Arvostelut

Ruotsalainen Chronicon on laatuhuumetta Diablon-nälkäisille Kommentit pois päältä artikkelissa Ruotsalainen Chronicon on laatuhuumetta Diablon-nälkäisille

8.5 / 10
Hyvää Hervottomasti ihanaa loottia. Huonoa Helppo. Yleisesti Älä anna ulkoasun hämätä. Chronicon on tämän hetken parhaita toimintaroolipelejä, josta kukaan ei ole kuullut. Kiireisen pelaajan vaihtoehto.

Vuonna 2012 maailma lähes syöksyi pimeyteen, kun ilmestyi ja alitti kaikki odotukset. Pahimmalta vältyttiin vain, koska ja -pelien kaltaiset nousukkaat täyttivät toimintaroolipelien tyhjiön. Niissä on riittänyt pelattavaa vuosiksi, mikä on siunaus ja kirous. Varsinkin Path of Exile vaatii luopumista maallisesta elämästä ja joogin kykyä vaipua transsiin päiväkausiksi. Nyt näyttämölle astuu ruotsalaisen Daniel Stigsjöön kehittämä , joka tekee kaiken saman kuin isoveljensä, mutta kompaktisti. Se ei vaadi avioliittoa ja on avoin jopa yhden illan jutuille.

Pahuus on karkotettu maasta, demonit voitettu, ja kuningaskunnassa vallitsee rauha. Puhe on nyt Ruotsin lisäksi Chroniconin fantasiamaailmasta. Mitä virkaa sankareilla enää on täydellisessä yhteiskunnassa? Metsän keskellä kohoaa temppeli, jossa he pääsevät elämään katkelmia muinaisten urhojen geenimuistoista. Se tarinasta. Tässä pelissä tapetaan hirviöitä.

 

Vihollismassojen niittäminen ja loputon lootin kilinä vievät hypnoosiin. Chronicon lypsää aivoista dopamiinia niin tehokkaasti, että luokittelisin pelin miedoksi huumeeksi. Säihkyviä aarteita sataa niskaan kuin Esterin holvista, ja varusteissa on vaihtelua. Koskaan ei tiedä, milloin putoaa jokin odottamattoman hyvä palkinto, joka voi muuttaa pelityylin. Ainoa päämäärä on ikuinen voimistuminen, ja peli ehdollistaa jatkamaan oravanpyörää. Riippuvuuden aiheuttaminen psykologisilla tempuilla on kuolemansynti silloin, kun halutaan myydä maksullista tilpehööriä. Chronicon ei rahasta, vaan käyttää samoja jippoja hauskuuden luomiseen. Kun psykologi B. F. Skinner laittoi rotan laatikkoon, hän tuskin arvasi, millaisia pelejä hänen kokeensa tulisi poikimaan.

Kuvassa Chronicon kiteytettynä.
(Lähde: Wikipedia)

Perunasta puolijumalaksi

Chroniconista piti tulla vaatimaton rogue-lite, mutta mopo karkasi käsistä. Jättiprojektiksi paisunut peli vietti viisi vuotta Early Accessissa, ja versio 1.0. julkaistiin juuri. On vaikuttavaa, että yhden ihmisen tekemä peli tarjoaa kaiken saman, kuin isolla rahalla kehitetyt esikuvansa. Chronicon lainaa sisältönsä naapureilta kuin Den Svenska Krönikan konsanaan, mutta tekee sen rakkaudella.

Valittavana on neljä hahmoluokkaa, joista jokaisella on neljä taitopuuta. Hahmo kehittyy tasolle 100, mikä riittää noin yhden puun maksimointiin, tai lempitaitojen poimintaan kahdesta. Ritari ja berserker ovat puolustukseen ja hyökkäykseen painottuvia lähitaistelijoita. Riistanvartija ja velho ampuvat kaukaa. Taitopuut tarjoavat riittävästi palikoita, joita yhdistelemällä hahmosta voi rakentaa eri kokoonpanoja. Esimerkiksi ritarista voi kehittää perinteisen paladinin keskittymällä parannus- ja pyhyystaitoihin, ja berserkeristä voi muokata vaikka lohikäärmesieluisen tulimörssin tai jääviikingin. Hahmo kuin hahmo on lopussa uskomaton tuhon kylväjä, joka yhdellä iskulla aktivoi efektien ryyppään ja putsaa ruudun hirviöistä ilotulitusten saattelemana.

Berserkerille on maistunut Mynthon.

Tason 100 jälkeen kehitys hidastuu, ja pisteitä voi jakaa enää hienosäätäviin Mastery-puihin. Taidot voi myös resetoida ilmaiseksi aina, kun huvittaa kokeilla uutta kokoonpanoa. Se on pelaajaystävällistä, mutta toisaalta hahmo ei enää tunnu yhtä pysyvältä ja omalta.

Muutkin tutut mekaniikat ovat mukana. Varusteita voi päivittää iskemällä jalokiviä reikiin, tai lumota niihin uusia arvottuja ominaisuuksia. Satunnaiset portaalit vievät haasteulottuvuuksiin, ja pääkampanjan jälkeenkin voi rymytä alati vaikeutuvia luolastoja. Path of Exilen kaltaista online-maailmaa ei löydy, mutta niille ketkä pitävät ihmisistä, on tarjolla 1-4 pelaajan yhteistyöpeli sohvalla tai Steamin kautta.

Täyden palvelun temppeli.

Mahti on minun

Tasot nousevat tiuhaan, ja kampanja kestää kymmenisen tuntia. Jo puolessa välissä säädin loottifiltterin näyttämään vain legendaarisimmat aarteet, ettei krääsän kuljetus myyntiin muuttuisi työlääksi. Loottihemmottelun varjopuolena hahmo voimistuu liiankin nopeasti, ja pomohirviöt kaatuvat usein parissa sekunnissa. Vaaran puuttuessa sääntöjen syvempiä vivahteita ei tarvitse opetella pääkampanjan aikana. Siinä missä helppous pilasi minulta Diablo III:n, Chroniconille se on vain lievä miinus. Molemmissa aito haaste alkaa vasta tarinan jälkeen, mutta Chronicon viihdyttää helpponakin.

Jousiampujani latoo sarjatulena nuolia, jotka osuessaan hidastavat, tainnuttavat, levittävät myrkyttäviä siemenkotia, sytyttävät maan tuleen ja räjähtävät sirpaleiksi. Sirpaleet lävistävät ympäröivät viholliset ja luovat pieniä tornadoja, jotka yhdistyvät isoksi tornadoksi, joka käy ajamaan vihollisia takaa. Siksi olen onnellinen mies.

Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer Kommentit pois päältä artikkelissa Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer

on toimintatäyteinen peli, jossa yhdistyvät twin-stick-ampuminen, roguelite-elementit ja survivors-tyylinen pelattavuus. Pelissä astut puolidemonin Letiferin rooliin ja taistelet demonien uhkaa vastaan suorittaen brutaaleja rituaaleja ja kehittäen hahmoasi. Pelaaja voi päivittää aseita, taitoja ja dronen ominaisuuksia sekä kohdata voimakkaita vihollisia matkalla kohti demonikuningas Raumin kukistamista Letifer, jonka on kehittänyt suomalainen peliyhtiö , julkaistiin Early Accessiin 17. huhtikuuta 2025

Pelin ensituntumat olivat erittäin positiiviset. Pelissä liikkuminen ja taistelu tuntuivat todella sujuvilta, eikä vastaan tullut ongelmia. Pelasin hiirellä ja näppäimistöllä, ja tähtäys oli helppoa, olipa kyse manuaalisesta tai automaattisesta tähtäyksestä. Pelin mekaniikat olivat helppoja omaksua, sillä ne esitellään asteittain pelatessa, jolloin mitään ei jää epäselväksi. Erityisesti päämaja, jossa oleskellaan turvassa demoneilta, on todella miellyttävä. Siellä on helppo liikkua ja tärkeimmät toiminnot ovat kätevästi saatavilla heti rituaalista palattua. Pelikokemus vastasi ja ylitti odotukset: olen pitkään kaivannut tämän tyylistä peliä, ja Letifer on todellinen helmi suomalaisten pelintekijöiden työstä. Bugeja ei tullut vastaan kertaakaan.

Pelissä pääasialliset toiminnot keskittyvät rituaalien suorittamiseen, taitojen kehittämiseen ja dronen (ABR-X9) ominaisuuksien parantamiseen. Vaikka tällä hetkellä vain ensimmäistä pistoolia voi päivittää, aseiden ja varusteiden kehittäminen on keskeinen osa peliä. Materiaaleja voi kerätä tappamalla demoneja rituaaleista tai käyttämällä dronen keräämiä resursseja. Kivestä kerätään pääasiassa drone-päivityksiä, mutta myös aseiden ja effigyjen kehittäminen vaatii niitä. Pelin tarina kertoo Letiferistä, puolidemonista, jonka isä Raum, demonikuningas, on tappanut hänen äitinsä. Tavoitteena on pysäyttää Raum ja estää demoneita tuhoamasta ihmiskuntaa, sen eteen täytyy suorittaa rituaaleja ja kohdata vahvoja vihollisia. Ensimmäiselleä läpäisykerralla rituaalit tuottavat punaisia orbeja, joita käytetään aseiden ja uusien biomien avaamiseen.

Pelissä on sopivasti haastetta, erityisesti sivurituaalien ja demonien osalta. Erilaiset aseet ja taidot antavat mahdollisuuden sopeuttaa pelityyliä sen mukaan, minkälaista vastusta on vastassa. Aluksi rituaalit tuntuivat haastavilta, mutta kun oppi tuntemaan taidot ja demonien hyökkäykset, eteneminen alkoi sujua nopeammin. Ainoa suuri haaste itselle oli Letiferin äidin päärituaali, joka vaati useamman yrityksen, mutta se teki pelistä entistäkin palkitsevamman.

Pelissä on upea pikselityyli, joka viehättää heti. Hahmot ja animaatiot ovat erittäin hienosti toteutettuja ja sopivat täydellisesti peliin. Erityisesti demonit, jotka hyökkäävät rituaalien aikana, on suunniteltu todella vaikuttavasti. Grafiikat luovat yhtenäisen ja upean visuaalisen kokonaisuuden, ja eri biomit erottuvat selkeästi toisistaan. Alueet on suunniteltu hienosti ja niistä huokuu oikea tunnelma, joka tukee pelin tyyliä. Animaatiot, erityisesti hyökkäykset, erottuvat hyvin, vaikka pelissä onkin paljon lentäviä projektiileja ja tulitaistelua.

Pelissä on loistavat äänitehosteet ja musiikit, jotka luovat oikean tunnelman rituaalien ja taisteluiden aikana. Äänet on tarkasti kohdistettu tilanteisiin ja esineisiin, mikä lisää pelikokemuksen immersiota. Musiikki tuo lisäsyvyyttä peliin ja sopii täydellisesti pelin teemaan.

Letifer on todella lupaava peli, joka tarjoaa paljon viihdyttävää sisältöä jo Early Access -vaiheessa. Pelissä on hyvin toteutettu haaste, upea visuaalinen ilme ja tunnelmallinen musiikki. Vaikka peli on vielä kehitysvaiheessa, se tarjoaa jo nyt loistavaa pelattavuutta ja on ehdottomasti suositeltavaa kaikille. 4 euron hinta on erittäin kohtuullinen, ja samalla voi tukea suomalaisia pelintekijöitä. Odotan innolla, mitä lisää peliin tuodaan tulevaisuudessa!

arvostelu: Nova Kallio

9 / 10
Plussat + Pikseligrafiikat + Pelattavuus + Animaatiot

Sienivirus leviää jälleen PC:llä – arvostelussa The Last of us part 2 remastered Kommentit pois päältä artikkelissa Sienivirus leviää jälleen PC:llä – arvostelussa The Last of us part 2 remastered

The Last of Us Part II on toimintaseikkailu- ja selviytymiskauhupeli, joka on kehitetty Naughty Dogin toimesta ja julkaistu alun perin :lle kesäkuussa 2020. Pelistä on 03.04.2025 julkaistu remasteroitu versio :lle, mikä on antanut pelaajille mahdollisuuden kokea peli uudelleen paremmilla grafiikoilla ja muilla parannuksilla. Pelissä seurataan päähenkilöitä, Ellietä ja Abbya jota yrittävät selviytyä post-apokalyptisessa maailmassa, täynnä zombi-tyyppisiä olentoja ja muita uhkia. Pelissä yhdistyy syvällinen tarinankerronta, intensiivinen toiminta ja selviytymis-elementit.

Pelissä on heti alkuun hyvät fiilikset, kun pääsee nauttimaan samasta korkealaatuisesta kokemuksesta, jonka PlayStation-versio tarjosi. PC:llä peli näyttää upealta, mutta itselläni oli pieniä teknisiä ongelmia testauksen alussa: esimerkiksi mikrolagaamista ja FPS-droppeja havaitsin erityisesti tietyissä paikoissa, mikä häiritsi hieman. Näistä pienistä ongelmista huolimatta kuitenkin kokonaisuutena peli tuntuu toimivan hyvin, ja se vastaa odotuksiani erityisesti grafiikoiden osalta.

Pelin tarinassa päästään sukeltamaan syvälle Ellien ja Abbyn matkaan, joka on täynnä tunteita. Pelissä on myös runsaasti tutkimista, kuten ympäristön läpikäynti ja erilaisten keräilyesineiden sekä materiaalien etsiminen. Näitä voidaan käyttää hahmon taitojen ja aseiden päivittämiseen. Hahmon kehittäminen on tärkeä osa peliä, ja materiaalit kuten pillerit ja aseiden osat auttavat parantamaan hahmon kykyjä ja välineitä. Myös taistelussa tarvittavat resurssit, kuten alkoholi ja rätit, voidaan kerätä ja käyttää luomaan erilaisia esineitä, kuten molotovin cocktailia tai ensiapupakkauksia.

Kontrollit, jotka toimivat näppäimistö ja hiiri -kombinaatiolla, ovat suhteellisen hyvät. Paikoin ne tuntuvat kuitenkin hieman kankeilta, erityisesti nopeatempoisessa toiminnassa, mutta kokonaisuutena pelissä on hyvä pelattavuus ja hallittavuus. Pelissä ei ole erityisiä lukittuja taitoja, vaan pelaaja voi kehittää hahmoaan ja varusteitaan löytämillään esineillä ja resursseilla.

Pelin grafiikat ovat parantuneet remasteroinnin myötä. Visuaalisesti peli on upea ja kauniisti toteutettu, ja ympäristön yksityiskohdat ovat huomattavasti parantuneet verrattuna alkuperäiseen PS4-versioon. Animaatiot ja mallit ovat sujuvia ja toimivat hyvin pelin tunnelman luomisessa. Grafiikat sopivat erinomaisesti pelin synkkään ja realistiseen maailmaan.

Äänet ovat yksi pelin tärkeimmistä elementeistä. Varsinkin hiippailuhetkissä ja jännittävissä tilanteissa äänet auttavat luomaan aitoa tunnelmaa. Ammuksista on pulaa, ja joskus on tärkeää kuunnella ympäristön ääniä, jotta voi välttää zombien huomaamista. Äänitehosteet ovat erittäin hyvin toteutettuja, mutta huomioitavaa on, että tilaäänet eivät toimi täydellisesti. Taustaäänet kuuluvat normaalisti, mutta dialogi jää kuulumattomiin, jos tilaääni on päällä.

The Last of Us Part II Remastered on ehdottomasti edelleenkin mainio peli, mutta ei kuitenkaan sellainen PC-kokemus, jota olisi voinut odottaa ja toivoa. Pieniä teknisiä ongelmia, kuten FPS-droppeja ja mikrolagaamista, ilmenee ajoittain. Pelissä on hyvä tarina, hyvät grafiikat ja intensiivistä pelattavuutta, joka vie pelaajan syvälle post-apokalyptiseen maailmaan. Peli on ehdottomasti suositeltavaa niille, jotka nauttivat tarinavetoisista ja syvällisistä kokemuksista. Pelissä on kuitenkin pieniä bugeja, jotka voivat vaikuttaa pelin sujuvuuteen, mutta ne eivät vie kokonaisuudessa pelin loistavuutta.

Arvio: Aaron Veijalainen

The Last of us part 2 remastered (PC)

7 / 10
Hyvää +Hyvä tarina +Hyvät grafiikat Huonoa -Pieniä lagailuja ja FPS-droppeja -Tilaäänen ongelmat -Ei parhain mahdollinen PC-versiointi