Disco Elysium
Mikä yhdistää kommunismin, juopottelun ja diskomusiikin? Onko Frederikin railakkaista nuoruusvuosista vihdoin tehty videopeli? Onneksi ei, vaan kyseessä on hätkähdyttävä ja monisävyinen roolipelien suunnannäyttäjä Disco Elysium.
Peli on Viron lahja pelaajille, jotka tahtovat nauttia muutakin kuin Viru Valgea ja hyvää olutmakkaraa. Pelin luoja, karjalais-virolainen Robert Kurvitz, on muusikko ja kokenut Dungeons and Dragons pelaaja. Ja sen kyllä huomaa pelin teemoista ja roolipelin syvyydestä. Viimeisinä muutamina vuosina markkinoille on ilmestynyt useita klassisia roolipelejä, jotka kantavat vanhojen roolipelien muistoa tekemättä isoja uudistuksia tai uniikkeja ratkaisuja. Disco Elysium kuitenkin tekee mitä haluaa ja antaa pelaajalle aivan uudenlaisen roolipelikokemuksen.
Peli alkaa, kun etsivä herää alkoholin runtelemasta kehosta ilman mitään muistikuvaa itsestään tai tapahtuneesta. Päässä myllertävät aistit, jotka jo ihmisen esiasteella ohjasivat käytöksen syvää aallokkoa. Jokin muinainen ja alkukantainen repii ylös unesta ja saa palaamaan takaisin babylonin kierteeseen ilman viinan nirvanaa. On vedetty enemmän ja rankemmin kiisseliä kuin Tauski tai Nykänen. Viina on virrannut ja joika raikunut, olet ollut oman elämäsi discoprinssi, superstar le magnifique.
Edessä on pitkä matka, jossa superetsivän pitää oppia itsestään kaikki, kipeimmät ja pimeimmäkin asiat. Takapihalla riippuu puusta alaston mädäntynyt mies. Mitä muuta olet viikon ajan tehnyt, kuin ryypännyt tässä pikkukaupungissa? Pidätkö pääsi puhtaana ja vietät nenänvalkaisuviikkoa, vai annatko periksi viinan ja huumeiden himoille? Miksi koko kaupunki on pysähtynyt satamalakon myötä? Onko murha ay-liikkeen juonima vallankaappaus? Oletko sinä kapitalistin alkoholisti sylikoira tai kommunistin suurin ajattelija? Kaikki riippuu sinusta.
Henkilöllisyys rakennetaan 24 eri attribuutista. Ne ovat jaettu älyn, psyyken, fysiikan ja motorisen puuhun. Melkein jokaisessa dialogissa voi pelaaja itse käyttää ainakin yhtä näistä attribuuteista. Skill checkin onnistuttua lähtee dialogi rullaamaan eteenpäin. Kyseinen onnistuminen antaa lisää tietoa ja tuottaa mahdollisia kokemuspisteitä. Keskusteluissa on myös passiivisia skill checkejä, jotka menevät automaattisesti läpi mikäli olet kartuttanut tarpeeksi pisteitä tiettyyn taitoon. Taidot auttavat löytämään tavaraa ja johtolankoja myös liikkuessa maastossa. Amnesiakytällä on myös mietekaappi, minne jemmataan erilaisia mietekokonaisuuksia. Ne avautuvat, kun keskustelee hahmojen kanssa tietyllä tavalla. Näitä mietekokonaisuuskia on tuhottomasti ja niiden avaaminen on suuri mysteeri.
Peli ei sovellu niille, jotka pyyhältävät pelien läpi, uppoutumatta tekstiin ja juoneen. Tämä mestariteos nojaa täysin dialogiin, jossa tapahtuukin kaikki mitä pelissä tehdään. Jokainen keskustelu voi aueta moneen suuntaan riippuen pelaajan tekemistä valinnoista. Dialogin avulla ei vain puhuta muille, tutkita paikkoja ja taistella, vaan käydään myös omaa sisäistä monologia sisäisten aivoalueiden ja tunnemekanismien kanssa. Tunteet ja aivojen alueet kertovat dialogissa miltä esimerkiksi haastateltava vaikuttaa tai miltä hän tuoksuu. Ne puhuvat pelaajalle kuin olisivat tunteiden ruumiillistumia tai skitsofreenikon toisia henkilöllisyyksiä.
Graafisesti Disco Elysium on silmiä hivelevän kaunis. Sosialismin ja kansannousun runtelema betonihelvetti upottaa pelaajan rantakaupungin miljööhön ja sen historiaan täydellisesti. Rekkaletkat sekä hökkelikylät tuovat historian lähelle ja toimivat erinomaisina lavasteina tälle murhanäytelmälle. Värimaailma on pelkistetyn harmaa, mutta siellä täällä tulee väriläiskiä, jotka leviävät vesivärien tavoin. Tekstuurit uppoavat ympäristöön saumattomasti, ja siksi epähuomiossa jotain tärkeää voi mennä ohi. Esimerkiksi pelatessa kannattaa pitää tab-näppäintä pohjassa uusilla alueilla, koska silloin näkee kaikki tavarat, joita voi tutkia ääriviivoitettuna. Nurkissa on paljon tavaraa piilossa ja näistä saa kerättyä huomattavan määrän rahaa.
Pelin parasta antia on kuitenkin tarina.. Se koukuttaa hauskuudellaan ja omituisuudellaan. Amnesian kautta tutkitaan päähenkilön historiaa. Surullisen ihmisraunion vuodatus menneistä ajoista raastaa sydäntä. Esimerkiksi karaoksen laulaminen kannattaa jättää pelin loppuun, kun menneisyys on suurilta tullut jo tutkituksi. Tarinaa ja tekstiä on niin runsaasti, että pitkinä sessioina runsaus alkaa puuduttaa. Siksi peli on varmasti oivallinen Switch-versiona. Kahden tunnin rykäisy pitää mielenkiinnon päällä ilman, että päätöksistä tulisi samantekeviä.
Disco Elysium oli ehdottomasti yksi vuoden 2019 parhaista peleistä, ellei paras. Peli on harmoninen kokonaisuus, jonka läpi pelaaja kulkee omaa virtaansa seuraten. Jokainen pelikerta eroaa toisesta ja pelissä on runsaasti uudelleenpeluuarvoa.
