Rentoa ja vaivatonta rallia – arvostelussa WRC 10 Kommentit pois päältä artikkelissa Rentoa ja vaivatonta rallia – arvostelussa WRC 10

WRC 10

WRC 10 (PC)

Äänet5
Grafiikka7
Viimeistely5
Ajotuntuma6
Sisältö7
6 out of 10
Hyvää Paljon sisältöä: autot, radat, pelimuodot jne. Vaivattoman mukava, joskaan ei täysin realistisin, ajotuntuma. Huonoa Viimeistely valikoissa, äänissä ja radoissa. Muutamia ärsyttäviä bugeja. Yhteenveto Vaikka peli ei tarjoa parasta realismia, on ajamisesta saatu tehtyä melko vaivatonta. Sopiva yhdistelmä rentoutta ja haasteita, eikä sade, lumi tai asfaltti sekoita täysin ajotuntumaa, vaan pelistä voi nauttia hampaita kiristelemättä. Lisäksi peli tarjoaa aimo annoksen erilaista sisältöä.

WRC-pelisarja täyttää pyöreät 20 vuotta nyt syyskuun alussa julkaistulla WRC 10 pelillä. Ensimmäinen WRC pelisarjan nimeä kantava peli on 2001 ilmestynyt World Rally Championship, joka julkaistiin pelkästään Playstation 2:lle.

Pelisarjaa on ollut kehittämässä muutama eri studio vuosien saatossa. WRC 10 on Kylotonn pelitalon tuotoksia ja he ovatkin tehneet pelisarjaa jo WRC 5 pelistä lähtien.

WRC-pelisarja nimensä mukaisesti on lisensoinut yksinoikeudella MM-sarjan autot ja kuljettajat. Eli jos haluat ajaa kauden 2021 MM-sarjan Kalle Rovanperänä, se onnistuu ainoastaan WRC 10:ssä.

Peli on saatavilla PlayStation 4, PlayStation 5, Xbox One, Xbox Series X ja S, Nintendo Switch sekä PC alustoille. Arvostelu on tehty PC-alustan pohjalta.

Pelin käynnistyksen jälkeen on jo selvää, että alustavalikoima on laaja. Konsolimaisuus näkyy kömpelöinä valikoina, jotka ovat toki tuttuja monesta muustakin pelistä nykyisin. Siltikin pieni hiominen valikkorakenteeseen toisi ammattimaisemman kuvan pelistä. Pelkällä hiirellä operoiminen valikoissa on kömpelöä.

Pelimuotoja pelistä löytyy kaikki tarvittavat ja enemmänkin. Yksinpelimuodot: Ura, Pikapeli, kausi, sekä moninpeli. Tämän lisäksi on mahdollista osallistua vaihtuviin Online eventteihin, ajaa jotain tiettyä harjoitusta, tai vaikkapa ajaa testi EK. Pelin kehityskartassa on myös maininta ensivuodelle uudesta verkossa pelattavasta mestaruussarjasta. Lisänä on vielä auton ulkomuodon tuunausta ja erillinen kartturi pelimuoto.

Itse pelin alkutunnelmat ovat ristiriitaiset. Pikapelin valinnasta Suomen erikoiskokeista esimerkiksi Arvajan pätkä ei näytä siltä, että oltaisiin Suomessa. Erikoiskokeen otsakekuvassakin näkyy jo tuulimylly, joita ei näy kuin amerikkalaisilla punaniska alueilla. Illuusio ei parane yhtään erikoiskokeen edetessä, vaan maasto, ympäristö ja vaikutelma ei ole järin suomalainen.

Ennakkoon kuulin sanottavat pelistä, että se ei varsinaisesti ole simulaattori, eikä se ole oikeastaan arcade-tyyppinen pelikään. Tämä vertaus pitää hyvin paikkansa, sillä ajotuntuma on hiukan ontuva. Pitoa löytyy hyvin ilman kummempia säätöjä ihan alustalla, kuin alustalla. Vauhdin tuntoa pelissä on myös hienosti. Se kuuluisa, pers-tuntuma kuitenkin jää vajaaksi, eikä peliä kyllä todella voi ainakaan simulaattoriksi väittää. WRC 10 on kuitenkin helppo ajettava, oikeastaan kaikilla pelin tarjoamilla maastoilla.

WRC-autoilla ajettaessa vaihteita on mukava pykältää tiheään ja vääntö on päällä koko ajan. Huomaamatta ei voi olla kuitenkaan pelin kehnoja ääniä. Esimerkiksi muutaman vuoden vanhemmassa Dirt 2.0:ssa on huomattavasti aidomman ja massiivisemman kuuloiset auton äänet. Todella ärsyttäväksi piirteeksi nousi myös ns. elokuvarenkaat. Asfaltti-radoilla ajettaessa renkaiden ulina on jatkuvaa, ei väliä onko veto päällä vai ei. Toivottavasti tähän saataisiin myös päivitystä nopeasti, sillä pitemmän päälle renkaiden kirkuna alkaa jo ärsyttää toden teolla.

Grafiikan puolesta WRC 10 ei tarjoa mitään mullistavaa. Märät radanpinnat kiiltelevät, kuten 10 vuotta vanhoissa peleissä ja talvimaastot näyttävät jopa kehnoilta. Mitään dynaamisia varjoja, tai muuta ekstra karkkia peli ei tarjoa. Autot on kuitenkin mallinnettu varsin tyylikkäästi. Vauriomallinnus sen sijaa ei ole mitenkään hulppeaa. Ruudunpäivitysnopeus jäi myös melko alhaiseksi esimerkiksi verrattaessa DiRT Rally 2.0 peliin. Testikokoonpanolla High asetuksilla ja ultrawide resoluutiolla (5120 x 1440) päästiin n. 70 fps tietämille. Grafiikat ottaen huomioon, peli on varsin raskasta pyöritettävää, mutta ehkäpä tähänkin saadaan päivitysten myötä hiukan apua. Keskustelupalsoilla paljon puhutusta stutteria, eli nykimistä en havainnut testilaitteistolla.

Arvosteluissa on myös kantautunut soraääniä ratti-ongelmista. Itsekin havaitsin, että peli hävittää ratin oletusohjain paikalta joka kerta, kun pelin käynnistää uudelleen. Käsijarrun kanssa pelissä on outo ominaisuus, joka tulee ilmi aina pysähdyttäessä. Esimerkiksi peruuttamisen jälkeen liikkeelle pääsee vasta, kun on käyttänyt käsijarrua. Syvempi tutustuminen pelin ja käsijarrun mekaniikkaan on vielä tekemättä, mutta mitä luultavimmin tässäkin on kyse bugista.

Missä peli sitten loistaa? Esimerkiksi ratavalikoimissa on todella paljon kattavuutta. Vaihtoehtoja löytyy MM-sarja EK:ista, harjoitus alueista ja vaikkapa special eventeistä. Lisäksi 50th aniversary pelimuodosta löytyy eri vuosikymmeninä ajettuja erikoiskokeita, jotka tuovat vanhojen autojen kera hienon lisän valikoimaan. Erilaisia autoja on myös hyvin. WRC-autot, jotka ovat yksinoikeudella käytössä WRC pelisarjalla, tuovat sen lisämausteen, jota monet halajavat ja se onkin ehdoton myyntivaltti. Ura, eli Carreer-pelimuoto tuo kokonaisen tallin huollettavaksi, jossa voidaan mikro-manageroida esimerkiksi kehitystyötä, tiimin jäseniä, aikatauluja ja paljon muuta, itse ajamista unohtamatta.

Mitä enemmän peliä pelasi siitä oppi myös hiukan pitämään. Vaikka peli ei tarjoa parasta realismia, on ajamisesta saatu tehtyä melko vaivatonta. Sopiva yhdistelmä rentoutta ja haasteita, eikä sade, lumi tai asfaltti sekoita täysin ajotuntumaa, vaan pelistä voi nauttia hampaita kiristelemättä.

Julkaisu hinta pelillä on Steamissa peruspeliltä 49,99 € ja Deluxe Edition 59,99 €. Deluxe Edition tuo yhden auton lisää, sekä radan ja Carreer Starte Pack, jolla voi nopeuttaa tallin miehistön kehitystä ura-pelitilassa.

Vähittäis vaatimukset pelille:
OS: Windows 10
Prosessori: Intel Core i3-2100 tai AMD FX-4350
Muisti: 4 GB RAM
Näytönohjain: Nvidia GeForce GTX 650, 1 Gb tai AMD Radeon HD 7770, 1 Gb
DirectX: Version 12
Levytila: 36,6Gb (tämän hetkisten päivitysten kanssa)

Laitteisto jolla testattu:
OS: Windows 10
Prosessori: Intel Core i7-11700F
Muisti: 16 GB RAM
Näytönohjain: Nvidia GeForce RTX 3070
Näyttö: Samsung G9 (5120 x 1440)
Ratti: Simucube 2 Sport
Polkimet: Simgrade R7
Käsijarru: Heusinkveld
Vaihteisto: Heusinkveld, sekventaali

Arvostelija: Tanu Jänkä

Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei Kommentit pois päältä artikkelissa Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei

Ghost of Yotei on Sucker Punchin kunnianhimoinen paluu samuraiseikkailujen maailmaan. Se sijoittuu yli kolmesataa vuotta Ghost of Tsushiman tapahtumien jälkeen, 1600-luvun Ezoon, nykyiseen Hokkaidoon, jossa luonto, mytologia ja kosto kietoutuvat yhteen. Pelaaja astuu Atsun, palkkasoturin ja viimeisen perheensä jäsenen saappaisiin, kun tämä palaa kostamaan Yotein kuusikon teot.

Heti ensiminuuteista alkaen peli tekee selväksi, ettei kyse ole vain miekkojen kalistelusta. Ghost of Yotei on rauhallinen ja mietiskelevä, mutta hetkittäin raivokas kokemus, kuin rauhallinen sumi-e-maalaus, jonka pintaa sota repii rikki..

Pelimaailma ja tunnelma

Ezo eli feodaaliajan Hokkaido on yksi pelin suurimpia vahvuuksia. Lumiset vuoret, lumimyrskyissä on pakko hakea suojaa tai riski jäätyä hengiltä kasvaa, usvaiset metsät jotka kätkevät mytologisia hahmoja ja jäiset järvet jotka heijastavat pohjoisen kylmää kauneutta tuntuvat elävältä ja hengittävältä. Päivän- ja vuorokaudenvaihtelut, sekä dynaamiset sääolosuhteet, kuten lumimyrskyt tuovat peliin selviytymisen elementin. Näiden yksityiskohtien ansiosta maailma tuntuu vaaralliselta ja todelliselta, mutta samalla meditatiiviselta. Unreal Engine 5 tekee visuaalisuudesta lähes valokuvantarkkaa, erityisesti valon ja varjon leikki bambujen lomassa tai auringon laskiessa Yotein vuoren taakse on pysäyttävän kaunis hetki.

Äänimaailma tukee tätä täydellisesti. Japanilaiset instrumentit, shamisen ja huilut luovat perinteisen, rauhoittavan taustan, kun taas tuulen ujellus ja lumen narskunta lisäävät luonnollisuutta. Kuulokkeilla pelattuna kokemus on lähes elämysmatka feodaaliajan Japaniin.

Tarina ja rakenne

Tarinankerronta ja rakenne pelin tarina etenee viiden Kiin-nimisen luvun kautta, joissa jokainen keskittyy moraalisiin valintoihin ja menneisyyden kohtaamiseen. Atsun matka ei ole vain koston, vaan myös sovituksen tie. Tarina on paikoin ennalta-arvattava, klassinen kostonkaari, jossa menneisyys ajaa sankarin väkivallan polulle, mutta vahva tunnelataus ja kulttuurinen konteksti pitävät mielenkiinnon yllä.

Erityisesti sivutehtävät laajentavat maailmaa ja rikastuttavat kokonaisuutta .Ne tuovat esiin Hokkaidon kansantarinoita ja Ainu-kulttuurin elementtejä, ja osa niistä päättyy kohtaamisiin legendaaristen henkien kanssa. Nämä hetket eivät ole vain taisteluita, vaan myös emotionaalisia tutkielmia ihmisen ja luonnon suhteesta.

Pelissä sivuhahmot jäävät paikoin ohuiksi, mutta Atsu on karismaattinen ja ristiriitainen päähenkilö, jonka sisäinen rauha on yhtä hauras kuin hänen miekkansa terä.

Taistelumekaniikka

Ghost of Yotein taistelujärjestelmä on hienostunut sekoitus tarkkuutta ja intensiivisyyttä. Peli ottaa vaikutteita Sekirosta ja Ghost of Tsushimasta, mutta säilyttää oman rytminsä. Väistöt, torjunnat ja iskujen ajoitus ovat avainasemassa, jossa jokainen virhe kostautuu. Atsulla on käytössään useita aseita: miekka, kaksiteräinen katana, keihäs, ketjusikeli ja massiivinen odachi. Jokaiselle aseelle on oma taitopuunsa, mikä kannustaa vaihtelevaan pelityyliin. Erityinen lisäsyvyys syntyy Atsun susikumppanista, joka kasvaa rinnalla ja auttaa sekä taisteluissa että selviytymisessä.

Spirit Essence -pisteillä voi kehittää yliluonnollisia kykyjä, kuten Spirit Dash ja Echo Strike, jotka tuovat taisteluihin näyttävyyttä ja taktiikkaa. Kontrollit toimivat saumattomasti ohjaimella, reaktio on tarkka, eikä edes intensiivisissä taisteluissa esiinny viivettä.

Hevonen, sinä loistelias apuri vai turha matkakumppani?

Hevonen on Ghost of Yoteissa kaksijakoinen kokemus. Sen rooli matkustamisessa on aluksi merkittävä, Ezossa liikkuminen ilman ratsua olisi tuskallisen hidasta, ja lumimyrskyissä hevosen avulla ehtii turvaan nopeammin. Hevosen toteutus on peliä jakava tekijä, minkä takia valitettavasti hevosen animaatiot jäävät jälkeen muun pelin viimeistellystä visuaalisuudesta. Ratsun liikkeet ovat ajoittain kulmikkaita, ja erityisesti käännöksissä tai esteiden yli hypätessä liike tuntuu jäykältä. Hevosen harjan ja hännän fysiikka ei myöskään tavoita samaa hienovaraisuutta, jota hahmoanimaatioissa muuten nähdään.

Tämä korostuu, kun vertaa hevosen käyttäytymistä esimerkiksi Ghost of Tsushiman ratsastusmekaniikkaan, joka tuntui dynaamisemmalta ja luonnollisemmalta. Lisäksi, kun pelaaja avaa “pikasiirtymä”-toiminnon, hevonen menettää helposti merkityksensä käytännöllisenä työkaluna. Lisäksi välillä hevonen katoaa kutsuttaessa, ilmestyy cutsceneihin väärään paikkaan tai jumittuu maastoon. Päivityksillä näitä on jo korjattu, mutta satunnaisia ongelmia esiintyy yhä.

Silti on mainittava, että hevosen äänet ja vuorovaikutus ympäristön kanssa, kavionkopina, hengitys kylmässä ilmassa ja lumen pöllyäminen kavioiden alta on toteutettu upeasti. Animaatiot eivät siis pilaa kokemusta, mutta ne muodostavat selvän poikkeaman pelin muuten korkeasta teknisestä tasosta.

Tekninen toteutus

Ghost of Yotei on teknisesti vakuuttava. Ruutunopeus pysyy vakaana, vaikka raskaimmissa lumisadejaksoissa voi esiintyä hetkittäisiä notkahduksia. Grafiikan yksityiskohtaisuus ja valaistusefektit tekevät kuitenkin vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Käännöstyö suomeksi on pääosin onnistunut, joskin paikoin dialogi tuntuu kömpelöltä tai liiankin kirjaimelliselta. Tämä ei kuitenkaan heikennä kokonaisuutta merkittävästi, varsinkin jos peliä pelaa alkuperäisellä japaninkielisellä ääniraidalla.

Yhteenveto

Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa.


Kyseinen peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Arvostelu: Mallu Millie

9.5 / 10
Hyvää: + Hahmon sulava liike ja tarkat animaatiot + Monipuolinen asearsenaali ja taitopuut + Upeat maisemat, sää- ja valoefektit + Kulttuuriset viitteet Ainu-kansaan + Erilaiset pelitilat: Kurosawa, Watanabe, Miike + Taistelu on sulavaa ja palkitsevaa, ja erilaisten aseiden oikea käyttö tekee jokaisesta yhteenotosta jännittävän. + Opastava tuuli, joka toimii kompassinasi ei riko aikakauden immersiota + Maailmassa paljon tutkittavaa + Ääni efektit hahmon liikkuessa eri pinnoilla on huomioitu hyvin + Sivutehtävät ja taitopuut lisäävät syvyyttä ja tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja kehittää hahmoa Huonoa: - Joissain kohdissa hevonen tuntuu turhalta matkustustavaksi, kun saat auki "pikasiirtymä" - toiminnon auki - Suomeksi käännetyt tekstit ajoittain kömpelöitä - Hevosen animaatiot kömpelöt - Ohjaimen toimintoja hyödynnetty hyvin, mutta käyvät toistamiseen todella tylsäksi. Yhteenveto: Ghost of Yotei on samuraipelien uusi merkkipaalu. Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa. Tämä peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Hellreaper tuo helvetillistä toimintaa PC:lle ja konsoleille Kommentit pois päältä artikkelissa Hellreaper tuo helvetillistä toimintaa PC:lle ja konsoleille

Uusi roguelike-toimintapeli Hellreaper on kehitteillä PC:lle, Xbox Series X|S:lle ja PS5:lle. Peli vie pelaajan entisen enkelin saappaisiin, joka on nyt mystinen teloittaja, lähetetty puhdistamaan helvetin loputtomia joukkoja.

Jokainen pelikerta on erilainen, ja pelaajan on sovitettava Hellreaperin aseistus, kyvyt ja reliikit omaan pelityyliinsä. Tämä takaa sen, että pelin maailma ja haasteet pysyvät tuoreina jokaisella pelikerralla.

Pelimaailma on synkkä ja painajaismainen, tulesta, luista ja varjoista muodostuneita maisemia, joissa kätkeytyy polkuja ja salaisuuksia. Jokainen läpipeluukerta tarjoaa uusia reittejä ja yllätyksiä, mikä tekee Hellreaperista haastavan ja kiehtovan kokemuksen.

Peli on jo lisättävissä Steam-toivelistalle, ja kehittäjä Awesome Games Studio lupaa julkaista lisätietoja myöhemmin. Hellreaper lupaa yhdistää toimintaa, strategiaa ja roguelike-jännitystä synkässä, mystisessä paketissa.