Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Rentoa ja vaivatonta rallia – arvostelussa WRC 10 Kommentit pois päältä artikkelissa Rentoa ja vaivatonta rallia – arvostelussa WRC 10

WRC 10

WRC 10 (PC)

Äänet5
Grafiikka7
Viimeistely5
Ajotuntuma6
Sisältö7
6 out of 10
Hyvää Paljon sisältöä: autot, radat, pelimuodot jne. Vaivattoman mukava, joskaan ei täysin realistisin, ajotuntuma. Huonoa Viimeistely valikoissa, äänissä ja radoissa. Muutamia ärsyttäviä bugeja. Yhteenveto Vaikka peli ei tarjoa parasta realismia, on ajamisesta saatu tehtyä melko vaivatonta. Sopiva yhdistelmä rentoutta ja haasteita, eikä sade, lumi tai asfaltti sekoita täysin ajotuntumaa, vaan pelistä voi nauttia hampaita kiristelemättä. Lisäksi peli tarjoaa aimo annoksen erilaista sisältöä.

WRC-pelisarja täyttää pyöreät 20 vuotta nyt syyskuun alussa julkaistulla pelillä. Ensimmäinen WRC pelisarjan nimeä kantava peli on 2001 ilmestynyt , joka julkaistiin pelkästään :lle.

Pelisarjaa on ollut kehittämässä muutama eri studio vuosien saatossa. WRC 10 on pelitalon tuotoksia ja he ovatkin tehneet pelisarjaa jo pelistä lähtien.

WRC-pelisarja nimensä mukaisesti on lisensoinut yksinoikeudella MM-sarjan autot ja kuljettajat. Eli jos haluat ajaa kauden 2021 MM-sarjan Kalle Rovanperänä, se onnistuu ainoastaan WRC 10:ssä.

Peli on saatavilla PlayStation 4, , , ja S, Nintendo sekä PC alustoille. Arvostelu on tehty PC-alustan pohjalta.

Pelin käynnistyksen jälkeen on jo selvää, että alustavalikoima on laaja. Konsolimaisuus näkyy kömpelöinä valikoina, jotka ovat toki tuttuja monesta muustakin pelistä nykyisin. Siltikin pieni hiominen valikkorakenteeseen toisi ammattimaisemman kuvan pelistä. Pelkällä hiirellä operoiminen valikoissa on kömpelöä.

Pelimuotoja pelistä löytyy kaikki tarvittavat ja enemmänkin. Yksinpelimuodot: Ura, Pikapeli, kausi, sekä moninpeli. Tämän lisäksi on mahdollista osallistua vaihtuviin Online eventteihin, ajaa jotain tiettyä harjoitusta, tai vaikkapa ajaa testi EK. Pelin kehityskartassa on myös maininta ensivuodelle uudesta verkossa pelattavasta mestaruussarjasta. Lisänä on vielä auton ulkomuodon tuunausta ja erillinen kartturi pelimuoto.

Itse pelin alkutunnelmat ovat ristiriitaiset. Pikapelin valinnasta Suomen erikoiskokeista esimerkiksi Arvajan pätkä ei näytä siltä, että oltaisiin Suomessa. Erikoiskokeen otsakekuvassakin näkyy jo tuulimylly, joita ei näy kuin amerikkalaisilla punaniska alueilla. Illuusio ei parane yhtään erikoiskokeen edetessä, vaan maasto, ympäristö ja vaikutelma ei ole järin suomalainen.

Ennakkoon kuulin sanottavat pelistä, että se ei varsinaisesti ole simulaattori, eikä se ole oikeastaan arcade-tyyppinen pelikään. Tämä vertaus pitää hyvin paikkansa, sillä ajotuntuma on hiukan ontuva. Pitoa löytyy hyvin ilman kummempia säätöjä ihan alustalla, kuin alustalla. Vauhdin tuntoa pelissä on myös hienosti. Se kuuluisa, pers-tuntuma kuitenkin jää vajaaksi, eikä peliä kyllä todella voi ainakaan simulaattoriksi väittää. WRC 10 on kuitenkin helppo ajettava, oikeastaan kaikilla pelin tarjoamilla maastoilla.

WRC-autoilla ajettaessa vaihteita on mukava pykältää tiheään ja vääntö on päällä koko ajan. Huomaamatta ei voi olla kuitenkaan pelin kehnoja ääniä. Esimerkiksi muutaman vuoden vanhemmassa Dirt 2.0:ssa on huomattavasti aidomman ja massiivisemman kuuloiset auton äänet. Todella ärsyttäväksi piirteeksi nousi myös ns. elokuvarenkaat. Asfaltti-radoilla ajettaessa renkaiden ulina on jatkuvaa, ei väliä onko veto päällä vai ei. Toivottavasti tähän saataisiin myös päivitystä nopeasti, sillä pitemmän päälle renkaiden kirkuna alkaa jo ärsyttää toden teolla.

Grafiikan puolesta WRC 10 ei tarjoa mitään mullistavaa. Märät radanpinnat kiiltelevät, kuten 10 vuotta vanhoissa peleissä ja talvimaastot näyttävät jopa kehnoilta. Mitään dynaamisia varjoja, tai muuta ekstra karkkia peli ei tarjoa. Autot on kuitenkin mallinnettu varsin tyylikkäästi. Vauriomallinnus sen sijaa ei ole mitenkään hulppeaa. Ruudunpäivitysnopeus jäi myös melko alhaiseksi esimerkiksi verrattaessa peliin. Testikokoonpanolla High asetuksilla ja ultrawide resoluutiolla (5120 x 1440) päästiin n. 70 fps tietämille. Grafiikat ottaen huomioon, peli on varsin raskasta pyöritettävää, mutta ehkäpä tähänkin saadaan päivitysten myötä hiukan apua. Keskustelupalsoilla paljon puhutusta stutteria, eli nykimistä en havainnut testilaitteistolla.

Arvosteluissa on myös kantautunut soraääniä ratti-ongelmista. Itsekin havaitsin, että peli hävittää ratin oletusohjain paikalta joka kerta, kun pelin käynnistää uudelleen. Käsijarrun kanssa pelissä on outo ominaisuus, joka tulee ilmi aina pysähdyttäessä. Esimerkiksi peruuttamisen jälkeen liikkeelle pääsee vasta, kun on käyttänyt käsijarrua. Syvempi tutustuminen pelin ja käsijarrun mekaniikkaan on vielä tekemättä, mutta mitä luultavimmin tässäkin on kyse bugista.

Missä peli sitten loistaa? Esimerkiksi ratavalikoimissa on todella paljon kattavuutta. Vaihtoehtoja löytyy MM-sarja EK:ista, harjoitus alueista ja vaikkapa special eventeistä. Lisäksi 50th aniversary pelimuodosta löytyy eri vuosikymmeninä ajettuja erikoiskokeita, jotka tuovat vanhojen autojen kera hienon lisän valikoimaan. Erilaisia autoja on myös hyvin. WRC-autot, jotka ovat yksinoikeudella käytössä WRC pelisarjalla, tuovat sen lisämausteen, jota monet halajavat ja se onkin ehdoton myyntivaltti. Ura, eli Carreer-pelimuoto tuo kokonaisen tallin huollettavaksi, jossa voidaan mikro-manageroida esimerkiksi kehitystyötä, tiimin jäseniä, aikatauluja ja paljon muuta, itse ajamista unohtamatta.

Mitä enemmän peliä pelasi siitä oppi myös hiukan pitämään. Vaikka peli ei tarjoa parasta realismia, on ajamisesta saatu tehtyä melko vaivatonta. Sopiva yhdistelmä rentoutta ja haasteita, eikä sade, lumi tai asfaltti sekoita täysin ajotuntumaa, vaan pelistä voi nauttia hampaita kiristelemättä.

Julkaisu hinta pelillä on Steamissa peruspeliltä 49,99 € ja Deluxe Edition 59,99 €. Deluxe Edition tuo yhden auton lisää, sekä radan ja Carreer Starte Pack, jolla voi nopeuttaa tallin miehistön kehitystä ura-pelitilassa.

Vähittäis vaatimukset pelille:
OS: Windows 10
Prosessori: Intel Core i3-2100 tai AMD FX-4350
Muisti: 4 GB RAM
Näytönohjain: Nvidia GeForce GTX 650, 1 Gb tai AMD Radeon HD 7770, 1 Gb
DirectX: Version 12
Levytila: 36,6Gb (tämän hetkisten päivitysten kanssa)

Laitteisto jolla testattu:
OS: Windows 10
Prosessori: Intel Core i7-11700F
Muisti: 16 GB RAM
Näytönohjain: Nvidia GeForce RTX 3070
Näyttö: Samsung G9 (5120 x 1440)
Ratti: Simucube 2 Sport
Polkimet: Simgrade R7
Käsijarru: Heusinkveld
Vaihteisto: Heusinkveld, sekventaali

Arvostelija: Tanu Jänkä

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.

Mouse: P.I. For Hire on vuoden indie-sensaatio Kommentit pois päältä artikkelissa Mouse: P.I. For Hire on vuoden indie-sensaatio

on noussut yllättäväksi hitiksi vain muutamassa viikossa. Mustavalkoinen, vanhoja -piirrettyjä muistuttava räiskintäpeli on myynyt jo noin 730 000 kappaletta, ja sen julkaisija kertoo saaneensa kaikki peliin sijoitetut rahat takaisin ennätysnopeasti.

Kyseessä on kehittäjä Fumi Gamesin ensimmäinen peli, joten debyyttiä voi pitää melkoisena napakymppinä. Peli julkaistiin huhtikuussa pienoisen viivästyksen jälkeen ja vastaanotto on ollut vahva sekä pelaajien että kriitikoiden keskuudessa. Erityisesti sen 1930-luvun piirrosanimaatioita muistuttava tyyli on kerännyt huomiota.

Myyntiä on tullut kaikilla alustoilla, eli :llä, -konsoleilla, 2:lla sekä :llä Steamissa. Yllättävää kyllä, puolet myynneistä tuli konsoleilta. Julkaisijan mukaan peli on saanut näkyvyyttä erityisesti konsolien digikaupoissa, mikä on auttanut vauhdittamaan menestystä.

Rahaa peli on ehtinyt takoa arviolta noin 18,9 miljoonaa euroa. Se riitti kattamaan kaikki kehitys-, julkaisu- ja markkinointikulut alle kuukaudessa julkaisusta. Indie-peliksi suoritus on todella kova varsinkin aikana, jolloin moni suuri pelikin kamppailee näkyvyydestä.

Pelissä pääosaa esittää tunnettu näyttelijä , jonka ääni on tuttu muun muassa -sarjasta ja Indiana Jones and the Great Circleista. Hänen tulkitsemansa Jack Pepper on sikaria jauhava etsivähiiri, jonka luotien täyteistä seikkailua säestää svengaava jazzhenkinen orkesterimusiikki. Lopputulos on juuri niin sekava ja tyylikäs kuin miltä se kuulostaakin.