Remedyn Firebreak kompuroi myyntiluvuissa – mutta toivo elääKommentit pois päältä artikkelissa Remedyn Firebreak kompuroi myyntiluvuissa – mutta toivo elää
Suomalaisstudio Remedy Entertainment on joutunut myöntämään, että sen uutuuspeli FBC: Firebreak ei ole myynyt odotetusti – varsinkaan PC:llä. Vaikka peli saavutti miljoonan pelaajan rajan, suurin osa näistä pelaajista tuli Xbox Game Passin ja PlayStation Plusin kautta, eli kyse oli lähinnä tilaajien kokeiluista, ei kassakoneen kilinästä.
Remedyn mukaan PC-versio, jonka piti olla myynnin kivijalka, jäi pahasti jälkeen. Steamissa samaan aikaan pelaavia oli parhaimmillaan alle 200, ja pelaajat poistuivat rivakasti alkuhaasteiden ja sekavan tehtävärakenteen vuoksi. Arviot olivatkin alkumetreillä varsin happamia.
Konsoleilla kiinnostusta on ollut hieman enemmän, mutta Remedy myöntää suoraan, että kaupallinen menestys on tähän mennessä tullut lähinnä sopimuksista Microsoftin ja Sonyn kanssa. Pelimyynti itsessään ei ole ollut toivotulla tasolla, ja studio kertoo olevansa siihen “tyytymätön”.
Kaikesta huolimatta Remedy vakuuttaa, että pelin pohja on kunnossa ja päivityksillä sitä aiotaan kehittää. Syyskuulle luvataan iso päivitys, joka toivottavasti houkuttelee pelaajia takaisin. Optimismi on kuitenkin selvästi suunnattu myös sijoittajien suuntaan – eikä ole selvää, riittävätkö suunnitellut muutokset pelastamaan pelin pitkällä aikavälillä.
Jos Firebreak löytää vielä uuden vaihteen, se saattaa nousta jaloilleen. Mutta toistaiseksi tilanne muistuttaa enemmän tulipalon sammuttamista kuin voitonjuhlia.
On pelejä, joita pelatessa ajattelee tekniikkaa, suorituskykyä ja pelimekaniikkoja. Ja sitten on pelejä, jotka hiipivät syliin hiljaa, käpertyvät siihen ja jäävät. Tarinat, joissa eläin ei ole vain koriste tai vitsi, vaan oikeasti päähenkilö menevät pintaa syvemmälle. Sellainen, jonka tunteet iskevät suoraan kylkeen ilman varoitusta. Copycat kuuluu jälkimmäisiin, se osui tähän hermoon heti ensi minuuteilla. Eläinrakkaana pelaajana olen tottunut siihen, että peleissä eläimet ovat usein joko vitsejä tai pelkkiä symboleja. Copycat teki heti selväksi, ettei Dawn ole kumpaakaan. Hän on kissa, joka haluaa kuulua johonkin ja se tuntuu yllättävän tutulta.
Tarina, joka ei silittele vastakarvaan
Spoonful of Wonderin kehittämä Copycat on kerronnallinen indie-peli PC:lle, jossa pelaat Dawnina, löytöeläintalon kissana. Iäkäs ja sairaalloinen Olive adoptoi sinut täyttämään tyhjän paikan sydämessään. Alku on lämmin ja turvallinen, mutta jo varhain käy ilmi, ettei tämä ole tarina onnellisesta loppuelämästä sohvalla.
Copycatin tarina ottaa rohkean ja kivuliaan suunnan, kun Oliven kadonnut alkuperäinen kissa, myös nimeltään Dawn palaa kotiin. Yhtäkkiä et ole enää perheenjäsen, vaan ylimääräinen. Hylätty. Tarina kertoo yhteenkuuluvuudesta, menetyksestä ja identiteetistä tavalla, joka tuntuu aidolta juuri siksi, että se kerrotaan kissan näkökulmasta.
Pelin vahvuus on sen tapa kertoa tarinaa kissan näkökulmasta. Sisäinen monologi ja luontodokumentaarinen kerrontatyyli tuovat mukaan etäisyyttä, mutta samalla ne tekevät kokemuksesta jopa raaemman. Pelaaja ei saa kaikkea selitettynä, vaan joutuu itse tuntemaan ja tulkitsemaan maailmaa, joka tekee kokemuksesta poikkeuksellisen henkilökohtaisen. Copycat saaa kiitosta sen kyvystä käsitellä vaikeita teemoja ilman melodramaattisuutta, tämä ei ole kyynelten kalastelua, vaan hiljaista surua. Copycat ei ole peli, jonka jälkeen tekee mieli siirtyä suoraan seuraavaan tehtävälistaan.
Pelaaminen kissana – yksinkertaista mutta toimivaa
Pelillisesti Copycat on yksinkertainen, mutta tarkoituksella. Tutkit maailmaa kissana, joka on joutunut ulos turvallisesta kodista ja kohtaa pelkoja, joihin se ei ole valmis. Mukana on kevyitä skill check -hetkiä, päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tarinan suuntaan ja lopulliseen lopputulokseen. Useat eri loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on tällaiselle tarinavetoiselle kokemukselle iso plussa.
Kontrollit toimivat hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella, eikä pelaaminen tunnu kankealta. Teknisesti peli on varsin vakaa. Pieniä bugeja esiintyy toisinaan kun Dawn saattaa hypätessä lipsahtaa objektien läpi, mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä riko kokemusta. Teknisesti peli on yllättävän viimeistelty indie-teokseksi.
Hiljainen kauneus kantaa pitkälle
Visuaalisesti Copycat kallistuu enemmän realismiin kuin cartoony-tyyliin, vaikkei se pyri fotorealismiin. Animaatiot ovat ajoittain jäykkiä, mutta kokonaisuus tukee tarinan vakavaa sävyä hyvin. Maailma tuntuu ajoittain jopa uhkaavalta juuri niin kuin sen kuuluukin tuntua, kun kissa joutuu ulos tutusta ja turvallisesta ympäristöstään.
Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Musiikki on melankolista, hillittyä ja juuri oikeissa kohdissa läsnä. Se ei pakota tunteita esiin, vaan antaa niiden hiipiä mukaan huomaamatta. Ambient-äänet ja hiljaisuus tekevät maailmasta uskottavan. Copycat uskaltaa olla hiljaa, ja se tekee siitä entistä vaikuttavamman. Tämä on asia joka antaisee erityismaininnan, peli luottaa tunnelmaan enemmän kuin jatkuvaan ärsyketulvaan.
Yhteenveto
Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
9 / 10
Hyvää:+ Erittäin koskettava ja rohkea tarina
+ Onnistunut kerronta kissan näkökulmasta.
+ Dokumentaarinen kertoja/ohjeistus on hauska lisä.
+ Tunnelmallinen musiikki ja äänimaailma.
+ Useat loput lisäävät uudelleenpeluuarvoa.Huonoa:- Pieniä teknisiä kömmähdyksiä.
- Teemat voivat olla liikaa herkimmille pelaajilleYhteenveto:Copycat ei ole pitkä peli, eikä se ole täynnä toimintaa. Noin 15–20 euron hintaluokassa se tuntuu silti täysin hintansa arvoiselta, etenkin jos pitää indie-peleistä, jotka uskaltavat käsitellä vaikeita aiheita ilman ironista etäisyyttä. Tämä on peli pelaajalle, joka arvostaa tarinaa enemmän kuin haastetta ja joka ei säikähdä vaikeita tunteita. Copycat ei tarjoa helppoa lohtua, mutta se tarjoaa ymmärrystä ja joskus se riittää.
Tämä on peli, joka jää mieleen ja vähän sydämeenkin.
The Witcher 3 muistetaan lohikäärmeiden ja hirviöiden ohella myös monimutkaisista ihmissuhteista, eikä samaa perinnettä olla hylkäämässä uudessakaan pelissä. Rebel Wolves -studion tuleva vampyyriroolipeli The Blood of Dawnwalker sisältää nimittäin romantiikkaa aivan kuten fanit toivoivat. Pelin luova johtaja Mateusz Tomaskiewicz vastasi asiaan suoraan: Totta kai.
Tomaskiewicz ei vielä paljastanut, keitä pelaaja voi hurmata tai millaisia romanssit ovat, mutta on selvää, että hahmoihin voi rakentaa suhteita. Toisin sanoen kyse ei ole pelkästä verenimemisestä ja synkästä fantasiasta, vaan myös tunteilla on merkitystä. Witcher-veteraaneille tämä kuulostaa tutulta ja lohdulliselta.
Ihmissuhteet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään rakkauteen. The Blood of Dawnwalker esittelee myös harvinaisen aktiivisen päävastustajan, vampyyri Brencisin. Hän reagoi pelaajan tekoihin pitkin peliä ja muuttaa maailmaa sen mukaan, miten pahasti hänen varpailleen astut. Sabotointi voi johtaa tiukempiin määräyksiin, lisääntyneisiin partioihin ja jopa kaupunkien sulkemiseen.
Tavoitteena on avoin maailma, joka elää ja hengittää pelaajan päätösten mukana. Vihollinen ei jää odottamaan loppuvälienselvittelyä, vaan pistää vastaan jo matkan varrella. Lopputuloksena on maailma, joka tuntuu henkilökohtaisemmalta ja arvaamattomammalta kuin monissa perinteisissä roolipeleissä.
Pelin on määrä ilmestyä vielä tämän vuoden aikana. Kun seuraavaa Witcheriä saa odottaa ja laadukkaita vampyyriroolipelejä on nähty harvakseltaan, The Blood of Dawnwalker vaikuttaa lupaavalta yhdistelmältä synkkää fantasiaa, valintoja ja kyllä myös romantiikkaa.
