Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Rentoa ja vaivatonta rallia – arvostelussa WRC 10 Kommentit pois päältä artikkelissa Rentoa ja vaivatonta rallia – arvostelussa WRC 10

WRC 10

WRC 10 (PC)

Äänet5
Grafiikka7
Viimeistely5
Ajotuntuma6
Sisältö7
6 out of 10
Hyvää Paljon sisältöä: autot, radat, pelimuodot jne. Vaivattoman mukava, joskaan ei täysin realistisin, ajotuntuma. Huonoa Viimeistely valikoissa, äänissä ja radoissa. Muutamia ärsyttäviä bugeja. Yhteenveto Vaikka peli ei tarjoa parasta realismia, on ajamisesta saatu tehtyä melko vaivatonta. Sopiva yhdistelmä rentoutta ja haasteita, eikä sade, lumi tai asfaltti sekoita täysin ajotuntumaa, vaan pelistä voi nauttia hampaita kiristelemättä. Lisäksi peli tarjoaa aimo annoksen erilaista sisältöä.

WRC-pelisarja täyttää pyöreät 20 vuotta nyt syyskuun alussa julkaistulla pelillä. Ensimmäinen WRC pelisarjan nimeä kantava peli on 2001 ilmestynyt , joka julkaistiin pelkästään :lle.

Pelisarjaa on ollut kehittämässä muutama eri studio vuosien saatossa. WRC 10 on pelitalon tuotoksia ja he ovatkin tehneet pelisarjaa jo pelistä lähtien.

WRC-pelisarja nimensä mukaisesti on lisensoinut yksinoikeudella MM-sarjan autot ja kuljettajat. Eli jos haluat ajaa kauden 2021 MM-sarjan Kalle Rovanperänä, se onnistuu ainoastaan WRC 10:ssä.

Peli on saatavilla PlayStation 4, , , ja S, Nintendo sekä PC alustoille. Arvostelu on tehty PC-alustan pohjalta.

Pelin käynnistyksen jälkeen on jo selvää, että alustavalikoima on laaja. Konsolimaisuus näkyy kömpelöinä valikoina, jotka ovat toki tuttuja monesta muustakin pelistä nykyisin. Siltikin pieni hiominen valikkorakenteeseen toisi ammattimaisemman kuvan pelistä. Pelkällä hiirellä operoiminen valikoissa on kömpelöä.

Pelimuotoja pelistä löytyy kaikki tarvittavat ja enemmänkin. Yksinpelimuodot: Ura, Pikapeli, kausi, sekä moninpeli. Tämän lisäksi on mahdollista osallistua vaihtuviin Online eventteihin, ajaa jotain tiettyä harjoitusta, tai vaikkapa ajaa testi EK. Pelin kehityskartassa on myös maininta ensivuodelle uudesta verkossa pelattavasta mestaruussarjasta. Lisänä on vielä auton ulkomuodon tuunausta ja erillinen kartturi pelimuoto.

Itse pelin alkutunnelmat ovat ristiriitaiset. Pikapelin valinnasta Suomen erikoiskokeista esimerkiksi Arvajan pätkä ei näytä siltä, että oltaisiin Suomessa. Erikoiskokeen otsakekuvassakin näkyy jo tuulimylly, joita ei näy kuin amerikkalaisilla punaniska alueilla. Illuusio ei parane yhtään erikoiskokeen edetessä, vaan maasto, ympäristö ja vaikutelma ei ole järin suomalainen.

Ennakkoon kuulin sanottavat pelistä, että se ei varsinaisesti ole simulaattori, eikä se ole oikeastaan arcade-tyyppinen pelikään. Tämä vertaus pitää hyvin paikkansa, sillä ajotuntuma on hiukan ontuva. Pitoa löytyy hyvin ilman kummempia säätöjä ihan alustalla, kuin alustalla. Vauhdin tuntoa pelissä on myös hienosti. Se kuuluisa, pers-tuntuma kuitenkin jää vajaaksi, eikä peliä kyllä todella voi ainakaan simulaattoriksi väittää. WRC 10 on kuitenkin helppo ajettava, oikeastaan kaikilla pelin tarjoamilla maastoilla.

WRC-autoilla ajettaessa vaihteita on mukava pykältää tiheään ja vääntö on päällä koko ajan. Huomaamatta ei voi olla kuitenkaan pelin kehnoja ääniä. Esimerkiksi muutaman vuoden vanhemmassa Dirt 2.0:ssa on huomattavasti aidomman ja massiivisemman kuuloiset auton äänet. Todella ärsyttäväksi piirteeksi nousi myös ns. elokuvarenkaat. Asfaltti-radoilla ajettaessa renkaiden ulina on jatkuvaa, ei väliä onko veto päällä vai ei. Toivottavasti tähän saataisiin myös päivitystä nopeasti, sillä pitemmän päälle renkaiden kirkuna alkaa jo ärsyttää toden teolla.

Grafiikan puolesta WRC 10 ei tarjoa mitään mullistavaa. Märät radanpinnat kiiltelevät, kuten 10 vuotta vanhoissa peleissä ja talvimaastot näyttävät jopa kehnoilta. Mitään dynaamisia varjoja, tai muuta ekstra karkkia peli ei tarjoa. Autot on kuitenkin mallinnettu varsin tyylikkäästi. Vauriomallinnus sen sijaa ei ole mitenkään hulppeaa. Ruudunpäivitysnopeus jäi myös melko alhaiseksi esimerkiksi verrattaessa peliin. Testikokoonpanolla High asetuksilla ja ultrawide resoluutiolla (5120 x 1440) päästiin n. 70 fps tietämille. Grafiikat ottaen huomioon, peli on varsin raskasta pyöritettävää, mutta ehkäpä tähänkin saadaan päivitysten myötä hiukan apua. Keskustelupalsoilla paljon puhutusta stutteria, eli nykimistä en havainnut testilaitteistolla.

Arvosteluissa on myös kantautunut soraääniä ratti-ongelmista. Itsekin havaitsin, että peli hävittää ratin oletusohjain paikalta joka kerta, kun pelin käynnistää uudelleen. Käsijarrun kanssa pelissä on outo ominaisuus, joka tulee ilmi aina pysähdyttäessä. Esimerkiksi peruuttamisen jälkeen liikkeelle pääsee vasta, kun on käyttänyt käsijarrua. Syvempi tutustuminen pelin ja käsijarrun mekaniikkaan on vielä tekemättä, mutta mitä luultavimmin tässäkin on kyse bugista.

Missä peli sitten loistaa? Esimerkiksi ratavalikoimissa on todella paljon kattavuutta. Vaihtoehtoja löytyy MM-sarja EK:ista, harjoitus alueista ja vaikkapa special eventeistä. Lisäksi 50th aniversary pelimuodosta löytyy eri vuosikymmeninä ajettuja erikoiskokeita, jotka tuovat vanhojen autojen kera hienon lisän valikoimaan. Erilaisia autoja on myös hyvin. WRC-autot, jotka ovat yksinoikeudella käytössä WRC pelisarjalla, tuovat sen lisämausteen, jota monet halajavat ja se onkin ehdoton myyntivaltti. Ura, eli Carreer-pelimuoto tuo kokonaisen tallin huollettavaksi, jossa voidaan mikro-manageroida esimerkiksi kehitystyötä, tiimin jäseniä, aikatauluja ja paljon muuta, itse ajamista unohtamatta.

Mitä enemmän peliä pelasi siitä oppi myös hiukan pitämään. Vaikka peli ei tarjoa parasta realismia, on ajamisesta saatu tehtyä melko vaivatonta. Sopiva yhdistelmä rentoutta ja haasteita, eikä sade, lumi tai asfaltti sekoita täysin ajotuntumaa, vaan pelistä voi nauttia hampaita kiristelemättä.

Julkaisu hinta pelillä on Steamissa peruspeliltä 49,99 € ja Deluxe Edition 59,99 €. Deluxe Edition tuo yhden auton lisää, sekä radan ja Carreer Starte Pack, jolla voi nopeuttaa tallin miehistön kehitystä ura-pelitilassa.

Vähittäis vaatimukset pelille:
OS: Windows 10
Prosessori: Intel Core i3-2100 tai AMD FX-4350
Muisti: 4 GB RAM
Näytönohjain: Nvidia GeForce GTX 650, 1 Gb tai AMD Radeon HD 7770, 1 Gb
DirectX: Version 12
Levytila: 36,6Gb (tämän hetkisten päivitysten kanssa)

Laitteisto jolla testattu:
OS: Windows 10
Prosessori: Intel Core i7-11700F
Muisti: 16 GB RAM
Näytönohjain: Nvidia GeForce RTX 3070
Näyttö: Samsung G9 (5120 x 1440)
Ratti: Simucube 2 Sport
Polkimet: Simgrade R7
Käsijarru: Heusinkveld
Vaihteisto: Heusinkveld, sekventaali

Arvostelija: Tanu Jänkä

Trygon tuo tulen, teräksen ja tyranidit – Space Marine 2 päivittyy raskaalla kädellä Kommentit pois päältä artikkelissa Trygon tuo tulen, teräksen ja tyranidit – Space Marine 2 päivittyy raskaalla kädellä

on saanut roiman lisäannoksen tykitystä uuden Trygon-päivityksen muodossa. PAN Visionin jakelema ja Focus Entertainmentin julkaisema toimintarymistely palaa jälleen Avarax-planeetalle uuden Exfiltration-PvE-tehtävän merkeissä – ja tällä kertaa vastassa on aivan uuden tason kauhu: jättimäinen Trygon.

Tämä tyranidien painajaismainen hirviö ei tyydy ryntäilemään suoraan – se käyttää häijyjä sissitaktiikoita, kaivautuu puolustuksen alta ja iskee sieltä missä vähiten odotat. Onneksi pelaajat saavat käyttöönsä myös uuden lelutulisen ystävän: Inferno-pistoolin, joka sopii täydellisesti tämän kaltaisten iljetysten paistamiseen.

Kaikki tämä tulee tarjolle ilmaiseksi, mutta kausikortin omistajat saavat vielä ekstraherkkuja kahden uuden lisäsisältöpaketin muodossa. Space Wolves Chapter Pack tuo Vanguard-luokalle uuden Champion-ulkoasun, kolme erikoista ase-skinia ja yli 50 kosmeettista kikkaretta. Imperial Fists Champion Pack puolestaan tarjoaa Tactical-luokalle oman Champion-lookin ja Plasma Incinerator -aseelle näyttävän ulkoasun.

Space Marine 2 jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi: ihmiskunnan verisessä sodassa ihmisyyttä halveksuvia otuksia vastaan. Yksin tai kavereiden kanssa pääset upottamaan saappaasi tyranidien limaan, ja matkassa on tietenkin vanha tuttu luutnantti Titus, jonka karheana äänenä kuullaan näyttelijä Clive Standenia. Sotilasta voi muokata mieleisekseen, ja kausikortti tuo lisää tehtäviä sekä visuaalista lisuketta matkan varrelle.

Peli on saatavilla :lle, /S:lle ja :lle. Ikäraja on PEGI 18 – eikä syyttä.

Villi seikkailu uusilla kasvoilla – arvostelussa Xenoblade Chronicles X Definitive Edition Kommentit pois päältä artikkelissa Villi seikkailu uusilla kasvoilla – arvostelussa Xenoblade Chronicles X Definitive Edition

Xenoblade Chronicles X – Definitive Edition julkaistiin Switchille taannoin, ja sen toi markkinoille Nintendo, Suomen alueella julkaisijana . Pelin kehittäjänä toimii Monolith Soft, joka tunnetaan kunnianhimoisista roolipeleistään. Pelissä maapallo on tuhoutunut galaktisen sodan seurauksena, ja selviytyjät ovat pakkolaskussa oudon ja villin Mira-planeetan pinnalla. Pelaaja liittyy BLADE-järjestöön suojelemaan New Los Angelesia ja etsimään toivoa ihmiskunnan jatkumolle. Avoin maailma, monipuolinen taistelujärjestelmä ja syvä tutkimusmatkailu tekevät tästä scifi-RPG:stä unohtumattoman seikkailun.

En odottanut tältä peliltä juuri mitään. Olin ajatellut, että kyseessä olisi joku perusanimemättö toimintapeli, jossa kävellään pitkin neonväreillä kyllästettyjä polkuja, sekä värikkäitä maailmoja ja hakataan hirviöitä rytmikkään musiikin tahtiin. No, olin tavallaan oikeassa – mutta myös aika pahasti väärässä. Xenoblade Chronicles X – Definitive Edition onnistui vetämään minut mukaansa yllättävän vahvasti.

Jo ensituntuma pelistä oli positiivinen. Kontrollit toimivat hyvin, ohjattavuus on sulavaa ja maailma tuntuu heti isommalta kuin Switchin ruudulle edes mahtuu kerralla. Se fiilis, kun ensimmäistä kertaa seisot jyrkänteen laidalla ja näet horisonttiin jatkuvat aarniometsät sekä vuoristot ja jättimäiset hirviöt, on maaginen. Se on yksi niistä hetkistä, jolloin tietää, että pelin parissa tulee viettämään tunteja – ihan vaan tutkimassa ja fiilistelemässä.

Tutkimusmatkailua ja omaa tahtia

Pelin iso juttu on vapaus. Mira on jaettu segmentteihin, joita tutkitaan sekä tarinan edistämiseksi että palkintojen ja resurssien keräämiseksi. FrontierNav-järjestelmä antaa mahdollisuuden laittaa ”probeja” kartalle – keräämään Miraniumia tai tutkimustietoa. Tää järjestelmä on koukuttava, ja siihen jää helposti jumiin: ”vielä yksi alue, vielä yksi probe, vielä yksi tyranni tuhottavaksi.”

Ja ne tyrantit! Vihollisista kovimmat ovat todellisia bossimaisia örkkejä, jotka pistää kampoihin toden teolla. Taistelusysteemi on real-time-pohjainen, mutta silti taktiikkapainotteinen. Valitset classin, kehität taitoja ja yrität optimoida artit, eli taistelutekniikat. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hikiratkaisu-RPG, vaan systeemi tuntuu tarpeeksi kevyeltä, että siihen pääsee sisään, mutta tarjoaa syvyyttä niille, jotka jaksavat hioa tiimiään huippukuntoon.

Pelin suurin kompastuskivi? Grindaus.

Tason nostaminen vie aikaa. Hahmon XP nousee hitaasti ja classien kehittäminen vaatii runsaasti taistelua. Alussa tämä ei haittaa – maailma on uusi ja jännittävä – mutta jossain kohtaa juokseminen samojen hirviöiden perässä alkaa tuntua mekaaniselta. Onneksi peli ei varsinaisesti pakota tähän kuin harvoin, mutta jos tavoitteena on maksimaalinen kehitys, pitää varautua grindisessioihin.

Audiomaailma – sekä siunaus että kirous

Musiikeista iso plussa – paitsi se hiton NLA:n taustabiisi. Se jää soimaan päähän tavalla, joka ei ole hyvä asia. Useamman minuutin looppi, joka alkaa toistaa itseään ärsyttävällä tavalla jo ensimmäisen pelitunnin aikana. Harmi, sillä muuten pelin ääniraita on erinomainen: tutkimusmatkailussa soi rauhoittava ambient, taisteluissa energinen rytmi, ja yleinen tunnelma tukee hyvin sitä, että olet eksynyt oudolle, mutta kiehtovalle planeetalle.

Hahmojen ja vihollisten ääniefektit taas… no, ne voisivat olla monipuolisempia. Samat äänet toistuvat vähän liikaa, ja kun tiimitoverit huutavat samat voitonhuudot taistelun päätteeksi kerta toisensa jälkeen, tekee mieli heittää Joy-Con ikkunasta. Mutta hei – kävelyäänet NLA:ssa! En edes tiennyt tarvitsevani niitä elämääni, ennen kuin ne kutittivat aivoja täydellisellä tavalla.

Graafisesti peli on kaunis

Huomaa kyllä, että alkuperäinen peli on vuodelta 2015 – mutta remasterointi on tehty taidolla. Maisemat ovat huikeita, yksityiskohdat teräviä ja värimaailma on selvästi päivitetty nykystandardien tasolle. Hahmot näyttävät paremmilta kuin ennen ja animaatiot – vaikkakin hieman toistuvia – ovat silti sulavia. Hirviöt erityisesti on mallinnettu upeasti, ja niiden yksityiskohdat näkyvät hienosti, kun niitä tutkii läheltä.

Kannattaako ostaa?

Tässä tulee rehellinen mielipide: 60€ on vähän turhan paljon 10 vuotta vanhasta pelistä, vaikka se olisi kuinka hyvin remasteroitu. Mutta… Nintendo on Nintendo, eikä hintalappu lähde heilumaan alaspäin helposti. Jos löydät pelin käytettynä tai saat sen alennuksesta – nappaa heti. Jos tykkäät avoimista maailmoista, tutkimisesta ja kevyestä RPG-elementistä, Xenoblade Chronicles X – Definitive Edition tarjoaa kymmeniksi tunneiksi laadukasta tekemistä.

Itse jään vielä tutkimaan Miraa – vaikka vähän hampaiden kiristelyllä, kun levelointi tuntuu välillä työltä eikä seikkailulta. Mutta se kertoo siitä, että peli on onnistunut sitomaan mukaansa, kun en muuten palaisi sen ääreen ilta toisensa jälkeen.

Arvostelu: Nova Kallio

8 / 10
Hyvää + Pelattavuus, ilman ongelmia + Grafiikat + Toimivuus + Dialogi ja erilaiset vastaukset riippuen omasta valinnasta + Uudet class polut Huonoa - Toistuva musiikki taistelussa ja NLA:ssa - Hahmojen tason nosto grindausta - Yksitoikkoiset ääniefektit Yhteenveto