Tyttö palaa takaisin lapsuudenkotiinsa, missä on tapahtunut kautta aikain traagisia menetyksiä ja kuolemia. Mutta tyttö ei tullut niitä suremaan, vaan tutkimaan ja selvittämään menneisyyttä nyt vihdoin kun hänellä avain niiden aukaisemiseen on. Hän on päättänyt jättää tulevalle jälkikasvulleen sukunsa historian tutkittavaksi. Onko suku kirottu, vai onko se kohdannut vain traagisia käänteitä alkaen siitä, kun ennen talon rakennusta perustettiin jo suvun hautuumaa.
Peli on rauhallinen kävelysimulaattori, missä mennään tiukasti ohjattuna paikasta toiseen kädestä pitäen. Paljon ei pelattavaa ole – sitä enemmän kuljeskelua. Mutta kuljeskelu ei ole tylsää. Ympäristössä on lukuisasti yksityiskohtia ja joka askeleella tarina etenee. Ajatukset ja tekstinpätkät kuullaan päähenkilön ajatuksina, mutta myös nähdään kuvalla tekstinä. Ei tekstityksenä, vaan ympäristössä kelluvana kirjoituksena. Se myös johdattaa oikeaan suuntaan, jos satut jostain syystä eksymään.
Peli keskittyy suvun eri henkilöiden elämiin – tai tarkemmin kuolinhetkiin. Vihdoin päähenkilöllä, sinulla, on avaimet aukaista kaikki talon ja suvun salaisuudet ja päästä tarkastelemaan niitä. Pelaajana pääset niitä hetkiä pelaamaan. Eri tarinoissa on erilaisia pelimekaniikoita. Yhdessä hypit kissana jahdaten puun oksilla lintua kun taas toisessa olet töissä kalatehtaalla oikealla kädellä leikatessa kaloja ja vasemmalla pelatessasi mielikuvitusvideopeliä. Välillä olet vauva, joka telekineettisesti leikkii kylpyammeessa kun taas yhdessä olet bunkkerissa piileskelevä ukko jolla on tapana syödä säilykehedelmiä. Jokaista tarinaa kuitenkin yhdistää yksi ja sama tekijä – ennenaikainen kuolema.
Eri tarinoissa on aina omanlaisensa pelimekaniikka, vaikka pohjimmiltaan ne ovat samankaltaisia ohjaustuntumaltaan. Vaihtelua on runsaasti, vaikka itse pelattavaa köyhänlaisesti. Pelin idea onkin olla paremminkin visuaalinen novelli kuin sorminäppäryyttä, reaktiokykyä tai taitoa vaativa videopeli. Tässä peli onnistuu todella hyvin. Yhdessä illassa läpäistävä peli ei ehdi kyllästyttämään ja tarina, ympäristöt, värikäs realismiin pyrkivä mutta oudon satumainen grafiikka on ääninäyttelyä myöten todella miellyttävä paketti.
Pelillä on myös uudelleenpeluuarvoa pelisaavutusten metsästäjille, sillä tarinoihin pääsee palaamaan uudelleen pelin läpäistyä sukupuunmuotoisessa valikossa.
Hetken tauko toiminnasta, räiskinnästä ja menosta on mitä What Remains Of Edith Finch tarjoilee. Ja sen se tekee hyvin.
Daniel ”Thaumiel Nerub” Neffling on pelikauppa Pelikryptan pitäjä. Hän pelaa ja tekee pelejä. Alaansa ovat pelikauppiaana rooli-, miniatyyri-, lauta- ja keräilykorttipelit. Julkaisijana ja kirjoittajana roolipelit. Eniten pelikoneina kuluvat Xbox One ja PS Vita ja pöytäpeleistä tunteja vievät Warhammer, Magic The Gathering sekä OSR-tyyliset roolipelit.
Kirjoittelee myös KaaosZinelle.
Kommentoi