Arvostelut

Ruotsalainen Chronicon on laatuhuumetta Diablon-nälkäisille Kommentit pois päältä artikkelissa Ruotsalainen Chronicon on laatuhuumetta Diablon-nälkäisille

8.5 / 10
Hyvää Hervottomasti ihanaa loottia. Huonoa Helppo. Yleisesti Älä anna ulkoasun hämätä. Chronicon on tämän hetken parhaita toimintaroolipelejä, josta kukaan ei ole kuullut. Kiireisen pelaajan vaihtoehto.

Vuonna 2012 maailma lähes syöksyi pimeyteen, kun ilmestyi ja alitti kaikki odotukset. Pahimmalta vältyttiin vain, koska ja -pelien kaltaiset nousukkaat täyttivät toimintaroolipelien tyhjiön. Niissä on riittänyt pelattavaa vuosiksi, mikä on siunaus ja kirous. Varsinkin Path of Exile vaatii luopumista maallisesta elämästä ja joogin kykyä vaipua transsiin päiväkausiksi. Nyt näyttämölle astuu ruotsalaisen Daniel Stigsjöön kehittämä , joka tekee kaiken saman kuin isoveljensä, mutta kompaktisti. Se ei vaadi avioliittoa ja on avoin jopa yhden illan jutuille.

Pahuus on karkotettu maasta, demonit voitettu, ja kuningaskunnassa vallitsee rauha. Puhe on nyt Ruotsin lisäksi Chroniconin fantasiamaailmasta. Mitä virkaa sankareilla enää on täydellisessä yhteiskunnassa? Metsän keskellä kohoaa temppeli, jossa he pääsevät elämään katkelmia muinaisten urhojen geenimuistoista. Se tarinasta. Tässä pelissä tapetaan hirviöitä.

 

Vihollismassojen niittäminen ja loputon lootin kilinä vievät hypnoosiin. Chronicon lypsää aivoista dopamiinia niin tehokkaasti, että luokittelisin pelin miedoksi huumeeksi. Säihkyviä aarteita sataa niskaan kuin Esterin holvista, ja varusteissa on vaihtelua. Koskaan ei tiedä, milloin putoaa jokin odottamattoman hyvä palkinto, joka voi muuttaa pelityylin. Ainoa päämäärä on ikuinen voimistuminen, ja peli ehdollistaa jatkamaan oravanpyörää. Riippuvuuden aiheuttaminen psykologisilla tempuilla on kuolemansynti silloin, kun halutaan myydä maksullista tilpehööriä. Chronicon ei rahasta, vaan käyttää samoja jippoja hauskuuden luomiseen. Kun psykologi B. F. Skinner laittoi rotan laatikkoon, hän tuskin arvasi, millaisia pelejä hänen kokeensa tulisi poikimaan.

Kuvassa Chronicon kiteytettynä.
(Lähde: Wikipedia)

Perunasta puolijumalaksi

Chroniconista piti tulla vaatimaton rogue-lite, mutta mopo karkasi käsistä. Jättiprojektiksi paisunut peli vietti viisi vuotta Early Accessissa, ja versio 1.0. julkaistiin juuri. On vaikuttavaa, että yhden ihmisen tekemä peli tarjoaa kaiken saman, kuin isolla rahalla kehitetyt esikuvansa. Chronicon lainaa sisältönsä naapureilta kuin Den Svenska Krönikan konsanaan, mutta tekee sen rakkaudella.

Valittavana on neljä hahmoluokkaa, joista jokaisella on neljä taitopuuta. Hahmo kehittyy tasolle 100, mikä riittää noin yhden puun maksimointiin, tai lempitaitojen poimintaan kahdesta. Ritari ja berserker ovat puolustukseen ja hyökkäykseen painottuvia lähitaistelijoita. Riistanvartija ja velho ampuvat kaukaa. Taitopuut tarjoavat riittävästi palikoita, joita yhdistelemällä hahmosta voi rakentaa eri kokoonpanoja. Esimerkiksi ritarista voi kehittää perinteisen paladinin keskittymällä parannus- ja pyhyystaitoihin, ja berserkeristä voi muokata vaikka lohikäärmesieluisen tulimörssin tai jääviikingin. Hahmo kuin hahmo on lopussa uskomaton tuhon kylväjä, joka yhdellä iskulla aktivoi efektien ryyppään ja putsaa ruudun hirviöistä ilotulitusten saattelemana.

Berserkerille on maistunut Mynthon.

Tason 100 jälkeen kehitys hidastuu, ja pisteitä voi jakaa enää hienosäätäviin Mastery-puihin. Taidot voi myös resetoida ilmaiseksi aina, kun huvittaa kokeilla uutta kokoonpanoa. Se on pelaajaystävällistä, mutta toisaalta hahmo ei enää tunnu yhtä pysyvältä ja omalta.

Muutkin tutut mekaniikat ovat mukana. Varusteita voi päivittää iskemällä jalokiviä reikiin, tai lumota niihin uusia arvottuja ominaisuuksia. Satunnaiset portaalit vievät haasteulottuvuuksiin, ja pääkampanjan jälkeenkin voi rymytä alati vaikeutuvia luolastoja. Path of Exilen kaltaista online-maailmaa ei löydy, mutta niille ketkä pitävät ihmisistä, on tarjolla 1-4 pelaajan yhteistyöpeli sohvalla tai Steamin kautta.

Täyden palvelun temppeli.

Mahti on minun

Tasot nousevat tiuhaan, ja kampanja kestää kymmenisen tuntia. Jo puolessa välissä säädin loottifiltterin näyttämään vain legendaarisimmat aarteet, ettei krääsän kuljetus myyntiin muuttuisi työlääksi. Loottihemmottelun varjopuolena hahmo voimistuu liiankin nopeasti, ja pomohirviöt kaatuvat usein parissa sekunnissa. Vaaran puuttuessa sääntöjen syvempiä vivahteita ei tarvitse opetella pääkampanjan aikana. Siinä missä helppous pilasi minulta Diablo III:n, Chroniconille se on vain lievä miinus. Molemmissa aito haaste alkaa vasta tarinan jälkeen, mutta Chronicon viihdyttää helpponakin.

Jousiampujani latoo sarjatulena nuolia, jotka osuessaan hidastavat, tainnuttavat, levittävät myrkyttäviä siemenkotia, sytyttävät maan tuleen ja räjähtävät sirpaleiksi. Sirpaleet lävistävät ympäröivät viholliset ja luovat pieniä tornadoja, jotka yhdistyvät isoksi tornadoksi, joka käy ajamaan vihollisia takaa. Siksi olen onnellinen mies.

Uusia seikkailuja ja vanhaa taistelua – arvostelussa Monster Hunter Wilds Kommentit pois päältä artikkelissa Uusia seikkailuja ja vanhaa taistelua – arvostelussa Monster Hunter Wilds


Wilds on Capcomin kehittämä ja julkaisema kuudes osa suositussa Monster Hunter -sarjassa. Peli julkaistaan 28. helmikuuta ja vie pelaajat villiin ja armottomaan maailmaan, jossa ihmiset ja hirviöt taistelevat selviytyäkseen. Wilds tarjoaa pelaajille mahdollisuuden astua ammattimaisen hirviönmetsästäjän saappaisiin, suojella ekosysteemin tasapainoa ja metsästää voimakkaita hirviöitä. Pelin keskiössä on kaksijakoinen maailma: toinen puoli on karu ja armoton, kun taas toinen on elinvoimainen ja täynnä elämää.

Wilds tuo mukanaan merkittäviä parannuksia ja uusia mekaniikkoja, jotka luovat entistä syvällisemmän pelikokemuksen. Yksi pelin suurimmista uutuuksista on saumattomat siirtymät alueiden välillä, eikä pelaaja kohtaa latausruutuja siirtyessään paikasta toiseen paitsi käytettäessä pikamatkustusta eri leirien välillä. Tämä luo sujuvamman ja immersiivisemmän kokemuksen, ja pelaajat voivat juosta alueiden läpi ja metsästää hirviöitä ilman tehtävien aloittamista. Peliin on lisätty myös parannettu Clutch Claw -mekaniikka, joka helpottaa materiaalien keräämistä samalla kun ratsastaa Seikretillä

Ruoanlaitto on palannut peliin, ja sen vaikutukset kestävät jopa tunnin oikeaa aikaa, mikä antaa pelaajille vapauden tutkia maailmaa ja metsästää rauhassa. Peli tarjoaa myös uusia taistelumekaniikkoja, kuten ”focus”-tähtäysmekaniikan, joka mahdollistaa hyökkäys- ja torjuntasuunnan muuttamisen kesken taistelun. Ohjaukset ovat erittäin responsiiviset ja tutut Worldia pelanneille, mutta peli on suunniteltu pelattavaksi ensisijaisesti ohjaimella, eikä näppäimistöohjausta suositella.

Wilds on erityisesti uusille pelaajille suunnattu peli, sillä sen opastukset ovat selkeitä ja informatiivisia. Pelissä on monia pop-up-ilmoituksia, jotka auttavat pelaajia oppimaan pelin mekanismeja ilman, että heidän tarvitsee turvautua ulkopuolisiin opetusmateriaaleihin. Tämä voi kuitenkin tuntua turhauttavalta kokeneille pelaajille, sillä peli ottaa kädestä pitäen ja pakottaa tekemään tiettyjä asioita näyttämällä ilmoituksia ruudun yläreunassa, vaikka opastusasetukset olisi kytketty pois päältä.

Tarina ei ole Monster Hunter -sarjan tärkein osa, eikä se ole vieläkään keskiössä Wildsissa. Pelissä noudatetaan tuttua kaavaa, jossa pelaajan tehtävänä on etsiä ja tappaa hirviöitä, jotka uhkaavat ekosysteemiä tai kylää. Tarinassa eteneminen vie pelaajan lopulta päähirviön luo, joka on syyllinen ekosysteemille aiheutettuun uhkaan. Wildsissa maailma on kaksijakoinen: toinen puoli on karu ja armoton, kun taas toinen on elinvoimainen ja täynnä elämää. Pelissä on runsaasti välivideoita ja keskusteluja, ja osa sivuhahmoista keskustelee leirissä metsästäjän kanssa. Vaikka peli tuo lisää elävyyttä ympäröivään maailmaan, valitettavasti vaihtoehtoa Monster Hunter -kielen käyttämiselle ei ole, mikä saattaa ärsyttää sarjan faneja.

Visuaalisesti Wilds on upea peli. Aluksi maailma saattaa tuntua vaisulta ja masentavalta myrskyjen vuoksi, mutta tarinan edetessä myrskyt väistyvät, ja maailma alkaa tuntua eloisammalta. Värit erottuvat kirkkaasti ja pelissä on paljon yksityiskohtia, jotka tekevät ympäristöistä elävän näköisiä. Animaatiot ovat sulavia ja liikkeet yhdistyvät saumattomasti toisiinsa. Peli tarjoaa myös upeita yksityiskohtia, kuten hahmon hiukset, jotka liikkuvat itsenäisesti tuulen mukana vaikka se on hieman erikoisen näköistä hiussuortuvien liikkuessa silmiin pistävällä tavalla. Panssarien ja hirviöiden osat liikkuvat silmiä hivelevän kauniisti, eikä mitkään pienesti liikkuva osa ”läpäise” toisiaan haittaavasti, mikä tekee pelistä visuaalisesti miellyttävän katsottava

Äänimaailma on myös loistavasti toteutettu. Taistelumusiikki sopii teemaan ja tuo eeppisyyttä taisteluihin, mutta se voi alkaa tuntua toistovalta, erityisesti, kun taistelu hirviöitä vastaan ei kestä kovin pitkään sekä, kun materiaaleja hirviöistä farmattaessa kuuntelu käy yksitoikkoiseksi. Ääniefektit ovat täydellisesti synkronoituja pelin tapahtumiin, ja ne auttavat pelaajaa tunnistamaan hirviöiden liikkeitä ja hyökkäyksiä. Myös aseiden iskut hirviön lihaan kuulostavat tyydyttäviltä, samoin kuin aseiden kimpoaminen seiniin.

Tarina on lyhyt ja pelissä ei ole valtavasti sisältöä, erityisesti kokeneille pelaajille. Tarinan läpäisy kestää vain noin 20 tuntia pääviholliseen pelattaessa. Tähän laskettu mukaan kaikki keskutelut sekä välivideot, ja vaikka peli tarjoaa runsaasti metsästettävää, se ei tunnu tarpeeksi haastavalta pitkällä aikavälillä, koska monet hirviöt saatu kaadettua alle 10 minuuttiin. Tarinassa on paljon cutscenejä ja hahmojen välistä keskustelua, mutta koska Monster Hunter -pelit eivät perinteisesti ole tunnettuja syvällisistä juonista, voi tämä lisäys tuntua turhalta. Pelissä on myös paljon metsästystä, mutta muut toiminnot, kuten kalastus ja pieneläinten keräily tuovat maailmaan elävyyttä ja muuta rentouttavaa toimintaa metsästyksen lisäksi.

Pelin hinta saattaa tuntua korkealta ja valitettavasti pelin sisältö ei kuitenkaan ole riittävän syvällistä, jotta se olisi hintansa arvoinen kokeneille pelaajille. Vaikka peli on helppo oppia ja sopii erityisesti uusille pelaajille, se saattaa tuntua turhan yksinkertaiselta ja ohjaavalta kokeneille Monster Hunter -faneille. Tarinan nopea kulku ja vähäiset monimutkaisemmat haasteet tekevät pelistä vähemmän hintansa arvoisen pitkän aikavälin pelaajalle.

on visuaalisesti upea ja teknisesti sujuva peli, joka tuo mukanaan monia parannuksia edellisiin osiin verrattuna. Se on erinomainen valinta uusille pelaajille, sillä se on helppo oppia ja pelissä on runsaasti opastusta. Kokeneille pelaajille peli saattaa kuitenkin jäädä liian yksinkertaiseksi ja tarjota liian vähän sisältöä pitkän aikavälin pelaamiseen. Tarinan lyhyt kesto ja ohjaavat opastukset voivat myös tuntua turhilta, ja toistuvat musiikit voivat alkaa puuduttamaan pitkän pelaamisession aikana.

: Nova Kallio

Monster Hunter Wilds

9 / 10
Plussat + Clutch Claw uudet ominaisuudet + Responsiivinen + Cool ja Hot drinkit takas + End Quest heti käytettävissä + Maassa ryöminen, kun ottanut osumaa Miinukset - Monster Hunter kieli puuttuu - Hiusfysiikat jännät

Fantasiaroolipeli, joka kaipaa vielä hiomista – arvostelussa Avowed Kommentit pois päältä artikkelissa Fantasiaroolipeli, joka kaipaa vielä hiomista – arvostelussa Avowed

Obsidian Entertainmentin kehittämä ja Xbox Game Studiosin julkaisema on ensimmäisen ja kolmannen persoonan fantasiaroolipeli, joka sijoittuu Eoran maailmaan, tarkemmin ottaen ”Eläviin maihin”. Pelaajat astuvat Aedyrin imperiumin lähettilään rooliin, jonka tehtävänä on selvittää salaperäistä ”Unien Vitsausta”. Peli tarjoaa monipuolisen maailman tutkittavaksi, mutta jättää myös toivomisen varaa.

Ensimmäinen kosketus Avowediin jättää positiivisen vaikutelman. Pelin maailma on visuaalisesti upea ja kutsuu tutkimaan. Pelattavuus on sujuvaa, mutta pieniä teknisiä ongelmia, kuten bugeja, esiintyy. Peli tuntuu ajoittain hieman ”mobiilipeliltä”, mikä syö kyllä kokonaisuutta reilusti.

Avowed sijoittuu monipuoliseen Elävien maiden maailmaan, jossa pelaajat pääsevät tutkimaan metsiä, aavikoita, luolia ja laaksoja. Pelin tarina keskittyy ”Unien Vitsauksen” selvittämiseen, ja pelaajat keräävät varusteita ja materiaaleja hahmonsa kehittämiseksi. Peli sisältää paljon dialogia ja tehtäviä, mutta kokonaisuus tuntuu ajoittain toistavan itseään.

Peliä näppäimistöllä ja hiirellä pelatessa kontrollit toimivat hyvin. Hahmoa luodessasi voit valita viiden eri taustan väliltä.(Arcane scholar, Court augur, Noble scion, Vanguard scout, War hero) ja pelaajat voivat valita kolmesta eri taitopuusta (soturi, samoaja, velho) oman pelityylinsä mukaisesti. Lisäksi pelaajat voivat kehittää kumppaneidensa taitoja, mikä tuo lisäsyvyyttä taisteluihin.

Visuaalisesti Avowed on näyttävä peli. Maailma on kaunis ja yksityiskohtainen, mutta kasvoanimaatiot keskusteluissa ovat tönkköjä. Peli ei ole vielä täysin optimoitu, joten pelaajat joutuvat säätämään asetuksia saadakseen parhaan mahdollisen suorituskyvyn. Äänimaailma on kelvollinen, mutta ei erityisen mieleenpainuva.

Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että Avowed on lupaava fantasiaroolipeli, jolla on potentiaalia hihassaan, mutta se kaipaa vielä päivityksiä ja optimointia. Peli sopii fantasiaroolipelien ystäville, mutta kannattaa ehkä odottaa, että tekniset ongelmat korjataan.

: Aaron Veijalainen

Avowed (PC)

6 / 10
Hyvää +Kaunis ja tutkittava pelimaailma +Mukava taistelumekaniikka Huonoa -Liikaa dialogia -Toistuva pelimekaniikka -Optimointiongelmia Yhteenveto Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että Avowed on lupaava fantasiaroolipeli, jolla on potentiaalia hihassaan, mutta se kaipaa vielä päivityksiä ja optimointia. Peli sopii fantasiaroolipelien ystäville, mutta kannattaa ehkä odottaa, että tekniset ongelmat korjataan.