Retroherkkua kerrassaan! – Onko tässä ensimmäinen Amerikassa julkaistu Nintendo-mainos ikinä?Kommentit pois päältä artikkelissa Retroherkkua kerrassaan! – Onko tässä ensimmäinen Amerikassa julkaistu Nintendo-mainos ikinä?
On vaikea kuvitella videopelialaa ilman Nintendon läsnäoloa, mutta palataan rakkaat lukijat vuoteen 1980. Länsimaissa yhtiö oli tuolloin vielä tuntematon, ja osa sen tuotteista julkaistiin jopa ilman Nintendon nimeä. Näin kävi esimerkiksi äskettäin löydetylle Game & Watch -käsikonsolille tehdylle mainokselle.
Chris Kohler ja The Video Game History Foundation ovat kaivaneet esiin mainoksen Mego Time-Out Toss-Up -käsikonsolille, jonka retroilijat tuntevat paremmin nimellä Game & Watch Ball.
Kohlerin mukaan Nintendo lisensoi pelin (sekä Exterminatorin (Vermin), Fireman Firemanin (Fire) ja Flag Manin (Flagman)) Mego-yhtiölle, joka puolestaan lisäsi oman logonsa laitteen etupuolelle. Nintendon logo löytyy kuitenkin edelleen kaiverrettuna laitteen takapanelista.
”Mego pyöritti televisiomainoksia näille peleille. Todennäköisesti nämä olivat ensimmäiset Nintendon tuotteille ulkopuolisella markkinoinnilla tehdyt TV-mainokset Japanin ulkopuolella”, Kohler lisää.
Star Wars Zero Company on Bit Reactorin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema tarinavetoinen vuoropohjainen taktinen roolipeli, joka sijoittuu Star Wars -universumiin kloonisotien loppuvaiheeseen. Firaxis-veteraanien luotsaama teos hylkää suoraviivaisen räiskinnän ja nojaa vahvasti XCOM-sarjan perinteeseen, jossa jokainen siirto, suoja-asema ja tulilinja vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua. Peli on saatavilla PC:lle, PlayStation 5:lle sekä Xbox Series X/S:lle.
Pelaaja asettuu tasavallan riveistä pudonneen Tesh Hawksin saappaisiin. Hahmon etunimen voi päättää vapaasti, ja ulkonäköä sekä varusteita pääsee kustomoimaan runsaasti. Hawksille voi valita yhden kuudesta rodusta (ihminen, twi’lek, togruta, zabrak, mirialan tai devaronian) sekä rakentaa hahmoa kahdeksan eri perusluokan ja niiden kykyjen avulla. Lisäksi käytössä on neljä aseluokkaa, joiden osia ja ominaisuuksia avataan tehtäviä suorittamalla.
Ensituntumat
Ensituntuma pelistä on erittäin positiivinen. Zero Company onnistuu imaisemaan mukaansa nopeasti, ja ensimmäisten pelikertojen jälkeen kiinnostus nähdä seuraavat tapahtumat kasvaa. Peli ei myöskään tunnu liian vaikealta opetella, joten vuoropohjaiseen taktiseen pelaamiseen pääsee kiinni ilman pitkää opettelujaksoa.
Täysin ongelmitta matka ei kuitenkaan suju, sillä mukaan mahtuu pieniä bugeja, jotka välillä rikkovat tunnelmaa. Esimerkiksi vihollinen saattaa satunnaisesti päätyä seinän sisään siten, ettei siihen pysty kunnolla kohdentamaan hyökkäystä. Onneksi tällaisia tapauksia ei tullut vastaan jatkuvasti, joten ne jäivät lähinnä pieniksi harmituksen aiheiksi. Yhdessä tehtävässä vihollistekoäly tosin kulutti lähes kaikki vuoronsa ampuen tuhoutumatonta seinää eikä pyrkinyt hakemaan parempaa kulmaa liikkumalla.
Taktista pohdintaa ja miehistönhallintaa
Zero Companyn kiinnostavimpia puolia on oman miehistön rakentaminen ja kehittäminen. Tiimiläiset eivät ole pelkkiä kasvottomia sotilaita, vaan jäsenten välisiä suhteita voi kehittää, mikä tuo konkreettisia synergiaetuja hahmojen kehitykseen. Kehityksen yhteydessä voi valita parannuksia esimerkiksi maksimiterveyteen, osumatarkkuuteen tai kehityspisteisiin. Usein pelaaja pääsee valitsemaan kolmesta eri vaihtoehdosta, joten omilla päätöksillä on aitoa merkitystä ryhmän dynamiikalle.
Tehtäviin valitaan neljän hengen partio, mutta kaikki toimeksiannot eivät vaadi pelaajan henkilökohtaista osallistumista rintamalla. Tukikohdasta voi lähettää kahdesta neljään jäsentä suorittamaan tiedustelu- ja operaatiotehtäviä taustalla. Tämä tekee rosterin hallinnasta luontevan osan kokonaisuutta, sillä kaikkia suosikkeja ei voi ottaa jokaiseen taisteluun.
Taistelut käydään vuoropohjaisesti isometrisestä kuvakulmasta. Pelaaja valitsee hahmon, määrittää toiminnot ja antaa käskyt. Kontrollit ovat selkeät ja toimivat vaivattomasti. Mekaniikat on helppo sisäistää, mutta niiden taakse kätkeytyy runsaasti taktista pohdintaa. Taisteluiden välissä aluksen tukikohdassa ja tehtäväalueilla liikutaan kolmannen persoonan kuvakulmasta. Tällöin pelaaja voi käydä keskusteluja tiimiläisten kanssa tai etsiä ympäristöön kätkettyjä tietoja.
Varsinkin Hard-vaikeustasolla taistelut voivat tarjota haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan enemmänkin pakottaa miettimään omaa toimintaa. Kaikkia hahmoja ei voi huoletta lähettää jatkuvasti taisteluun, sillä pelissä on permadeath eli jos hahmo kuolee se on pois pelistä lopullisesti. Hahmot voidaan nostaa kolme kertaa taistelussa ylös ennen kuin he kuolevat. Hahmo saa myös miinuksia osumatarkkuuteensa jo yhdestä haavoittumisesta. Tehtäviin onkin hyvä miettiä tarkemmin, ketkä miehistön jäsenet ovat parhaassa kunnossa ja ketkä joutuvat seuraamaan tapahtumia sivusta.
Myös tukikohtaa pääsee kehittämään. Sairastupaa voi esimerkiksi laajentaa, jolloin useampia haavoittuneita voidaan hoitaa samanaikaisesti. Myös miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia jäseniä voi palkata tarpeiden mukaan, mutta myös tarinassa edetessä saat siihen lisää jäseniä jotka ovat tarinan kannalta tärkeitä hahmoja. Lisäksi aseita voi parannella esimerkiksi lisäämällä niiden tarkkuutta tai vahinkoa. Näiden järjestelmien ansiosta tekemistä riittää myös varsinaisten taisteluiden ulkopuolella.
Panokset kovenevat rintamalla
Erityisesti Hard-vaikeustasolla taistelut tarjoavat jämäkkää haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan se pakottaa arvioimaan jokaista siirtoa. Kaikkia taistelijoita ei voi komentaa rintamalle huolettomasti, sillä kampanjassa on käytössä permadeath-sääntö: jos hahmo kaatuu liian monta kertaa, hänet menetetään lopullisesti. Hahmot voidaan elvyttää taistelun aikana ylös kolme kertaa ennen pysyvää menetystä, mutta jo yksittäinen haavoittuminen rokottaa hahmon osumatarkkuutta. Tehtäviin onkin valittava vain parhaassa iskussa olevat operaattorit muiden toipuessa sivussa.
Tukikohtana toimivaa alusta pääsee kehittämään säännöllisesti. Sairastupaa voi laajentaa hoitamaan useampaa haavoittunutta samanaikaisesti, minkä lisäksi miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia alokkaita palkata tarpeen mukaan. Tarinan edetessä joukkoon liittyy myös juonen kannalta keskeisiä erikoishahmoja. Aseita voi varustaa lisäosilla niiden tulivoiman ja tarkkuuden parantamiseksi, joten mielekästä tekemistä riittää rintaman ulkopuolellakin.
Audiovisuaalinen loisto
Visuaalisesti Zero Company näyttää komealta ja ennen kaikkea juuri siltä, miltä Star Wars -teoksen kuuluukin näyttää. Välianimaatiot ovat onnistuneita ja elokuvamaisia, eikä niiden ohjauksesta löydy moitittavaa.
Myös äänimaailma osuu maaliinsa. Musiikkiraidassa soi vahva galaktinen tunnelma, ja hahmojen ääninäyttely sekä räjähdysten ja blaster-ammusten ääniefektit sitovat kokonaisuuden saumattomasti yhteen.
Star Wars Zero Company on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.
Arvostelu: Aaron Veijalainen
Star Wars Zero Company
8 / 10
Hyvää+ Erinomaisesti tavoitettu kloonisotien aikakauden tunnelma
+ Toimiva hahmonkehitys ja miehistösuhteiden taktinen hyödyntäminen
+ Oikeaoppisesti mitoitettu haastetaso ja pysyvän kuoleman tuoma rintamariskiHuonoa– Pienet tekniset häiriöt ja satunnaiset tekoälyn herpaantumiset
– Taisteluiden väliset kolmannen persoonan siirtymäjaksot jäävät ontoksiYhteenvetoStar Wars Zero Company on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.
Blizzard onnistui tekemään tulevien peliensä alustatiedoista yllättävän sekavan sopan. Diablo 5:n PC-versio tuli käytännössä vahingossa vahvistetuksi BlizzCon 2026 -tapahtumassa, kun taas StarCraftin Xbox-versio paljastui Xbox UK:n X-tililtä.
BlizzConissa Diablo 5:n alustasta kysyttäessä pelin ohjaaja Joe Shely totesi, ettei asiasta ollut vielä mitään kerrottavaa. Samalla hän kuitenkin sanoi Blizzardin haluavan pelin mahdollisimman monen pelaajan ulottuville. Tämän jälkeen Blizzardin PR-tiimistä kuului sivusta huomautus: ”PC version.”
Kun Shely huomautti leikillään, ettei sitä pitänyt vielä kertoa, PR-edustaja totesi: ”If we’re not on the PC, we’ve got problems.” Näin Diablo 5:n PC-versio tuli käytännössä vahvistettua, vaikka Blizzard ei sitä varsinaisesti lavalla julkistanut.
Tilanne muuttui vielä kummallisemmaksi StarCraftin kohdalla. Blizzardin tuleva StarCraft on vahvistettu Xboxille, mutta tieto tuli nimenomaan Xbox UK:n X-tililtä. Blizzard ei puolestaan kertonut BlizzConissa pelin PC-versiosta mitään.
Kotakun toimittaja kysyi Blizzardilta asiasta suoraan tapahtuman jälkeen. Yhtiön virallinen vastaus oli, ettei alustoja julkisteta vielä. Blizzard kuitenkin vahvisti samalla, että Diablo V on suunniteltu keväälle 2029 ja StarCraft vuodelle 2030, ja alustatiedot kerrotaan myöhemmin.
Käytännössä Diablo 5:n PC-versiosta ei siis tarvitse enää juuri spekuloida, mutta muiden alustojen kohtalo on edelleen auki. Myös StarCraftin PC-versio on vahvistamatta, vaikka sarjan historia PC:llä tekee tilanteesta vähintäänkin erikoisen.