Yksi elokuvien keskeisimpiä tekijöitä on musiikki, mikä on ollut läsnä aina mykkäelokuvan alkutaipaleista asti. Sen avulla muun muassa luodaan tunnelmaa, rakennetaan miljöötä ja ilmennetään hahmojen etnisyyttä. Vaikka elokuvamusiikki toimii usein kuvalle alisteisena lisänä, se vaikuttaa huomaamatta katsojaan. Elokuvagenreistä ehkä kaikkien tunnistettavin on western-genre, joka on aikojen saatossa luonut oman elokuvamusiikillisen kielen. Perinteisesti westernien musiikki on koostunut amerikkalaisten kansansävelmien orkesteriversioista, jotka ilmentävät Villin lännen aikakautta (1865-1895). Esimerkiksi brittiläissyntyinen ohjaaja John Ford käytti kansansävelmien sovituksia klassikkoelokuvissa Hyökkäys erämaassa (Stagecoach, 1939), Aavikon laki (My Darling Clementine,1947) ja Keltainen nauha (She Wore a Yellow Ribbon, 1950).
1960-luvun yhteiskunnallisen kuohunnan ja Vietnamin sodan ansiosta westerneistä tuli realistisempia ja väkivaltaisempia. Syntyi revisualistinen lännenelokuvagenre, jonka elokuvamusiikki suosi uusia tyylejä, kuten populaarimusiikkia. Tunnettuja revisualistisia western-scoreja ovat muun muassa Bob Dylanin Pat Garrett ja Billy the Kid (1973) ja Leonard Cohenin McCabe ja MRs. Miller (1971). Samaan aikaan Italiassa säveltäjä Ennio Morricone uudisti western-musiikin konventioita, soveltamalla avant gardea, populaarimusiikkia ja vihellyksen, laukausten ja ruoskaniskujen kaltaisia tosielämän ääniä. Hänen ikonista musiikkiaan voi kuulla Sergio Leonen Dollari-trilogiassa Kourallinen dollareita (1964), Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Hyvät, pahat ja rumat (1966) sekä lukuisissa muissa italo westerneissä. Seuraavassa listassa löytyy mielestäni 10 parasta western-teemaa, vihellettäväksi leirinuotion äärellä.
10. How the West Was Won (1965)- Alfred Newman
Amerikkalainen lännenelokuva How the West Was Won kertoo tarinan Lännen valloituksessa aina vaarallisesta taipaleesta halki preerian Amerikan sisällissotaan ja sodan jälkimainingeista rautatien rakentamiseen. Eeppistä tarinaa kerrotaan Prescottien suvun näkökulmasta neljän sukupolven ajalta vuodesta 1839 vuoteen 1889. Tämä kolmen mestarin John Fordin, Henry Hathawayn ja George Marshallin ohjaaman mestariteoksen alkuperäismusiikista vastaa Hollywoodin kultakauden säveltäjä Alfred Newman, jonka suureet orkesterisoinnit tekevät oikeutta elokuvan elämää suuremmalle eeppisyydelle. Elokuvan esipuheessa kuultava mahtipontinen teema käynnistyy nykivällä rytmikuviolla, johon liittyy melodiaa soittava jylhä sankarillinen käyrätorvisektio. Teema on ehkä hieman geneerinen orkesteriteema, johon koukkua luo synkopoiva pikkurumpurytmi, ja tarttuva melodia. Kappaleen on levyttänyt myöhemmin muun muassa Alan Tewin johtama viihdeorkesteri.
9. Lonesome Dove – Basil Poledouris
Ikimuistoisia western-teemoja on tehty elokuvien ohella myös television puolella, joista on tullut Bonanzan ja Rawhiden kaltaisia klassikoita. Larry McMurtryn kirjaan perustuvan 1980-luvun suosittu minisarjan Vaarojen maa (Lonesome Dove, 1989) teemalaulu on oivallinen esimerkki muistettavimmista tv-teemoista. Sarja kertoo ystävysten Kapteeni Woodraw F. Callin (Robert Duvall) ja Kapteeni Gus McCraen karjanajosta Teksasista Montanaan 1800-luvun loppupuolella. Basil Poledouriksen (Conan barbaari, Robocop) säveltämän amerikkalaista kansallisromanttiikkaa, kuten selkeitä duuri-molliharmonioita tihkuvan teeman aloittava sankarillinen käyrätorvisoolo ja sitä seuraava tunteikas orkesterikudos kuvastavat elävästi Vanhan lännen laajoja aukeita preerioita, joihin sarja pääasiassa keskittyy. Palkitun minisarjan Western-elokuvamusiikin perinteille hattua nostava orkestraalinen teema toi säveltäjälleen Emmy-patsaan parhaasta sävellyksestä lyhyessä tuotannossa.
7. The Good, the Bad and the Ugly – Ennio Morricone
Parhaimpien western-teemojen lista ei olisi täydellinen ilman Ennio Morriconea, joka on epäilemättä kansainvälisesti tunnetuin italialainen säveltäjä. Sergio Leonen Dollari-trilogian kolmas elokuva Hyvät, pahat ja rumat on huoliteltu ja karulla tavalla kaunis elokuva, jonka musiikki on ainutta laatuaan. Elokuva kertoo kolmesta pistoolisankarista: Hyvästä (Clint Eastwood), Pahasta (Lee Van Cleef) ja Rumasta (Eli Wallach), jotka etsivät armeijan kultalähetystä, Sisällissodan viimeisinä päivinä. Vaikka elokuva on kanonisoitu ja hieman ylinäytetty, sen soundtrackiltä löytyvät monet hienoimmista teemoista, jotka säestävät elokuvan ikimuistoisia kohtauksia. Esimerkiksi Metallican konserttien alussa kuultava Ecstasy of Gold soi kohtauksessa, jossa Tuco (Ruman) juoksee ympäri Sad Hillin hautausmaata, etsien hautaa, mihin aarre on kätketty. Elokuvan teemalaulu vihellyksineen, tulisine trumpetteineen ja kaikuisine sähkökitaroineen on kaikkien aikojen tunnetuin western-teema, josta Hugo Montenegro teki huippusuositun sovituksen. Teeman vaikuttavuutta osoittaa se, että sen ensimmäisistä bassorummun iskuista katsoja tietää kohtauksen aikana, että jotain jännittävää on luvassa.
7. Pat Garrett & Billy the Kid – Bob Dylan
Yhdysvaltalaisen Sam Peckinpahin ohjaama elokuva Pat Garrett ja Billy the Kid kertoo pahamaineisen Lännen lainsuojattoman Billy the Kidin (Kris Kristofferson) viimeisistä vaiheista 1880-luvun New Mexicossa, ennen kuolemaansa sheriffi Pat Garrettin (James Coburn) luotiin. Elokuva on esimerkkitapaus revisionistisesta westernistä, jonka päähenkilönä on jalo lainsuojaton, eikä puhtoinen lainvalvoja tai karjapaimen. Elokuvan akustispainotteinen folkrock-tyylinen musiikki, joka on laulaja-lauluntekijä Bon Dylanin käsialaa, ilmentää myös uutta aikaa westerneissä. Elokuvan seesteinen, akustisen kitaran ja huuliharpun hallitsema musiikki, ja erityisesti tunteellisesti laulettu teemalaulu ”Billy”, toimivat kontrastina elokuvan väkivaltaan ja nihilistiseen sävyyn. Meksikolaista lisämakua teemaan tuo The Byrds-yhtyeestä tunnetun Roger McQuinnin soittama akustinen tuplaääni-kitaramelodia. Lisäksi elokuvasta löytyy myös rock-yhtye Guns `N´Rosesin tunnetuksi tekemä kappale Knockin on the Heaven's Door, mikä soi kohtauksessa, jossa vanha sheriffi Collin Baker (lännenlokuvien konkarinäyttelijä Slim Pickens) tekee hymyssä suin kuolemaa luodista saamaan vammaansa.
6. Django – Luis Enriquez Bacalov
Viisi vuosikymmentä ennen Quentin Tarantinon elokuvaa Django Unchained (2012) ja lukuisia muita spin off-elokuvia, italialainen ohjaaja Sergio Corbucci esitteli synkän pistoolisankari Djangon elokuvassa Django – kostaja vuonna 1966. Elokuvassa entinen Pohjoisvaltioiden armeijan sotilas Django (Franco Nero) palaa kotiseuduilleen Teksasiin, tasaamaan tilinsä Konfederaation Majuri Jacksonin (Eduardo Fajardo) kanssa, joka tappoi hänen vaimonsa. Argentiinalaissyntyisen Luis Enriquez Bacalovin säveltämä teemalaulu, jonka laulaa Rocky Robertson, kuullaan ensimmäisen kerran alkuteksteissä, joissa armeijan siniseen mantteliin pukeutunut, ruumisarkkua raahaava Django, kulkee preerian halki, kadoten vähitellen horisonttiin. Balladinomainen triolipohjainen, orkesterisoittimia ja rock-kokoonpanoa yhdistävä kappale alkaa 12-kielisen kitaran helisevällä melodialla, kasvaen valtaviin mittoihin jakson edetessä. Kertosäettä seuraa 1960-lukulainen rautalanka-kitarasoolo, jonka kaikuisa saundi on kuin peritty Morriconelta. Tarantonin elokuvan alkutekstijakso, jossa musta orja Django (Jamie Fox) raahaa kirstun sijasta kahleita, on kunnianosoitus Corbuccin alkuperäiselle elokuvalle. Lisäksi tämä verinen elokuva oli esityskiellossa useassa massa ennen 1980-lukua, jolloin elokuvan soundtrack-levy julkaistiin ensimmäisen kerran.
5. Outlaw Josey Wales – Jerry Fielding
Clint Eastwoodin viides ohjaustyö Lainsuojaton (1976) kertoo pistoolisankari Josey Walesin (Clint Eastwood) vaiherikkaasta matkasta Teksasiin sisällissodan jälkimainingeissa. Kun Walesin entinen upseeri teloituttaa Unionin sotilaiden toimesta entiset taistelutoverinsa, Wales pakenee paikalta, jolloin alkaa armoton ihmisjahti. Eastwoodin luottosäveltäjä ja toimintaelokuva-teemojen pioneeri Jerry Fieldingin alkuperäismusiikki soveltaa pääasiassa amerikkalaisia kansansävelmiä, kuten Etelävaltioiden kansallislaulu Dixietä ja sävelmää Rose of Alabama, mikä tuo revisionistiseen westerniin perinteisiä piirteitä. Teemalaulu, joka kuullaan sisällissodan sissisotaa kuvaavassa montaasissa, perustuu irlantilaista perua olevaan kappaleeseen The Old 1812, joka oli 26.Pohjois-Carolinan ratsuväen tunnusmarssi . Teema alkaa sotilaallisella pikkurumpurytmillä, jonka päälle liittyy piccolohuilua muistuttava fife-pillillä soitettu melodia. Melodiaosuuksien välissä kuullaan kumeita, maskuliinisesti pullistelevia vaskeva, jotka luovat ylvästä tunnetta kohtaukseen. Sotilaalliset viitteet ja fife-pilli ilmentävät elokuvan sisällissodan aikaista miljöötä. Elokuvan alkutekstijakso on yksi hienoimpia kohtauksia western-historiassa, jonka musiikki nostattaa tunnelman kattoon jokaisella katsomiskerralla. Fieldingin sävellys ei ollut siis turhaan ehdolla parhaan alkuperäismusiikin Oscarille, jonka kuitenkin vei John Williams pahaenteisellä Tappajahai –teemalla (Jaws, ohjannut Steven Spielberg 1975).
4. They Call me Trinity – Franco Micalizzi
Elokuva Nimeni on Trinity – paholaisen oikea käsi (They Call Me Trinity, ohjannut Enzo Barboni, 1970) edustaa 70-luvun komediallisempaa spaghetti western-genreä, joka tuli vastapainoksi 60-luvun synkille länkkäreille. Elokuvassa laiska, mutta liipasinherkkä kulkuri Trinityn (Terrrence Hill) saapuu pikkukaupunkiin, missä hänen veljensä Bambino (Bud Spencer) on sheriffinä. Kaksikko päätyy auttamaan aluetta asuttavia mormoneita armotonta maanomistaja Majuri Harrimania (Farley Granger), jonka mielestä laakso ei ole tarpeeksi iso molemmille tahoille. Italialaisista poliisielokuvista (ital. poliziottoteschi) tunnetun Franco Micalizzin letkeä teemalaulu kuullaan ensi kerran alkuteksteissä, joissa Trinity matkustaa preerialla, hevosen vetämässä kelkassa. Rennolla shufflerytmillä varustetussa teemassa kuullaan italo westerneille tyypillisiä soittimia, kuten sähkökitaraa, banjonäppäily ja vihellystä sekä soul-tyylistä torvisektiota. Energisestä laulusta vastaa ”Annibale” eli David King, jonka taustalle hoilottaa säveltäjä Alessandro Alessandronin johtama kuoro Cantare Moderni. Teema parodioi italo westernien elokuvamusiikillisia konventioita, mutta on samaan aikaan yksi tunnistettavimpia western-teemoja. Elokuvan suosio poiki jatko-osan Trinity ratsastaa jälleen (Trinity is Still My Name, ohj. Enzo Barboni, 1971).
3. Hang Em High – Dominic Frontiere
Ted Postin ohjaama kovaotteinen Hirttäkää heidät (Hang Em High, 1968) oli Eastwoodin ensimmäinen lännenelokuva sitten hänen uraansa ryydittäneiden Sergio Leonen elokuvien. Joukko miehiä erehtyy henkilöstä, ja hirttää karjapaimen Jed Cooperin (Clint Eastwood) murhasta syytettynä, joka jää kuitenkin henkiin. Myöhemmin Cooper ottaa pestin sheriffinä, ja päättää etsiä väärintekijänsä tilille teostaan. Amerikkalaisen Dominic Frontieren säveltämä teemalaulu soveltaa kelloineen, huuliharppuineen, laukkarytmeineen ja sähkökitaroineen italo westernien tyyliä, mikä korostaa myös elokuvan italomaista sävyä. Teeman toisen hiljaisen osan latinotyylinen kitaramelodia kuvastaa Teksasin ja Meksikon välistä symbolista ja fyysistä rajaa. Hang Em High on yksi kuuluisimmista western-teemoista, jonka on kovereinut niin Hugo Montenegron orkesteri kuin myös soul-yhtye Booker T. & The MGs.
2. The Grand Duel – Luis Enriquez Bacalov
Argentiinalaissyntyinen säveltäjä Luis Enriquez Bacalov on Morriconen ja Francesco De Masin ohella yksi 60-luvun italo western –musiikin pioneereja. Hänet tunnetaan erityisesti elokuvan Posteljoonin (Il Postino) elokuvamusiikista, mikä toi hänelle uransa ainoan Oscar-pystin. Bacalovin yksi tunnetuimpia western-teemoja on Giancarlo Santin elokuvan The Grand Duel (1972) teemalaulu, mikä käynnistyy salaperäisellä vihellysmäisellä aiheella. Elokuva kertoo sheriffi Claytonista (Lee Van Cleef), joka auttaa maanomistajan murhaan lavastettua vankia Philip Vermeeriä (Alberto Dentice) purkamaan petollisen vyyhdin. Teemassa tunnusomaista on seesteinen, mutta dramaattinen huuliharppumelodia, jonka paikoin riitelevät sävelet rakentavat purkautumatonta jännitettä, kunnes teema kohoaa hiljalleen valtaviin mittoihin. Unohtaa ei pidä myöskään sopraano Edda Dell'Orson enkelimäistä sanatonta laulua, jota kuullaan myös Morriconen teemoissa Ecstacy of Gold ja Huuliharppukostaja (Once Upon a Time in the West, ohj. Sergio Leone 1968). Jotkut saattavat muistaa Bacalovin teeman Quentin Tarantinon elokuvan Kill Bill: Volume 1 (2003) anime-osiossa, jossa rikollispäällikkö Matsumoto (Naomi Kusumi) surmaa tulevan gangsteripomo O-ren Ishiin (Lucy Liu) vanhemmat.
1. The Magnificent Seven – Elmer Bernstein
Ensimmäiselle sijalle olen miltei pakotettu laittamaan Elmer Bernsteinin Magnificent Sevenin, joka on yksi klassisimmista ja ikonisimmista lännenteemoista. Bernstein oli yksi 1950-1960-luvun tuotteliaimmista elokuvasäveltäjistä, jonka lännenteemat, kuten Comancheros, Hurja Jake ja Kova kuin kivi ovat genren parhaimmistoa, joskin usein melko samasta puusta veistettyjä. Akira Kurosawan Seitsemän samuraita –elokuvaan (1959) perustuvassa John Sturgesin ohjaamassa seikkailullisessa westernissä meksikolaiset kyläläiset palkkaavat pyssysankari Chris Adamsin (Yul Brunner) etsimään kuusi pistoolisankaria suojelemaan kyläänsä meksikolaisbandiitti Calveran (Eli Wallach) johtamalta rosvojoukolta. Teema alkaa jousien tunnistettavalla rytmikuviolla, joka yltyy jousien soittamaksi eeppiseksi tunteita nostattavaksi melodiaksi. Teemassa kuullaan suuren orkesterin lisäksi espanjalaistyylistä kitaraa ja mariachi-trumpettia, jotka ilmentävät elokuvan meksikolaista miljöötä. Samankaltaista Bernsteinille ominaista tyyliä viljelee myös elokuvan jatko-osan Return of the Seven teema, joka perustuu Seitsemän rohkeaa miestä –teeman toisen osan melodiaan. Elokuva on poikinut myös televisiosarjan (CBS 1998-2000) sekä uusintaversion vuonna 2016, joista kumpikaan ei valitettavasti yllä alkuperäisen elokuvan tasolle. Lisäksi Bernsteinin teema soi vuosikymmeniä Yhdysvaltalaisen savukemerkki Marlboron mainoksissa, joissa cowboyasuun pukeutunut Marlboro-mies laittoi aina karjanajon lomassa tupakaksi.