Psykologisen kauhun alta paljastuu traaginen tarina: arviossa Hedera Kommentit pois päältä artikkelissa Psykologisen kauhun alta paljastuu traaginen tarina: arviossa Hedera

Hedera

6 / 10
Hyvää Hedera onnistuu rakentamaan pelkoa ja ahdistuksen tunnetta ilman halpoja äkkipelokkeita. Pelissä on Dead Dreamsiin verrattuna enemmän erilaisia puzzleja ja jännitystä nostattavia mekanismeja. Juoni on selkeä ja toimiva. Huonoa Tallenusmekanismissa edelleen parannettavaa. Joissakin kohdissa ei ole selvää, pitääkö antautua hirviölle, paeta sitä vai tappaa se. Pistoolin osumatarkkuus on harmillisen kehno, ja pelimaailmassa on harmillisen vähän vuorovaikutusmahdollisuuksia. Yleisesti Hedera on onnistunut peli kaikille indie-kauhun ystäville, jotka arvostavat tunnelmaa, tarinaa ja dynaamista pelon tunnetta äkillisten säikäytysten sijaan. Peli ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on kaiken kaikkiaan toimiva ja laadukas tekele.

Pelikehittäjä Aiaz Marxin tekemä kauhupeli Dead Dreams kohosi välittömästi yhdeksi -kauhun suosikeistani. Ei siis ihme, että innostuin heti, kun Marxin uusin peli Hedera julkaistiin toukokuussa. RPG Makerilla toteutettu kauhupeli seuraa vahvasti edeltäjänsä jalanjäljissä, mutta onnistuu myös tuomaan pöytään paljon uutta niin pelimekaanikkojen kuin tarinankerronnankin suhteen.

sijoittuu huomattavasti rajatumpaan ja keskittyneempään tarinaan kuin Dead Dreams. Päärolissa on nainen nimeltään Ivy, jonka psyykkeen salat paljastuvat eri puzzlejen ja flashbackien kautta. Tarinan edetessä pelimaailma monimutkaistuu ja synkistyy, ja samalla pelaaja oivaltaa pelihahmon traumat, jotka muodostavat pelin synkän maailman. Eteneminen tuntuu luontevalta ja pelin puzzlet vaihtelevat helpoista hieman hankalimpiin, mutta mikään ei ole liian vaikeaa tai liian helppoa.

Monet mekaniikat ja tehosteet pelissä ovat tuttuja jo niille, jotka ovat Dead Dreamsia pelailleet. On erilaisia koodilukkoja, paettavia hirviöitä, palapelejä ja intensiivisiä hetkiä. Välillä ruutu hidastuu ja keskittyy pelihahmoon niin, että pelaajan syke saadaan nousemaan optimaalisesti seuraavaa groteskia ilmestystä varten, ja toisinaan pelaajaa pelotellaan muutoin hiljaisessa pelimaailmassa kuuluvilla yhtäkkisillä äänillä. Mukana on kuitenkin myös uusia priming-tapoja ja pelimekanismeja, jotka pitävät pelaajan varpaillaan.

Kuvakaappaus pelistä

Pelissä on uutena lisäyksenä ase, jota pelaaja voi käyttää tietyissä kohdissa, sekä vikkelämpi juoksu, joka auttaa monissa tilanteissa. Lisäksi uusia puzzleja on tarjolla runsaasti, ja ne tuovatkin peliin paljon virkistävyyttä. Kameran tuoma välähdys pimeässä on herkullinen pelon aiheuttaja, kun valokeilassa vilahtaakin jotain, minkä ei toivoisi vaanivan pimeydessä.

Hederan vahvuutena on odotetustikin sen tunnelma. Peli onnistuu luomaan tarinan, joka eroaa dramaattisesti Dead Dreamsin monisäikeisestä narratiivista. Tarinaa on helpompi seurata, ja pelin tapahtumat on helpompi yhdistää koherentiksi kokonaiskuvaksi. Pelon tunnetta saadaan rakennettua hyvällä maulla niin, että se on tarpeeksi dynaamista. Monessa kohtaa pelaaja huomaa yrittävänsä epätoivoisesti löytää uloskäyntiä ahdistavasta tilanteesta tai tapaa välttää peloke, jonka aavistaa edessään. Hengähdystaukoja tarjotaan onneksi sopivasti.

Pelin tallennus ei ole edelleenkään niin sulavaa, kuin mitä toivoisi. Jos ei osaa ajoittaa tallennuksiaan oikein, saattaa joutua palaamaan pitkänkin matkan pelissä taaksepäin. Pelissä tarjotun aseen osumatarkkuus on monissa kohdin myös toivottoman epätarkka. Pelimaailma ei vieläkään tunnu kannustavan omatoimiseen tutkimiseen, ja interaktio ympäristön kanssa tuntuu jäävän harmillisen vähälle. Monessa kohtaa heräsi ajatus, että mitä jos tekisinkin asian x toisin, ja sen toivoisi intuitiivisesti antavan edes jonkin lopputuloksen pelkän tyhjyyden sijaan. Kohtasin myös pelin loppuhetkillä bugin, jonka takia jouduin aloittamaan hieman kauempaa taas päästäkseni haluamaani lopetukseen. Peli tarjoaa muutaman erilaisen lopun riippuen pelaajan valinnoista, joten se tuntuu kannustavan hyvin uudelleenpelaamiseen.

on onnistunut jälleen Hederan kohdalla luomaan jännittävän, ahdistavan, oivaltavan ja immersiivisen kauhukokemuksen, jossa ei sorruta halpoihin temppuihin ja äkkipelokkeisiin. Pelaaja kulkee läpi todentuntuisen tarinan, jossa riittää tulkittavaa myös kirjaimellisten merkitysten ulkopuolelta. Vaikka pelissä olikin hieman Dead Dreamsia enemmän turhauttavia kohtia, jään odottamaan innolla Marxin seuraavaa peliprojektia.

Kuvakaappaus pelistä

Kommentoi

Dead Dreams on ihon alle ryömivä peli täynnä psykologista kauhua Kommentit pois päältä artikkelissa Dead Dreams on ihon alle ryömivä peli täynnä psykologista kauhua

Dead Dreams

8.5 / 10
Hyvää Peli on tunnelmaltaan erinomainen, ja monet pelokkeet ovat aidosti ahdistavia ja kauhua herättäviä. Pelissä kokee usein oivaltamisen riemua kekseliäiden pulmien kautta. Plussaa saa myös pelin harkittu äänimaailma ja immersiivinen tarina sekä kieroutunut yleisilme. Huonoa Jotkin huoneet sulkeutuvat vaikka ei olisi tajunnut hakea niistä ensimmäisellä kerralla tarpeellisia esineitä. Peli ei myöskään aina kannusta ympäristön tutkimiseen, sillä interaktiota on suhteellisen vähän. Yleisesti Dead Dreams on onnistunut indie-kauhupeli, joka loistaa tunnelman luomisessa ja pelimaailmansa rakentamisessa. Pelikokemus on aina palkitseva, viihdyttävä ja pelottava, ja Dead Dreams kohoaa yhdeksi modernin indie-kauhun helmeksi.

Kauhupelejä on moneen lähtöön. On kaikkea jumpscareilla kyllästetyistä ensimmäisen persoonan kummitustalosimulaattoreista monimutkaisempiin selviytymispeleihin ja simppeleistä -pelotteluista psykologisiin kauhutrillereihin, jotka jäävät kummittelemaan vielä pelin päätyttyäkin. Pelikehittäjä Aiaz Marxin luoma Dead Dreams edustaa näistä esimerkeistä viimeistä.

RPG Makerilla toteutettu Dead Dreams on retrohenkinen ja tarinavetoinen kauhupeli, jossa pääpaino on hiljaa hiipivällä pelolla ja ahdistuksella mässäily. Mukana on myös hyvällä maulla toteutettuja äkkisäikäytyksiä, jotka eivät tunnu halpamaisilta. Pelistä julkaistiin vuonna 2019 hieman erilaisempi ensimmäinen versio, mutta kuluneen vuoden keväällä julkaistu uusi versio on toteutettu huomattavasti paremmin.

Pelissä keskeistä on erilaisten pulmien ratkominen, jota toteutetaan juonen edetessä epälineaarisesti eteenpäin kuin pirstaleisesta peilistä katsottuna. Vaikutteita peli on saanut esimerkiksi Silent Hillista, P.T:sta, Earthboundista, Junji Iton kauhumangasta, Stephen Kingin ”Se” -kirjasta sekä hieman myös Undertalen ”True Lab” -kentän kauhuista. Undertale tulee epäilyttävästi mieleen myös pelissä esiintyvästä rannasta eräässä kentässä, joka näyttää lähes täsmälleen samalta kuin Undertalen lopputeksteissä esiintyvä ranta.

Pelissä seurataan neljän ystävyksen muodostamaa pelikehittelyporukkaa, joka ajautuu erilleen yhden jäsenen kuoltua traagisella tavalla junarataonnettomuudessa. Loput ystävyksistä joutuvat kuitenkin salaperäisen ja pelottavan juonenkäänteen seurauksena keskelle outoa maailmaa, jossa he kaikki joutuvat kohtaamaan joukon erilaisia hirviöitä, vääristyneitä muistoja, kuolemaa ja kauhua. Peli sisältää myös paljon sellaista symboliikkaa, johon tarvitaan psykoanalyytikkoa tulkitsemaan vierestä, että mitä helvettiä tässä nyt oikein tapahtuu.

Kauhun tunnetta onnistutaan luomaan pelissä monin eri tavoin ja erittäin hyvin. Juonen hajanaisuuden takia pelaaja on varpaillaan sen suhteen, mikä on totta, ja kenen perspektiiviin oikein voi luottaa. Dead Dreams käyttää peliruutua hyväkseen keskittämällä suoraan pelihahmoon aina silloin, kun jotain pahaa on tapahtumassa. Pelaaja osaa tämän seurauksena henkisesti valmistautua säikähtämään. Toisinaan taas peliruutu muuttuu rakeiseksi, sumeaksi ja glithcien täytteiseksi. Usein pelihahmo myös hidastuu aina silloin, kun on odotettavissa pakeneminen joltain epämuodostuneelta oliolta.

Nämä ja lukuisat muut hienovaraiset priming-mekanismit on toteutettu pelissä erittäin hyvin, ja monessa kentässä pakokauhu ja ahdistus nousevat aidosti pintaan. Joistakin kentistä haluaa pois vain mahdollisimman nopeasti, ettei tarvitse enää pelätä; seikka, joka lienee enemmän kuin toivottua kauhupeliltä. Erityistä kauhua pelissä aiheuttavat takaa-ajo tilanteet, joissa jokin hirviö lähtee jahtaamaan pelaajaa huoneesta toiseen samalla, kun pitäisi kerätä puzzlen palasia.

Kuvakaappaus pelistä

Kauhua pelissä luo ehdottomasti myös sen musiikki ja äänimaailma. Huomionarvoista on erityisesti äänen ja musiikin puute, sillä Dead Dreams on hyvin säästeliäs ääniefektien ja taustamusiikin suhteen. Pelissä on enimmäkseen lähes kuolemanhiljaista, joten silloin kun jokin epäinhimillisen kuuloinen narina, riitasointu, askel tai muu mölinä alkaa, pelaajan selkää pitkin ryömii todellinen puistatus.

Pelimaailma on monipuolinen ja kenttäsuunnittelu mukavan vaihtelevaa. Kuitenkin erityisesti pelin alkupuolelle interaktiota olisi kaivannut ympäristöön hieman enemmän. Loppua kohden lisääntynyt ja kannustettu vuorovaikutus eri ympäristön elementtien kanssa kielii kuitenkin siitä, että pelin alkupää haluttiin pyhittää nimenomaan kauhulle ja juonen eteenpäin viemiselle.

Kritiikkiä täytyy kuitenkin antaa valitettavasti sellaisille kohdille, joissa huoneet lukkiutuvat niissä käymisen jälkeen. Eräässä kentässä kävi esimerkiksi niin, että kun en huomannut hakea yhtä esinettä huoneen perältä, oli huone mennyt jo pysyvästi lukkoon poistuessani. Koska en ollut tallentanut kentästä sellaista versiota, jossa en ollut vielä ovea avannut, jouduin aloittamaan uudestaan huomattavasti kauempaa. Pelaajan tulisi kyetä käymään niissä huoneissa, mistä ei ole oleellisia esineitä vielä hakenut ilman, että ne sulkeutuvat vahingossa.

Puzzlet olivat luonteeltaan vaihtelevan laatuisia. Osa oli ymmärrettävästi helpompi ja osa vaikeampi, ja osa taas sellaisia, että niistä ei varsinaisesti meinannut saada kovin helposti selvää, että mitä tässä nyt oikein haetaan. Onneksi peli ei kuitenkaan ole missään kohtaa epäreilu tai tahattoman kryptinen, ja pienen trial and error -kokeilun kautta vaikeimmatkin pulmat ja hirviöiden kanssa kamppailut saa lopulta selvitettyä.

Dead Dreams on esimerkillisen onnistunut kauhupeli, jossa tunnelma rakennetaan mestarillisesti. Mikään peloke ei tunnu liian halvalta, vaan kauhun ja ahdistuksen tunne syntyvät luonnollisesti ja hiljalleen niin, että välissä osataan tarjota myös pieniä hengähdystaukoja. Olentojen designit ovat monin paikoin aidosti häiritseviä, ja moni pulmamekaniikka tarjoaa parhaimmillaan oivaltamisen riemua ja mielikuvituksellisuuden tuomaa iloa. Juoni, ja hahmot ovat immersiivisiä ja kiehtovia, ja jokaista uutta pelisessiota odottaa mielellään. Dead Dreams on ehdottomasti parhaimpia uusia indie-kauhupelejä hetkeen.

Kuvakaappaus pelistä

 

Kommentoi

Lovecraft -kauhupeli Conarium ladattavissa ilmaiseksi Kommentit pois päältä artikkelissa Lovecraft -kauhupeli Conarium ladattavissa ilmaiseksi

Conarium

Epic Games Storen tämän viikon ilmaispelinä on H.P. Lovecraftin At The Mountains of Madness -novelliin perustuva kauhuseikkailu Conarium. Turkkilaisen Zoetrope Interactive pelifirman kehittämä ja hollantilaisen Iceberg Interactiven julkaisema peli ilmestyi alunperin vuonna 2017.

Peli seuraa neljää tiedemiestä, jotka koettelevat luonnon rajoja yrittäessään ylittää ihmisen tietoisuutta Conarium -nimisen laitteen avulla. Ensimmäisestä persoonasta pelattavassa pelissä pelaaja tutkii Etelämantereella sijaitsevaa Upuaut -tutkimuslaitosta ja yrittää selvittää mitä sen miehistölle on sattunut.

Conarium ammentaa H.P. Lovecraftin maailmasta.
Conarium ammentaa H.P. Lovecraftin maailmasta.

Conarium on ladattavissa PC:lle Epic Games Storesta ilmaiseksi aina ensi viikon torstaihini syyskuun 19. päivään asti.

Kommentoi