Fortniten toinen tuleminen on ollut jo viime syksystä asti ensimmäisellä kaudellaan ja iso osa aktiivisemmista pelaajista on jo ehtinyt kyllästyä niihin iänikuisiin sinisiin Rippley-skineihin ja ryhmässä pelaavien valkoisiin Fusioneihin. Fortniten toisen luvun toinen kausi esittelee salaisia agentteja, joista on valittavana kaksi väriä, valkoinen ghost ja musta Shadow. Karttaan on tullut salaisia tukikohtia, jotka pitävät sisällään muun muassa erittäin harvinaisia ja haluttuja aseita, joilla voi hieman helpottaa reittiään Victory Royaleen. Tämän lisäksi eräs Marvelin hyvin tunnettu hahmo vihjaa olemassaolestaan ja mahdollisuudesta tulla esiin hahmovaihtoehtona. Kaikkien rakastama suulas palkkasoturi Deadpool on jättänyt pieniä vihjeitä ja tehtäviä, jotka loppuun saattamalla tuo hahmon todennäköisesti pysyvästi pelaajien kirjastoihin.
Tehtävien tekeminen ja Battle Passista uusien hahmojen ja muiden herkkujen avaaminen on vanhastaan tuttua, mutta viime kauden alter egojen ja XEV VEXien tilalla erikoisuutena on valepukujen mestari Maya, jota pelaaja saa stailata mielensä mukaan eri tehtävien suorittamisesta saatavilla asusteilla. Sen lisäksi tukikohdissa on aggressiivisia ei-pelaajahahmoja, henchmaneja sekä tukikohtien omia puolustuksia, jotka tuovat pientä lisäharmia erikoisaseita havitteleville pelaajille. Palkinto on usein kuitenkin vaivan arvoinen, ellei joku tule sitä vaivannäön jälkeen tietokoneohjattujen grunttien mukiloimalta pelaajalta ryöväämään.
Blades of Fire on 22. toukokuuta 2025 julkaistu toimintaseikkailupeli, jonka on kehittänyt MercurySteam ja julkaissut 505 Games. Peli on saatavilla PS5:lle, Xbox Series X/S:lle sekä Windowsille. Arvostelukappale on Windowsilla Epic Games Storesta.
Ensituntuma pelistä oli todella lupaava: grafiikat ovat näyttävät ja pelin yleisilme vakuutti heti alussa. Tutoriaalitaistelussa oli mahtavaa antaa vihollisille köniin ja sen jälkeen ihailla upeita maisemia. Valitettavasti tämä hurmaava ensivaikutelma karisi nopeasti, kun päästiin varsinaiseen peliin. Kävi hyvin äkkiä selväksi, että kyseessä on kuin halpakopio Dark Soulsista – ”Pirkka Dark Souls”, kuten itse sen nimesin.
Ensimmäinen kuolema toi kuitenkin vielä hymyn huulille. Viholliset palautuvat, aseet putoavat kuolinpaikalle ja ne pitää noutaa takaisin – tämä tuntui mielenkiintoiselta ja jollain tavalla jopa hauskalta. Erityisesti pidin siitä, että jos kuolet ja muut aseesi ovat tippuneet taistelukentälle, joudut juoksemaan paljain käsin takaisin taistelutantereelle. Se on yhtä aikaa haastavaa ja huvittavaa, mutta ei kohtuuttoman rankaisevaa: aseet eivät katoa kokonaan, vaikka kuolisit useamman kerran, vaan ne voi hakea uudelleen.
Yksi pelin parhaista puolista on ehdottomasti aseiden rakentaminen. Saat itse suunnitella ja valmistaa aseesi terästä varteen, eri materiaaleilla varustettuna. Tämä tuo peliin syvyyttä ja strategiaa – erityisesti, kun eri viholliset ovat herkkiä eri aseille ja hyökkäystyypeille. Esimerkiksi miekassa ja keihäässä on perusiskut sekä pistohyökkäys, joka toimii erityisen hyvin panssaroituja vihollisia vastaan.
Pelin mekaniikka tukee tätä: kun lukitset vihollisen, näet ympärillä värireunuksen – vihreä tarkoittaa tehokasta asetta, keltainen kohtalaista ja punainen lähes hyödytöntä. Tämä auttaa valitsemaan oikeat työkalut oikeaan tilanteeseen ja säästämään aseiden kestävyyttä, jota ei voi korjata loputtomiin. Onneksi materiaaleja saa helposti – hakkaa vaan kaikki mahdollinen tynnyreistä pöytiin ja kaada vihollisia.
Mutta nyt tulee iso miinus: näppäimistö ja hiiri. Peli kyllä toimii niillä, mutta on selvää, ettei niitä ole ajateltu ensisijaiseksi ohjaustavaksi. Aseiden tekeminen varsinkin on kankeaa, kun hiiri ei toimi valikoissa lainkaan ja kolmion muotoiset valintaruudut tekevät navigoinnista hankalaa. Onneksi ongelma ratkesi siirtymällä ohjaimeen – jonka käyttöön peli selvästi on alun perin suunniteltu.
Pelissä on myös tarina, joka alkaa mielenkiintoisesti. Aran, päähenkilömme, on klassinen ”rugged good looking man”, joka asustaa rauhassa mökissään metsässä, kunnes saa aavistuksen, että joku tarvitsee apua. Tarina polkaistaan kunnolla käyntiin, kun Aranin vanha tuttava kuolee hyökkäyksessä ja hänen mukanaan ollut poika Adso (joka näyttää suoraan Final Fantasysta revityltä hahmolta) liittyy seuraan. Adso luovuttaa Aranille paketin, josta paljastuu legendaarinen “Forgereiden” vasara – ja peli avaa aseiden takomismekaniikan kunnolla.
Seuraavaksi isketään päälle vihollishyökkäys, esitellään ensimmäinen panssaroitu vihollinen, sekä lukitusmekaniikka ja vihollisten ympärille ilmestyvät väriviitteet. Pelin aikana kerätään myös arkuista palasia, joilla päivitetään hahmon elämää tai kestävyyttä – neljä palasta täyttää yhden ”slotin”, jonka jälkeen saa uuden tason. Peli ei tarjoa varsinaista varustetason parantamista, mutta erilaisia ulkonäöllisiä panssareita löytyy, jos haluaa tyyliä mukaan. Kykyjä ei ole, vaan kaikki perustuu aseiden kehittämiseen.
Mutta sitten se ongelmien vuori
Taistelut ovat pääasiassa turhauttavia. Vihollisten hyökkäyksiä on vaikea väistää, kestävyys hupenee nopeasti ja blokkaaminen on kaksiteräinen miekka – saat energiaa takaisin, mutta saatat samalla ottaa osuman. Ymmärrän, että kyse voi olla myös henkilökohtaisesta taitotasosta, mutta peli ei kannusta opettelemaan: vihollisten ohitse voi lähes aina vain juosta, eikä taisteluista saa kunnollista palkintoa.
Usein käy myös niin, että olet jo taistelussa, kun joku näkymättömissä ollut vihollinen hyökkää takaapäin, koska heidän aggroalueensa on valtava. Taistelut tuntuvat olevan suunniteltuja 1v1-tilanteisiin, mutta peli tarjoilee usein moninpelimäisiä joukkomähinöitä, joihin mekaniikat eivät taivu. Lopputuloksena on kaoottinen, turhauttava ja epäpalkitseva mättö.
Kontrollit ovat muuten sujuvat – kunhan pelaat ohjaimella. Näppäimistö ja hiiri on selvästi lisätty vain PC-julkaisua varten, ei suunniteltu alusta asti mukaan.
Grafiikat ja animaatiot sen sijaan ovat kiitettäviä. Ne tukevat pelin tunnelmaa eikä immersio rikkoudu visuaalisten elementtien takia. Animaatioista näkee yleensä hyvin vihollisten aikeet, vaikka toisinaan, erityisesti ihmisvihollisten kanssa, on vaikea sanoa, aikooko vihollinen iskeä vai vain vaihtaa aseen toiseen käteen.
Äänimaailma? Ihan ok. Taistelumusiikki alkaa heti, kun vihollinen näkee sinut, ja jatkuu pitkään sen jälkeenkin – usein aivan liian pitkään. Ambient-musiikki ei jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen onnistunutta. Dialogia kuulee silloin tällöin, etenkin kun Adso päättää avautua, jos et liiku hetkeen. Vaikka muuten ääninäyttely ja heidän keskeinen keskustelunsa on erittäin viihdyttävää ja mukavaa seurata.
Yhteenveto
Blades of Fire on visuaalisesti vaikuttava ja ideatasolla kiinnostava peli, mutta kompastuu omaan yrittämiseensä. Se haluaa olla Dark Souls, mutta jättää pelaajan ilman sitä saavutuksen tunnetta, joka Souls-pelien viehätyksen luo. Taistelut ovat kömpelöitä, valikot kankeita ja palkitsevuus lähes olematonta.
En suosittele tätä peliä kenellekään, ellei tarkoituksesi ole kärsiä tietoisesti. 60 euron hintalappu on naurettava – korkeintaan 20 euron alelaarilöytönä tai käytettynä tämä voisi olla edes harkinnan arvoinen. Lopputuomio: Pirkka Dark Souls ilman makua tai menestystä.
Arvostelu: Nova Kallio
6 / 10
Plussat+ Grafiikat, peli on upean näköinen
+ Aran on komea mies
+ Aseiden tekeminen ja takominen
+ Pelin dialogi
+ ÄäninäyttelyMiinukset- Taistelu
- Action Queue
- Musiikki varsinkin taistelun
- Saavutuksen tunne
Fortnitessa debytoinut tekoälyllä äänitetty Darth Vader aiheutti myrskyn työmarkkinoilla. SAG-AFTRA syyttää Epic Gamesia laittomasta toiminnasta.
Ääninäyttelijöiden ammattiliitto SAG-AFTRA on jättänyt epäreilun työkäytännön valituksen Epic Gamesin omistamaa Llama Productionsia vastaan, liittyen Fortnitessa julkaistuun tekoälypohjaiseen Darth Vader -hahmoon. Liiton mukaan tekoälyn käyttö ääniroolissa rikkoo neuvotteluoikeuksia ja syrjäyttää ihmisesiintyjien työn.
Tekoäly-Vader rikkoo rajoja – ja sopimuksia
Fortnitessa nähty uusi Darth Vader -NPC osaa keskustella pelaajien kanssa, ja jopa tarjota tukea mielenterveyteen liittyvissä tilanteissa. Hahmo käyttää James Earl Jonesin ikonista ääntä, jota on tuotettu tekoälyllä näyttelijän perikunnan suostumuksella. Jones, joka kuoli vuonna 2024, oli pitkään pitänyt Vaderin ääntä olennaisena osana Star Wars -tarinaa.
Vaikka perikunta hyväksyi yhteistyön, SAG-AFTRA kokee, että Epic käytti tekoälyä ilman asianmukaisia neuvotteluja, rikkoen näin liiton kanssa sovittuja käytäntöjä. Liiton mukaan olisi pitänyt neuvotella mahdollisuudesta käyttää ihmisesiintyjiä, jotka ovat aiemmin tulkinneet Vaderin ääntä videopeleissä.
Pitkittynyt lakko ja kiistellyt AI-pykälät
Ääninäyttelijöiden edustajat ovat olleet lakossa jo 10 kuukautta, juuri tekoälyyn liittyvien ehtojen takia. Vaikka suurin osa muista sopimuskohdista on hyväksytty, AI:n käyttö äänirooleissa on jäänyt kiistanalaiseksi. Liitto korostaa, että se ei vastusta teknologiaa sinänsä, vaan vaatii oikeutta neuvotella sen käytöstä.
Valitus on nyt Yhdysvaltain kansallisen työelämälautakunnan (NLRB) käsissä. Jos lautakunta katsoo, että Epic on toiminut lainvastaisesti, se voi määrätä erilaisia seuraamuksia, kuten vaatia hahmon poistamista pelistä, uuden ääninäyttelijän palkkaamista tai muita hyvitystoimia. Prosessi voi kestää kuukausia tai jopa vuosia, mutta osapuolet voivat myös päätyä sovintoon ennen sitä.
Tapaus heijastaa laajempaa jännitettä peliteollisuudessa: voiko tekoäly korvata ihmistaiteilijoita, ja kenellä on valta päättää siitä? Fortniten Darth Vader saattaa jäädä historiaan – ei pelkästään pelihahmona, vaan rajapyykkinä pelialan työehdoissa.
