Rouva Kitteridge palaa takaisin – Arvostelussa Olive, taas Kommentit pois päältä artikkelissa Rouva Kitteridge palaa takaisin – Arvostelussa Olive, taas

Ensimmäisenä saattaa tulla mieleen, että mitä ihmettä Olive Kitteridgen jatko-osan arvio tekee peleihin keskittyvässä julkaisussa? Tähän on onneksi monta vastausta. Esimerkiksi John Williamsin Stoner kertoo yliopisto-opettajan kököstä elämästä ja aiheena se tuntuu semmoiselta joka nyt sopii lähinnä keski-ikäisille lukijoille. Silti se oli yksi PewDiePien book club-videosarjassaan eniten suitsuttamista kirjoista yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli niin hyvä. Elizabeth Stroutin kirjat, erityisesti Olive-duo ovat aivan mielettömän hyviä kirjoja ja inhimillisiä kurkistuksia hahmojensa sielunelämään. Tammen Keltainen kirjasto on ollut itselleni eräänlainen turvallinen tapa kokeilla uusia kirjailijoita, sillä siellä on usein hyvin vähän huteja, jos nyt jollain kirjailijalla vähän heikompi teos on tullut. Sen vuoksi juuri tätä keltaisen sävyä etsin ensimmäisenä divareista, koska moni suosikkikirjailijoistani (Murakami, Ishiguro, Irving, Vonnegut) on juuri keltaisen kirjaston julkaisulistoilla.

Olive Kitteridge kertoi päähenkilön elämässä kuusissa-seitsemissäkymmenissä ja Olive, taas keskittyy tämän elämään 86 vuoden kypsään ikään saakka. Olive hahmona on hyvin suorapuheinen, välillä jopa töykeä ja sen vuoksi muilla hahmoilla on tähän välillä hyvinkin kompleksi suhde. Joillekin Oliven suoruus tuo jonkinlaista turvaa ja johdonmukaisuutta, koska hän ei ainakaan ole epäoikeudenmukainen, vaikka ilkeästi saattaakin sanoa.

Ikääntyvän ihmisen elämässä läsnä olevat läheisten kuolemat saavat myös merkittävän osansa tarinassa, joka on pilkottu novelleihin sekä Oliven että tälle tuttujen ihmisten elämästä. Formaatti toimi paperilla paremmin kuin edeltävän osan äänikirjana, koska kirjassa novellit on helpompi erottaa toisistaan kuin äänikirjan luvut. Elizabeth Strout on yksi taitavimmista ihmisten, kaikkine puutteineen, kuvaajista jonka kirjoittamat hahmot voivat olla samaan aikaan sekä raivostuttavia että samaistuttavia. Olive, taas ei ole pelkkä jatko-osa jatko-osan takia vaan aivan selkeä täysosuma ja jossain kohdissa myös parempi kuin edeltäjänsä.