa. Lisäksi uusia puzzleja on tarjolla runsaasti, ja ne tuovatkin peliin paljon virkistävyyttä. Kameran tuoma välähdys pimeässä on herkullinen pelon aiheuttaja, kun valokeilassa vilahtaakin jotain, minkä ei toivoisi vaanivan pimeydessä.
Hederan vahvuutena on odotetustikin sen tunnelma. Peli onnistuu luomaan tarinan, joka eroaa dramaattisesti Dead Dreamsin monisäikeisestä narratiivista. Tarinaa on helpompi seurata, ja pelin tapahtumat on helpompi yhdistää koherentiksi kokonaiskuvaksi. Pelon tunnetta saadaan rakennettua hyvällä maulla niin, että se on tarpeeksi dynaamista. Monessa kohtaa pelaaja huomaa yrittävänsä epätoivoisesti löytää uloskäyntiä ahdistavasta tilanteesta tai tapaa välttää peloke, jonka aavistaa edessään. Hengähdystaukoja tarjotaan onneksi sopivasti.
Pelin tallennus ei ole edelleenkään niin sulavaa, kuin mitä toivoisi. Jos ei osaa ajoittaa tallennuksiaan oikein, saattaa joutua palaamaan pitkänkin matkan pelissä taaksepäin. Pelissä tarjotun aseen osumatarkkuus on monissa kohdin myös toivottoman epätarkka. Pelimaailma ei vieläkään tunnu kannustavan omatoimiseen tutkimiseen, ja interaktio ympäristön kanssa tuntuu jäävän harmillisen vähälle. Monessa kohtaa heräsi ajatus, että mitä jos tekisinkin asian x toisin, ja sen toivoisi intuitiivisesti antavan edes jonkin lopputuloksen pelkän tyhjyyden sijaan. Kohtasin myös pelin loppuhetkillä bugin, jonka takia jouduin aloittamaan hieman kauempaa taas päästäkseni haluamaani lopetukseen. Peli tarjoaa muutaman erilaisen lopun riippuen pelaajan valinnoista, joten se tuntuu kannustavan hyvin uudelleenpelaamiseen.
aiaz marx on onnistunut jälleen Hederan kohdalla luomaan jännittävän, ahdistavan, oivaltavan ja immersiivisen kauhukokemuksen, jossa ei sorruta halpoihin temppuihin ja äkkipelokkeisiin. Pelaaja kulkee läpi todentuntuisen tarinan, jossa riittää tulkittavaa myös kirjaimellisten merkitysten ulkopuolelta. Vaikka pelissä olikin hieman Dead Dreamsia enemmän turhauttavia kohtia, jään odottamaan innolla Marxin seuraavaa peliprojektia.
