Resident Evil Requiem antaa pelaajille valinnanvapauden näkökulmassaKommentit pois päältä artikkelissa Resident Evil Requiem antaa pelaajille valinnanvapauden näkökulmassa
Resident Evil -sarjan uusin tulokas, Requiem, antaa pelaajille nyt vapauden valita haluavatko pelata ensimmäisessä vai kolmannessa persoonassa. Sarjan ohjaaja Akifumi Nakanishi kertoi, että länsimaalaiset pelaajat suosivat usein ensimmäistä näkökulmaa, ei ihme, kun he ovat kasvaneet PC-ensimmäisen persoonan räiskintäpelien, kuten Doomin, parissa. Japanissa taas monet suuntaavat mieluummin kolmannen persoonan näkökulmaan, tuttuun konsoliroolipelien tyyliin, kuten Dragon Quest.
Vaikka Requiemin virallinen julkaisu on vasta ensi vuonna, demo on ollut esillä niin Gamescomissa Saksassa kuin Tokyo Game Show’ssa. Nakanishi huomasi, että eri maissa pelaajat lähestyvät peliä eri tavalla, ja hän pitää tätä kulttuurisesti merkittävänä erona. Toisaalta hän myös huomauttaa, että nuorempi japanilainen pelaajakunta on nykyään tutustunut esimerkiksi Minecraftiin ja Apex Legendsiin, mikä tasoittaa näkökulmien eroja.
Resident Evil Requiem jatkaa sarjan siirtymää kohti ensimmäistä persoonaa, joka alkoi Resident Evil 7:ssä, mutta nyt pelaaja voi itse päättää, kummasta tykkää enemmän. Ensimmäisen persoonan näkökulma nostaa kauhuelementit uudelle tasolle, kun pelottavat hirviöt voivat lähestyä yllättäen kapean näkökentän takaa. Kolmannen persoonan näkymässä taas hahmon ympäristö on helpompi hahmottaa, mikä tekee esineiden ja vihjeiden löytämisestä helpompaa.
Demoilla Capcom on myös pyrkinyt saamaan palautetta pelin pelottavuudesta, sillä kehittäjät ovat sarjan pitkän historian myötä itse vaikeasti yllätettävissä. Tulevassa julkaisussa pelaajat pääsevät tutkimaan Raccoon Cityä ja kohtaamaan supersuuria hirviöitä, kuten Lisa Trevoria, oman näkökulman valinnasta riippuen.
Resident Evil Requiem ilmestyy Nintendo Switch 2:lle, PC:lle, PlayStation 5:lle ja Xbox Series X/S:lle 27. helmikuuta 2026. Pelaatko sinä ensimmäisessä vai kolmannessa persoonassa?
Capcom on julkaissut live-action-trailerin tulevasta Resident Evil Requiem -pelistä, ja se tarjoaa parhaimman katsauksen tähän mennessä raunioituneeseen Raccoon Cityyn. Trailerissa nähdään Longlegs-elokuvastakin tuttu Maika Monroe äitinä, joka yrittää selviytyä kaupungin kuuluisaa zombiepidemiaa edeltävässä kaaoksessa, mutta valitettavasti onnettomuus odottaa niin häntä kuin tytärtäkin.
Kolmen minuutin mittainen traileri esittelee muun muassa poliiseja, koiria ja zombihahmoja taustalla, sekä jättimäisen kraatterin, joka jäi edellisen pelin lopussa tehdystä ohjusiskusta. Katutasolla kaupunki näyttää post-apokalyptiselta, palaneita autoja, romahtaneita pilvenpiirtäjiä ja tuhoutuneita katuja silmän kantamattomiin.
Trailerin lopussa vilahtaa kaksi varjoa, joiden ääni puhuu kaupungin haltuunotosta: ”That’s the last of them, facility secured” ja ”Copy that, Raccoon City is ours.” Kuka todella on kaupungin hallinnassa? Umbrella vai joku muu, se jää vielä mysteeriksi.
Fanien odotus on korkealla, sillä Requiem kokoaa yhteen sarjan 30 vuoden parhaat ideat ja lupaa sekä jännittävää selviytymiskauhuelämystä että toimintaa ja nokkelia vuorosanoja. Pelin ohjaaja on myös selventänyt, että kyse ei ole avoimesta maailmasta, vaan tarkasti rakennetusta kokemuksesta.
Peli julkaistaan muutaman viikon päästä, ja traileri toimii maistiaisena siitä, mitä Raccoon Cityn raunioiden tutkiminen tulee tarjoamaan niin uusille kuin vanhoillekin faneille.
Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea Nintendo Switch 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon The Rogue Prince of Persia todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?
Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot
Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan Nintendo -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.
Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.
Tarina ja roguelite-elementit
Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.
Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.
Pelin rakenne ja mekaniikat
Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti. Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli. Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.
Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat. Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä. Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.
Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma
The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta. Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.
Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.
Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.
Yhteenveto:
The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
8 / 10
Plussat:+ Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit.
+ Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka.
+ Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa.
+ Toimii moitteettomasti Switch 2:lla.Miinukset:- Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot.
- Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo).
- Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys.
- Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa.Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
